Title: Joulun taikaa
Author: kjatri
Rating: S
Fandom: Twilight
Pairing: Lukekaa, en halua paljastaa sitä!
Genre: Fluffy, romance,
Beta:
Tuhisija, merci!
Disclaimer: En saa tästä mitään rahallista korvausta, kaikki kuuluu ihanalle S. Meyerille..
Warnings: Kaikki ovat ihmisiä!
Summary: En kerro
A/N: Tämmönen pieni joululahja, tuli inspis yhtäkkiä
//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoonJoulukuusi oli jo koristeltu, lapsemme olivat tehneet sen. Avustin heitä, heidän isänsä oli vielä töissä.
Minä, Isabella Marie Swan, nykyisin Cullen, olen tunnetun lääkärin Carlisle Cullenin vaimo, tosin olen häntä kymmenen vuotta nuorempi. Ei se meitä haitannut, ikä on vain numero, jolla ei ole paljoa merkitystä. Olimme menneet naimisiin, kun olin ollut 18, nykyisin olen 22 ja kolmen lapsen äiti, ja kaksi on vielä mahassa. Asumme vieläkin Forksissa, vaikka rakastan aurinkoa. Mutta täällä on hyvä ilmapiiri ja mieluisaa kasvattaa lapsemme.
Rosalie on vanhin lapsemme, hän on vain kymmenen minuuttia veljeään Jasperia vanhempi, he ovat nelivuotiaita. He muistuttavat paljon isäänsä, kummallakin on vaalea tukka, mutta Rosaliella on minun silmäni, kun taas Jasperilla isänsä. Sitten on kolmevuotias Emmett, jolla on tummat hiukset ja tummat silmät. Hän näyttää paljon minulta, mutta muistuttaa paljon isäänsä.
Mutta näistä kahdesta en vielä tiedä, kummalta he näyttävät tai kumman luonne heillä on, se on vielä täysi mysteeri. En edes halunnut tietää lapsien sukupuolta tai sukupuolia, Carlisle myöntyi siihen.
Hän on yleensä pitkiä päiviä töissä, mutta hän sai järjestettyä asiat niin, että hänellä ei ole viikonloppuisin töitä, ellei ole jotain todella tärkeää. Pyhät ovat sama asia, ja jos lapsilla on lomia päiväkodista, niin Carlisle ei halua olla töissä.
Katsoin kuustamme, se oli tuuhea ja hyvin kaunis, olimme käyneet hakemassa sen yhdessä lapsiemme kanssa metsästä. Rosalie oli istunut isänsä niskoilla, kun taas minä olin kantanut Emmettiä sylissäni, Jasper oli omasta mielestään ollut jo niin iso poika, ettei häntä tarvinnut kantaa. Minun selässäni oli ollut rinkka, jossa oli kirves, kaakao ja pari piparia. Tämä kuusi oli löytynyt jonkun matkan päästä, oikeastaan Jasper oli löytänyt sen, Carlisle kaatanut sen. Olimme nauttineet kuumaa kaakao ja pipareita. Kun olimme juoneet ja syöneet, olimme lähteneet takaisin kotiinpäin. Lapsista oli huomannut, että he olivat olleet väsyneitä.
Kuulin auton saapuvan pihaan, ilmeisesti Carlisle pääsi jo nyt töistä.
’’Lapset, isänne taisi tulla’’, huusin samalla, kun kävelin keittiöön, josta löysin heidät syömästä pipareita, jotka olin jättänyt pöydälle.
’’Isi!’’ Rosalie huudahti ja lähti juoksemaan kohti ovea.
’’Rose, älä juokse!’’ huusin hänen peräänsä, ja samassa Emmett ja Jasper nousivat tuoleiltaan ja lähtivät Rosalien perään.
’’Hei, kulta nuppuni’’, Carlisle sanoi ja jätti salkkunsa eteiseen ja kaappasi Rosalien syliinsä. Hän tuli keittiöön lapsiemme kanssa.
’’Hei’’, hän sanoi ja suukotti poskeani.
’’Hei, tulisitko auttamaan tämän kalkkunan leikkaamisen kanssa?’’
’’Totta kai, riisun vain ulkovaatteeni pois.’’
