Onnettomasta onnesta, 3xraapale, angst, S

[Adiqhi]

Nimi: Onnettomasta onnesta
Kirjoittaja: Adiqhi
Genre: Angst
Ikäraja: S
A/N: 3 toisiinsa liittymätöntä raapaletta, joita yhdistää vain kirjoittaja ja genre. Selailin yhtenä päivänä kaikkia koneellani olevia lukuisia raapaleita ja päätin, että nyt jotkut saavat päätyä taas finiin ja näin nämä kolme tänne joutuivat. : D

Huuto


Kun tunnet aikasi koittavan, kun tunnet elämäsi olevan tehty ja tiesi tulleen päätökseen, sanotko, että sinulla on ollut hauskasi? Sanotko, että olet kokenut jo kaiken?

Jätämmekö jälkeä tähän elämään? Huomaako kukaan koskaan olemassaoloamme täällä? Sanommeko joka ikinen kerta, että yritimme kaikkemme?

Oletko pahoillasi kaikesta siitä rakkaudesta, jonka kohtasit? Tunnetko yhtään katumusta? Tunnetko yhtään mielipahaa löytämättömästä onnesta? Jos se kaikki loppuu nyt, sanotko olevasi valmis?

Seisot kerrostalon kattotasanteella ja puristat kylmää rautakaidetta rystyset valkeina. Huudat kaiken mielipahasi maailmalle, kaiken sen tunteen, joka on puristanut sydäntäsi näinä vuosina, mutta tiedät, ettei se auta. Et voi huutaa sydäntäsi ulos, vaikka kuinka haluaisit.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Unisielu


Sinä vain unelmoit. Elit unelmissasi. Päivästä toiseen. Haaveilit, et huomannut enää mitään muuta. Elit omassa maailmassasi. Sinun maailmassasi.

Olen kyllästynyt ainaiseen valitukseesi. Muuta et enää teekään. Mielessäni pyöri vain yksi kysymys. Tappaako vai jäädä jalkoihin?

Minulle kerrottiin, että osaan lentää. Ainakin sitä minulta odotettaisiin. Levitä vain siipesi unisielu.
Miten voimme epäonnistua huolimatta kaikesta siitä mitä meille on annettu?

Viimein tein päätökseni. Olisi aikani kohdata hetkeksi maailmasi. Herätä, kuten tapasit sanoa. Olin nyt yläpuolellasi, enää et valittaisi.

Sen kun levität siipesi unisielu. Suoristin käteni. Edessäni, alapuolellani avautui uusi maisema. Uusi maailma. Katsoin ylväästi eteenpäin. Ponnistin jaloillani vauhtia ja hyppäsin. Hyvästi unisielu.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Voisin olla onnellinen


Katselen kun kävelet ohitseni kadun toisella puolella. Istahdat kavereidesi joukkoon. Painun pieneksi, huomaamattomaksi.

Juttelet kavereidesi kanssa, kuten aina ennenkin. Juttelet, naurat ja hymyilet. Toivon, että olet onnellinen, koska teit minut onnellisemmaksi kuin kukaan koskaan ennen. Onnellinen, kuten aina ennenkin, mutta ilman minua.

Mieleeni nousee kaikki ne keskustelut, kaikki ne sanat, jotka haluaisin ottaa takaisin. Painan pääni takaisin alaspäin. On liian myöhäistä muistella mitä me joskus olimme.

Kaikki ne muistot pyörivät ympyrää päässäni. Kaikki se mitä joskus koimme, mutta todellisuudessa pieninkin hetkemme oli valetta.

Haluan, että teet kaiken sen mitä aina halusit tehdä, ilman tukeani. Haluan nähdä sinun onnistuvan. Annathan anteeksi.


A/N2: Jos joku tänne eksyy niin kommentoi ihmeessä.

[LillaMyy]

Jotenkin jännä ratkaisu lätkäistä kolme toisiinsa liittymätöntä raapaletta samaan topiciin, mutta jokainen kirjoittaa tekee omalla tyylillään. Siispä kommentoin myös jokaista erikseen, jos nämä eivät kerta liity mitenkään toisiinsa. (:

Huuto
Tuo 'sinulla on ollut hauskasi' kuulostaa mun korvaani jotenkin tosi erikoiselta ilmaisulta suomeksi. Joo, tiedän, että englanniksi on olemassa ilmaisu 'you've had your fun', mutta mun mielestä se ei oikein käänny suomeen kunnolla. Tai ainakin itse koen tuon jotenkin tosi erikoiseksi ratkaisuksi, mutta makuasioita, eikä makuasioista voi kiistellä. Muutoin tämä raapale on kyllä todella vaikuttava ja riipaiseva, vaikak tuo yksi ilmaisu vähän ehkä tihkaiseekin mun korvien välissä.

Unisielu
Tämä oli jotenkin tosi hämmentävä. Tai siis, en ihan saanut tästä kunnolla kiinni, niin en nyt sitten oikein osaa sanoa, että mitä tässä sitten loppupeleissä oikein tapahtui. Kumpi tässä nyt oli se unisielu, kertoja vai tämä joku mystinen toinen osapuoli? Ahh... Ilmeisesti siis kertoja on tämä unisielu ja hän sitten hyppäsi tuossa lopussa? Mutta miksi hän sitten ihan lopuksi hyvästelee unisielun? Apua, en ummarra. >: Olet kirjoittanut tämän liian vaikeasti näin yksinkertaiselle lukijalle, kun olen nyt ihan sekaisin tämän kanssa. >:

Voisin olla onnellinen
Ja hieman lisää hämmennystä... Onko tämä kertoja siis ollut joskus tuon sinun kanssa yhdessä vai ei, koska kertoja kuitenkin puhuu 'yhteisistä hetkistä', jotka sitten kuitenkin olivat valetta? Onko kaikki siis tapahtunut kertojan pään sisällä, vai onko tämä sinä pettänyt kertojan jollain tapaa, minkä takia hänestä tuntuu, että ne yhteiset hetket olivat valetta? Kaiketi tässä kohtaa toimii ihan kumpi tahansa ajattelutapa, mutta itse jotenkin kallistun enemmän siihen, että kertojan ja sinän välillä on tapahtunut jotain, mikä on saanut kertojan ajattelemaan, että ne hetket olivat valetta.

Huh, olipas synkkää ja vaikeaa luettavaa. Piti oikeasti pysähtyä hetkeksi ja hidastaa näiden kohdalla, kun näissä oli niin paljon kaikkea ja näitä voi tulkita miljoonalla eri tavalla. Vaikka normaalisti olenkin ehkä enemmän sen fluffyn kaveri, niin nämä kyllä kolahtivat ihan kivasti. (: