Author: Sca
Genre: drama, lievä humour ehkä
Pairing: tulkinnanvarainen Remus/teekuppi
Rating: Sallittu
Disclaimer: Henkilöitä en omista, enkä hyödy tästä rahallisesti.
Summary: Muutamaan vuoteen minulla ei ole oikeastaan ollut ystäviä. Kolme on kuollut pois, yksi vankilassa ja muista en ole kuullut mitään vähään aikaan, sillä Lilyn, Jamesin ja Peterin kuoleman jälkeen en oikein ollut yhteydessä ulkomaailmaan. Sinä olet ainoa ystäväni.
A/N: Osallistuu monologihaasteeseen hahmolla Remus Lupin. Kommenteista tykkään ^^
Erilainen
Onhan se aika outoa puhua teekupin kanssa. Mutta en minä varmaan koskaan olekaan täysin normaali ollut. Paitsi ehkä silloin ennen kuin olin seitsemänvuotias. Ennen kuin olin seitsemän vuotta ja neljä kuukautta. Ennen sitä kun minun täytyi kerran kuussa muuttua hirviöksi. Niin, hirviö minä olin, vaikka jotkut toisin väittivätkin. Silloin joskus James ja Sirius sanoivat, etten minä mikään hirviö ollut. Minä vain satuin muuttumaan karvaiseksi eläimeksi kerran kuussa. Peter ei ikinä sanonut koko asiasta oikeastaan mitään. Tuskin oikein edes tiesi, mitä hän siitä ajatteli. Ainahan hän sellainen oli, epävarma, ja ei tiennyt mitä pitäisi ajatella tai sanoa.
Anteeksi, kuppi, sinua tuskin kovinkaan paljon kiinnostaa minun elämäni, ei siinä mitään mielenkiintoista eikä ainakaan iloista ole. Jos sinä osaisit puhua, mitähän sinä minulle kertoisit? Kertoisitkohan sinä minulle, missä sinut on tehty? Muistaakseni pohjassasi lukee joku Lontoon lähellä sijaitseva pikkukaupunki. Sen enempää en tiedä ja et sinäkään osaa kertoa minulle.
Kertoisitkohan sinä minulle myös, miten sinut kuljetettiin siihen lontoolaiseen kauppaan, josta sinut joskus muutama vuosi sitten ostin? Kuinka kauan ehdit olla kaupan hyllyllä, ennen kuin ostin sinut?
Sinä olet ollut alusta asti suosikkini kaikista lukuisista teekupeista joita omistan. Olen hajottanut monia, mutten onnekseni sinua. Sinun kahvasi on erilainen kuin muiden, siitä on helpompi pitää kiinni. Ja pidän myös tummasta väristäsi, erotut muista kupeista kaiken vaaleuden keskellä. Aivan täydellinen sinä et kuitenkaan ole. Siksi minä pidänkin sinusta niin paljon. Sinussa on pieni halkeama, mutten tiedä mistä se on tullut. Olen nimittäin kohdellut sinua erittäin varovaisesti enkä antanut kenenkään muun kuin minun juoda sinusta.
Muutamaan vuoteen minulla ei ole oikeastaan ollut ystäviä. Kolme on kuollut pois, yksi vankilassa ja muista en ole kuullut mitään vähään aikaan, sillä Lilyn, Jamesin ja Peterin kuoleman jälkeen en oikein ollut yhteydessä ulkomaailmaan. Sinä olet ainoa ystäväni. Sinä olet luultavasti ainoa olento maan päällä, joka jaksaa kuunnella murheitani. Sinä olet mitä todennäköisimmin ainoa, joka ymmärtää minua.
Päivieni kohokohtia ovat ne hetket, jolloin olen keittänyt teetä ja saan taas syyn ottaa sinut esiin. En ole varmaankaan moneen kuukauteen enää käyttänyt teetä juodessa muita kuppeja. Joka aamu ennen aamiaista tiskaan sinut jotta voin käyttää sinua taas uudestaan.
Muistan, kuinka Jamesilla oli tapana kiusata minua kiintymyksestäni sinuun. Niin, eihän hän voinut ymmärtää mitä niin uskomattoman ihanaa yhdessä tavallisessa teekupissa voisi olla. Muistan hänen sanoneenkin sinua monesti ”vain tavalliseksi teekupiksi”. Mutta ei, et sinä ole tavallinen teekuppi. Jos sinä olisit täysin tavallinen, en minä pitäisi sinusta niin paljon. Ulkonäkösi lisäksi sinussa on jotain muutakin miksi olen kiintynyt sinuun. En osaa sanoa mitä se on, mutta tiedän sen olevan olemassa.
Kuppiseni, nyt minun täytyy mennä. En haluaisi olla erossa sinusta, tiedät varmaan sen, mutta minulla on asioita tehtävänä. Nähdään taas illalla.