Ficin nimi: Rauhallinen hetki ennen joulua
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Originaali (jatkosijoitus Sanan säilä)
Paritus: Will/Hermio
Haasteet: Lyrics Wheel
22 (lyriikat spoilerin alla), Haasteita hampaankolossa
III (Originaalikiipeily sana 115. romanssi)
Anssi Kela - Älä mene pois
Arvaa mitä oon miettinyt?
Sitä miten mä sut oon löytänyt
Ja miten maailman onnekkain
Mies olen kun sut sain
Tule tiukemmin kainaloon
Sua kaivannut koko päivän oon
Nyt kun vihdoin sut viereen saan
Enää yhtä pyydän vaan
Älä mene pois
Jää mun syliin yöksi
Viereen nukkumaan
Älä mene pois
Lähtiessäs jotain
Jää taas puuttumaan
Älä mene pois
En tahdo olla yksin
Sua täällä tarvitaan
Pitäisitkö musta huolta?
Voisit pitää hyvää huolta
Silmäripset mua kutittaa
Ne poskeani kuin höyhen koskettaa
Ympärilleni kietoudut
Muu maailma on kadonnut
Älä mene pois
Jää mun syliin yöksi
Viereen nukkumaan
Älä mene pois
Lähtiessäs jotain
Jää taas puuttumaan
Älä mene pois
En tahdo olla yksin
Sua täällä tarvitaan
Pitäisitkö musta huolta?
Voisit pitää hyvää huolta
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Will vilkaisi sängyllä retkottavaa poikaystäväänsä, jonka musta otsakihara heilui hiljaisena kehräävän kuorsauksen tuottamasta ilmavirrasta. Joulunalusaika oli selvästi ollut kiireistä kaupalla, kun Hermiota noin nukutti. Willilläkin oli ollut omat kiireensä: hän oli istunut päivästä toiseen seminaareissa ja tehnyt jo lopputyötäänkin, vaikka sen intensiivisin vaihe osuisi vasta keväälle. Oli ihana saada Hermio välillä luokseen ja olla aivan kahdestaan. Willin huonekaveri Chris oli häipynyt veljeskuntatoveriensa taloon muutamaksi yöksi. Hän istahti sängyn reunalle ja silitti nukkaista poskea.
”Menen hakemaan jotain purtavaa automaatista, unikekoni. Haluaisitkohan sinä mitään?”
Hermion hyrinä muuttui vain entistä tyytyväisemmäksi tämän saadessa hellyyttä. Will hymähti toisen söpöydelle ja lähti käytävään. Palattuaan hän laski saalinsa pöydälleen, lösähti tuolilleen ja otti kirjan käteensä. Hän oli niin uppoutunut tekstiin, että yllättyi käsien kiertyessä olkapäilleen.
”Herkkuja minullekin”, pöpperöinen ääni vaati.
Will kääntyi katsomaan ripsiä, jotka liimautuivat vielä hieman toisiinsa. ”Yöapina päätti herätä. Säästin minä jotain sinullekin.”
Hermio painoi huulensa hänen omilleen ja suuteli pitkään. ”Apinalla on nyt energiaa huomioida sinua paremmin pupuliini.”
Will pyrskähti ja kurotteli patukkaa antaakseen sen toiselle. ”Ajattelin, että voisit ehkä ottaa minut kainaloon. Unohtaisin viimeiset tentit vähäksi aikaa.”
Hermio nappasi suklaan ja alkoi kuoria sitä auki. ”Kunhan olen syönyt, niin tervetuloa. Nautintoa tähän päivään tarvitaankin kaiken hulinan jälkeen.”
Will tuhahti. ”Minä haluan vain halia.”
Hermio muljautti hänelle velmusti silmiään. ”Nautintoa se on sekin. Vai kuvittelitko sinä rivo mies, että tarkoitin jotain tuhmaa?”
Will nousi, tökkäsi poikaystävänsä takaisin selälleen sängylle ja käpertyi tämän kylkeen. Herm tuoksui joulumausteille ja kirjapölylle. Hän tunsi pitkät sormet hiuksissaan.
”Minäkin rakastan sinua. Mitä jos noustaan tästä vasta huomenna?”
Will vain tuhisi tämän paitaan, koska oli täysin samaa mieltä.