’’Äiti?’’
’’Niin, Emmett?’’
’’Saisinko maitoa?’’
’’Totta kai’’, sanoin ja menin jääkaapille, josta otin maitopurkin ja kaapista otin sinisen lasin, johon kaadoin hieman maitoa ja laitoin sen ruokapöydälle. Emmett otti lasin käteensä ja joi sen nopeasti.
’’Kiitos!’’ Otin lasin pöydältä ja laitoin sen tiskipöydälle. Otin kalkkunan pois uunista, laitoin sen hellan päälle, jossa Carlisle voisi leikata sen. Otin myös laatikot pois uunista ja laitoin niiden päälle foliota, jotta ne pysyisivät lämpiminä.
’’Minulla oli ikävä’’, kuulin jonkun sanovan korvani juuressa.
’’Niin minullakin ja lapsilla’’, sanoin ja käännyin ympäri. Minä olin hänen ja tiskipöydän välissä. Katsoin häntä suoraan silmiin ja niistä loisti ilo. Hymyilin hieman ja annoin pusun hänen poskelleen.
’’Enkö saa enempää?’’ hän kysyi epäuskoisena.
”Et”, sanoin ja pian jatkoin flirttailevasti, ’’sitten illemmalla katsotaan, saatko lahjasi ennakkoon.’’ Hän laittoi huulensa kaulalleni ja antoi sinne pusun ja sitten hän antoi pusun mahalleni, joka oli jo hieman pyöristynyt.
’’Missä se kalkkuna on?’’
’’Nenäsi edessä.’’
’’Ai tässä?’’ Hän pussasi nenääni, ja minä näytin hänelle kieltäni.
’’Isi, miksi sinä kiusaat äitiä?’’ Jasper kysyi.
’’Kiusaanko?’’
’’Kiusaat, äiti näytti sinulle kieltä.’’
’’Jasper tule tänne’’, sanoin pojalleni ja nostin hänet syliini ja suukotin häntä. ’’Annetaan isän rauhassa leikata kalkkuna.’’ Kävelin Jasper sylissäni olohuoneeseen, jossa Emmett ja Rosalie tekivät palapeliä. Laskin Jasperin alas ja menin istumaan lattialle heidän kanssaan.
’’Äiti’’, Rosalie sanoi. ’’Milloin ukki tulee?’’
’’Kohta, luulisin. Miten niin?’’
’’Kysyin vain.’’
Kuulin taas auton saapuvan pihaamme, Charlie, Sue ja Mark ilmeisesti saapuivat. Sue ei ollut ottanut omia lapsiaan mukaansa, he olivat joulun ilmeisesti muualla. Ovikello soi ja menin ovelle.
’’Hyvää joulua, Bells’’, isä sanoi ja halasi minua.
’’Hyvää joulua sinulle myös’’, sanoin ja päästin hänestä irti ja kuulin hänen menevän suoraan lapsieni luo.
’’Hyvää joulua, Sue.’’
’’Sinulle myös, Bella.’’
’’Mark, oletpa sinä kasvanut’’, sanoin ja kaappasin pikkuveljeni syliini. Hän nauroi heleää nauruaan, hänellä oli tumma tukka ja sysimustat silmät.
’’Sisko, olet sinäkin hieman mahasi kohdalta’’, hän sanoi, kun laskin hänet maahan.
’’Olenko minä lihonut?’’ kysyin epäuskoisen kuuloisena.
’’Ilmeisesti.’’
’’Minä olen raskaana’’, kuiskasin hänen korvaansa.
’’Mitä?’’
’’Hys, Mark! Isä ei tiedä vielä.’’
’’Isä, Bellalla on asiaa!’’ hän huusi.
’’Mark!’’ sähisin huulieni välistä.
’’Mitä Bells?’’
’’Mennään tuonne olohuoneen puolelle’’, sanoin ja huomasin Carlislen jo tulleen sinne.
’’Hyvää joulua Charlie, Sue ja Mark’’, Carlisle sanoi ja tuli viereeni.
’’Niin isä, minä olen raskaana’’, sanoin hieman epäröiden. Charlie katsoi minua hetken kysyvästi, mutta sitten hymyili.
