Luku 4Sama pöly, joka oli leijaillut hänen huoneessaan viimeiset 15 vuotta, herätti Eudoran tunkeutumalla tämän henkeen. Eudora aivasti ja pöly ympärillään pöllähti ilmaan leijumaan. Eudora ei pystynyt enää nukkumaan. Tämä päivä oli mietityttänyt häntä enemmän, kuin Tylypahkaan lähtö. Bellatrix oli luvannut, että tänä päivänä, heinäkuun 16, hänestä tulisi viimein kuolonsyöjä.
Eudora nousi sängystään ja pukeutui ennätys ajassa. Hänen katseensa kiinnittyi Dracon huoneen oveen. Hän ja Draco eivät olleet puhuneet toisilleen koko kesän aikana. Eudora ei voinut luovuttaa ja aloittaa keskustelua, joten hän oli pitänyt suunsa kiinni, kuitenkin hänellä oli hieman ikävä Dracoa. Eudora raotti varovasti Dracon huoneen ovea. Hänen suureksi yllätyksekseen huoneessa ei ollut ketään. Normaalisti Draco nukkui pitkään, mutta nyt huoneessa ei ollut ketään. Eudora hymähti ihmeissään ja jatkoi matkaansa aamiaiselle.
Ruokailuhuoneessa Draco oli juomassa teetä. Hän ei näyttänyt huomaavan Eudoran saapumista, eikä Eudora välittänyt siitä. Eudora istui Dracoa vastapäätä kolmen paahtoleipä viipaleen kanssa. Draco nosti katseensa, kun Eudora istui. Draco näytti jännittyneeltä ja kamppaili selvästi puhuisiko vai ei. Eudora nosti kulmiaan kysyvästi ja Draco painoi nopeasti katseensa takaisin teehen.
”Mitä ihmettä sinä pelkäät minussa?” Eudora tiuskaisi.
Draco ei sanonut mitään, vaan hörppäsi loput teestään ja poistui huoneesta.
Eudora ahtoi paahtoleipää suuhunsa ja mietti Dracon outoa käytöstä. Hän varmasti jännitti Eudoran puolesta, Eudora päätti.
Kun hän oli syönyt, hän ei ollut varma minne mennä. Hän ei tiennyt kuka tekisi hänelle pimeän piirron ja missä. Hän päätti lähteä etsimään Bellatrixia, vaikka harvoin hän oli talossa, mutta tämä ei ollut mikä tahansa päivä.
Hän kiersi talon läpi, eikä löytänyt Bellatrixia. Hän palasi takaisin omaan huoneeseensa ja jäi tuijottelemaan kattoa. Jännitys oli sietämätön. Eudora ei tiennyt miten pimeän piirto tehdään. Pitikö siinä taikoa? Sattuuko se?
Hän kuuli poksahduksen, joku oli ilmiintynyt sisälle. Toinen. Eudoran sydän pamppaili kiivaasti. Hän yritti tasoittaa hengitystään, mutta se oli mahdotonta. Hän kuuli askelten lähestyvän hänen huonettaan. Bellatrixin pää ilmestyi ovelle ja Eudora hyppäsi saman tien pystyyn.
”Tule” Bellatrix sanoi nopeasti, eikä Eudoraa tarvinnut kahdesti käskeä.
”Muista sitten polvistua ja ojenna vasen kätesi, et puhu, katso silmiin, ei, yritä välttää Mestarin katsomista.” Bellatrix saneli Eudoralle ohjeita heidän kulkiessaan rappusia alas” etkä päästä ääntäkään, tapahtui mitä tahansa, paitsi tietenkin jos Mestari käskee sinun puhua.
Normaalisti Eudora ei olisi suostunut uskomaan noin monta ja vaikeaa käskyä, mutta nyt oli toinen tilanne. Hän seurasi Bellatrixia olohuoneeseen.
”Kun sinä menet tuohon huoneeseen” Hän osoitti huoneen perällä olevaa ovea, joka vei toiseen osaan olohuonetta ”Sinä alat noudattaa kaikkia käskyjä, jotka minä sinulle luettelin”
Bellatrix meni huoneeseen ja palasi sieltä hetken päästä. Hän nyökkäsi hyväksyttävästi Eudoralle ja tämä astui jännittyneenä huoneeseen. Tuolilla istui jokin. Eudora ei ollut varma mikä, tuoli oli vastakkaiseen seinään päin ja Eudora näki pelkkää mustaa viittaa. Eudora käveli sen eteen ja polvistui. Hän yritti pitää katseensa kädessään jonka oli ojentanut sitä kohti.
Eudora näki taikasauvan, joka lähestyi hänen käsivarttaan. Saman tien kun sauva kosketti hänen käsivartta, Eudorasta tuntui kuin siihen olisi tiputettu kiehuvaa rasvaa. Taikasauva alkoi piirtää jotain hänen käteensä ja Eudora joutui puremaan huultaan, ettei huutaisi, hänen nahkansa kuoriutuessaan hänen käsivarrestaan. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Eudora huomasi, että sauva oli lopettanut piirtämisen, mutta polttava tunne ei ollut häipynyt. Hänen käsivarteensa olivat tullut pääkallo, jonka kielenä näytti olevan käärme. Sauva kosketti vielä kerran piirron keskelle ja Eudora odotti lisää kipua. Eudora läpi kulki kylmä tuuli. Se oli todella kylmä, mutta Eudoraa ei paleltanut. Hän vilkaisi piirtoa, eikä se ollut enää punertava, vaan se oli musta, eikä sitä polttanut enää, vain kihelmöi hieman.
Eudora ajatteli, että hän voisi lähteä. Hän veti hihan piirron päälle, lähti huoneesta ja piti edelleen huolen, siitä ettei vilkaissutkaan Pimeää Lordia. Bellatrix odotti oven ulkopuolella. Hän tuijotti Eudoran vasenta hihaa, jonka alla pimeän piirto kihelmöi. Eudora vetäisi hihaansa sen verran, että Bellatrix saisi jälleen hengittää. Bellatrix hymyili hieman ja painui huoneeseen, josta Eudora oli tullut.
Eudora hymyili mielissään ja juoksi yläkertaan. Hänen katseensa osui Dracon huoneen avonaiseen oveen. Hän oli niin iloinen, että oli kestänyt kaiken, että halusi sopia asiat Dracon kanssa. Hän lähestyi ovea, mutta ei kerinnyt avata sitä, koska juoksu askeleet alkoivat lähestyä häntä. Bellatrix juoksi Dracon ovelle, hän ei näyttänyt enää yhtään iloiselta, pikemminkin hämmennyksen ja vihan sekoitus.
”Draco” hän ärähti ovelta ”Pimeä Lordi haluaa nähdä sinut, nyt heti!”
Eudoran mahassa muljahti. Hän ei halunnut Dracon kokevan samanlaista kipua kun hän. Ei Dracosta voinut tulla kuolonsyöjä, hän ei ollut sellainen ihminen. Draco ei voinut olla yhtä vahva. Draco ilmestyi oven rakoon. Hän vilkaisi Eudoran pelonsekaisia kasvoja. Dracon kasvot olivat ilmeettömät.
”Noniin, vauhtia” Bellatrix sanoi vihaisesti ja lähti jo alakertaan.
Draco lähti kohti portaita, mutta Eudora tarttui hänen hihastaan, eikä päästänyt häntä irti.
