A/N: Anteeksi kun kesti, en ole oikein ehtinyt kirjoittaa. Sain tämän nyt kuitenkin valmiiksi. Tässä luvussa esittelen muutaman muun Mungon työntekijän! Jännää! Myös yksi mukava käänne tarinaan, jee! ;-)
~
LUKU 3
Draco heräsi vaivalloisesti pitkästä unestaan. Hänen ei tänään tarvinnut mennä kuin vasta iltapäiväksi töihin, ja hän nautti siitä täysin rinnoin. Hän saattoi kuitenkin nukkua hieman liikaa; herääminen oli täyttä tuskaa.
Hän katsoi kelloa, joka näytti varttia yli kahtatoista. Draco nousi istumaan ja haukotteli makeasti. Töissä oli oltava kello kaksi. Draco nousi ja käveli keittiöön. Siellä hän nautti aamupalakseen pienen purkin banaanijukurttia, ja meni sitten suihkuun.
Draco huomasi olevansa epätavallisen hyvällä tuulella. Veden virratessa hänen kasvoilleen hän ajatteli tulevaa työpäivää. Pieni jännityksentunne alkoi poreilla hänen vatsassaan. Se yllätti hänet, mutta hän tiesi varsin hyvin mistä se johtui. Hän halusi tavata hänet taas, Harry Potterin. Vaikka hän oli rupatellut tämän kanssa vain muutaman kerran, se alkoi tuntua jo luontevalta. Tosin Harry ei tiennyt että hän keskusteli juuri Dracon kanssa. Dracon sisällä paloi suuri mielenkiinto Harrya kohtaan. Hän halusi tietää mitä hänelle oli tapahtunut, mikä ihme oli saanut hänet siihen kuntoon.
-
Puoli kahdelta, aivan tarpeettoman aikaisin, Draco lähti töihin. Hän kulki tavanomaisen reittinsä nopeasti. Sää oli alkanut kylmetä, ja hänen sormenpäänsä olivat kohmeessa hänen kopauttaessaan tuttua seinää taikasauvallaan.
"Hei! Tämä on sisäänkäynti Pyhän Mungon taikatautien ja -vammojen sairaalaan. Tämä sisäänkäynti on sallittu vain henkilökunnalle. Nimi ja virka?"
”Draco Malfoy, siivooja” Draco sanoi nuo jokapäiväiset sanat. Ovi ilmestyi ja hän astui sisään. Draco käveli työntekijöiden lepohuoneeseen. Siellä oli hänen työtovereitaan istumassa pyöreän pöydän ääressä teetä siemaillen. Draco heilautti heille kättään.
”Hei Draco!”, sanoi yksi siivoojista, nuori ja hoikka. Hän nousi tummia hiuksiaan heilauttaen ja sipsutti Dracon vierellä sinisille kaapeille. ”Mitäs kuuluu?” Susan kysyi ruskeita silmiään räpytellen. Draco tuhahti.
”Hyvää, kiitos kysymästä, Susan.” hän vastasi ja yritti olla kuulostamatta kylmältä.
”Voi Draco, kuinka monta kertaa pitää oikein sanoa, että sano minua vain Susieksi!” Susan kihersi.
”Okei, Susie.” Draco sanoi kaappia avatessaan. Draco tiesi Susanin kovasti hakevan hänen katsettaan, mutta hän vain kolisteli kaappinsa sisältöä vaitonaisena. Susan oli aina ollut tuollainen, siitä päivästä lähtien kun Draco tuli Pyhään Mungoon töihin. Jostain syystä hän oli tavattoman hullaantunut Dracoon, muttei pitkine ripsineen ja muhkeine huulineen saanut Dracon kiinnostusta heräämään. Draco mietti usein, miten Susan oikein jaksoi aina vain yrittää. Milloin mitenkin, punaisilla huulilla tai pidennetyillä ripsillä.
”Mmh, Draco?” Susan sanoi. Draco vilkaisi häneen ja tämän silmät kirkastuivat.
