Kirjoittaja Aihe: Virheet S, one-shot, Albus/Gellert  (Luettu 2802 kertaa)

toyhto

  • ***
  • Viestejä: 991
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Virheet S, one-shot, Albus/Gellert
« : 13.09.2009 22:05:39 »
nimi: Virheet
kirjoittaja: toyhto
kirjoitettu: 13.9.2009
paritus: Albus/Gellert
ikäraja: S
genre: drama, one-shot

A/N: Teki mieli kirjoittaa jotain, Albusta ja Gellertiä on joskus pitänyt kokeilla. Tämä on hassua, en yhtään tiedä mitä pitäisi ajatella!



*

Virheet

Kyllä, ei.

Lisää puita takkaan, täällä on kylmä.

Puhumme niin kauan että huulet tuntuvat kuivilta, juomme vettä päälle, huuhdomme kaiken alas. Se tuntuu ylevältä ja tärkeältä. Ikkunat ovat suuria ja niihin nojatessa tuntuu siltä, että omistaa kaiken mitä näkee. Poltan tupakkaa ainoan kesän elämässäni, monta askia peräkkäin, päässäni on liikaa ajatuksia jotka on saatava ulos. Harmaa savu katoaa ikkunasta taivaalle, jota tuskin viitsimme katsoa.

Joskus aloitamme päivällä, juomme teetä ja puhumme tavallisista asioista, teiden kunnosta, luitko lehdestä että se ja se pidätettiin, sunnuntaina on markkinat. Asioita pitäisi muuttaa.

Joskus Gellert lähtee illalla, joskus ei. Joskus aloitamme vasta sitten, kun voin kuvitella että Ariana ja Aberforth nukkuvat. Päästän hänet sisään takaovesta ja aamulla mietin, onko siinä hiipimisessä mitään mieltä, mutta silloin se tuntuu tärkeältä. Enkä kestä katseita, en Aberforthin enkä omiani, ja niinpä en enää edes näe niitä.

Joskus menemme takkahuoneeseen vähän ennen kahtatoista ja löydämme itsemme sieltä aamulla. Ilma on sakea tupakansavusta, olemme sitten väsyneet ikkunan avaamiseen. Yön ajatukset roikkuvat raskaina pölykerroksen päällä enkä koskaan ole aivan varma, muistanko niitä enää oikein, mutta niitä on joka tapauksessa tarpeeksi. Meillä on koko maailma ja riittävästi voimaa tehdä mitä tahansa.

En epäile. Elokuussa Gellert tuo mukanaan pullon jotain, kuulemma kellarista, vanhaa ja täytyy juoda pois. Kurkkuani polttaa ja haluan nauraa, katto on auki, tuijotan mustaa taivasta enkä edes tiedä, miksi käteni ovat Gellertin hiuksissa. Kaikki on niin yksinkertaista. Maistuu tutulta ja vieraalta, hengitykset sekoittuvat, myöhemmin painan otsani kylmää lasia vasten ja silitän kättä lantiollani, suuria ajatuksia, hullua.

Olen aina ollut hyvä ajattelemaan, mutta nyt en ajattele. En välitä Aderforthista, joka on tehnyt aamiaista ja tuijottaa pitkään, suljen ulko-oven perässämme ja silitän niskaa, "illalla puhumme lisää".

Puhuminen muuttuu. Olemme edelleen suuria ja sanamme ovat raskaita mutta tuntuvat kevyiltä, makaamme matolla päät vastakkain ja nauramme. En enää tiedä, milloin olemme tosissamme ja milloin se on pelkkää suuruudenhuumaa, hengähdetty sellaisiin kohtiin, joissa on pakko vetää happea.

*

Kyllä tai ei. Tuntuu kylmemmältä kuin ennen. Lisään vielä puita, mutta se ei taida enää auttaa.

Haluaisin tietää, missä kohdassa minun olisi pitänyt tajuta; missä olin sokea, missä olin hullu, missä olin yksinkertaisesti tyhmä. Haluaisin tietää missä vika on, jotta voisin irrottaa sen ja pitää kaiken muun, mutta en näe mitään, pelkän sekavan vyyhdin jossa ei ole alkua eikä loppua vaan pelkästään kylmät lattiat ja tyhjät ikkunat. Pahinta on ehkä se, että haluaisin edelleen hänet tänne.

Syksy on kylmä ja turruttaa pään. Joka aamu minulla on pahempi olo, kunnes Päivän Profeetta kerran kertoo miksi.

*

Hän on vanhentunut. Minusta tuntuu siltä että olen elänyt tämän jossain toisessa elämässä. Vankilan seinät ovat vähän huurteessa, loitsut pitävät hänet kutakuinkin lämpimänä.