’’Onnea, monennella kuulla olet?’’ Sue kysyi.
’’Neljännellä.’’
’’Bells, tämä on mahtavaa. Minä olen kohta neljän lapsen ukki’’, Charlie sanoi iloisesti.
”Viiden”, mutisin.
’’Anteeksi?’’
’’Siis Bella saa kaksoset’’, Carlisle sanoi.
’’Vielä mahtavampaa! Ihmettelinkin, miten sinä olet hieman pyöristynyt.’’ Naurahdin hänelle ja halasin häntä.
’’Ruoka olisi valmista’’, Carlisle sanoi ja siirryimme ruokailuhuoneeseen syömään. Menimme pöydän ympärille istumaan, minä ja Carlisle istuimme pöydän päädyissä, Emmett, Jasper ja Rosalie istuivat pöydän oikealla puolella, kun taas Charlie, Mark ja Sue pöydän vasemmalla puolella. Ruuat oli laitettu pöytään ja katettu nätisti, punaiset servetit ja pari punaista kynttilää loistivat pöydällä. Tarjolla oli erilaisia laatikoita, perunaa, kalkkunaa ja salaattia. Juomina oli, vettä, viiniä ja maitoa.
***
Charlien, Markin ja Suen oli aika lähteä kotiin, ja lapsien aika mennä nukkumaan. Jasper ja Emmett nukkuivat samassa huoneessa kerrossängyssä, Jasper ylhäällä ja Emmett alhaalla. Huoneen seinien väri oli vihreä, jossa oli valkoisia autoja. Peittelimme pojat ja annoimme pusut päälaelle.
Rosalien huoneen seinä oli aniliininpunainen, jossa oli valkoisia kukkia. Rosalie nukkui kukan muotoisessa sängyssään keskellä huonetta. Peittelimme hänet ja annoimme hänellekin pusut päälaelle.
Menimme omaan makuuhuoneeseemme, ja siellä annoin aviomiehelleni esimakua hänen joululahjastaan, jonka hän saisi päivällä, kun lapset menisivät ukkinsa kanssa pulkkamäkeen.
***
Heräsimme aamulla siihen, kun lapset tulivat huoneeseemme iloisina. Heillä oli kiire päästä avaamaan joululahjojansa. Nousimme ylös, kun lapset olivat poistuneet huoneesta, ja puin päälleni, valkoiset alusvaatteet ja punaisen silkkiyöpuvun, jonka päälle laitoin silkkisen aamutakin. Carlislella oli päällään valkoiset flanellihousut ja t-paita. Menimme alakertaan, ja lapset olivat jo kuusen luona.
’’Äiti, saammeko jakaa jo lahjat?’’ he kysyivät yhteen ääneen.
’’Avatkaa vain, minä menen tekemään teille sillä aikaa aamupalaa’’, sanoin ja menin keittiöön. Laitoin jokaisen aamupalan valmiiksi heidän omille istumapaikoilleen, aamulla he söivät baaritiskillä samaan aikaan, kun minä ja Carlisle joimme kahvia.
Viimein lapset tulivat syömään, ja Carlisle heidän perässään. Lapset puhuivat lahjoistaan ja intoilivat tulevasta päivästä. Itse menin katsomaan omia lahjojani, aukaisin ne. Sain kirjoja, yöpuvun, punaiset alusvaatteet (mieheltäni) ja uuden sormuksen myös.
’’Menkää pukemaan päällenne, ukki tulee hakemaan teidät kymmenen minuutin kuluttua’’, Carlisle sanoi, kun tuli lasten kanssa pois keittiöstä.
Charlie ajoi jo pihaan ja tuli sisälle odottamaan. Lapset olivat jo pukemassa toppapukujaan ja muita talvivaatteitaan päälle.
’’Minne viet heidät?’’ kysyin.
’’Reservaattiin, siellä Sue ja Mark odottavat jo.’’
’’Pitäkää hauskaa’’, sanoin ja suukotin lapsiani.
’’Pitäkää tekin’’, Emmett sanoi.
Sitten he lähtivät. Nyt olimme vain minä ja Carlisle ja joulun taikaa.
--------
Hyvää Joulua!
Lööv,
~kjatri