”Niin?”
”Haluaisitko tänä iltana tulla minun, Nancyn ja Harrietin kanssa istumaan iltaa jonnekin?” Susie kysyi toiveikkaana ja mutristi hieman huuliaan.
”Enpä tiedä. Minulla taitaa olla menoja.” Draco valehteli.
”Ai, taasko?” Susan sanoi heilauttaen tuuheita hiuksiaan Dracon katsoessa häneen. Susan yritti kuulostaa huolettomalta, mutta Draco tiesi että hän oli pettynyt.
”Jep.” Draco pamautti kaappinsa kiinni ja lampsi nopeasti pois huoneesta, jättäen Susanin seisomaan hölmistyneenä kaapeille. Draco painui vastapäisestä ovesta sisään. Susan oli hieman latistanut hänen hyvää tuultaan. Draco kumartui ottamaan komerosta tavanomaiset työvälineensä, ja pyörähti sitten ympäri ja lähti kapuamaan portaita.
Hän kiipesi oitis toiseen kerrokseen, sillä tänään hänen ei tarvinnut pestä aulan lattiaa. Hän saapui käytävälle, ja kurkkasi Harryn huoneen ovesta tarkistaakseen, että reitti oli selvä. Katsoessaan huoneeseen hän tunsi humpsahduksen vatsassaan.
Huone oli tyhjä. Draco astui sisään vain nähdäkseen jokaisen sängyn siistinä ja pedattuna. Draco peruutti käytävälle hölmistyneenä tarkistaakseen olevansa oikeassa huoneessa. Jep, se oli Harryn huone. Draco kelasi päässään taaksepäin, ja muisti pulskan hoitajan sanoneen Harrylle, että tämä siirrettäisiin oikealle osastolle. Draco pinkaisi portaat alas aulaan ja ryntäsi vastaanottotiskille. Nuori ruskeatukkainen vastaanottovirkailija, Harriet, katsoi Dracoa kummastuneena. Draco nojasi huolettomasti tiskiin.
”Heeii, Harriet” Draco sanoi yrittäen kaivaa esiin sitä charmia joka oli hautautunut jonnekin hyvin, hyvin syvälle käyttämättömyyden takia.
”Hei, Draco” Harriet sanoi, kurtistaen hieman kulmiaan.
”Kerrohan, Harriet, mille osastolle kuuluvat potilaat, jotka ovat mysteerisesti murjottu suurin piirtein kokonaan?” Dracon huulilla käväisi vino, ovela hymy.
”Miksi kysyt..?” Harriet kysyi nostaen sirot silmälasinsa päälaelle.
”Mmh, muuten vaan,” Draco sanoi. Harriet kohotti vasemman kulmansa hänelle.
”Okei, mistä löydän Harry Potterin?” Draco luovutti. Harriet oli hetken hiljaa.
”Jos kerron, mitä teet vastapalvelukseksi?” nyt puolestaan Harriet hymyili ovelasti.
”Kertoisit nyt!” Draco aneli.
”Miksi kertoisin? En aio edes kysyä miksi haluat tietää Harry Potterin osaston.”
Draco huokaisi.
”Mitä sitten haluat?”
”Tule tänään meidän kanssa istumaan iltaa. Kuulin että kieltäydyit Susielle. Olen hänelle vähän niin kuin velkaa yhdestä jutusta, ja jos saisin sinut mukaan, olisi velkani maksettu.” Harriet sanoi viekkaasti. Taidan olla hyvin, hyvin epätoivoinen, Draco ajatteli sanoessaan:
”Hyvä on.” Harriet nojautui taaksepäin tuolissaan hyvin tyytyväisenä itseensä.
”Kolmas kerros, huone neljä.”