”Draco, älä mene” Eudora kuiskasi tuijottaen Dracoa. ”Sinä et halua-”
”Se on ihmeellistä, miten sinä luulet tietäväsi kaiken, mutta tosiasiassa sinä et tiedä mitään ” Draco töksäytti ja vetäisi hihansa Eudoran otteesta.
Draco katosi alakertaan. Eudora kuuli oven paukahtavan, hän kuunteli liikkumattomana, mutta mitään ei kuulunut. Onkohan Draco pyörtynyt kivusta? Ovi paukahti jälleen ja Eudora juoksi alakertaan.
Draco näytti yhtä ilmeettömältä. Eudora vilkaisi Dracon käsivartta, ja siihen oli poltettu pimeän piirto. Eudora tuijotti ihmeissään sitä ja Draco huomasi sen ja yritti paeta, mutta Bellatrix pysäytti hänet.
”Mitä Mestari sanoi sinulle?” hän kysyi osin vihaisena, osin kiinnostuneena.
”Hän antoi minulle tehtävän” Draco sanoi yrittäen kuulostaa ylpeältä.
”Mitä?!” Eudora ja Bellatrix huudahtivat yhtä aikaa. Hiljaisuus vallitsi huoneen.
”Sinä ehkä luulet olevasi jotenkin erikoinenkin kun saat tehtävän, mutta joudut kokemaan pettymyksen” Bellatrix sanoi kuulostaen mahdollisimman huolettomalta, mutta äänestä tihkui kateus. ”Tämä on vain kosto Luciuskelle, hänen kelvottomasta työstään. Sinä kuolet poikaseni.” Bellatrix jatkoi ja yritti hymyillä ilkeästi.
Hän meni huoneeseen ja pian kuului kaksi poksahdusta. Eudora ja Draco tuijottivat toisiaan huoneessa.
”Miksi sinä hyväksyit sen? Tajuatko, että sinä kuolet?” Eudora kivahti.
”Sinä haluaisit itse vaan tehdä tehtävän. Siksihän sinä et halunnutkaan minun ryhtyvän kuolonsyöjäksi, et halunnut vaan kilpailijaa, halusit olla vaan paras kaikessa” Draco ärjyi ja lähti rappusiin.
”Minä en halua, että sinä kuolet!” Eudora kivahti ja juoksien Dracon perässä. Häntä ärsytti, että joutui toistamaan sitä, miten ei halunnut hänen menettävän Dracoa. ”Tehdään tämä yhdessä”
”Ja annan sinun tehdä minusta selvää, heti kun silmä välttää?” Draco kivahti. ”Jos olet tullut yhtään äitiisi sinä kyllä teet mitä tahansa ollakseen Pimeän Lordin suosiossa.
”Minä en halua satuttaa sinua!” Eudora huusi.
”Ai et vai? Miksi hitossa sitten minulla on arpi takaraivossa?! Draco huusi vihaisena. ”Pysy kaukana minusta, sitä pidempään minä pysyn hengissä.”
”Draco, sinä et saa tappaa ketään!” Eudora huusi tajuamatta itsekkään mitä järkeä siinä oli. Draco tuijotti häntä pitkään ja katosi sen jälkeen omaan huoneensa. Eudora yritti seurata häntä, mutta Draco läimäisi oven kiinni hänen nenän edestään.
”Hyvä on sitten!” Eudora kiljui. ”Tapata itsesi ja kuole! Minulle ei tule ikävä, mene ja hyppää saman tien katolta! Sama loppu tulos tulee joka tapauksessa! Tarvitsetko apua kenties tönäisemään?! Ainiin, kun sinähän haluat pärjätä YKSIN!
Eudora potkaisi ovea raivoissaan, ja siihen tuli pieni aukko. Draco avasi oven ja tuijotti raivoissaan Eudoraa.
”Sinä et saa, sitä mitä ikinä haluatkin, hajottamalla oven!” Hän mylvi. ”Kasva jo aikuiseksi ja muuta mahdollisimman kauas minusta ja minun elämästäni.”
Hän yritti sulkea ovea uudestaan, mutta nyt Eudora oli nopeampi. Hän vetäisi jalkansa väliin, niin ettei sitä saanut kiinni.
”Kukahan se tässä on lapsellinen?! Sinä pakenet aina omaan huoneeseesi, etkä suostu puhumaan asiasta!”
”Mitä tässä on enää puhuttavaa?!” Draco huusi ja potkaisi Eudoran jalkaa, niin että sai vedettyä oven kiinni.
Eudora kiljui raivoissaan ovelle ja potkaisi sitä vielä kerran. Oveen tuli jo tarpeeksi suuri reikä, että siitä olisi mahtunut kissa kulkemaan. Eudora marssi vihaisena huoneeseensa ja yritti nukkua pölyisessä huoneessaan, mutta hän oli liian ärsyyntynyt Dracoon. Miksi ihmeessä hän ei voinut ottaa vastaan ilmaista apua? Raivon laannuttua, sen tilalle tuli huoli. Bellatrixin sanoissa oli, ikävä kyllä järkeä.
Illallisella pöydässä oli Eudora, Narcissa ja Draco. Narcissa oli tottunut hiljaisiin ruokailuihin, mutta nyt hiljaisuus oli erilaista, ilmassa leijaili jännittyneisyys. Hänen maailmansa oli tuntunut tyhjältä, siitä asti kun Lucius oli lähtenyt. Narcissa ei ollut saanut puhua kenenkään kanssa aikoihin. Draco oli halunnut olla yksin, eikä Bellatrixilta ja Eudoralta tullut minkäänlaista myötätuntoa. Ensimmäiset viikot olivat outoa horrosta, mutta nykyään Narcissa sai jo laitettua kaksi ateriaa päivässä. Tyhjä tuoli hänen vastapäätään sai hänet aina itkemään, eikä voinut sille mitään. Eudora ja Draco olivat jo tottuneet Narcissan itkukohtauksiin, näitä tapahtui vähintään kerran päivässä.
”Mikä tuo on, Draco?” Narcissa kysyi kyyneltensä läpi ja osoitti Dracon käsivartta. Draco vetäisi hihaansa, niin että pimeän piirto tuli kunnolla näkyviin.
Ensin Narcissassa välähti toiveikas olo, mutta sitten hän alkoi ajatella.
Miksi ihmeessä Pimeän lordi olisi tehnyt pimeän piirron pojalle, jonka isä on joutunut Azkabaniin? Narcissa mutristi huuliaan ja Draco huomasi sen hyvin.
”Mikä vika tässä on?” hän ärähti ja Narcissa säpsähti.
”Minusta tämä on vain niin outoa, sanoiko Pimeä lordi sinulle jotain syytä tähän?” Narcissa mutisi. Draco piti päänsä hieman painoksissa ja pudisti päätään. Tapahtumaa seurannut Eudora ei voinut pidätellä enää suutaan kiinni.
”Pimeä Lordi antoi hänelle tehtävän” Eudora tiuskaisi ärsyyntyneenä. Draco mulkaisi häntä murhaavasti.
”Draco!” Narcissa kivahti ”Onko se totta?”
”On”
”Minkälaisen tehtävän” Narcissa kysyi nopeasti. Hän ei pitänyt tästä, mihin tämä oli menossa.
”Se ei kuulu teille kummallekaan” Draco äyskäisi ja katosi omaan huoneeseensa.
