Miksi kaikki loppuu?
Genre: Angst
Rating: K-11 // Frederica korjasi K-12 ikärajan oikeaksi
Pairing: Ron/Luna
Summary: Harryn ja kumppaneiden 7. vuosi on alkanut ja edellisena vuonna on sattunut ja tapahtunut... Mutta alkoiko vuosi heille kaikille? Lue eteenpäin jos haluat tietää.
***
~.~
Kaikki on niin pientä.
Miksi kaikki on niin pientä?
Siksi kun olen niin korkealla.
Miksi olet niin korkealla?
Koska täällä kaikki on minulle paljon helpompaa.
Miksi haluat kaiken olevan helpompaa?
En haluaisi enää pitää sitä sisälläni.
Mitä sinun pitäisi pitää sisälläsi?
Kaikki se tuska, jota koin.
Voitko kertoa siitä meille?
En tiedä pystynkö.
Mikset pystyisi?
En tiedä. Se on liian lähellä.
Ei ole. Kerro kaikki mikä painaa?
En pysty. Tuska on liian lähellä sydäntäni.
Mikset purkaisi sitä? Sitten kaikki tuntuu paremmalta.
Oletko varma? Sillä minusta ei todellakaan tunnu siltä.
Olen varma. Mistä aloitat?
Tästä hetkestä.
Tästäkö?
Niin.
~.~
Tytön pitkät ruskeat hiukset liehuvat tuulessa. Hän istuu suuren linnan katolla. Hän miettii, miksi kaiken piti tapahtua. Kaikki se tuskaa tuli juuri kun kaiken olisi kuulunut olla hyvin. Tyttö tarttuu korvan taakse unohtuneeseen sulkakynään jä heittää sen vihaisena alas. Hän katsoo kuinka se leijailee hiljalleen maata kohti kunnes sitä ei enää erota.
Kaikki on niin pientä. Kaikki oli hyvin silloin. Mutta sitten se tapahtui. Kaikki vain katosi. Se vain tuli ja tuhosi kaiken. Kaikki räjähti pieniksi kristallinsirpaleiksi, eikä niitä koskaan saa koottua yhdeksi ja isoksi.
Tyttö sulkee silmänsä ja näkee punahiuksisen pojan hymyilevän iloisesti. Tyttö avaa nopeasti silmänsä. Sitten hän taas sulkee silmänsä. Hän näkee pojan. Poika availee suutaan lausuen nimeä. Ja sen perään lausetta.
Tyttö on edelleen syvällä mietteissään. Hän tärisee ja kyyneleet valuvat pitkin hänen poskeaan tippuen karkealle katolle.
"Ron?" tyttö sanoo kysyvästi mietteelleen ja alkaa vavista rajusti.
Poika hänen suljettujen luomiensa takana hymyilee ja nyökkää. Poika muodostaa suullaan edelleeen nimeä ja lausetta.
"Luna. Minä rakastan sinua." Pojan ääni nousee ja katoaa taas olemattomaksi. Tyttö yrittää tarttua kiinni ajatukseen.
Mutta sitten kuvaan tulee jotain muuta. Taustalla palaa talo. Joka puolella on synkkää. Talolta kuuluu ääniä. Poika kääntää kasvonsa kohti taloa.
"Siellä on vielä ihmisiä", poika sanoo huolestuneena. Tyttö yrittää tarttua pojan käteen, mutta poika jotenkin vain ajelehtii kauemmaksi. Poika kääntyy taloa kohti ja rupeaa juoksemaan.
"Sinä et pysty enää pelastamaan heitä! Älä jätä minua!", tyttö huutaa pojan perään.
Hän näkee, kuinka poika menee sisään palavaan taloon. Sitten tytön silmiin tulee uusi näky. Näky, jossa mustakaapuisia ihmisiä kerääntyy palavan talon ympäri. Tyttö ei kuule mitä nämä mustan puhuvat ihmiset sanovat, mutta tyttö näkee kuinka heidän kaikkien taikasauvoista lähtee violetti säde yhtä aikaa taloa kohti. Tyttö kirkuu täydellä voimalla.
Kuva vaihtuu taas. Tyttö katsoo kohti täysin tuhoutuneen talon raunioita. Hän näkee kuinka ihmiset talon luona alkavat tulla häntä kohti. Tyttö katsoo rauniota uudelleen ja kyyneleet alkavat valua pitkin hänen poskiaan.
"EI!!" huuto purkautuu tytön suusta, kun hän tajuaa menettäneensä rakkaan.
Syvällä mietteissään oleva tyttö painaa kätensä silmilleen, kuin yrittäen estää itseään näkemästä enempää.
~.~
Minä en pysty tähän.
Pystyt sinä.
Päästä minut pois täältä.
Ei, en päästä.
Päästä!
~.~
Tyttö juoksee pakoon niitä, jotka murhasivat hänen rakkaansa.
Sitten tyttö pääsee irti ajatuksistaan. Nyyhkyttäen hän nousee seisomaan. Hän kävelee reunalle ja levittää kätensä sivuilleen.
Tyttö painaa kätensä sydämelleen ja kohottaa sen sitten suulleen ja lähettää sitten lentosuudelman jonnekin. Hän pitää käsiään levällään. Tyttö astuu ratkaisevan askeleen ja tippuu.
"Minä tulen perässä, rakkaani." tyttö kuiskaa vielä ennen kuin iskeytyy maahan.
~fin.
A/N: Löysin vanhan ficcini ja tein pieniä muutoksi siihen, jotta sitä olisi helpompi lukea. En kuitenkaan mitään ratkaisevia. Muistelisin, että tämä on jostain viiden vuoden takaa ihan ensimmäisiä kirjoituksiani. Löysin sen ykkös Finistä.