Draco ryntäsi portaisiin. Hän harppoi ne nopeasti ylös kolmanteen kerrokseen. Sinne saapuessaan hän sydän tykyttäen alkoi varovasti kulkea kohti oikeaa ovea. Hän kurkkasi varovasti sisään, ja siellä Harry oli, makasi tyynyyn nojaten apean näköisenä hoitajien häärätessä ympärillä. Hoitajat laittoivat uusia sideharsoja hänen käsivarsiinsa. Hän näytti jo paremmalta; naama ei ollut enää kovin turvoksissa, hiukset oli pesty ja mustelmat vaihtoivat jo väriä. Draco tarkasteli Harrya katseellaan miettien, oliko hän muuttunut paljon kouluajoista. Hän ei ehkä näyttänyt niin ruipelolta kuin ennen, aikuismaisemmalta, mutta samat piirteet olivat suurin piirtein jäljellä, ainakin sen perusteella mitä murjotusta Harrysta pystyi sanomaan.
Draco havahtui mietteistään jonkun koputtaessa häntä olkapäähän. Hän hätkähti ja käännähti ympäri.
"Ja mitähän herra Malfoy täällä tekee?" kysyi nuori hoitajaharjoittelija, jolla oli pitkät vaaleat hiukset rennolla nutturalla.
"Ai, hei Nancy!" Draco tervehti muina miehinä, luntaten ensin tytön nimen tämän nimitaulusta. "Minä tässä vain tulin katsomaan miten Potter voi."
"Ajattelitko seisoskella siinä vai mennä sisään?" Nancy kysyi ja kallisti päätään epäilevänä tiiratessaan Dracoa vihreillä silmillään.
"Tuota noin..." Draco epäröi. Jos yksikin hoitaja mainitsisi hänen nimensä, Harry saisi tietää, ja mitä lie siitä sitten seuraisi.
"En ole menossa sisään." Draco sanoi ja väistyi Nancyn tieltä tämän mennessä hoitajien avuksi. Draco huokaisi ja nojasi seinään, edelleen näköetäisyydellä Harryyn. Miksi hän näytti niin tavattoman apealta? Draco puhalsi vaalean hiussuortuvan kasvoiltaan ja pohti, miten hän nyt pääsisi tapaamaan Harrya, tämä osasto ei ollut hänen siivottavanaan. Kenen aluetta se sitten on, se on selvitettävä, Draco hoksasi ja juoksi rauhallisesti portaat alas, meni aulan läpi ja taas portaat alas kohti työntekijöiden huonetta.
Ehkä vanha charmini toimii tällä kertaa, Draco tuumi, huokaisi ja astui ovesta sisään. Huoneessa olivat edelleen Susie ja muutama muu, mukaan lukien vastaanottotiskin Harriet, joka oli näemmä saapunut juuri.
"Hei Draco, kerroin juuri Susielle että sainkin sinut lähtemään mukaan," Harriet sanoi ja hymyili tietäväisenä. Susie näytti hyvin ilahtuneelta.
"Ahaa, okei." Draco sanoi ja istui punaiselle pehmustetulle tuolille Harrietin ja Susien pöydän ääreen. "Maltan tuskin odottaa." hän hymyili tytöille niin hurmaavasti kuin osasi, ja se näytti toimivan, sillä Susie katsoi häntä kuin kaunista auringonnousua.
"Keitä oli siis tulossa? Te ja Nancy?" Draco kysyi.
"Jep. Saat sinäkin tuoda muutaman kaverin, jos haluat." Harriet sanoi. Näytti siltä, että Susie ei kyennyt puhumaan.
Ai muutaman kaverin. Kenet muka? Draco sanoi itselleen ajatuksissaan.
"Enpä taida keksiä ketään." hän hymyili vinoa hymyä. Nyt asiaan, hän tuumi.
"Hei Susie, kuka siivoaa kolmatta kerrosta?" Draco kysyi ja katsoi Susieen, joka häkeltyi hieman. Hän oli varmasti yllättynyt tästä käänteestä, ystävällisestä Dracosta. Toisaalta Dracosta tuntui pahalta esittää.
