Twilight: Pieni ihminen väärässä maailmassa, S (2. LUKU 18.1.)

[Xafir]

Pieni ihminen väärässä maailmassa

Kirjoittaja:Xafir
Fandom:Twilight
Genre:Fluff, drama, adventure...
Rating: S toistaiseksi ainakin
Pairing:Normiparit
Summary:Jatkoa Uusikuulle ja Houkutukselle, paitsi kosimista ei tapahtunut. Culleneiden luo muuttaa uusi, kokematon vampyyri, Sam, joka saa Edwardin lähes tolaltaan Bellan puolesta, varsinkin kun Bella muuttaa pysyvästi Culleneille. Sitten kun Volturitkin sekoitetaan juttuun, niin kyllä siitä soppa syntyy..
Vastuuvapautus:Stephenie Meyerin hahmot, oma juoni ja muutama itse keksitty hahmo.

A/N:Tää on mun ensimmäinen ficci, joten ymmärrystä, pyydän.


1.Mystinen vieras

BPoV

Katsomme telkkarista jotain tyhjänpäiväistä dokumenttia, jonka aiheesta minulla ei ole tietoakaan. Oikeastaan en katso koko telkkaria, vaan keskityn vieressäni istuvan vampyyrin huumaavaan tuoksuun. Painan pääni Edwardin rintakehälle, joka nojautuu leuallaan päähäni. Elämä hymyilee.
Carlisle astuu olohuoneeseen ja Edward nousee samantien jättäen minut yksinäni sohvalle. Katson häntä kysyvästi mutten saa vastausta. Edward seuraa Carlislea tämän työhuoneeseen. Arvaan jo: Carlisle on pyytänyt Edwardin huoneeseensa ajatuksen avulla. Huokaan alistuneesti ja käperryn sohvannurkkaan katsellen ympärilleni.

Kauaa en kuitenkaan ehdi ihmetellä, kun Alice juoksee yläkerrasta: ”he tulevat jo!!”. Katson ikkunasta, ja hetken päästä pihaan tuleekin auto. Edward tulee takaisin olohuoneeseen Carlisle kannoillaan ja painaa minut suojelevasti kylkeensä. Jotain on tekeillä, huomaan sen. Edwardkin on selvästi hermostunut. ”Milloin hän on käynyt viimeksi metsällä?”, hän kysyy Carlislelta. ”Mistäs minä sen tietäisin. Pidä joka tapauksessa Bella näköpiirissäsi”, Carlisle käskee ja Edwardin ote ympärilläni tiukkenee.

Pian koko perhe on koossa ja kaikki tungeksivat ulos ovesta. Meinaan itsekin mennä, mutta Edward pitää minut paikoillaan. ”Mitä tapahtuu?”, kysyn häneltä hämmentyneenä, mutten saa vastausta. Kuten yleensä.

Hetken ulkoiltuaan kaikki palaavat sisään, keskellään joku. Yritän kurkotella nähdäkseni kuka tämä mystinen vieras on, joka saa Edwardinkin hermoilemaan. Tuttu, jäinen käsi painaa minut kuitenkin hartioista takaisin alas. Minulla alkaa keittää ja alan rimpuilla Edwardin otteessa - tuloksetta, luonnollisesti. ”Päästä irti!”, kivahdan ja potkin häntä jalkoihin, sillä tiedän ettei häntä satu lainkaan. ”Sinun omaksi parhaaksesi..”, hän mumisee hellittämättä otettaan.
Pikkuhiljaa väki alkaa hälvetä ja näen hänet: aivan tavallinen vampyyri, miksen saanut mennä aikaisemmin katsomaan!? Ymmärrän – tai paremminkin muistan syyn vasta kun huomaan Edwardin merkitsevän katseen. Tämä on niin sietämätöntä!! Miksei Edward vain voi muuttaa minua vampyyriksi niin hänenkään ei tarvitsisi hermoilla läheskään yhtä paljon, että joku imisi minut kuiviin! Päätän alkaa murjottaa heti kun tiedän vieraasta enemmän.

