Ruiskukkia | K-11, Ginny/Luna

[sugared]

Nimi: Ruiskukkia
Kirjoittaja: sugared
Ikäraja: Ssss
Paritus: Luna/Ginny (ja G/H)
Genre: angst?
A/N: Eka ficci, jota en ole vatvonut seitsemää kuukautta. Eka femme ja muutenkin aika tällanen. Inspiroiduin Kilahtaneiden kesäkuun tehtävästä, värinä varmaan jonkin sininen. :---D Vähän myöhässä tosin olen tämän kanssa liikkeellä, joten ei kai sillä värillä niin väliä. Be nice, ppl.

******

Ruiskukkia

Luna nojasi ikkunalautaan ja odotti. Sinivihreä pelto aaltoili hänen alapuolellaan, hopeakylkiset jänikset sukeltelivat heinikossa kuin meren tyrskyissä ratsastavat delfiinit. Tuuli pullisti puiden lehtiä kuin pieniä purjeita ja humisi hänen korvissaan, aivan kuin kukkapenkin näkinkengät olisivat kuiskuttaneet salaisuuksiaan tähtitaivaalle. Luna oli istunut ikkunalaudalla koko päivän, tarkkaillut Kotikolon vääränvänkyröistä piipuista kohoavia savumerkkejä ja laskenut ruiskukan terälehtiä.

Rakastaa. Ei rakasta. Rakastaa.

Vihreään samettiin kiedotun kukkulan laelta, taivaansiniseksi maalatulta ikkunalaudalta katsottuna Saukkonummi oli kuin lilliputtien maa pikkuruisine taloineen ja muurahaisenpolkuineen. Kotikolo oli nukketalo, ja kun Luna sulki silmänsä, hän saattoi nähdä miniatyyri-Ginnyn tulitikkuaskin kokoisen pöytänsä ääressä. Pikku-Ginny pelaamassa huispausta ruohonkorsiviidakossa. Pikku-Ginny valjastamassa mustankiiltävää kovakuoriaista saksanpähkinäkiesien eteen. Pikku-Ginny hänen kuunkalpealla kämmenellään ja turvassa hänen taskussaan.

Ruohomeri kohahti, ja Luna kohotti katseensa. Hänen punatukkainen seireeninsä, jonka kirkkaan vuoristopuron lailla soliseva nauru oli lumonnut hänet jo sinä ensimmäisenä kesänä, kahlasi pellonreunaan. Luna nousi seisomaan, hän oli valmis heittämään vaalean palmikkonsa prinsessan kiivettäväksi. Hän oli kuitenkin unohtanut, etteivät prinsessat rakastu toisiin prinsessoihin, vaan prinsessan rinnalla kulkee aina uljaalla aarnikotkalla ratsastava prinssi. Ja nyt prinssi suuteli prinsessaansa kuunvalossa.

Ei rakasta.

Kaunis seireeni muuttui hirviöksi, jonka kirkuva nauru helisi ikkunalaseissa ja sai ihon kananlihalle. Lunan sydän putosi ja särkyi perennapenkkiin. Miten hän voisi pärjätä pojalle, jolla oli salama-arpi otsassa ja silmät rupikonnahilloa? Luna veti verhon ikkunan eteen ja käänsi selkänsä. Hän keräisi sirpaleet aamulla.

[Stargazer]

Puurrr.

Olipa se kaunis. Tosi suloinen ja sopivan lyhyt. Tykkään todella paljon tällaisista ficeistä, jossa pääpaino on kuvailulla ^^'' Tekstiä oli tosi mukava lukea, sopivan kevyttä ja siitä paistoi läpi Lunan ihastuneisuus Ginnyä kohtaan. Sait minut hymyilemään tällä kaikella, kovakuoriaisilla ja vaikka millä. Todella kauniisti käytettyä kieltä, loistavasti kuvailtu ficci!

Luna on todella IC siinä mielessä, että juuri tuollainen haaveilu on minusta hänen hahmolleen kovin tyypillistä. Tykkäsin myös todella paljon tuosta prinsessa-vertauksesta, koska rakastan lastensatuvertauksia. Ja lopetus oli myös yksi lempikohtiani. Njaw. Kiitäs tästä erittäin paljon.