"Ai, minä." hän vastasi ja hymyili ujosti. Täydellistä, Draco ajatteli. Hän huomasi Harrietin tyrkkäisevän Susieta, ja sihahtavan jotain sinne päin kuin: "Mikä sinua vaivaa?" Susie vastasi pienin elein, ja jos Draco ymmärsi ne oikein, Susie ilmoitti ettei voinut sille mitään. Kun tytöt vilkaisivat häneen, Draco katseli jo kattoon, kuin ei olisi mitään huomannutkaan.
"Susie, olisiko mitenkään mahdollista että voisit vaihtaa vuoroja kanssani?" Draco kysyi katsoen Susieen taas mahdollisimman hurmaavasti. En voi uskoa että tämä toimii, Draco ajatteli.
"Ai, miksi?" Susie kysyi kummissaan.
"Äh, muuten vaan, vaihtelu virkistää."
"Hyvä on," Susie ei vastustellut.
"Okei, kiitos. Jospa vaihtaisimme niin että sinä siivoat toisen kerroksen ja minä kolmannen?" Draco huomasi Harrietin vilkaisevan häneen pohtivaisena.
"Okei." Susie sanoi ja hymyili pirteästi. "Käyn kirjaamassa sen ylös." Susie nousi ja Draco käänsi katseensa Harrietiin. Tämä tiiraili häntä. Draco hymyili hermostuneesti.
"Minne te ajattelitte meidän menevän iltaa istumaan?" Draco kysyi kiusallisen hiljaisuuden jälkeen, jo hieman katuen suostumustaan.
"Ei me vielä tiedetä. Tylyahoon jonnekin, tai sitten Viistokujalle. Onko ideoita?" Harriet kysyi.
"Hmmm... Tiedän minä yhden ihan mukavan paikan, mutta se on jästibaari. Eihän se haittaa?" Draco sanoi miettien vakiopaikkaansa.
"Ei toki, ei me olla vanhanaikaisia, eihän Susie?" Harriet sanoi Susielle, joka palasi juuri.
"Ai jästibaari, mikäs siinä." Susie hymyili Dracolle, ja jotenkin Dracosta tuntui, että Susie olisi lähtenyt hänen kanssaan vaikka Sianpäähän tai Rääkyvään röttelöön, jos hän olisi pyytänyt.
"Monelta olisi teidän mielestä hyvä aika mennä?" Harriet kysyi.
"Seitsemän, kahdeksan aikaan siellä on aika rauhallista mutta ei mitenkään kuollutta." Draco sanoi ja kiristi samalla pientä poninhäntäänsä. Hän alkoi pikku hiljaa olla oma itsensä, mutta ei kuitenkaan vaikuttanut kylmältä, sillä hän päätti suhtautua asiaan positiivisella asenteella. Illasta saattoi tulla vaikka kuinka mielenkiintoinen.
"Okei, nähdäänkö Mungon kulmalla puoli kahdeksalta, niin Draco voi meidät sitten opastaa sinne?" Harriet sanoi. Susielle se kävi hyvin.
"Jeps." vastasi Draco. Sitten hän muisti olevansa edelleen töissä. "Oih, velvollisuudet kutsuu. Susie, toinen kerros on siis sinun huomisesta lähtien." Draco sanoi, nousi ja heilautti kättään lähtiessään huoneesta. Pentele, minne ihmeeseen minä ne siivousvälineet hylkäsin, Draco tuumi.
*
Kaksikymmentä yli seitsemän Draco lähti asunnostaan, yllään musta T-paita, ruskea takki ja tummanvihreät housut. Jalassaan hänellä oli mukavat vanhat lenkkarit. Hiukset olivat edelleen kiinni. Hän käveli jonkun matkaa, astui varjoon ja ilmiintyi tutulle sivukujalle, ja jatkoi sitten matkaansa kohti yleissisäänkäyntiä Pyhään Mungoon, tuttavallisemmin Mungon kulmaa.
