// Alaotsikko: angst
Title: Maanpäällinen helvetti
Author: nullpunktz
Raiting: PG (K-11)
Genre: Angst
Warnings: Lääkkeiden väärinkäyttöä
A/N: Tämä on vanhin kirjoittamani angstipätkä, jonka löysin. Vanhan koulukirjan välissä, kirjoitettuna punaisella musteella. Aikaa sitten.
Angstipätkät vol. 4
--
Minua pelotti. Katsoin ympärilleni, tunsin otteen kiristyvän käsivarrestani. Mitä tapahtui? Lääkkeet olivat sumentaneet ajatukseni, en ymmärtänyt mitä minulle seuraavaksi tapahtui.
Miksi olen edelleen täällä?
En halua.
Minua pelottaa.
Äiti, mikset auta minua?
Mikä on sinulle niin tärkeää ettet hae minua pois täältä?
Äiti, auta minua.
Älä jätä minua yksin tänne.
Mutta silti, jätit minut. Näin hahmosi katoavan kulman taakse, toukokuun lämmin viima heilutti puiden lehtiä.
Halusin kuolla.
En pystynyt syömään, minun oli niin kylmä. Annoin ihmisten mennä ja tulla ympärilläni. Mitä minun olisi pitänyt sanoa? En pystynyt vaikuttamaan asioihin mitenkään. Silti ihmiset yrittivät puhua minulle. Siellä oli muitakin nuoria, en tuntenut heistä yhtäkään. Menin huoneeseeni, katselin ympärilleni, tyhjä huone. Mikään ei ollut minun. Mitä minä oikein tein täällä? Kaivoin reppuani, itkin ja huusin.
Miksi kukaan ei kuullut?
Ensimmäinen viilto ei sattunut, ei niin paljon kuin kuvittelin.
Toinen viilto sattui.
Kolmas viilto sain sydämeni kevenemään.
Muutama viilto lisää, ei se haittaa.
En osannut lopettaa ajoissa, kahdeksantoista viiltoa.
Aloitin sen taas.
Joka päivä, uudelleen ja uudelleen, revin haavat auki, painoin veistä syvemmälle.
Verta.
Kipua.
Muutuin näkymättömäksi.
Tunsin haalistuvani.
Kipu ei silti koskaan hellittänyt täysin. Se nakersi sisintäni. Itkin.
Ilta. Sammutin valot, makasin vuoteessa hiljaa. En saanut unta. Oveni avattiin. Ihmiset tarkistivat nukuinko. Ovi suljettiin. Joku oli huoneessani, aistin sen. Lihakseni jännittyivät. Tunsin käden kasvoillani. Se tunnusteli, esitin nukkuvaa.
Käsi tarttui käteeni ja veti minut lattialle, en avannut silmiäni. Joku repi minua hiuksista.
Äiti, mikset estä häntä?
Huone oli tyhjä, nostin housut ylös ja itkin.
Mikä paikka tämä oikein oli?
Helvetti minulle, ja muille nuorille.
Haavat sydämessäni, haavat näkyvinä käsivarressani.
Sama toistui, päivä päivältä, ilta illalta.
Tunsin itseni likaiseksi ja hylätyksi.
En halunnut elää, halusin kuolla. Tein päätöksiä, vääriä päätöksiä. Anteeksi äiti, anteeksi etten jaksa odottaa.
Anteeksi kun varastin lääkkeesi.
Anteeksi kun lintsasin sinä päivänä koulusta.
Anteeksi että istuin tuomen alla, ja söin lääkkeitäsi.
Työnsin sormet kurkkuuni, olo helpottui.
Uudestaan.
Oloni oli paljon parempi.
Minun oli niin hyvä olla.