[Mortti]

Minäkin pidän ficeistä joissa on lähinnä kuvailua ja kauniita vertauskuvia. Niiden lukeminen ei ole raskasta vaan niiden mukana pystyy soljumaan. Muutenkin sellaiset ficit jossa pää paino on henkilöiden repliikeillä häiritsee minua. Niiden ulkomuoto on sottainen ja lopulta jää hyvin vähän mieleen sellaisesta ficistä.

Rakastuin kuvailuusi siinä oli jotain hyvin kaunista enkä muista että vähään aikaan olisin yhtä hienoon ficciin törmännyt. Lunan ajatus maailmasta olit saanut suloisen kauniin ja hänen ihastuksensa Ginnyyn oli suloista luettavaa. Yleensä kun luen Luna ficcejä, minusta tuntuu että kirjoittaja ei ole pystynyt vangitsemaan Lunaa kokonaan itsenään sillä hän on niin herkkä ja kaunis, mutta myös taisteleva ja monimutkainen. Tässä olit onnistunut aika hyvin, mutta toisaalta olit keskittänyt kok0 suuntauksen sille Lunan herkälle puolelle ja vaikka hyvin onnistuitkin ei sekään ollut aivan täydellistä. Mutta luultavasti vain Rowling saisikin Lunasta juuri sellaisen hahmon kuin mitä hän on.

Lopetus prinsseistä ja prinsessoista oli totta kai upea ja myös Harryn hahmon kuvailu oli juuri sellaista mikä Lunalle sopii ja mihin harvemmin ficeissä törmää ( olen liian monta kertaa kuullut sanat ruskettunut ja huispauslihakset -.- ). Myös kaikki nukkekoti vertaukset sopivat mielestäni täydellisesti Lunan ajatusmaailmaan. Tärkeintä ehkä minulle oli juuri se, että Lunan ihastus pysyi piilossa. Pidän kyllä femmestä, mutta Ginny parituksista en pidä kauheasti joten siksi tämä oli mielestäni hyvin onnistunut. Uskomatonta jälkeä.


M

[Kaarne]

Lunasi on hyvin onnistunut. Tykkään hänen tavastaan katsoa maailmaa, siitä, miten kaikelle on olemassa toinenkin merkitys. Pidin alun merellisyydestä ja ruiskukista, tekstin hienovaraisesta kauneudesta. Vähän rajoja se kyllä koettelee - on vaikea sanoa, mennäänkö kuvailussa jossain kohdin jopa vähän yli äyräiden. Liian kaunista tai soljuvaa tämä ei silti vielä ollut. Jos hahmo olisi ollut joku muu kuin Luna, minä nipottaisin, mutta Lunan tapauksessa maailma voikin näyttää tuolta.

Tykkäsin myös siitä, että kerrankin Luna oli rakastunut Ginnyyn eikä Harryyn. Onhan tällä parituksella ehkä ficcejä nähty, mutta minulle tämä oli ensimmäinen lajissaan. Osaan lisäksi kuvitella Lunan haikailemaan punatukkaista kaunotarta - tämä on rempseä ja räiskähtelevä, vastakohta seesteiselle ja suloiselle korpinkynnellemme.

Ihana fic. Lopetus on varsinkin upea - rupikonnahillo <3 Tykkään siitä, miten tunnelma särkyy, ja siitä, miten Luna pystyy kuitenkin keräämään sydämensä sirpaleet.

Go girl!

[Milka]

Aww, tekstisi oli ihan älyttömän suloinen ja Luna kovin... Luna. Kuvailu on ihana asia teksteissä ja tässä se oli kovin onnistunutta. Sen lisäksi ihanat vertaukset, toinen tapa katsoa maailmaa tekevät tästä tekstistä kovin ihanan. Alku oli aivan älyttömän ihana.

Luna on yksi lempihahmoistani, niin kovin mielenkiintoinen ja pidin tästä parituksesta. Pitää yrittää etsiä lisää.