Hän sai odotella seuralaisiaan vain muutaman minuutin, sillä he saapuivat kaikki porukalla. Jokainen heistä oli pukeutunut nykyaikaisiin jästivaatteisiin. Susiella oli yllään punainen mekko ja pikkutakki, Nancy puolestaan kulki tummassa bleiserissä ja farkuissa, ja Harrietilla oli rento huppari ja mustat housut. Jos Draco ei olisi tiennyt paremmin, hän olisi luullut kolmikkoa tavallisiksi jästinuoriksi matkalla illanviettoon.
Dracon johdattaessa joukkoa kohti hänen kantabaariaan, tytöt juttelivat niitä näitä, maailman menosta, muodista ja ties mistä, ja Draco yritti parhaansa mukaan osallistua keskusteluun.
Pian he olivatkin perillä hämyisässä ja mukavanoloisessa pikkubaarissa, ja Draco johdatti seurueen korkeaan pyöreään pöytään joka sijaitsi melko rauhaisassa paikassa värillisen ikkunan vieressä. Draco riisui takkinsa ja meni sitten baaritiskille otettuaan vastaan tyttöjen tilaukset.
"Hei, Bob." Draco tervehti tuttua baarimikkoa, parrakasta tatuoitua miestä.
"Terve Draco! Mitähän saisi olla sinulle - " hän vilkaisi Dracon olan yli " - ja daameillesi." hän sanoi virnistäen kulmat koholla.
"Hehheh, Bob. He saivat minut huijattua mukaansa tyttöjen iltaan. Yksi olut, kolme omenasiideriä." Draco sanoi virnistäen.
"Ja kukas heistä on sinun sydänkäpysesi?" Bob kysyi edelleen naama virneessä.
"Ei kukaan." Draco vastasi. Bob virnisti ja ilmoitti tuovansa juomat pöytään. Draco käveli tyttöjen luo ja istuutui pöytää ympäröivälle pehmustetulle penkille. Tytöt olivat jo ottaneet pois takkinsa ja huivinsa ja jatkoivat jo innoissaan rupattelua. Draco katseli hajamielisenä muita baarissa olijoita. Ei yhtään tuttuja, kuten tavallista.
"Mitä mieltä sinä olet tästä?" Susie kysyi Dracolta havahduttaen tämän ajatuksistaan, ja ojensi hänelle MeNoidat-lehden uusimman numeron, joka oli piilossa jästien muotilehden takana. Aukeamalla oli artikkeli jostain uudesta velhomaailman poptähdestä. Draco silmäili aukeamaa hetken.
"Enpä tiedä, olen kuullut vain yhden kappaleen, eikä se oikein sytyttänyt." Draco sanoi ja antoi lehden takaisin hymyillen.
"Tässä jutussa mainittiinkin, että kaikki muut kappaleet ovat aivan erilaisia kuin se hitti jonka kaikki ovat kuulleet." Susie sanoi. Draco nyökkäsi hymyillen. Bob saapui juomien kanssa ja Susie sulki lehden nopeasti.
"Tässä olkaapa hyvä, sori kun kesti." Bob sanoi ja vinkkasi Dracolle silmää. Draco tuhahti huvittuneena ja tytöt hihittivät. Bob meni takaisin baaritiskin taakse ja tytöt maistelivat siidereitään. Draco joi hieman oluttaan ja silmäili taas muita asiakkaita.
Paikalle oli juuri saapunut pari, ja molemmat näyttivät hyvin tutuilta. Nuoret istuivat pienen baarin toisessa päässä pöydän ääressä vierekkäin ja keskustelivat hillitysti ja selvästi hiljaisella äänellä. Draco pinnisteli päänsä sisällä yrittäen keksiä, ketkä nuo kaksi mahtoivat olla. Nuoren miehen hän tunnisti erääksi samanikäiseksi puuskupuhpojaksi, jonka nimeä hän ei tosin muistanut. Puuskupuhpoika silitteli tytön kasvoja ja tämä hihitteli. Tytöllä oli pitkät punaiset hiukset ja pisamia naamassa.