Narcissa tuijotti kysyvästi Eudoraa, toivoen, että Eudora tietäsi jotain.
”Minä en tiedä mitään!” Eudora kivahti, häntä suututti Dracon lapsellisuus. ”Bellatrix sanoi, että Pimeä lordi haluaa vaan tappaa hänet.”
Narcissa purskahti itkuun, mikä sai Eudoran vielä vihaisemmaksi. Minkälaista hänen loppu kesänsä olisi täällä kun Draco suunnittelee itsemurhaa ja Narcissa ei pysty olemaan itkemättä? Eudora huokaisi ärsyyntyneenä ja juoksi yläkertaan.
Hän potkaisi Dracon ovea suutuksissaan, ja hänen jalkansa jäi jumiin siihen. Eudora kirosi kovaan ääneen ja repäisi jalkansa irti. Reikä oli jo suuri. Eudora päätti ottaa tavoitteeksi hajottaa koko ovi kesän aikana, mutta nyt hänen piti miettiä kunnolla. Hän mietti pitkälle yötä, miten saada Draco uskoutumaan hänelle.
Ehkä Draco puhuisi, jos häntä hieman kiduttaisi. Ei. Dracoa ei saanut satuttaa.
Mutta jos se pelastaa hänen henkensä. Kaikesta huolimatta Eudora päätti olla kiduttamatta Dracoa, eihän edes osannut kidutu-kirousta vielä. Hän voisi yhdistää voimansa Narcissan kanssa, niin inhottavalta kuin se kuulostikin. Eudora päätti puhua huomenna Narcissan kanssa, jos tämä pystyi puhumaan itkunsa läpi.
Seuraavana aamuna Eudora heräsi aikaisin. Hän juoksi suoraan Narcissan makuuhuoneeseen. Hän pani merkille, että Draco oli siirtänyt ovensa eteen tavaroita, jotta kukaan ei pääsisi reiästä sisään.
Narcissa hyppäsi saman tien ylös kun ovi kävi. Kuka muu sieltä olisi voinut tulla kuin Lucius? Hänen suureksi pettymyksekseen huoneeseen saapui Eudora.
”Minä tarvitsen apuasi” Eudora sanoi ja istui Narcissan sängylle. Narcisalle tuli kieltämättä mieleen se yö, kun Bellatrix oli pyytänyt häntä ottamaan Eudoran. ”Meidän täytyy selvittää yhdessä, mitä Draco puuhaa”
Dracon kuullessaan Narcissan silmiin ilmestyivät kyyneleet. Eudora huokasi turhautuneena.
”Olen pahoillani” Narcissa sanoi ja pyyhki kyyneleet käteensä. ”En vaan halua menettää enää Dracoa. Ensin Lucius, sitten Draco, anteeksi”
Narcissa niisti nenänsä peittoonsa ja nyyhkytti hiljaa. Eudora toivoi, että olisi voinut jotenkin lohduttaa, tätä vetistelyä oli sietämätöntä kuunnella.
”Ei Draco kuole” Eudora sanoi ja Narcissan nyyhkytys vaihtui huudoksi. ”minä pidän huolen siitä, minä suojelen häntä”
” Hän tarvitsee vain suojelijan” Narcissa nyyhkytti. ” Hän tarvitsee vain-”
Itku loppui kuin seinään ja Narcissa oli nostanut kyynelten täyteisen katseensa sylistään. Hän tuijotti hetken tyhjyyteen miettien.
”Mitä?” Eudora kysyi kärsimättömästi, Narcissa oli varmasti keksinyt jotain.
”Ei mitään” Narcissa sanoi nopeasti. ”Menen tästä laittamaan aamiaista. Oletko nähnyt kenties Bellatrixia tänä aamuna?”
Narcissa lähti huoneesta jättäen Eudoran sinne yksin. Eudora vihasi itseään. kuinka hän oli pystytkään lohduttamaan Narcissaa, joka sitten petti hänet? Eudora oli palaamassa omaan huoneeseensa, kun Draco tuli käytävällä vastaan. Hän näytti väsyneeltä.
”Etkö saanut unta?” Eudora kysyi pilkallisesti. Draco tuijotti vihaisesti Eudoraa.
”Pitikö myöhään suunnitella omaa itsemurhaa? ”Eudora sihahti.
”Miksi
sinua kiinnostaa minun elämäni?”
”Osaatko ajatella, minkälaista Narcissan elämä olisi jos hänen rakas pikku prinssinsä kuolisi?” Eudora sanoi korottaen ääntään. Hän käytti tarkoituksella Narcissaa syynä. ”Hän jo nyt täysi hermoraunio, osaatko kuvitella sen jälkeen kun sinä makaat haudassa?”
”Luuletko että minä en tiedä?! Minulta ei ole kysytty haluanko minä tätä tehtävää.” Draco rähisi takaisin. Hänen äänen värisi hieman ja Eudora pelkäsi, että hänkin alkaa kohta itkeä.
”Anna minun auttaa” Eudora vaati, hänellä oli hyvä tunne että tämä onnistuisi nyt.
Draco tärisi. Hän tuijotti pitkään Eudoraa. Hetken Eudorasta tuntui kuin kaikki palaisi takaisin siihen pisteeseen, missä se oli vuosi sitten. Eudora hymyili hieman.
”Sovitaanko tämä asia?” Eudora kysyi hymyillen.
Draco kurtisti kulmansa. Hän muisti kun oli itse kysynyt samaa kysymystä luihuisten oleskeluhuoneessa. Ja minkä vastauksen hän oli saanut? Draco tönäisi Eudoran tieltään ja lähti alakertaan.
Eudora kirosi, hän oli niin lähellä. Miten hän pystyikin olemaan niin tyhmä? Eudora juoksi alakertaan aamiaiselle. Narcissa ei ollut laittanut valmiiksi mitään, mutta se ei haitannut Eudoraa. Pari paahtoleipää riitti hänelle. Syötyään hän lähti etsimään Dracoa.
Ehkä tilanne oli vielä pelastettavissa.Hän löysi olohuoneesta lukemassa kirjettä. Pöydällä oli posti. Eudora yritti hivuttautua lukemaan Dracon kirjettä, mutta Draco veti sen pois hänen ulottumattomistaan. Eudora lysähti suuttuneena sohvalle. Hän selasi postin nopeasti läpi. Hän löysi kirjeen neiti E. Lestrangelle, eli hänelle. Bellatrix oli vaihtanut Eudoran sukunimen, heti kun oli saanut tietää. Kirje oli Tylypahkasta.
Eudora luki nopeasti kirjalistan läpi. Mitään ihmeellistä ei kirjeessä ollut ja Eudora laittoi kirjeen takaisin pöydälle.
”Sinun ei tarvitse kuin pyytää, jos tarvitset apua” Eudora sanoi yhtäkkiä.
Draco käänsi katseensa paperista Eudoraan. Hän nauroi ivallisesti ja lähti pois huoneesta. Se oli viimeinen tippa. Eudora juoksi Dracon kiinni ja otti tämän hihasta kiinni.
”Mitä hauskaa tuossa muka oli?!” hän huusi. Draco yritti vetäistä itsensä irti, mutta tällä kertaa Eudora piti pintansa. ”Onko sinusta hauskaa että minä tarjoan henkeni sinun puolestasi?” Eudora puristi Dracon kädestä niin kovaa, ettei olisi ihmetellyt, vaikka se olisi muuttunut siniseksi.