Uusi vampyyri on tyttö. Hän esittelee itsensä Samiksi ja kättelee jokaista erikseen – paitsi minua. ”Kyllä minua voi kätellä!”, tiuskahdan välittämättä Edwardin tyynnyttelevistä varoituksista korvani juuressa. Sam lähestyy minua epäröiden ja ojentaa kätensä. Olen juuri tarttumaisillani siihen kun Edward lukitsee käteni paikoilleen. Niinpä tietenkin. ”Lopeta jo! Ehdit kyllä pelastaa minut jos hän menettää järkensä! Kuten silloin kun Jasp.. Ei mitään..”. Aihe on lähes kielletty, vaikkei kukaan ole sitä ääneen sanonut. Edward huokaa ja hellittää varoen toisen käteni, jonka ojennan empimättä kohti Samia. Sam tarttuu hitaasti ja epävarmasti käteeni. ”Hei! Olen Bella!”, esittäydyn hymyillen ja saan vastaukseksi vaimean hein.
Väki lipuu eteisestä olohuoneeseen ja puheensorina täyttää huoneen, kun kaikki kyselevät Samilta matkasta ja muusta. Kaikki muut paitsi Edward, tietenkin. ”Hei hellitä vähän, ei hän minua syö. Ja kai hän varoittaa ennen kuin iskee!”. Edward pyörittää päätään. ”En voisi antaa itselleni ikinä anteeksi jos Sam.. no.. 'söisi' sinut. Pysy nyt vain tässä, kyllä te vielä saatte jutella”, hän puhuu minulle hiljaisella äänellä. ”Joo joo, tuo on kuultu ennenkin! Päästä nyt, jooko..? Mitä hän nyt ajattelee?”, katson Edwardiin vetoavasti, joka avaa hitaasti suunsa: ”hän miettii miten suhtautuisi sinuun”. ”No niin! Eli hän ei tahdo minulle mitään pahaa!”. Silloin Edward vetää minut eteensä, katsoen silmiini. ”Bella, tiedät ihan hyvin itsekin ettei Jasperkaan tahtonut sinulle pahaa kun.. silloin”. Tuohon on hankala vastata mitään, joten tyydyn odottamaan, sillä tiedän että tässä Edward ei taipuisi.


A/N:Kommauksia, sekä kehuvaa että rakentavaa!

[Cindy]

Ihan mukava alku, idea hyvä

Hmm. Bella on aika eibellamainen (onko se sana?), tarkotuksella? Ja sitten tosta sun tekstistä:
Kirjotat muuten hyvin, mut jos voisit kirjottaa kokonaan kirjakielellä, olis helpompi lukea. Kun puhut ihmisistä ja silleen käytä hän-sanaa, ei se. Ja noi aikamuodot. Jos kirjottaisit kokonaan imperfektillä, vois olla helpompi lukee

No, eipä mulla muuta. Jatka vaan :3

[Xafir]

Kiitos kommentista! =)

Elijuu, tiedän että Bella on vähän.. no, eibellamainen, mutta sen syy selviää aika pian. Sitten tossa kirjakielihommassa olet oikeessa, yritän korjata sellaset virheet tuolta pois ja jatkossa pyrkiä parempaan.. Sitten aikamuodosta, tiedän että kait lähes kukaan muu ei kirjota preesensissä, mut jotenki se on mulle luontaisempaa. Yritin alussa imperfektiä mutta ehkä tää eka ficci on tämmönen, koska mulla koko ajan karkasi preesensiin.. :p
Mut kiitti!

[NiNNNi]

Minunkin mielestäni idea oli mukava ja ihan ok tekstiä ensimmäiseksi ficiksi.

Minunkin mielestäni kuulostaisi paremmalta jos olisi kokonaan kirjoitettu kirjakielellä. Ja jotkut lauseet kuulostivat hiukkasen omituisilta, sanajärjestys omituinen tai sisältö muuten vain kirjoitettu hiukkasen tönkösti.
Älä pahastu kommentistani, ja ehdottomasti kannustan jatkamaan kirjottamista. Sillä tavalla vain parantuu.

Ja jos ei oo betaa niin sitäkin voi harkita, hän auttaa myös paljon kaikkissa virheissä ja sanamuodoissa ja aikamuodoissa.

Mutta toivosin jatkoa jossain välissä.