Rakastuin lopetukseesi ja tuohon rupikonnahilloon. Viimeinen lause osui tosi hyvin (:

[Tuulevi-Hillevi]

Oi tää oli vaan niin ihana.  :oJotenkin niin käsinkosketeltavan herkkä ja sellanen. Luna oli tässä jotenkin niin erilainen, "pöpiyden kuori"(mitä sitten ikinä tarkottaakaan oli sulanu pois ja hän oli sisimmässään yhtä hento ja haavoittuvainen kuin ruiskukka tuulessa... Ja tosi hyvin kirjotettu. Varsinkin loppu oli kaunis!(Snif!)

[Eeta]

Tämä oli hieno, kuvailua oli kyllä joissain kohden aavistuksen liikaa minun makuuni. Mutta Lunan maailma nyt vain on sellainen.

Hmm. Lopetus oli nätti niin kuin kaikki muutkin asiat tässä ficissä. Pidin viimeisestä lauseesta ehkä eniten. Kiitos lyhyestä nautinnosta

[sugared]

Kiitos tosi tosi paljon kaikille ihanista kommenteista, olen yhä aika äimänkäkenä, kun näin paljon sain palautetta. :---D

Star: Kiitos kovasti. :---D Panostan vähän liiankin usein kuvailuun kaiken muun (toiminnan ja dialogin) kustannuksella, mutta tässä pätkässä se oli (kerrankin) tarkoituksellista. Hyvä, jos Luna oli mielestäsi IC, hän on mielestäni suhteellisen vaikea hahmo kaikessa monisyisyydessään (on se sana, on on).

Mortti: Kiitos kommentista. Kuten sanottua, panostan rutkasti kuvailuun, mutta toivoisin kyllä osaavani vähän paremmin myös dialogin ja toimintakohtausten kirjoittamisen jalon taidon. No, treenailen sitä tässä pikkuhiljaa. Olet aivan oikeassa, Lunassa on niin paljon enemmän kuin vain se haaveileva ja höpsähtänyt puoli. Tarkoitustani palveli kuitenkin tällä kertaa paremmin tuo unikuvien keskellä elävä Luna.
Hassua, että niin moni tarttui tuohon rupikonnahilloon. :---D Sehän on ihan JK:n itsensä käyttämä!

Nevilla: Voi kiitos. :> Ensin oli tarkoitus mennä vielä pidemmälle tuossa Lunan sisäisen maailman kehittelyssä, mutta päätin jättää tällä kertaa väliin... ja hyvä niin. Kenestäkään toisesta hahmosta en kyllä olisi tällaista kirjoittanut (mitä nyt Crabbe ja Goyle kävi mielessä..... ei). Minä en muuten ole törmännyt yhteenkään Luna/Harryyn, mutta L/G:hen senkin edestä. :--D Onnistuit muuten tiivistämään nokkelasti sen, mitä itse Lunan ihastuksesta tässä ficissä ajattelin: kyseessä on ennemminkin ihailua ja tietynlaista kateutta Ginnyn ah-niin-upeita ominaisuuksia kohtaan kuin varsinaista lämpöä ja välittämistä.

Milka: Tack så mycket. Luna rules!

Andy: Kiitos kiitos. Realistista angstia? :----D No jaa, tiedä häntä. Hyvä jos niin.

Tuulevi-Hillevi: Aww, kiitos. Hyvä jos tykkäsit!

Eeta: Kiitos paljon. Kuten totesin, minulla tuo kuvailu tuppaa työntämään altaan kaiken muun, mutta tällä kertaa se oli tarkoituksellista. Hyvä jos nautit edes lyhyesti ;------D

[Tahmis]

Kiitos.

[öoliver]

Oi, ihanaa oot kirjottanut yhtä mun lempiparituksista!

Jo heti alkuun luettuani ensimmäisen kappaleen huokaisin "Wow (lovely)." Mietin pitkään minkä kohdan lainaisin, mutta päädyin siihen ekaan kappaleeseen koskakoska asdhhhhbhkll. Oot ehkä mun lempificcari, tiesitkös sen?