”Päästä irti!” Draco tiuskaisi, mutta Eudora ei päästänyt.
Hän olisi halunnut lyödä Dracoa, mutta sai kuitenkin hillittyä itsensä. Narcissa tuli rappusia pitkin ja huomasi Eudoran raivoa huutavan katseen, jonka hän oli ilmiselvästi perinyt äidiltään.
”Eudora, päästä irti!” Narcissa huudahti.
Narcissan huudolla ei näyttänyt olevan vaikutusta. Eudora ja Draco tuijottivat naulittuina toisinaan. Narcissa tuijotti huolestuneena kumpaakin.
”Kuulitko?!”
Ei vieläkään mitään. Eudora ja Draco tuijottivat toisiaan naulittuina. Narcissa juoksi heidän luokse ja näpäytti taikasauvallaan Eudoran sormille. Eudora päästi saman tien irti. Hän tuijotti vuorotellen Narcissaa ja Dracoa, kuin miettien kumpaa vihaisi sillä hetkellä enemmän. Draco juoksi yläkertaan.
”Te ette tapelle minun talossani” Narcissa moitti.
”Tämä on Luciusksen talo” Eudora järkeili, hän tiesi että Narcissa masentuisi jälleen, jos alettaisiin puhua Luciuskesta. Narcissa nielaisi.
”Kun Lucius on poissa, minä omistan tämän talon” Narcissa sanoi nieleskellen ja pidätellen itkuaan. Eudora oli yllättynyt, että hän kesti tuonkin verran. Eudora halusi silti murtaa hänet, olihan Narcissa keskeyttänyt hänet.
”Luuletko sinä vielä, että Lucius kävelee tuosta ovesta sisään?” Eudora kysyi ja hymyili ilkeästi. ”Luciusksessa ei ole tarpeeksi miestä selviytymään Azkabanissa edes tuntia.” Eudora taputti pari kertaa toverillisesti Narcissan olalle ja hypähteli yläkertaan. Narcissan kasvoille oli jäänyt kuollut ilme.
Dracon huoneen ovi oli raollaan. Eudora ei voinut olla katsomatta sinne. Yllätyksekseen Draco ei ollut huoneessaan. Eudoran silmään osui Dracon pöytään. Siellä kimalteli auringon valossa jotain. Eudora nosti hopeisen veitsen Dracon pöydältä ja ihaili sitä auringon valossa.
”Mitä sinä täällä teet?” Draco kysyi vihaisesti.
Eudora piilotti veitsen nopeasti selkänsä taakse, mutta Draco oli huomannut selvästi, että Eudora salaili jotain.
”Mitä sinä otit minulta?” hän kysyi lähestyen hitaasti Eudoraa.
”Minä en halua sinulta mitään” Eudora valehteli sujuvasti. Draco olisi voinut vaikka uskoa, mutta koska Eudora oli piilottanut kätensä selän taakse, hän ei huijannut ketään.
”Mitä sinä piilottelet?” Draco kysyi yhä lähestyen Eudoraa.
Eudora ei vastannut vaan yritti hiipiä ovea kohti.
Jos hän vain katsoisi jonnekin muualle. Mutta Draco kyllä tiesi, mihin Eudora pystyi, eikä räpäyttänytkään silmiään.
”Sinulle ei ole mitään oikeutta ottaa minun tavaroitani, tai ylipäätänsä sinun ei pitäisi tulla minun huoneeseeni” Draco ärisi lähestyen eudoraa.
Eudora oli painanut vahingossa liian lujaa veitsellä oikeaan ranteeseensa. Veri valui rannetta pitkin puulattialle. Draco oli huomannut sen ilmeestä päätellen. Hänen silmänsä näyttivät tipahtavan päästä. Eudora nosti oikean ranteensa, että Draco näkisi varmasti tumman punaisen veren, jota lattialle valui. Veitsi oli edelleen piilossa hänen vasemmassa kädessään.
”Eudora sinusta vuotaa verta” Draco sanoi kauhistuneena.
”Siltä näyttää” Eudora sanoi hieman hymyillen. ”Ehkä minun parasta mennä laittamaan tähän jotain, ennen kuin kuolen verenhukkaan.”
Draco nyökkäsi saman tien. Eudora hymyili ilkeästi ja otti oikealla kädellään tukea seinästä. Valkoiseen tapettiin jäi punainen tahra.
”Oliko tuo tarpeellista?” Draco sanoi yrittäen kuulostaa vihaiselta, mutta äänestä kuului pelko ja huoli.
”Minua vain heikottaa” Eudora sanoi kuulostaen väsyneeltä.
Dracon silmät suurenivat taas hieman, mikä lämmitti Eudoran sydäntä huomattavasti.
”Pärjäätkö?” hän kysyi.
”Luulen niin” Eudora sanoi ja poistui huoneesta.
Hän meni suoraan huoneeseensa. Hän pyyhki veret peittoonsa ja alkoi tutkailla tarkemmin veistä. Eudora ei uskonut, että veitsi oli tarkoitettu koristeluesineeksi. Hän voisi kiristää Dracoa tällä veitsellä, ei tietenkään sillä tavalla, että hän satuttaisi häntä. Hän päätti kuitenkin toistaiseksi pitää veitsen itsellään. Hänelle ei ollut koskaan annettu kovin teräviä esineitä, tämähän loppujen lopuksi paljon kätevämpi kuin taikasauva.
Eudora kulutti koko iltapäivän ja alkuillan miettien Dracon tehtävää, kunnes kuuli kaksi poksahdusta. Eudora juoksi alakertaan, eikä siellä ollut enää ketään, joku oli kaikkoontunut heidän talostaan. Eudoran mieleen tuli ensimmäisenä mieleen Bellatrix, joka olisi ihan hyvin voinut kaikkoontua, hänhän oli koko ajan jossain. Mutta kuka oli toinen? Eudora ei keksinyt ketään muita, kuin Narcissan. Mutta miksi Narcissa olisi lähtenyt minnekään? Eudora tunsi mahansa kurnivan, eihän Narcissa ollut laittanut koko päivänä ruokaa. Hän söi nopeasti muutaman paahtoleipä siivun.
Hän muisteli niitä harvoja yhteisiä aikoja Bellatrixin kanssa. Bellatrix oli muutaman kerran näyttänyt hänelle anteeksiantamattomia kirouksia. Eudora tiesi osaavansa ne, vaikka ei saanutkaan kokeilla. Hänestä vain tuntui siltä.
Ne ovat loitsuja missä muutkin, eli helppoa. Eudora odotti innolla, että hänestä tulisi täysi-ikäinen. Kaksi vuotta tuntui kuolettavan pitkältä ajalta.
***
Kevät teki nopeaa tuloaan Tylypahkaan. Eudora tuijotti lasittuneesti professori McGarmivaa, joka kertasi jälleen kerran V.I.P.-kokeiden tärkeyttä. Eudora ei ollut ikinä järin kiinnostunut koulusta, eikä V.I.P:t olleet mikään poikkeus. Hän oli varma, että Luciusksen rahat olivat jotenkin vaikuttaneet siihen, että hän oli saanut käydä viisikin vuotta Tylypahkassa. Hän tiesi, että hän ei tulisi pääsemään V.I.P:jä läpi, joten hän oli varmistunut siihen, että ei enää ensi vuonna tulisi Tylypahkaan. Hän halusi lähteä Bellatrixin mukaan, mitä hän nyt ikinä tekikin.