NiNNNi

[Xafir]

2.Todiste

BPoV

Sam on asunut Culleneilla nyt pari-kolme viikkoa mutta Edward ei höllää vieläkään turvatoimia, vaan tahtoo olla paikalla aina kun olen Samin kanssa samassa huoneessa. Istun jälleen sohvalla, tällä kertaa Alicen kanssa. Edward, Emmett ja Sam ovat metsästämässä, Rosalie ties missä. Luen Carlislen työhuoneesta kaivamaani kirjaa odotellessani muiden paluuta. Sam on osoittautunut hyvin hiljaiseksi ja ujoksi, erityisesti minua kohtaan, itse asiassa hän on vain tervehtinyt minua, eikä aina sitäkään vähää. No, ehkä hän vain pelkää menettävänsä itsehillintänsä kanssani. Ainakin toivon niin, Rosaliessa on jo ihan tarpeeksi kestämistä.

Alice nousee ja menee avaamaan oven. Menen perässä ja huomaan metsästysjoukkion palaavan retkeltään, Emmett etunenässä. Edward juoksee suoraan luokseni ja vie minut yläkertaan. Kysyessäni syytä Edward selitttää ettei tiedä pystyykö Sam laskemaan kierroksiaan tarpeeksi ennen sisääntuloa. Istumme Edwardin sohvalle ja katselen huoneen lattiaa.
”Odotellessamme voisimme puhua eräästä asiasta..” Edward aloittaa ja katson häneen kysyvästi. ”Jotenkin minusta tuntuu ettet ole ollut aivan oma itsesi lähiaikoina. Aivan kuin olisit minulle vihainen jostain”. Katseeni ilmeisesti kertoo etten ymmärtänyt sanaakaan, joten Edward jatkaa: ”silloinkin kun Sam tuli. Et sinä aiemmin ole niin äksy ollut, vaikka jääräpäinen oletkin”. Se oli siis näkynyt minusta vaikka luulin muuta. Edward huomasi vaikka kuinka yritin peitellä sitä. ”Ei minulla mikään ole!”, kivahdan, jolloin Edward ottaa käteni käsiinsä. ”Juuri tuota tarkoitan, et sinä ennen ole noin kiivas ollut” hän huokaa syvään. ”Tämä on niitä hetkiä kun antaisin vaikka huoneeni saadakseni lukea ajatuksesi..”. Minulle tulee huono omatunto ja päätän kertoa. ”No kun.. En ole vieläkään täysin varma että valehtelit silloin metsässä kun..” ”kun jätin sinut” Edward päättää lauseeni. ”Niin. Olit niin.. vakavissasi”. Edward naurahtaa hiljaisesti ja ottaa minut syliinsä. ”Älä nyt sitä enää murehdi, tietenkin minä rakastan sinua! Eikö sekin jo kerro jotain kun yritin tapattaa itseni?”. Edward sivelee hiuksiani kylmällä kädellään ja suutelee päälakeani. ”Niin kai..” huokaan ja käperryn Edwardin syliin. ”Mutta silti.. Jos olit silloinkin niin hyvä valehtelemaan, mikä estäisi sinua valehtelemasta nyt? Minä olen kuitenkin vain pieni ihminen, kun taas sinä olet täydellinen vampyyri, jolla varmasti olisi valinnanvaraa” selitän kohottaen katseeni Edwardin kullanruskeisiin silmiin. Edwardin ilme pehmenee ja hän suutelee minua otsaan, jolloin tuttu, niin ihana tunne pyyhkäisee jälleen sisuksiani. ”Minä rakastan vain sinua. Voin vaikka todistaa sen!”. Samassa hän nousee jättäen minut sohvalle istumaan ja kaataa koko levyhyllynsä hajottaen jok' ikisen levynsä. Tuijotan sekasortoa suu auki. ”Ei sinun olisi..” ”..tarvinnut?”, Edward päättää jälleen lauseeni ja ihana vino hymy nousee hänen kasvoilleen. ”Ei olisikaan, mutta tahdoin. Tahdoin todistaa sinulle, mikä minulle on oikeasti tärkeää”. Hän kaataa kaikki levynsirpaleet kahteen suureen jätessäkkiin ja vie ne ulos. Meinaan seurata perässä mutta hän tulee jo kun olen vasta nousemassa sohvalta. ”Et saa tuollaisia enää koskaan! Nehän olivat viime vuosisadalta!”, ”ei se haittaa, kunhan sinä pysyt” hän suutelee minua ja valahdan rennoksi. ”Hyvä on, uskon sinua” hymyilen vaisusti ja olen lähdössä jo alakertaan kun Edward vetää minut takaisin. ”Et ollut tosissasi. En tahdo että jatkat tuota kiukuttelua, se on.. Eibellamaista!” hän selittää ja katsoo minua silmiin. Käsite naurattaa minua, mikä saa Edwardinkin hymyilemään helpottuneesti. ”Kyllä minä uskon” sanon hymyillen iloisesti ja menemme kumpikin alas, missä Alice katsoo meitä silmät lautasina. ”Mitä?” kysyn Edwardin kanssa yhteen ääneen, hymyillen, vaikka tiedämme ihmetyksen syyn varsin hyvin. Alice ei usko ennen kuin käy itse katsomassa. ”Edward! Miten sinä pystyit?” hän huudahtaa yläkerrasta ääni täynnä ihmetystä. ”Miksi en? Minullahan on Bella!”, Edward huutaa takaisin. Sanat saavat suuni kääntymään väkisin leveään hymyyn. Menemme sohvalle ja painaudun onnellisena vasten Edwardin kylkeä. ”Rakastan sinua..”, kuiskaan hänen korvaansa ja hän nojautuu päällään päähäni.
Mitä tästä voisi enää puuttua?


