Voihan vehnä ja vihne, miksi täällä on niin kovin vähän kommentteja? Ai että minä olen vetistellyt ja nauranut tämän parissa vuoronperään. Alku oli riipaisevan kipeää luettavaa, kun Hermione inhosi miestä, joka rakasti tätä niin syvästi. Muistinmenetys on kiehtova teema ja sinä olit toteuttanut tämän erityisen hyvin, ja vielä niin että sen katala totuus paljastui vasta vähän myöhemmin. Arvasin kyllä heti, että kaikki ei ollut oikein, kun Hermione saapui työpaikkansa pihaan.
Loistavasti rakennettu tarina, sopivaan tahtiin kehittyvä yhteys hahmojen välillä. Koukuttava. Tiiviisti viime yönä luin puoleen yöhön asti, kunnes pakotin itseni nukkumaan välillä.
Suuret kiitokset lukukokemuksesta! Toivottavasti kirjoitat tätä paritusta vielä lisääkin!
- Frac