Eudora oli harjoitellut Kielletyssä metsässä anteeksiantamattomia kirouksia hämähäkkeihin. Hän oli joutunut toteamaan, että kirouksia ei ollut niin helppo langettaa, kun hän oli luullut. Nykyään hän kuitenkin osasi komennuttaa ja kiduttaa hämähäkkejä. Pari kertaa hän oli saanut langetettua tappo-kirouksenkin, mutta sen taitamiseen kunnolla Eudoralla oli vielä pitkä matka.
Ainoa mikä tuotti Eudoralle pään vaivaa, oli Draco. He eivät olleet puhuneet toisilleen koko lukuvuoden aikana. Eudora oli pitänyt Dracoa jatkuvasti silmälle, jos ei oteta lukuun hänen harjoituksiaan Kielletyssä metsässä. Eudora oli kuullut Tarvehuoneesta, ja uskoi että Draco kävi siellä usein. Mutta itse hän ei ollut päässyt sinne. Veitsi oli yhä hyvässä tallessa, Eudora vaihtoi sen piiloa huoneessa joka päivä. Päivällä hän kuitenkin piti sitä taskussaan.
Ihan vain varmuuden vuoksi. Eudora säpsähti huomatessaan muiden poistuvan luokasta. Professori McGarmiva vilkaisi häntä moittien. Eudora pakkasi nopeasti tavaransa ja juoksi Suureen saliin syömään.
Hän istui uhallaan Dracoa vastapäätä, ettei tämä voisi tehdä mitään salassa. Draco näytti riutuneelta. Hän alkoi muistuttaa vaarallisen paljon Narcissaa sen jälkeen, kun Lucius lähti. Onneksi Draco ei sentään itkenyt. Eudora huomasi, kuinka Harry Potter taas tuijotti häntä. Tällä hetkellä poika ei osannut kuitenkaan päättää, kumpaa tuijottaisi, Dracoa vai Eudoraa. Harry oli yrittänyt saada Eudoran huomion jo pitkään, mutta Eudora ei ollut jaksanut keskittyä häneen. Ainut positiivinen asia Harryn kuolaavassa katseessa, oli se että se sai Ginnyn repimään hiuksia päästään.
Aika tuntui kuluvan liian nopeasti ja pian Sali alkoi tyhjentyä oppilaista, mutta Eudora halusi syödä rauhassa. Kun hän tuli 10 minuuttia myöhässä loitsu tunnille ja Professori Lipetit selitti, kuinka tärkeää V.I.P.-vuosi oli Eudoralle ja vähensi Luihuiselta 10 pistettä, Eudora sai vaipua jälleen horrokseensa.
Päivä kului hitaasti, mutta hän kuitenkin selvisi. Päivällisellä hän huomasi, että Draco ja Harry eivät olleet syömässä. Eudora ei kuitenkaan nyt jaksanut miettiä sitä, vaan mätti lihakeittoa lautaselleen.
Dracoa ei näkynyt oleskeluhuoneessa, mutta silti Eudora ei pitänyt sitä ajattelemisen arvoisena. Hän meni makuuhuoneeseen ja piilotti veitsen uudestaan. Hän yritti nukahtaa, mutta huoneeseen syöksyi vaaleahiuksinen ja laiha tyttö. Eudoran vuosiluokalla oleva Daisy Pacheco.
”Draco on joutunut sairaala siipeen” hän huudahti.
Tosiaan, Draco oli joutunut sairaala siipeen. Hänen ympärillään hääri matami Pomfrey. Muutama luihuinen odotti ulkopuolella pääsyä sisään. Eudora ei voinut jäädä odottamaan tähän, kun Draco makasi tuolla. Hän lampsi sisään.
”Ei vielä vieraita!” matami Pomfrey ärähti.
”Minä tahdon puhua Dracon kanssa, onko hän kunnossa?” Eudora kysyi huolestuneena.
”Hän tulee kuntoon, mutta nyt minun on vaadittava että poistutte nyt!” matami Pomfrey sanoi kärsimättömästi ja lähti taluttamaan Eudoraa ovelle. Eudora näki Dracon kasvot, jotka olivat täynnä viiltoja ja niistä valui hieman verta. Draco vilkaisi Eudoraa vihaisesti. Eudora juoksi Dracon luokse.
”Mitä tapahtui?” Eudora kysyi epävarmasti.
”Minun on vaadittava teitä poistumaan täältä, nyt heti!” matami Pomfrey huusi.
”Mene pois, Eudora” Draco sihahti hampaidensa välistä.
Eudora tuijotti häntä pitkään, kunnes matami Pomfrey talutti hänet ulos sairaala siivestä. Eudora ei ajatellut sitä, että hänet oli häädetty Dracon luota, hän mietti syyllistä tähän. Hän kuljeskeli koulua ympäri hajamielisesti miettien samalla kuka tai mikä oli aiheuttanut Dracon haavat. Eudora halusi eniten vain kostaa sille, joka oli tehnyt tämän.
Hän tuli Myrtin vessalle.
Myrtti saattaisi tietää jotain, hänhän on sentään haamu. Eudora astui Myrtin vessaan. Myrtti lennähti saman tien hänen luokseen.
”Ai, se olit sinä” Myrtti sanoi pettyneenä ja liisi takasin vessakopin päälle.
”Ketä sinä odotit?” Eudora kysyi nopeasti.
”En ketään” Myrtti tokaisi, mikä sai Eudoran verenpaineen nousemaan.
”Mistä lähtien sinä olet lakannut kertomasta minulle asioita?” hän mutisi, mutta hänelle oli tärkeämpiäkin asioita. ” Tiedätkö mitään tappelua täällä Tylypahkassa, Draco on aika huonossa kunnossa”
Myrtin katse siirtyi tyhjyydestä Eudoraan. Hänen kasvoiltaan paistoi huoli.
”Mitä Dracolle on käynyt?” hän kysyi.
”Mitä sinä tiedät Dracosta?” Eudora kysyi ihmeissään.
Kumpikin tuijotti toisiaan pitkään, odottaen vastausta.
”Jos kerrot mitä tiedät Dracosta ja tapahtuneesta, minä kerron, miten hän voi” Eudora sanoi.
”Draco tappeli täällä”
”Kenen kanssa?”
”Harry Potterin” Myrtti tokaisi. ”Nyt kerrot mitä Dracolle kuuluu.”
”Harry Potter?! Mitä
hän teki täällä?” Eudora kysyi, hän ei ollut uskonut silmiään. Myrtti näytti loukkaantuneelta, koska Eudora ei pitänyt lupaustaan. ”hän voi jo hyvin” Eudora sanoi välinpitämättömästi.
Myrtin ilmeestä päätellen, hän ei uskonut mitään, mitä Eudora sanoi. Eudora tajusi, että Myrtin kanssa oli enää turha puhua ja häipyi vessasta.
Eudoran oli vaikea uskoa, että Harry Potter oli hyökännyt Dracon kimppuun. Draco oli aina vihannut harrya ja Harry Dracoa, mutta hän ei uskonut, että he yrittivät tappaa toisensa. Pääasia oli kuitenkin se, että Harry oli vahingoittanut Dracoa ja hänen täytyi saada rangaistus siitä.