Dracon leuka loksahti auki.
"Mitä hittoa!" hän älähti.
"Mitä nyt?" tytöt kysyivät kummissaan. Draco käänsi katseensa heihin.
"Äämhh, eei mitään." Draco sanoi. "Näin vain jonkun, jota en ihan odottanut näkeväni täällä."
Kun tytöt taas syventyivät keskusteluihinsa, Draco käänsi katseensa takaisin Ernie Macmillaniin - niin, se oli hänen nimensä - ja - kyllä, kyllä se oli hän - Ginny Weasleyhyn. Draco kurtisti kulmiaan, siemaisi juomastaan ja yhdisteli palapelin palasia aivot raksuttaen. Juuri kun hän tuli miettineeksi Ginnyn raskautta, Ernie laski hellästi kätensä Ginnyn vatsalle. Draco oli järkyttynyt; lapsi ei tainnut olla Harryn.
Hänen tarkkaillessaan kuhertelevaa paria Ernie vilkaisi häneen päin, mutta vain nopeasti. Hän kuitenkin käänsi katseensa sekunninmurto-osan jälkeen takaisin, ja Draco käännähti nopeasti tyttöihin päin, ja varoi katsomasta Ernieen. Hetken kuluttua hän uskaltautui vilkaisemaan, katsoiko Ernie häneen edelleen, mutta pari jatkoi kuhertelemista. Ginny oli nyt Ernien kainalossa ja he kuiskailivat toistensa korvaan.
Dracon oli loppuillasta vaikea keskittyä tyttöjen kanssa jutteluun näkemänsä takia; Ginny Weasleylla ja Ernie Macmillanilla oli salasuhde, jonka takia he olivat treffeillä jästibaarissa, välttääkseen tuttuja. Niin Draco oli palapelin koonnut. Draco mietti, raaskisiko hän kertoa Harrylle.
Hän vilkaisi taas baarin toiseen päähän, ja näki Ginnyn nousevan. Hän meni baaritiskille kysymään jotain, ja Bob viittasi hänelle suunnan. Ginny kiitti ja lähti kävelemään heitä kohti. Draco käänsi katseensa pöytään Ginnyn lipuessa heidän ohitseen kohti naistenvessaa. Hän oli juuri huokaisemassa helpotuksesta, kun Nancy hihkaisi:
”Ginny!”
Ginny kääntyi katsomaan. Hän säikähti, vilkaisi nopeasti Ernieen ja loihti sitten naamalleen ilahtuneen ilmeen.
”Heii, Nancy, onpa kiva nähdä. Susie, Harriet.” hän tervehti kaikkia. Hänellä oli yllään paksukauluksinen neule ja polviin ulottuva hame. Dracoon, joka tuijotti pöytää kumarassa, hän katsoi kysyvästi.
”Ai, tässä on Draco. Draco Malfoy.” Susie esitteli hänet. Draco nosti varovasti katseensa. Ginny siristi silmiään ja silmäili Dracoa.
”Heh, moi.”
”Tervehdys, Draco.” Ginny sanoi kylmästi pehmeällä äänellään.
”Tunnetteko te?” kysyi Harriet, joka selvästi havaitsi jännityksen Ginnyn ja Dracon välillä. Draco katsoi Ginnyyn.
”Tavallaan, koulusta.” Draco vastasi. Häntä hävetti ajatella mitä kaikkea hän olikaan joskus sanonut Ginnylle. Ginny hymyili.
”Mistäs te tunnette toisenne?” hän kysyi, katsoen edelleen Dracoon.
”Töistä.” Nancy vastasi. ”Dracokin on töissä Mungossa, siivoojana kuten Susie.”
Dracoa nolotti; Ginny katsoi häneen kulmat koholla, ja hänen katseensa viesti jotain sen tapaista kuin; kukas on köyhä nyt? Ginnyn kasvoilla kareili taas pian hymy.
