Nimi: Hold me
Kirjoittanut: Wiwiene
Paritus: Fred / George
Ikäraja: K-11/pg- 11
Tyylilaji: Angstausta
Tiivistelmä: Ja miten hän olisikaan juuri nyt koskettanut!
Horinat: Valvatin haaste, songfic Weezerin kappaleelle Hold me. Eka songfikki ikinä : DDDD
//edt. kokokoodit wammaa, lyriikat palaavat pian.
Hold me
Juuri tällaisina öinä George tunsi olonsa tavattoman yksinäiseksi.
Viistokujan äänet olivat hiljenneet auringon laskiessa, ja elokuisten öiden hämärä lämpö oli kietonut talot otteeseensa pehmeästi ja varkain kuin samettitassuinen musta pantteri. Se oli hiipinyt pitkin kujia, kokeillut kynsiään häilyessään seiniä pitkin ylös ja livahtanut ja ikkunoiden raoista sisään asuntoihin. Se oli noussut ja laskeutunut portaita ja lopulta langennut varjoina nukkuvien ihmisten kasvoille.
George ei vain voinut nukkua.
Hän makasi kapealla sängyllään Weasleyn Welhowitsien yläkerrassa ja kuunteli hiljaista huohotusta, joka kantautui Fredin huoneesta seinän läpi, kiduttaen häntä, vieden hänet selväjärkisyyden rajamailla sijaitseville hulluuden hetteiköille. Tämä oli jo viides yö kun George ei saanut unta. Viides yö siitä lukien kun Fred oli siirtänyt vuoteensa tyhjän varastohuoneen nurkkaan ja lukinnut oven iltaisin. Viides yö kun George makasi valveilla ja kuunteli veljensä päästämiä ääniä.
Hänellä oli paljon teorioita.
Yksi: Fred halusi olla yksin, jotta voisi tuoda huoneeseen seuralaisia milloin halusi. Ajatus nosti kitkerän palan Georgen kurkkuun. Hän rakasti Frediä – ei kuten normaalisti rakastetaan; hän rakasti Frediä.
Kaksi: Fred halusi olla yksin, jotta voisi vetää rauhassa käteen öisin. Tätä George ei ymmärtänyt; he olivat aina pystyneet toteuttamaan seksuaalisia halujaan varsin avoimesti - useammin kuin kerran jompikumpi oli kävellyt sisään asuntoon vain nähdäkseen veljensä laukeamassa sohvalla, ja olivatpa he sitä tehneet yhdessäkin – joten tämä muutos ihmetytti Georgea suuresti.
Kolme: Fred oli huomannut Georgen epätavallisen läheiset tunteet itseään kohtaan ja vihasi nyt veljeään ja kirosi tämän saastaiset mietteet alimpaan helvettiin.
’-’-’
Fred teki viimeiset kädenliikkeet ja henkäisi syvään.
Hän piilotti lopputuloksen lanteidensa alla olevaan pyyhkeeseen ja syyti sitten paketin lattialle. Lopuksi hän pyyhki kasvoilleen valuneet suolaiset kyyneleet ja niiskautti varovasti. Jo vilkaistessaan kelloa Fred tiesi, että edessä olisi pitkä yö. Hänellä olisi pitänyt olla kuuma: hänen pisamainen vartalonsa kiilteli hienoisesta hikikerroksesta, mutta hän oli kuin puudutettu. Hän oli liian turta palellakseen ja tunsi olonsa liian turvattomaksi voidakseen nukkua. Hän tunsi itsensä orvoksi, vain puolikkaaksi, kun ei kuullut tuttua rauhallista tuhinaa eikä aistinut Georgen lämpöä hohkaavaa vartaloa omansa vieressä. Hän kaipasi sitä, että veli oli hänen vierellään, kosketusetäisyydellä.
Ja miten hän olisikaan juuri nyt koskettanut!
Millaisia ajatuksia hänen aivonsa kehittelivätkään!
Kenen nimeä Fredin huulet kuiskaisivat kliimaksin hetkellä?
Kun se oli tapahtunut ensimmäisen kerran, Fred oli säikähtänyt. Pian sen jälkeen olivat alkaneet kiusallisen eroottiset unet, joissa George oli lähellä, voihkien Fredin nimeä, henkäillen…
Sitten haavekuvat puskivat unista ulos, oikeaan elämään.
Monet kerrat – aamulla pukeuduttaessa, kun Georgen pyjamanhousut valuivat alas ja paljastivat anteliaasti unelmanpehmeitä lanteita, töitä tehdessä kun George nojaili tiskiin ja Fred saattoi nähdä kaistaleen kalpeaa alaselän ihoa, iltasuihkun jälkeen Georgen kävellessä pyyhe lanteilla – Fred oli pakottautunut ajattelemaan kiinteästi Voron säärikarvoja jottei olisi kovettunut veljensä katseen alla. Hän arveli että ne tunteet olivat väärin, ja että George tappaisi hänet jos saisi tietää.
Ja juuri Georgea hän tarvitsisi nyt pitelemään itseään, viis muusta maailmasta, vain hetkeksi.
’-’-’
Kun pojat olivat olleet pieniä, he olivat nukkuneet aina vierekkäin. Vielä varhaisina teini-iän vuosinaan George oli saattanut kömpiä Fredin viereen nähtyään pahaa unta. He olivat olleet yhdessä kokonaisia, voittamattomia. Yhdessä aina ja kaikki hyvin – tie auki taivasta myöten.
George käänsi vielä kerran kylkeä ja painoi kätensä ohutta seinää vasten. Jos tätä typerää seinää ei olisi, hän voisi koskettaa Frediä. Mutta Fred ei ajatellut Georgea sillä tavalla, ja Georgen seksuaalinen kieroutuneisuus sai Fredin ajautumaan pois siitä, missä George häntä niin kipeästi kaipasi.
Kuiskatut sanat eivät kantautuneet seinien läpi.
Aamulla Fred katsoi Georgea tyhjin silmin.
Finito.