Luna nojasi ikkunalautaan ja odotti. Sinivihreä pelto aaltoili hänen alapuolellaan, hopeakylkiset jänikset sukeltelivat heinikossa kuin meren tyrskyissä ratsastavat delfiinit. Tuuli pullisti puiden lehtiä kuin pieniä purjeita ja humisi hänen korvissaan, aivan kuin kukkapenkin näkinkengät olisivat kuiskuttaneet salaisuuksiaan tähtitaivaalle. Luna oli istunut ikkunalaudalla koko päivän, tarkkaillut Kotikolon vääränvänkyröistä piipuista kohoavia savumerkkejä ja laskenut ruiskukan terälehtiä.

Luna parka. Miten Ginny voi säätää jonkun Harry lol Potterin kanssa, kun Luna on toinen vaihtoehto? C'moon!

Kiitos tästä tuhannesti!

/Tokihan syytän siitä itseäni. Ja mielelläni syytänkin. Eikös se omahyväisyys ole aika haluttu ominaisuus kirjailijoissa ja julggiksissa :'D.

[sugared]

mamohh: voi kiitos :---D<3 hyvä että tykkäsit.

Tahmis: Ole hyvä vaan.

öoliver: No awwww! *punastelee* Kiitos kovasti. Saat sit syyttää itseäs, jos musta tulee omahyvänen kakka, kun kirjotat noin kivoja kommentteja. :------D
NO D44 totta kai ginny nyt enemmän macho-huispauslihas-rusketusraitahartsasta diggaa kun jostain lunasta?

[Glorisablet]

Ei uskoisi heti saavansa lempikirjoittajiin kuuluvan henkilön ficciä luettavaksi KK -haasteesta. Mulla kävi ihan mieletön tuuri! Kahta arvalla tullutta slashficciä kompensoivaksi ja mieleisemmäksi luettavaksi femmeä. Nams. <3 Olen lukenut tämän ficin ensimmäisen kerran viimevuonna, mutten rohkaistunut kommentoimaan, koska hieno teksti jätti sanomattomaksi. En olisi keksinyt muutta kommentoitavaan kuin, mitä on jo sanottu.

Jo haasteen takia minun on pakotettava näppäimistöllä kulkevat sormeni ja pääkoppani toimimaan yhteistyössä.

Näin lyhyeksi tekstiksi ficlet herätti kasapäin ajatuksia ja tuntemuksia. Sanavalintasi, tapasi pujotella sanaset lausekoruiksi olivat hyvin lunamaisia. Utuisia, eteerisiä, herkkiä, eskapistisia ja kaihoisia. Kielessä oli myös sitä lapsekasta viattomuutta, jonka Luna tuntuu säilyttäneen ikävistä kokemuksistaan huolimatta. Tyttö näki maailman yksinkertaisimpia seikkoja myöten eri tavalla kuin toiset, pellon aaltoilemassa alapuolellaan ja hopeaturkkiset jänikset sukeltelivat heinikossa niin kuin delfiinit. Merellisyys maittoi neiti Laviniallekin. Ginnyn näkeminen miniatyyrina oli valtavan söötti detalji. Niin liikuttoman sööttiä, niin Lunaa.

--Hän oli kuitenkin unohtanut, etteivät prinsessat rakastu toisiin prinsessoihin, vaan prinsessan rinnalla kulkee aina uljaalla aarnikotkalla ratsastava prinssi. Ja nyt prinssi suuteli prinsessaansa kuunvalossa.

Jos ei lue tarkasti, tämä kohta saattaa välittyä vaan satumaisena ja suloisena. Silloin unohtuu oletusheterouden painotus; tytön on sallittua haaveilla pelkästään pelastavasta prinssistä. Tytön rakastaminen tahi haluaminen (seksuaalisessa mielessä) on väärin poikkeavuutensa ja luonnottomuutensa takia. Napakka sivallus, joka lisäsi kirpeän sitrusmaiseen sorbetin makuun vielä kirpeämmän ja unohtumattoman vivahteen.