”Minun pitää nyt mennä. Oli kiva nähdä. Heippa!”
Ginny jatkoi matkaansa naistenhuoneeseen. Draco huokaisi. Harriet tiiraili häntä taas. Että pitääkin olla noin terävät hoksottimet, Draco ajatteli.
”Aika hassua, että törmäsimme Ginnyyn täällä, eikö?” Susie sanoi.
”Jep, kenenköhän kanssa hän on?” Nancy pohti ja kuikisteli etsien toisia tuttuja, tunnistamatta kuitenkaan Ernietä.
Kun Ginny palasi vessasta, hän meni heti Ernien luo, ja Draco näki silmäkulmastaan heidän vilkuilevan Dracon ja tyttöjen suuntaan. Ernie nyökkäsi vastaukseksi Ginnylle ja he lähtivät.
Susie ja Nancy ilmoittivat menevänsä vessaan, ja Draco nousi päästäen heidät nousemaan penkistä. Hän jäi kahden Harrietin kanssa.
”Sanoit että olit velkaa Susielle yhdestä jutusta.” Draco keksi vihdoin mistä keskustella. ”Saanko kysyä, mikähän se oli?”
”Saat, mutta en aio vastata.” Harriet hymyili viekkaasti. ”Haepas minulle päärynäsiideri.”
-
Aika kului nopeasti, ja pian tytöt päättivät että oli aika lähteä kotiin. Draco saattoi heidät Mungon kulmalle. Jokainen heistä halasi häntä vuorollaan, sitten he lähtivät hihitellen kävelemään pois päin. Draco käännähti ja lähti kädet taskussa kulkemaan kohti kotia. Kieltämättä ihan mukava ilta, hän tuumi. Hän ehti kävellä hetkisen mietteissään, kunnes joku pysäytti hänet autiolla kadulla.
”Aiotko kertoa Harrylle?” töksäytti Ginny, joka seisoi kädet puuskassa hänen edessään.
”Mitäh?” Draco hämmentyi.
”Näin sinut Mungossa, mutten tunnistanut. Oletko siivonnut Harryn huoneessa? Oletko puhunut hänen kanssaan?”
”Olen.” Draco oli rehellinen, mutta vähäsanainen.
”Mistä?”
Draco pohti hetken.
”Kaikenlaisesta. Mutta en ole kertonut, kuka olen.” Ginny oli hetken hiljaa.
”Onko Hermione käynyt siellä, tiedätkö?” hän kysyi pistävällä äänellä.
”On.” Draco sanoi. ”Ei olisi kannattanut kertoa Grangerille, hän on aikamoinen hölösuu.”
Ginny hämmentyi.
”Mitä tarkoitat?”
”Harry tietää että olet raskaana.” Draco sanoi ja käveli Ginnyn ohi.
”Malfoy!” Ginny huusi hänen peräänsä. Draco kääntyi katsomaan.
”Pidä sitten turpasi kiinni, ja nokkasi poissa muiden asioista.”
Draco katsoi Ginnyyn.
”Niin ajattelinkin.” hän vastasi ja käänsi Ginnylle selkänsä. Ginny jäi seisomaan paikalleen, mutta pian Draco kuuli vaimenevaa korkokenkien kopsetta Ginnyn kävellessä toiseen suuntaan. Draco vilkaisi vielä olkansa yli, vain nähdäkseen Ginnyn katoavan kulman taakse pitkät hiukset hulmuten.
~
A/N: Onnistuin kirjoittamaan hieman pidemmän luvun tällä kertaa. Toivottavasti nautitte! Hehehee Ginny pettää Harrya. Eikös olekin jännää? Ginny on kauhea biaaaaatch.
Hei, kommentin kirjoittaminen ei vie teidän elämästänne kuin ehkä minuutin tai muutaman, joten kliksutiklik tuota 'Vastaa'-nappulaa vaan, jookosta?
