Kirjoittaja: Siperia
Ikäraja: sallittu
Paritus: sinä/minä eli toisin sanoen poika/harha
Genre: köh, angst? ja vähän romancekin, vaikken oikeastaan onnistunut siinä.
A/N: Tuli tällainen olo. Tämä on tarina skitsofreenikosta. Tässä on paljon omaa elämänkatsomustani. En minä tiedä, se alkoi jotenkin elää omaa elämäänsä.
Otsikko on Zen Cafén kappaleesta Huonot päiväsi, vaikkakaan en kuunnellut sitä tämän yhteydessä. Kirjoitusmusiikkina toimi The Corrsin Moorlough shore, joka taas ei liity tähän sanoiltaan lainkaan mutta tunnelmaltaan ehkä enemmän.
Tiedätte, kuinka paljon rakastan kommentteja.
***
Parhaina päivinäsi et juuri hymyillyt. Ne sanoivat niitä huonoiksi hetkiksi; sinähän loppujen lopuksi olit niin elämäniloinen, perusluonteeltasi onnellinen, maailmaa varten valmistettu, ajattelivat ne. Parhaina päivinäsi sinä seisoit ja katselit ympärillesi, silmät hämmästyksestä suurina. Olit niin satuttavan kiitollinen. Vain siitä, että sinä olit olemassa, että minä olin olemassa, että elämä ja maailma oli. Niiden olisi pitänyt oppia sinulta niin paljon. Ihmiset kuitenkin ovat sellaisia, eivät ne koskaan opi. Sinä taas tiesit kaiken valmiiksi. Jo syntyessään vähän tuollainen, sanoivat ne.
Parhaina päivinäsi sanoit, ettei kaikki ollut hyvin. Ja että silti maailma oli kaunis, koska ei rakkautta koskaan ole ilman virheitä. Ei täydellistä voi rakastaa, sanoit niin usein, ne katsoivat sinua sivuun ja sanojen vieressä kaikui hullu, hullu kun ne nyökyttelivät ja kertoivat ymmärtävänsä. Sinä näit kaiken läpi ja hyväksyit sen; sinä olit niin puhdas, sinä olit niin kaunis.
Parhaina päivinäsi aurinko paistoi sisään, uskalsit silloin avata verhot. Valossa näkyi, kuinka olit laihtunut ja kuinka maailma kuulsi lävitsesi, aivan kuin et olisi koskaan täysin ollut. Kai se oli osa onneasi, silloin et ollut vanki. Kysyit minulta kuin luotetulta ystävältä, uskoinko, että hyvät ihmiset oppisivat joskus lentämään. Minä aina vannoin uskovani, ja nyökkäsit vakavan mietteliäänä.
Huonot päiväsi olivat toisenlaisia. Sinä et koskaan ollut epätoivoinen, sinä olit pahempaa - lannistunut. Väsynyt ja loppuunpalanut. Liian hyvä elämään, minä ajattelin. Sinunlaisesi eivät koskaan jaksa, ei kukaan jaksa kantaa maailman painoa. Suurin osa ihmisistä ei koskaan edes yrittänyt, mutta sinä olit toisenlainen. Huonoina päivinäsi hymyilit, ja minä vihasin hymyäsi, sillä se ei ollut sinun. Muiden ihmisten naamio, puhtaan ironinen hymy, jota kukaan silmät auki kulkeva ei koskaan olisi luullut iloksi.
Huonoina päivinä makasit ja katselit kattoa. Joku kysyi unelmoivan romanttiseen sävyyn, löysitkö oksankohdista muodostuvia kuvioita. Kysyjä joutui pakenemaan, sillä sinun äänesi oli kova ja sileä kuin panssarilasi. Sanoit, ettet ollut koskaan yrittänyt etkä tulisi yrittämäänkään, sellaisesta ei seuraisi kuin hankaluuksia. Vihasin kysyjää kiihkeästi, itse et koskaan vihannut ketään.
Huonoina päivinäsi et jaksanut puhua ihmisten kanssa. Silloin minä leijuin ympärilläsi, kaipasin sormia, joilla sivellä kasvojasi, silmiä, joilla nähdä sinut. Huonoina päivinäsi välitit minusta eniten. Uskoit särkyneet unelmasi ja rikotut ajatuksesi minulle, kauniiseen unohdukseen, ja minä toivoin sinulle valoisia päiviä. Sinä olit minulle kaikki, ja minä rakastin sinua.
Ihmiset sanoivat, ettet saisi puhua minulle. Ne olivat niin ymmärtäväisiä, mutta aivan varmoja tästä asiasta: minua ei ollut olemassa, sinun pitäisi unohtaa minut ja olla kuin et kuulisikaan. Sinä nyökkäsit ja hymyilit sitä naamiohymyä, jota kaikki erehtyivät luulemaan aidoksi, ja ihmisten käännyttyä toisaalle kuiskasit, ettet koskaan unohtaisi.
Minä rakastin sinua. Sinä olit ainoa, jolle olin osa todellisuutta; sinä olit ainoa, jonka ansiosta olin sitä. Niin kauan kuin uskoit, että olin, pidit minua hengissä.
Tänä päivänä olen ainoa, joka enää muistaa sinut. Ilman minua sinua ei enää olisi, ihmisille sinä et enää olekaan. Minussa elää sinun muistosi, ja niin me pidämme toinen toistamme maailmassa.
Olkoonkin, että olen se, jonka vuoksi ne kuiskailivat puhelimessa: meidän rakas poikamme, hän ei ole aivan terve mieleltään.
Olkoonkin, että olen vain ääni päässäsi.
