Kirjoittaja Aihe: Kuninkaan Tytär, sallittu  (Luettu 1416 kertaa)

Tinjan

  • ***
  • Viestejä: 27
    • Ceres rpg
Kuninkaan Tytär, sallittu
« : 10.12.2009 15:02:51 »
Nimi: Kuninkaan Tytär
Kirjoittaja: Ihan minä vaan, Tinjan
Oikolukija/Beta: Betattu tätä ei ole, virheistä ja sellaisista syyttäkää sitten minua.
Ikäraja: Ihan sallittuhan tämä on.
Summary: Velvollisuuteni tältä päivältä ovat hoidetut, eikä isän tarvinnut pettyä minuun tänäänkään.
A/N: Kirjoittelin tämän joskus kauan sitten (eli noin vuosi sitten) erääseen kirjoituskilpailuun. Sinne se ei kuitenkaan ikinä päätynyt, sillä tämä valmistui vasta... kaksi viikko deadlinen jälkeen. Juu, osaan pitää deadlineistä kiinni. No, mutta eipä se mitään. Muokattu vähän siitä, ja kommenttia olisi kiva saada. Ja lyhyt tämä on. Todellakin - mutta toisaalta ei tätä kai olisi voinut venyttääkään?

*

Kuninkaan Tytär

Asentoni on ryhdikäs, kun astelen isäni palatsin koristeellisia, valoisia käytäviä pitkin. Selkäni on suorassa, askeleeni ovat tasan samanmittaisia. Vasen jalka tarkasti, suoraan oikean jalan eteen, oikea jalka tarkasti, suoraan oikean jalan eteen ja uudelleen. Aina vain uudelleen. Kasvojeni ilme on mitäänsanomaton, välinpitämätön. Käteni on ristetty vatsalleni yhteen, koristeellisen punertavan mekkoni helma heilahtaa ja kangas kahahtaa hieman joka askeleella.

Askeleeni kuljettavat minua kohti suurta Kuninkaansalia. Minut on kutsuttu isäni järjestämälle päivälliselle. Päivällinen on erään armeijan päällystön ja kuninkaan kokouksen jälkeinen tapahtuma, jossa isäni ilmeisesti kertoo minulle tulevan aviomiesehdokkaani nimen. Tosin se on vain arvailua, koska en tiedä, aikooko isäni vielä naittaa minua kenellekään, vai aikooko hän odottaa vuoden tai kaksi. Olen nyt jo kuudentoista.

Askeleeni, asentoni, kasvojeni ilme, käsieni asento, asuni ja se, miten hiukseni on laitettu, on kaikki opetettu minulle jo monia, monia vuosia sitten. Minun täytyy osata isäni ja äitini tavoin noudattaa jokaista pientäkin sääntöä täällä hovissa. Ja nyt kaikki on aivan kuten minulle on vuosia sitten opetettu.

Kohotan käteni koputtamaan suureen puuoveen. Minut on kutsuttu päivälliselle ja saatan jäädä vain odottamaan hiljaisena, välinpitämätön ilme kasvoillani sitä, kunnes ovi avataan. Kun ovi aukeaa palvelijan toimesta, lasken katseeni maahan ja kuulen, kuinka salissa olijat nousevat seisomaan. Tuolinjalat raapivat lattiaa, koristeellisten, arvokkaiden pukujen kankaat kahisevat hieman, kuulen jonkun suoristavan mekkoaan.

Astun sisälle pitäen katseeni tiukasti lattiassa. Ei olisi soveliasta katsella salissa olevia ihmisiä. Pysähdyn lähelle isääni, kohotan käteni ristiin rinnalleni ja lasken ne sitten takaviistoon taakseni niiaten samalla syvään. Katseeni on edelleen maassa, aivan kuten minua on lukuisia kertoja käsketty tekemään. Kohotan katseeni lattiasta, mutten katso isääni, kuningasta silmiin. Se olisi epäkohteliasta virallisella illallisella.

Illallinen on muodollinen, kuten aina ennenkin on ollut. Käteni lepäävät sylissäni ristissä, jalkani ovat ristissä pöydän alla ja katseeni on soveliaasti pöydässä tai jotakuta puhutellessa kyseisessä henkilössä, muttei kuitenkaan kenenkään silmissä.

Osallistun keskusteluun muodollisesti ja minulla on jokaiseen aiheeseen ja asiaan mielipide, joka myötäilee isäni mielipidettä olematta kuitenkaan samanlainen. Aivan kuten minulle on opetettukin.

Päivällisen päättyessä nousen, niiaan uudelleen eri tavalla kuin tullessani, sekin on aivan kuten minulle on opetettu ja moneen kertaan tähdennetty. Lasken katseeni hetkeksi maahan ja astelen ylväästi, pää ylhäällä ja ryhdikkäästi ulos salista. Tarkasti oikea jalka vasemman eteen, tarkasti oikea jalka vasemman eteen.

Illalla, kun aurinko on jo laskemassa seison kokovartalopeilin edessä tilavassa huoneistossani. Palvelija nyörittää korsettiani auki, auttaa minua riisumaan painavan, koristeellisen mekkoni yltäni. Hän kohtelee minua kuin minä kohtelen isääni virallisissa tapaamisissa – kunnioittavasti, niiaillen ja puhuen kohteliaaseen, kunnioittavaan sävyyn.

Velvollisuuteni tältä päivältä ovat hoidetut, eikä isän tarvinnut pettyä minuun tänäänkään. Saan pitää viikkorahani, saan edelleen käydä päivisin torilla katselemassa uusia vaatteita ja koruja. Ja olen vielä vapaa avioliiton tuomista velvollisuuksista, toistaiseksi.

Olen kuninkaan tytär, Amaya.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 16:58:48 kirjoittanut Scarlett »
Kaipaatko sekaantumista kaupungin sisäiseen valtataisteluun, vai tahdotko samoilla tiettömillä mailla tai astua sisälle hämärään, savuntuoksuiseen kapakkaan tapaamaan mitä erilaisempia rotujen edustajia?
Ceres rpg