Eudora mietti oleskeluhuoneessa pitkälle yöhön suunnitelmaa. Kaikki muut nukkuivat jo huoneessa, mutta Eudora pakottautui valvomaan. Hän halusi sen kärsivän, joka satuttaisi Dracoa, hänhän saattaisi yrittää sitä uudestaan. Viimein Eudora päätti, mitä aikoisi tehdä ja hän pystyi nukahtamaan vihdoin.
Aamulla Eudora heräsi normaalia aikaisemmin, eli samaan aikaan kuin muut huoneessa. Hän yritti tähystellä Suuressa salissa Rohkelikkojen pöytään. Oli lauantaiaamu, joten Suuri Sali oli tyhjempi, kuin arkisin. Muut pöydässä olevat Luihuiset puhuivat kiivaasti Rohkelikko Rorpinkynsi ottelusta.
”Kuulin juuri, että Rohkelikkojen etsijä ei osallistu” joku pojista sanoi ja Eudora säpsähti, Harry Potterhan on Rohkelikkojen etsijä. Miksi ihmeessä hän haluaisi olla poissa kauden ratkaisevasta ottelusta? Eudoraa alkoi epäilyttää asia.
Samassa hän huomasi Harryn istuvan pöydän päässä. Hän näytti masentuneelta. Eudora odotti kunnes Harry lähti pöydästä, ja lähti hänen perään.
”Harry!” Eudora huusi heti kun hän oli tullut Suuren salin ovista ulos.
Harry kääntyi ja tuijotti ihmeissään Eudoraa, Eudora ei ollut kiinnittänyt koko lukuvuoden aikana ollenkaan huomioita häneen. Eudora juoksi Harryn luokse ja hymyili, hän olisi yhtä hyvin voinut syödä omaa oksennusta.
”Mitä asiaa” Harry kysyi hämmentyneenä.
”Minä vain haluaisin tavata sinut” Eudora sanoi tuijotellen kenkiään ja yrittäen esittää nolostunutta. ”Jossain, missä ei ole muita ihmisiä”’
Jos Harry ei ollut näyttänyt hämmästyneeltä, kun Eudora aloitti puhumisen hänelle, niin nyt hän oli viimeistään täysin sanaton. Hän nyökkäsi.
” Miten olisi Kielletty metsä?” Eudora kysyi ja yritti hymyillä. ” Tänä iltana puolelta öin?”
Harry tuijotti typeränä Eudoraa, mikä ärsytti Eudoraa entisestään, mutta peitti sen hyvin.
”Sopii, ei, minulla on jälki-istunto tänään” Harry sanoi ja näytti aidosti pettyneeltä. ”Entäs huomenna?” hän kysyi.
”Joo, kyllä se sopii. Miksi sinä olet jälki-istunnossa?”
Harry näytti kiusaantuneelta yhtäkkiä.
”Minä… Minä räjäytin muutaman sontapommin ja jäin kiinni” hän sanoi ja hänen ilmeestään paistoi valhe.
Eudora päätti olla tuhlaamatta energiaansa Harryn hiillostamiseen, vaan hyvästeli Harryn ja lähti pois. Harry jäi tuijottamaan Eudoran perään.
Eudora lysähti sänkyynsä ja nukahti saman tien, hän oli herännyt liian aikaisin. Kun hän heräsi aurinko oli alkanut jo laskea. Eudora venytteli hieman ja lähti käymään sairaala siivessä.
Kukaan muu ei näyttänyt olevan, ei edes ketään huispauksessa loukkaantuneita. Dracon kasvoille oli laitettu siteet. Draco nukkui ja Eudora hiipi äänettömästi Dracon luokse ja istui jalkopäähän. Draco heräsi saman tien. Hän näytti ensin hämmästyneeltä, mutta saman tien hänen silmänsä kapenivat viiruiksi.
”Mene pois täältä” hän sihahti.
”Minä kostan Harry Potterille” Eudora sanoi rauhallisesti. Draco hämmästyi entisestään.
”Älä sinä puutu tähän” Draco sanoi, mutta hänen äänestää ei enää kuulunut viha.
Ei kai Draco ole huolissaan minusta? Eudora hymyili ajatukselle.
”Minä olen sopinut jo kaiken” Eudora sanoi hymyille. ”Harry Potter tulee miettimään toisen kerran ennen kuin vahingoittaa sinua”
”Minä en halua, että sinä kostat hänelle” Draco tiuskaisi.
”Etkö sinä halua, että Harry saa samalla mitalla? Hänhän hyökkäsi kimppuusi!”
Dracon silmissä välähti jokin.
”Vai? Onko jotain mitä en tiedä?” Eudora kysyi. Draco ilme ei ollut normaali.
”Ei ole” Draco sanoi hieman tönkösti
Eudora antoi kuitenkin asian olla.
”Houkuttelin hänet huomenna Kiellettyyn metsään, yöllä” hän sanoi.
Draco tuijotti hieman epäuskoisesti.
”Tämä tulee onnistumaan” Eudora lupasi. Hän tajusi, että he olivat keskustelleet Dracon, kaikki oli melkein kuin ennen. ”Siitä sinun tehtävästäsi, oletko valmis kertomaan sen minulle?”
Draco tuijotti Eudoraa, mutta nyökkäsi lopulta. Eudora pystyi jälleen hengittämään.
”En voi huutaa sitä” Draco sanoi närkästyneenä. Eudora meni lähemmäksi Draco, niin että hän pystyisi kuulemaan kuiskauksen.
”Minun täytyy tappaa Dumledore” hän kuiskasi.
”Mitä?” Eudora vastasi. ”En kuullut”
”Minun pitää tappaa Dumledore” hän kuiskasi, hänen äänensä oli alkanut hieman väristä.
”Tappaa kenet?”
Draco näytti ärtyneeltä. ” Dumledore” hän sähähti.
Eudora kuuli tarpeeksi hyvin yhdistääkseen sen Dumledoreen. Hän säikähti.
”Ethän sinä voi ketään tappaa” hän kuiskasi. ”Varsinkaan Dumledorea.”
”Miten niin en voi?!” Draco sanoi, hän alkoi ärsyyntyä.
”Koska sinä et ole tappaja” Eudora sanoi korottaen ääntään.
”Minähän tiesin, että sinä haluat vain kaiken kunnian” Draco ärjyi.
”Minä vain haluan, että sinä et joudu tekemään jotain sellaista, jota sinä et halua” Eudora mylvi takaisin.
”Mene pois täältä, minä en enää jaksa sinua” Draco tiuskaisi.
”Minä menen, mutta minä tulen tekemään kaiken, että sinä et saa toteutettua sitä”
Draco tuijotti Eudoraa raivoissaan. Eudora lähti suutuksissaan sairaala siivestä. Hän meni suoraan oleskeluhuoneeseen ja sieltä nukkumaan. Hän halusi jo nukkua seuraavaan päivään, tai pikemminkin iltaan.
Aamu aurinko ei Eudoraa haitannut, vaan hän nukkui suoraan kahteen iltapäivällä. Hän kävi nopeasti syömässä jotain pientä. Hän huomasi jotain outoa Rohkelikkojen pöydässä. Ginny tuijotti Eudoraa, ja hymyili tälle ilkeästi. Eudora tajusi että hän istui Harryn vieressä, kuten normaalistikin, mutta nyt hän hymyili. Eudora ei antanut sen vaivata häntä, vaan keskittyi yöhön.