Olen miettinyt mitä sanoisin, ja nyt en enää tahdokaan sanoa mitään. Hän nojaa seinään, kietoo harmaan kaapunsa tiukemmin itsensä ympärille mutta ei niin kuin haluaisi suojautua. Hiukset eivät ole enää vaaleat, posket ovat rypistyneet, silmien ympärillä on jälkiä, otsassa yhä punainen arpi, sormet luisevat ja ranteiden jänteet näkyvillä, mutta silmät ovat yhä suurin piirtein samat.

Olemme edelleen yhtä vahvat. Kummankaan ei tarvitse kääntää katsettaan, ja hän tietää kyllä, etten koskaan tuntenut voittaneeni.

Gellert on vanha, minä olen ehkä vielä vanhempi. Istun kaksi tuntia hänen sellinsä lattialla ja tuijotan välillä häntä, välillä ulos pienistä ikkunoista, joita katonrajassa on muutama. Ne ovat kapeita, niistä ei näe juuri mitään. Mikään ajatus tai sana ei pääse enää ulos. Maailma on sulkeutunut.

Vuosia sitten mietin, oliko se sen arvoista; olisiko ollut joku muu mahdollisuus.

Nyt ei enää tarvitse miettiä. Haluaisin koskea hänen käsivarttaan, mutta hän väistää ja se tuntuu paljon syvemmällä.

Olen miettinyt, kauanko vanhoja virheitä täytyy sovittaa, mutta lopulta se ei olekaan syy mihinkään.

Minä en elä enää kauan, hän sanoo kun olen lähdössä.
Hänen kaulansa tuoksuu lähes samalta.
« Viimeksi muokattu: 25.12.2014 20:33:45 kirjoittanut Renneto »
Avatarista kiitos Ingridille!
Ficcini Finissä.

momomo

  • ***
  • Viestejä: 25
  • comme un garçon
    • dA
Vs: Virheet
« Vastaus #1 : 14.09.2009 20:29:15 »
Tämä tässä on just sitä, mitä halusin lukea silloin kun Potterissa mainittiin Gellertistä ja Dumppiksesta. Joillekin foorumeille tuli heti sellasta ihme ihkupostia että jee uutta slashia yms. mutta mie koin tosi voimakkaasti asian näin. Että miehet ikään kuin tuosta vaan kasvoi erilleen, eikä toinen huomannut. Emt. Koskettava, ihana.

Albus on niin symppis hahmo. Liian hyväsydäminen ja hyvä muutenkin elämään koko Potteri-saagan läpi. Kirjoitit tosi ihanasti hänet.

Minun mielikuvissa Albus aina jossakin vaiheessa tajusi, ettei ollut tajunnut erottaa Gellertin hulluja kuvitelmia tarpeeksi ajoissa ja suree sitä. Ja sitä, ettei huomannut, miten Gellert pikku hiljaa lipui hulluuteen, ihan niin kuin tässä siun tekstissä. <3 Kaunis.
deux filles dans un jardin
un jardin étrange
retiennent moi par la main

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 768
    • ficcilistaus
Vs: Virheet S, one-shot, Albus/Gellert
« Vastaus #2 : 14.01.2018 12:03:29 »
Oho, tällä ficillä on ikää jo yli kahdeksan vuotta. Voi olla, ettei sulla kirjoittajana ole enää kovin läheistä suhdetta tekstiin, mutta valkkasin tämän kuitenkin listauksestasi, jonka eräs ficciesi ystävä linkkasi kommenttikampanjaan. Tämä pisti silmääni juuri parituksen takia, joka lähestyvän ihmeotusleffan vuoksi on taas varsin ajankohtainen! Ja kun huomasin edellisen kommentoijan nimimerkin, koin suorastaan velvollisuudekseni jättää omankin puumerkkini :D

Tykkäsin siitä, että tässä oli valittu yksi näkökulmahahmo, Dumbledore, ja pysytty hänen päänsä sisällä. Sen sijaan koin hieman häiritseväksi sen, että meni aika pitkään, ennen kuin lukijalle annettiin mitään vinkkiä siitä, kuka näkökulmahahmo itse asiassa on ja missä ajassa eletään. Tykkäsin myös siitä, että tässä oli valittu kolme välähdystä näiden kahden suhteesta ja silti kerrottu kaikki oleellinen. Ensin nuoruuden huuma, seuraavaksi kauhistuttava totuuden valkeneminen ja lopuksi vanhojen miesten jäähyväiset. Keskimmäiseen osaan jäin kaipaamaan enemmän pituutta ja myös tunnetta - raivoa, katkeruutta, kostonhimoa, epätoivoa, syyllisyyttä.