Lopetus oli nappisuoritus dramaattisine kuvailuineen. Rupikonnahillo sopii hyvin Harryyn ja on kekseliäs, joskin jollain tavalla koomisen kuuluinen vertaus Potterin vihreistä silmistä puhuttaessa. Vain hiukan, vaikka olen sitä mieltä että koomisen rupikonnahillon olisi voinut korvata jollain toisella ilmaisulla. Olin vähällä haukkoa henkeä tunnelman pirstoutuessa ikään kuin omat ikkunani helisivät.

Pidin, pidin, pidin.

[sugared]

Lavinia: Hyvä, että pidit sitä tuurina etkä pahana onnena. :---D Mulle kelpaa kyllä ihan minkälaiset kommentit tahansa, on kiva tietää, että joku on lukenut. Kiitos kauniista sanoista! Kielellä leikkiminen ja kokeilu olivatkin puoliksi tämän ficin tarkoitus. Vaikka yritinhän sitä muutakin sisältöä saada. Ja tuo rupikonnahillo on edelleen muuten JK:n (tai ehkä pikemminkin Kaparin) sanavarastosta, joten ruusut ja risut hänelle! :---D Kiitos vielä kommentista.

[Upsila]

Meinasin järkyttyä, kun huomasin, että en ollut kommentoinut tätä vieläkään ilmeisesti, vaikka olenkin lukenut tätä ties monta kertaa, että en pysy enää laskuissakaan. Ginny/Luna on suloinen femmeparitus ja ylipäätään kaikki ficcisi loistavat kultaisessa kimalluksissaan, että en voinut vastustaa tätäkään ja olla ihastumatta taas sinun kirjoitustyyliisi.

Tämä on kyllä niin hirmun ihana oikeasti, että iiks. Voisin lainata koko tekstin kappaleen ja hehkuttaa, että kuinka ihana kaikki kohdat vain ovat, mutta nytkin pohdin, että mitä voisin kirjoittaa, koska tässä yksinkertaisesti jää sanattomaksi. Pakko sanoa tähän, että otsikko on suloinen! Ruiskukka on kaunis kasvi ja oikeastaan pelkällä yksinkertaisella sanallakin sait vedettyä minut jo lukemaan minut olkoonkin paritus vaikka mitä tahansa. Tykkäsin muuten älyttömästi miten leikittelit niin kivasti sanoilla; kuvailut olivat vain niin röyhelöistä ja pehmeää ja utuisen sadunomaisessa tunnelmassakin häivähdyksen sitä viattomuutta ja kaihoisuutta pienineen unelmineen ja sirpaleineen. Niin lunamaista kerrontaa muutenkin ja hirveän nättiä koko teksti ylipäätään!<3

Oli muuten mukavaa vaihtelua siinä, että prinsessan rinnalla kulkikin uljaalla aarnikotkalla ratsastava prinssi eikä hevosella, kuten yleensä on tapana huomata muutamissa ficceissä ohimenevinä mainintoina, se muistutti mukavasti osaa taikmaailmaa. Luna-paran sydän särkyi perennapenkkiin, kun tämä ajatteli, että hän ei pärjäisi pojalle, jolla oli salama-arpi otsassa ja silmät rupikonnahilloa; lopulta hän veti verhot kiinni ja päätti kerätä sirpaleet aamulla (loppu oli aivan upea siis ja rupikonnahillo mukavan suloinen lisäys).

Anteeksi, että tästä tuli aika lyhyehkö kommentti, vaikka pitempääkin olisin mielelläni halunnut väsätä. Varsinkin kun lukaisee ohimennen muiden kommentteja tässä niin huomaakin, että oma on melko sekava. Kuitenkin, femmeficcisi jätti minut kovin sanattomaksi, että en luultavasti osaa enää täydentää kommenttiani muulla kuin kiitoksella ja kiittää aivan hirmun söpöstä lukukokemuksesta - luultavasti palaan jossain vaiheessa lukemaan tätä uudelleen vielä.