Eudora yritti jälleen saada unen päästä kiinni, koska päivä tuntui ärsyttävän pitkältä. Huonoksi onnekseen, hän jännitti iltaa, niin paljon, ettei saanut mielen rauhaa. Hän odotti sängyssään, minuutit olivat muuttuneet tunneiksi. Koska Eudora ei saanut unta, hän päätti miettiä syytä, miksi Ginny oli niin iloinen. Miten Draco ajatteli surmata aikamme mahtavimman velhon? Eudoran päätti hiillostaa kumpaakin saadakseen asiat selville.
Vihdoin ja viimein kello löi yhdeksää. Eudora toivoi, että olisi voinut järjestää tapaamisen aikaisemmin, mutta tehty, mikä tehty. Eudora varmisti vielä kerran, että veitsi ja sauva olivat taskussa. Hän oli vain hieman etuajassa eli puoli kymmeneltä. Häntä vastaan tuli ihmisiä, mutta kukaan ei huomannut häntä.
En minä osaa kadota, muut ihmiset ovat vain sokeita. Hän jäi metsän reunalle, ja vahti jatkuvasti, ettei kukaan vain näkisi häntä. Varttia vaille puolenyön jälkeen Eudora kuuli ääniä, mutta ei nähnyt ketään.
Harry ilmestyi tyhjästä hänen eteensä. Eudora näytti väkinäisen hymyn, mutta Harry ei hymyillyt.
”Minulla on sinulle asiaa” hän sanoi vakavalla äänellä.
”Ei tässä, mennään metsään” Eudora sanoi ja lähti metsään. Harry näytti ensin siltä, kuin hänellä olisi ollut vastaväitettä, mutta Eudora oli jo liian kaukana hänestä.
Eudora käveli pitkään, hän tiesi tarkalleen missä hän oli ja olisi voinut vannoa, että Harry ei. Hän käveli vielä vähän matkaa ja pysähtyi sitten. Harry tuli perästä.
”Minun piti kertoa sinulle jo päivällä, mutta en saanut sinua kiinni” hän sanoi vaivaantuneena. ”Tämä voi olla raskasta kuulla, mutta minä ja Ginny…
Eudora kohotti kulmiaan, Harry näytti selvästi kärsivän, että joutui kertomaan hänelle Ginnystä.
Siitä se Ginnyn käytös siis johtui. Eudora naurahti pilkallisesti.
”Luuletko että minua kiinnostaa teidän seurustelu” Eudora naurahti. Harry näytti puulla päähän lyödyltä. Eudora käänsi hänelle selkänsä.
”Mitä sinä tarkoitat?” Harry kysyi.
”Minä olen ainut, joka kysyy” Eudora ärähti. Hän oli ottanut taikasauvansa esiin, mutta Harry ei nähnyt sitä. ”Minä tiedän, että sinä hyökkäsit Dracon kimppuun”
Eudora ei nähnyt Harryn ilmettä, mutta hiljaisuus tarkoitti entistä enemmän hämmennystä.
”Sinun sietäisi toivoa, että hänen kasvoihinsa ei jää yhtään naarmua” Eudora sähähti.
”Eudora… onko kaikki hyvin?” Harry kysyi hieman säikyllä äänellä.
”Kaikki tulee olemaan pian oikein hyvin” Eudora naurahti ja kääntyi salaman nopeasti. ”Kidutu!” hän karjaisi.
Harryn karjunta halkoi metsän läpi, mutta Eudora tiesi että kukaan ei voisi löytää heitä, ennen kun hän oli itse poissa. Hän veti taikasauvansa pois, Harry oli jäänyt makaamaan maahan. Eudora nosti Harryn istumaan ja työnsi kasvonsa hänen korvansa juureen.
”Kuuletko minut?” hän kysyi. Harry nyökkäsi heikosti.
”Sinä pidät suusi kiinni, niin Ginny välttää saman kohtalon, ymmärsitkö?”
Ei vastausta. Eudora löi kyynärpäällään Harryä kasvoihin. Kysyn sinulta uudestaan, ymmärsitkö?”
Harry nyökkäsi entistä heikommin. Eudora hymyili mielissään, kaikki oli sujunut paremmin kuin olisi pitänyt. Harry ei tietenkään sankarina halunnut vahingoittaa ketään viatonta, joten Eudora uskoi että Harrystä ei olisi vastusta enää. Hän lähti metsästä, jättäen Harryn makaamaan nurmelle.
***
Eudora ja Draco eivät olleet puhuneet toisilleen, sairaala siivessä puhutun keskustelun jälkeen. Eudora oli seurannut Dracoa lähes joka paikaan, hän jopa nukkui oleskeluhuoneen sohvalla. Draco oli selvinnyt hyökkäyksistä ilman minkäänlaisia ruhjeita, mistä Eudora oli erittäin iloinen.
Harrykin oli selvinnyt metsästä. Hän oli tuijottanut murhaavasti Eudoraa, aina kun tämä oli tullut vastaan. Ginny oli seurannut vierestä hämmentyneenä, kun Harryn oli alkanut tuijottaa vihaisesti Eudoraa. Eudora tiesi, että Harry ei tulisi kertomaan kenellekään, joten hän ei ollut jaksanut murehtia sitä. Suurempi huoleen aihe oli se, että Draco katosi aina huoneeseen, johon Eudora ei päässyt.
Ilta alkoi jo pimetä, ja Eudora etsi jälleen Dracoa. Hän kävi koulun läpi etsien häntä, ilman tulosta. Draco oli taas huoneessa. Eudora pani merkille, että se Korpinkynnen sekopää, Luna Lovekiva, ja Hermione Granger vartioivat Kalkaroksen huoneen ovella. Samoin Ron Weasley, se tyhmän näköinen Rohkelikkolainen, jonka nimeä Eudora ei muistanut ja Ginny vartioivat 7. kerroksen käytävällä. Hän oli juuri päässyt rappukäytävään, kun hän kuuli kirkaisun käytävältä.
Kun hän pääsi käytävälle, kaikki pimeni. Hän ei nähnyt enää ympärilleen, vain kuuli kompurointia ja juoksu askelia. Eudora lähti sokeana juoksemaan, kohti askelia, jotka tuntuivat etääntyvän hänestä. Hän oli niin usein kulkenut tästä, että kuuli askelten perustella ihmisten menevän torniin.
Tietävätköhän juoksijat minne he olevat menossa? Hän kompastui kerran jonkun jalkaan, mutta nousi nopeasti pystyyn.
Pikku hiljaa Eudora alkoi nähdä. Hän huomasi, että hänen edessään juoksi mustiin kaapuihin pukeutunut joukkio ja Draco, joka kantoi samalla jotain.
”Draco!” Eudora huusi. Kukaan muu kuin Draco ei tuntunut kuulevan. Hän pysähtyi
Kesti hetki, ennen kun huppupäiset tajusivat, että Draco oli pysähtynyt. Eudora tunnisti joukosta yhden, Bellatrixin. Bellatrix tuijotti hämmentyneenä Eudoraa.
”Draco, meillä on kiire. Eudora, seuraa meitä!” hän ärähti.
Ennen kun Draco kerkesi lähteä takaisin juoksuun, Eudora oli ottanut hänet kiinni. Hän piti kiinni Dracon kaavusta, niin että tämä ei päässyt jatkamaan. Draco väisteli Eudoran katsetta.