Kiitos tästä, hyvin on tarina kestänyt ajan hammasta :)
« Viimeksi muokattu: 14.01.2018 12:05:41 kirjoittanut mimamu »

ficcilistaus: Fini | AO3
podficit: SoundCloud

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 1 569
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Virheet S, one-shot, Albus/Gellert
« Vastaus #3 : 02.01.2019 15:02:56 »
Minulla oli hämärä mielikuva, että olen nähnyt joskus listauksessasi Albus/Gellertin ja siellähän se oli kun lähdin kaivelemaan Albus-ficciä '12 hahmoa' -haasteeseen :)

Kuten mimamu tuossa totesi, niin tämä tarina kestää aikaa. Lisäksi luen tätä vielä ehkä himpun verran erilaiset lasit silmilläni kun otin huomioon myös Ihmeotukset 2:n tapahtumat. Sinällään hauskaa, kun ko. leffa ilmestyi vasta ja tästä tekstistä on kuitenkin aikaa. Silti voi sanoa, että tämä istuu kyllä siihenkin canoniin yllättävän hyvin.

Pidin erityisesti tuosta kuinka näiden kahden suhde lähti liikkeelle vähän niin kuin varkain. Se, että Albus oli se joka oli enemmän Gellertin pauloissa kertoi omalla tavallaan näiden kahden voimasuhteista keskenään. En tiedä kuinka olit itse ajatellut, mutta jostain syystä minä näen näiden suhteen niin että Gellert on tahtonut aina vain hyötyä Albuksesta. Ja koska Albus on kiltti ja hyväsydäminen, hän on tahtonut uskoa pelkkää hyvää ystävästään jonka perimmäinen tarkoitus on ollut kuitenkin saada vain Albuksen taikavoimat omalle puolelleen.

Vaikka tämä ei ollut mikään hyvänmielen pätkä mikä olisi ollut täynnä höttöä ja sokeria niin pidin tästä silti. Minunkin on varmaan joskus hyvä ottaa pää pois sieltä fluffy-pilvestä ja huomata, että on olemassa paljon hyviä tekstejä eikä pörröisyys ole aina se 'juttu' :D Kiitos tästä, tällä oli kiva korkata tuo hahmo-haaste (milloinhan opin pitämään nokkani erossa kaikista haasteista ;) )!

Kivaa alkanutta vuotta!

Vendela


I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 8 539
  • Me, myself & Lockhart
    • Instagram @sonnjawrites
Vs: Virheet S, one-shot, Albus/Gellert
« Vastaus #4 : 02.01.2019 16:49:04 »
Minäkin olen täällä 12 hahmoa -haasteen innoittamana! Ja tietysti, kun huomasin lähtökohtaisesti "uutta" Albus/Gellertiä, vaikka se olikin uusi kommentti vanhaan tekstiin. Olisi jäänyt tämä helmi löytymättä ellei olisi noussut taas pinnalle. Hyvä, että nousi. Kirjoittelin juuri (ihan hetki sitten!) itsekin Albuksesta ja Gellertistä, hieman fluffisempaa ( :D ) kuin tämä, mutta itseasiassa minuun vetoaakin enemmän nimenomaan draamallisempi kertomus näistä kuin höttöily. Pidin tämän asettelusta, jossa oli sitä huumaa ja naurua, mutta sitä raskautta aluksi heidän puheissaan, myöhemmin elämässään. Miten suuruudenhulluus ja Albuksen rakastuminen tulivat ilmi. Oikein hieno teksti, joka näyttää edelleen hyvältä, vaikka ikää onkin!

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 996
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Virheet S, one-shot, Albus/Gellert
« Vastaus #5 : 02.01.2019 19:14:25 »
Kas, miten tämäkin ficci on jo vanha, mutta tavoittaa hyvin tuoreesti aiheen näin uuden elokuvan aikoihin. :) Minä seurasin toisten jälkiä ja löysin tämän itsekin. Muistelen, kuin olisin ehkä lukenutkin joskus aiemmin, en tiedä miksen ole kommentoinut.

Lainaus
Haluaisin tietää, missä kohdassa minun olisi pitänyt tajuta; missä olin sokea, missä olin hullu, missä olin yksinkertaisesti tyhmä. Haluaisin tietää missä vika on, jotta voisin irrottaa sen ja pitää kaiken muun, mutta en näe mitään, pelkän sekavan vyyhdin jossa ei ole alkua eikä loppua vaan pelkästään kylmät lattiat ja tyhjät ikkunat.
Tämä kohta on ehkä juuri se, mikä tiivistää Albuksen suhteen Gellertiin kauempaa, pidemmän ajan päästä katsoen. Albuksesta on jäänyt se fiilis, että nuoruuden kokemukset muuttivat häntä ikuisesti, jättivät ainaisen kysymysmerkin siihen, miksi hän toimi kuten toimi.

Lainaus
Olemme edelleen yhtä vahvat. Kummankaan ei tarvitse kääntää katsettaan, ja hän tietää kyllä, etten koskaan tuntenut voittaneeni.
Tämä samaten; maailma näkee Dumbledoren voittajana, joka päihitti vahvan vihollisen, mutta hän itse ei kokenut sitä voitoksi, vaan ehkä velvollisuudeksi. Tuskin hän tekoaan katui, koska sen seuraukset olivat hyvät, mutta varmasti hän sitä suri.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~