[sugared]

Kiiruna: Haha, sama vika, olen välillä liian laiska kommentoimaan, vaikka mieli tekisikin :---D Sitä suurempi kiitos, että jaksoit kommentoida! Ja kiitos paljon kaikista kauniista sanoista, tässähän ihan punastuu! Musta tuntuu, että vääränvänkyrä on sanana peräisin jostain lastenrunosta... joku vääränvänkyrä mies siinä muistaakseni asui vääränvänkyrässä talossa tai jotain muuta vastaavaa. :--D En ole ennen miettinytkään, ettei se ehkä olisi sanana kovin yleinen. Minusta on mukava sujauttaa tekstiin tuollaisia Potter-yksityiskohtia, kuten esimerkiksi aarnikotkat, ne elävöittävät tekstiä ja luovat sitä todellisuutta, jossa seikkaillaan. Välillä kuitenkin raivostuttaa, kun haluaisi sijoittaa tekstin johonkin tiettyyn ympäristöön, mutta koska hahmot ovat velhoja ja noitia, törmää jatkuvasti esteisiin uskottavuuden ja loogisuuden kannalta. Kiitos vielä kommentista, joka taitaa kyllä olla melkein yhtä pitkä kuin itse teksti!

Upsila: Kiitos oikein paljon kommentista! Kamalaa, kun tuntuu, etten millään saa välitettyä näiden vastausten kautta sitä hyvää oloa ja kiitollisuutta, jonka jokainen kommentti saa aikaan. :|| Ihana kuulla, että tykkäsit! Nyt tekisi mieli muuttaa vaikka mitä juttuja, mutta en kuitenkaan voi sanoa suoranaisesti häpeäväni tätä tekstiä. :--D

[LillaMyy]

Jaahas, mitäköhän tähän sitten pitäisi taas oikein sanoa? Tykkäsin! Mutta ehkei se yksistään ihan kuitenkaan riitä...

Yritin metsästää juurikin tällaisia paljolla kuvauksella täytettyjä ficcejä, jotta saisin yhden kommenttitertun taas täyteen ja irkin puolelta joku (en muista enää kuka) ehdotti sun ficcejä, joten nappasin tämän sitten listauksestasi. Ja nyt kun on aika sanoakin jotain, niin mä tuijotan vain näyttöäni osaamatta sanoa oikein mitään, koska siis aivan älyttömän kaunista kuvailua alusta loppuun saakka! (:

Sun Luna oli varsin ihana ja erittäin Luna, koska mielestäni hänelle sopii tällainen yksipuolinen ihastusrakastuminen kuin nenä päähän. Muutenkin voisin varsin helposti kuvitella, että hän ihastuneessa mielentilassaan maalailisi kuvailua juuri samaan tyyliin kuin sä tässä teit. Se muutenkin tuo jotenkin enemmän sitä ihastuneisuuden tunnetta esiin, kun tässä käytetään niin paljon kielikuvia eikä esim. puhuta heinikosta vaan puhutaankin ruohonkorsiviidakosta jne. Muutenkin tykkäsin ihan älyttömästi sun sanavalinnoista kaikkine lilliputtien maineen ja seireenein, ne sopivat hyvin tekstin tyyliin! (:

Tykkäsin myös noista satuvertauksista tuolla, kun puhuttiin prinsseistä ja prinsessoista. Harmi vain Lunan kannalta, että prinsessat eivät rakastu prinsessoihin, mutta en sitten tiedä, olisiko se jotenkin sotkenut tekstin tunnelmaa, jos tässä olisi ollut Ginnynkin puolelta enemmän tunnetta... Mene ja tiedä. Tykkäsin ehkä eniten tuosta lopetuksen Harryn kuvailusta, koska kuten Mortti sen edelläni sanoi, niin kaikki ruskettumiset ja huispauslihakset on aivan älyttömän kuluneita, samoin kuin smaragdinvihreät silmät, rupikonnahillo sopi muutenkin ehkä paremmin Lunan suuhun. (:

[sugared]

LillaMyy: No johan, olipas iloinen yllätys saada kommentti näin ikiwanhaan ficciin. Niinä vanhoina hyvinä aikoina mun pää kyllä oikein suolsi kaikenlaista runollista liirumlaarumia, joten osuva suositus  sinänsä! Kiva kuulla, että tykkäsit! Mä tykkään käyttää tuollaista maalailevampaa tekstiä just enemmän sellaisten hahmon subjektiivisten mielikuvien ja tuntemusten rakentamiseen, ja Lunan sisäisen maailman kuvittelen just sellaiseksi valtavaksi tauluksi, jolle ilmestyy koko ajan lisää värejä. Kiitos oikein paljon kommentista!