”Sinä et halua tappaa” Eudora sanoi rauhallisesti. Draco näytti hermorauniolta.
”Eudora päästä irti, ja tule” Bellatrix huusi.
Eudora päästi irti, tämä olisi Dracon valinta. Draco tuijotti kenkiään, yrittäen pitkittää tätä. Bellatrix ryntäsi Dracon luokse.
”Mennään!” rähisi.
” Kalmokalvaus!” Eudora kuuli jonkun huutavan, hänen yläpuoleltaan.
Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Bellatrix tönäisi Dracoa ja Draco lähti kohti muita huppupäitä. Eudora vetäisi hopeaveitsen taskustaan.
”Jos sinä nyt menet, minä tapan itseni” hän huusi ja oli kohottanut veitsen kaulalleen.
Eudora huomasi Dracon ilmeestä, että hän oli iskenyt vyön alle. Bellatrix tuijotti raivoissaan Eudoraa. Hän alkoi nauraa hysteerisesti.
”Luuletko, että minä en uskalla?” Eudora tiuskaisi ja painoa veitsen kaulaansa. Verta alkoi valua hieman Eudoran kaulaa pitkin. Draco näytti siltä, että saattaisi pyörtyä tästä kaikesta painostuksesta. Bellatrix tuijotti jo raivoissaan Dracoa. Kaikkein eniten hän vihasi ihmisiä, jotka jänistivät, kun jotain alkoi tapahtua.
”Eudora” Bellatrix sanoi, yrittäen kuulostaa rauhalliselta. Hän lähestyi hitaasti Eudoraa. ”laske veitsi alas”
Eudora puristi veitsen kahvaa, niin että hänen rystyset olivat muuttuneet valkeiksi. Bellatrix ei ollut enää kaukana hänestä. Eudora astui askeleen taaksepäin. Bellatrix hymyili kierosti. Älä vain siirrä katsettasi hänestä. Bellatrix iskisi heti, kun hänen keskittymisensä alkaisi herpaantua, tai hän siirtäisi katsettaan.
Eudora kuuli ääniä takanaan, ja kaikki kiinnittivät huomionsa sinne.
”Karkotaseet!” Bellatrix huusi, ja veitsi Eudoran kädestä lennähti ilmaan. Bellatrix noukki sen itselleen.
”Mennään!” hän ärähti Dracolle ja kuolonsyöjille ja piilotti veitsen taskuunsa.
Eudora ei voinut päästää Dracoa, vielä hän voi yrittää pysäyttää hänet. Hän vetäisi taikasauvansa.
”Tainnu-” Eudora sihahti, kohti Dracoa.
”Karkotaseet!” Bellatrix huusi. Hän noukki Eudoran sauvan.
Bellatrix tuijotti Eudoraa vihaisesti. Eudora ei pelännyt hänen katsettaan, joka olisi voinut polttaa reiät Eudoran silmiensä kohdalle.
”Menkää te” Bellatrix sähähti, yrittäen pidättää huutoaan. ”Minä pidän huolen hänestä”
Dracon silmissä paistoi pelko, mutta hänet melkein pakotettiin tornin rappusiin. Käytävältä kuului juoksuaskelia. Bellatrix otti kiinni Eudoran kaavun hihasta ja vei hänet ensimmäisestä ovesta, mikä eteen sattui.
Huone oli tyhjä luokka huone. Bellatrix päästi irti Eudorasta ja jäi itse oven eteen. Hänen hermonsa olivat räjähtämispisteessä.
”Sinä et saa tehdä tuollaista enää ikinä” hän kivahti. Eudora ei ollut liikkunut mihinkään, siitä mihin Bellatrix oli hänestä päästänyt irti. Hän toivoi, että olisi voinut puhua Dracolle ajatuksen voimalla.
Onkohan hän tappanut jo Dumledoren? ”Minä kyllä ymmärrän, että sinä tekisit tämän mieluummin itse” Bellatrix jatkoi. ”Mutta se oli Pimeyden Lordin määräys”
”Luuletko että minä välitän pätkän vertaa mitä Pimeä Lordi haluaa?” Eudora kivahti.
Bellatrix tuijotti Eudoraa jonkinlaisessa shokissa. Hän tuijotti pitkään Eudoraa, kuin tämä olisi kertonut olevansa oikeasti laama.
”Kuinka sinä uskallat!” sähähti hampaidensa välistä.
”Minä en aio käyttää elämääni nuolemassa sen kengän pohjia” Eudora äyskäisi takaisin. Hän ei pelännyt yhtään Bellatrixin nousevaa vihaa.
” Kuinka sinä uskallat puhua tuolla tavalla!” Bellatrix karjui. Hän oli vetänyt taikasauvansa esiin ja osoitti sillä Eudoran kasvoihin.
”Ajattele nyt järjellä: sinä makasit Azkabanissa monta vuot-”
”Kidutu!” Bellatrix huusi.
Eudora ei olisi ikinä voinut käyttää sellaista kirousta, ei edes Harryyn, jos olisi vain tiennyt sen raatelevan tuskan, joka repi häntä palasiksi. Eudoran huuto kuului varmaan ulos asti, tai niin hän olisi itse voinut kuvitella.
Bellatrix lopetti kirouksen, mutta Eudora ei jaksanut nousta lattialta. Hän katsoi kuinka Bellatrixin kasvot tutkailivat häntä ylhäältä.
”Luuletko sinä, että minä muutun tuolla tavalla” Eudora sanoi.
”Minulle riittää pelkkä sopeutuminen” Bellatrix sanoi kylmästi. ”Kiduta sinua kyllä oikein mielelläni uudestaan”
Eudora ei missään nimessä halunnut kokea samaa uudestaan, mutta hän ei ollut ikinä sopeutunut. Hän oli tehnyt kaiken niin, kuin itse halusi. Bellatrix nosti hänet ylös. Ihme kyllä, Eudora pysyi pystyssä.
Minun täytyy tehdä nyt päätös. Bellatrix oli lähtenyt kohti ovea, mutta Eudora ei ollut liikahtanut. Bellatrix alkoi lähestyä uudestaan Eudoraa ja veti taikasauvansa uudestaan uhkailuksi.
”Minä annan sinulle tilaisuuden, jos et olisi tyttäreni, olisit jo kuollut!” Bellatrix mylvi.
”No anna mennä, tapa minut!” Eudora kiljui takaisin. ”Mitä tahansa Pimeän Lordin puolesta!”
”Kidutu!”
Sama repivä tunne valtasi Eudoran jälleen. Hän oli luullut, että kipu oli hieman lieventynyt, mutta se tuntui entistä pahemmalta. Kipu loppui taas. Eudora oli varma, että hänen jalkansa eivät enää kantaisi. häntä.
”Tappaisitko oman tyttäresi?” Eudora pihisi.
”Ei minulla mitään tytärtä ole” Bellatrix naurahti.
”Milloin sinä opit aloittamaan oman elämän,” Eudora huusi niin kovaa, kuin vain jaksoi. ”jota ei ohjaa
olento, jonka lapsikin saa tapettua?”
”AVADA KEDAVRA!”
A/N: Tässäpä se sit taisi olla, toivottavasti lukijat viihdyitte ja kiitokset tästä Zalluzkille, joka auttoi minua tässä