A/N:Cindyn eibellamainen jäi mieleeni ja lisäsin sen tähänkin. x) Sano ihmeessä jos se häiritsee, voin kyllä poistaa sen jos haluat.. Mutta kommenttia!

[E_Bella]

Tää vaikutta kyllä kivalta.. Alice niin Alice..    *miten sinä pystyit?*  ihan paras lausahdus..
 lukemista selkiyttäisi kyllä jos eri vuorosanat olisivat eri rivillä, mutta muuten hyvä ja joitain pieniä virheitä taisin löytää, mutta en oo enää varma,
ei kai heru muuta rakentavaa.. 
Mutta, jatkoa odottelen.. =D   

~E_Bella~

[Cindy]

Eihän se enää kai häiritse (Bellan eibellamaisuus), kun sait sen aika kivasti selitettyy Teksti parantui paljon, hyvä sä. Nyt ei ollu kappalejakoja, jota pikkusen ihmettelin. Tarkotus?

Ja sitten, unohtu edellisestä kommasta. Yhden jatkuvan virheen löysin. Eli siis, vuorosanojen + lainausmerkkien jälkeen tulee pilkku, vain jos siinä niitä lainausmerkkejä ennen ei ole mitään muuta merkkiä, kuten kysymys- tai huutomerkkejä. Eli siis ei näin:

"Hei, minä olen Bella!", hän sanoi.

Vaan näin:

"Hei, minä olen Bella!" hän sanoi.


Eli siis, pilkkua ei tule repliikin jälkeen, jos se päättyy pisteeseen, kysymys- tai huutomerkkiin. Joo, mä en todellakaan osaa selittää, mut toivon, että ees jotain ymmärsit :3

Eikä mun todellakaan ole mikään tarkotus haukkua, neuvon vaan. Jatkoja kiitos 

[Xafir]

Kiitos kommenteista!

E_Bella, kiitos, katson tuota rivijuttua!

Cindy, kiitos korjauksesta, korjailin kakkososasta joitain pilkkuja pois, pyrin jatkossa pitämään ne kokonaan poissa. Siis tuollaisista kohdista.. x)

[NiNNNi]

Juuh, kiva lyhyt luku.
Hiukkasen oli hankalaa lukee kun ei ollut kovinkaan paljoa tuota kappalejakoa.

Mutta virheet olivat vähentyneet ensimmäiseen lukuun verrattuna, joten HYVÄ!
Ja ihan mukavaa et on ficcejä mis bella on eibellamainen

Mut toivosin kuitenkin jälleen jatkoa.

NiNNNi