[Ingrid]

Heipä vain Kommenttikamppanjasta!

Luna ja Ginny ovat kyllä ehdottomasti yksi lemppari femmeparituksistani, ja se oli yksi syy siihen miksi valitsin listauksestasi juuri tämän tekstin vaikken pitkään aikoihin ollutkaan Potter -maailmaan sijoittuvia ficcejä lukenutkaan. Tämä tarjosi kuitenkin oikein ihanan paluun vanhan fandomin pariin - onnistuit ensimmäisessä femmessäsi kyllä sanoinkuvailemattoman hyvin.

Pidän teksteistä, joissa kuvailua on käytetty runsaasti, koska se monen muun tekijän ohella kertoo kirjoittajastaan niin paljon. Tämä oli ihan mielettömän kaunis tuplaraapale, joka kaikessa lyhykäisyydessäänkin sulki sisäänsä niin paljon ajatuksia ja tunteita. Ja kauniita sellaisia. Pidän tavastasi kuvailla asioita, siitä kuinka olet onnistunut luomaan tämän tarinan tunnelmasta niin käsinkosketeltavan kauniin ja herkän. Ja hieman hauraankin, helposti särkyvän. Luna on tässä ficcissä erittäin kauniilla tavalla niin siro ja heiveröinen, ja särkyneestä sydämestä huolimatta kuvailit asioita niin lunamaisen huolettomalla herkkyydellä!

uljaalla aarnikotkalla ratsastava prinssi

Oih, voi että. Ihana oivallus - taikamaailmassa ei tavallisilla heposilla ratsastellakaan.

Satumaiset kuvailut prinsessoista ja prinsseistä sopivat tarinaan hirveän hyvin, ja vaikka kuvailun taakse piiloutui Glorisabletin sanoin tämän päivänkin yhteiskuntaa puhuttava aihe, niin se ei silti rikkonut ficcin tunnelmaa millään lailla. Lisäksi ficcin loppu oli särkyneestä sydämestä ja surusta huolimatta äärettömän kaunis!

Kiitos tarjoamastasi lukukokemuksesta.

[sugared]

Ingrid: Myöhäinen, mutta vilpitön kiitos kommentistasi! <3 Hauskaa, että olet juuri tämän ficceröisen kautta palaillut Potterin pariin! Toivottavasti inspiroi aikanaan lukemaan muitakin! Ihana kuulla, että pidit ficistä ja siinä oli mielestäsi sopiva annos satua ja toisaalta sitä "todellista maailmaa" sadun takana.

[Kelsier]

Komenttiarpajaisista hei!

Kaunis ja hyvin lunamainen ficci. Tykkäsin paljon kuvailuista ja ajatuksesta, että Lunan koti olisi niin lähellä, että sieltä voisi nähdä Kotikoloon. Voi, tuli surku Lunan puolesta ja toisaalta mietin, olisiko hän voinut aiemmin jo kertoa Ginnylle tunteistaan, ennen kuin tämä ja Harry aloittivat virallisen seurustelun. Kun tästä tuli sellainen fiilis, että Lunan tunteet olisivat olleet olemassa jo vuosia ja vuosia, vaikka kukan terälehtiä hän repikin juuri tässä hetkessä. Ginny ja Harry tuntuivat tässä jotenkin epäsopivalta parilta, ei Ginny tarvitse prinssiä (aarnikotkalla tai ilman) itseään pelastamaan. Lopetus oli riipaisevan kaunis.

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel