Ficin nimi: My heart rejects your love
Kirjoittaja: Peacock
Tyylilaji: romance, angst, songfic
Ikäraja: K-11
Paritus: Hrm/D, myöhemmästä vaiheesta saa ottaa itse selvää
Disclaimer: kaikki, mikä on tunnistettavissa Rowlingin käsialaksi, on myös hänen. En rikastu tällä tekeleellä.
Varoitukset: pienimuotoista kiroilua ja pahoinpitely
A/N: Olen halunnut pitkään tehdä Hermione/Draco - ficciä, mutten ole keksinyt juonta. Tämä paritus on yleisistä parituksista suosikkini, vaikka yleensä tällaisia pareja vältänkin. Olen kirjoitellut tätä yöllä, joten sisältö nyt voi olla hieman outoa. :----D Suosittelen kuuntelemaan myös kappaleen
Trading Yesterday - Shattered, jonka lyriikoita tässä ficissä on. Tykkäisin kommenteista.
_______________________________________________________________
MY HEART REJECTS YOUR LOVEEnsimmäinen lukuJärven päällä oli ihan tajuton sumu, vaikka kello alkoi näyttää jo lähes kymmentä. Sää oli vihdoin menemässä sateisista päivistä kylmempään ilmaan. Viime päivinä oli satanut vettä tolkuttomasti, mutta tänään ruohikolla näkyi jo kuuraa. Kuoppiin ja monttuihin oli satunnaisesti kerääntynyt vettä ja ruohikko litisi veden takia. Toivoin hartaasti, että maa kuivuisi päivän aikana, koska muuten ulkona olisi vaikea olla kastelematta kenkiään. Tennarini olivat lojuneet tehtävää vailla sänkyni alapuolella ja itse aloin kyllästyä sisällä nyhjäämiseen.
Riistin katseeni pois ikkunasta pukeakseni päälle. Vedin summamutikassa laukustani vaatteita – käteeni tarttui harmaat lökärit ja sininen t-paita. Puin ne nopeasti ylleni, harjasin hiuspehkoni ja laitoin hiukseni häthätää jonkinlaiselle nutturalle. Kiirehdin tyttöjen makuusalista alas oleskeluhuoneeseen, joka oli autio lukuun ottamatta kahta kolmasluokkalaista tyttöä. Katselin hetken ympärilleni, mutta kun huoneessa ei ollut mitään sellaista, mikä pitäisi minut siellä, lähdin aamupalalle.
Suuri sali oli jo puolillaan, kun saavuin sinne. Monet olivat alkaneet heräillä aamulla aikaisemmin, sillä aurinko nousi jo aamuneljän – viiden maissa ja se jos mikä herätti ihmiset – ei nyt jalkeille, mutta auringonnousun jälkeen oli melko vaikea saada enää unta.
Paikansin katseellani Rohkelikon pöydästä Ginnyn, jonka silmänaluset olivat mustemmat kuin koskaan aikaisemmin ja hän haukotteli yhtenään. Istahdin hänen viereensä, mutta hän vain tuijotti eteenpäin kuin nukkuisi silmät auki.
- Haloo, Ginny, huhuilin.
Ginny hätkähti – ja kuinka yllättävää – haukotteli. Hän siristeli silmiään, jotka protestoivat valveillaoloa vastaan.
- Aa, joo, huomenta.
- Olet näköjään kokeillut yökukkujan roolia? kysyin ja nappasin itselleni paahtoleivän, jonka voitelin appelsiinimarmeladilla.
- Joo, no, luin eilen iltana kirjaa puolenyön paikkeille asti, Ginny vastasi uuvahtaneena. Hän vaikutti olevan melko haluton puhumaan yhtikäs mistään, joten pureskelin puhumattomana leipää, kunnes tunsin äkkiarvaamattoman kosketuksen olkapäässäni. Leipäpala putosi lautaselleni samaan aikaan kun sydämeni pomppi kurkussa asti.
- Ai, huomenta! toivotin nähdessäni, kuka minut oli säikäyttänyt.
- Huomenta, Draco vastasi ja hymyili pienesti. Hänen katseensa hakeutui Ginnyyn, joka torkkui pöydän päällä. Dracon ilmeessä häivähti halveksivaisuus.
- Äh, älä viitsi, mutisin ja läppäisin häntä vatsaan. Hän vain naurahti.
Yllemme lankesi kiusaantunut hiljaisuus. Katselin suuren salin lattiaa paremman tekemisen puutteessa. Draco vaihtoi ahdistuneena asentoa, jolloin katsahdin häneen ja tunsin poskieni punehtuvan. Onneksi nyt jo hieman likainen lattia oli loistava veruke katsoa maahan.
- Draco! Kuului huuto Luihuisten pöydässä. Pansy heilutti kättään kutsuvasti elehtien, että tarvitsisi vieressäni seisovan pojan luokseen. Huokaisin hiljaa, puristin Dracon kättä nopeasti ja nyökkäsin. Hän hymähti ja lähti luihuisia kohti, mutten pystynyt irrottamaan katsettani pois pojan selästä. Lävitseni virtasi mustasukkaisuuden pistos, kun näin Pansyn liimautuvan Dracon kylkeen, mutta hän jutteli liian tiiviisti Blaisen kanssa. Pieni huojennus saapui luokseni, kun huomasin, ettei Draco ollut kiinnostunut Pansyn seurasta, joka yritti näyttää Dracon vieressä mahdollisimman halutulta. Ja hitot. Jatkoin aamupalaani normaalia äreämpänä Ginnyn hengittäessä vieressäni unensa valtaamana.
Olisin ehtinyt syömään aamupalan jo kolme kertaa, kun Harry ja Ron saapuivat nyt jo hiljentyneeseen saliin. Ginny torkahteli vähän väliä, eikä ollut pystynyt syömään puurostaan kuin puolet. Vilkaisin kelloa, kun pojat istahtivat pöytään – viisitoista yli yksitoista.
- Kiva kun pääsitte tulemaan lounaalle, sanoin virnistellen.
- Turpa kiinni, Hermione. Ron murahti vieläkin väsyneenä. – Onpa kamalaa, jos nukuttaa viikonloppuna pitkään.
- Onpa fiksua nukkua kuolleiden kanssa kilpaa, jatkoin nälvien. Harry mulkaisi minua pahaenteisesti. Minä mulkaisin hänelle takaisin.
- Herättäkää Ginny kun olette syöneet, totesin ja nyökäytin päätäni Ginnyn suuntaan. Harry ja Ron näyttivät huomaavan hänet vasta nyt.
- Mikä hänellä on? Harry ihmetteli tiiraillen Ginnya epäluuloisena.
- Kysy itse, sanoin ja häivyin.
Minulla ei ollut hajuakaan, missä Draco mahtoi olla, joten lähdin summamutikassa etsimään häntä. Päätin ensimmäiseksi kokeilla onneani tyrmien suunnalta. Koputin muotokuva-aukon karmeihin maalauksen katsoessa minua pälyillen. Crabbe ilmestyi aukon takaa muristen.
- Mitä? hän örisi.
- Missä Draco?
- En kerro.
- Joo, kuule, älä yritä yhtään tuota. Nyt kerrot; missä Draco on?
- Jossain.
- Alahan Crabbe laulaa.
- En tosiaan, Crabbe murahti. Huokaisin pitkästyneenä.
- No? kysyin odottavasti. Crabbe hörähti, mutta otettuani taikasauvan taskustani ja osoittaen sillä poikaa, hän lopetti ääntelyn.
- Missä Draco on? toistin kysymykseni uudestaan. Crabbe mittaili katseellaan sauvaani ja suorastaan näin hänen aivojensa käyvän.
- En kerro, hän sanoi lopulta. Kurtistin kulmiani, mutta annoin asian olla. Kirosin ja käännyin lähteäkseni.
- Et uskaltanut taikoa! Crabbe huudahti voitonriemuisesti. Katsoin taakseni ja loin häneen inhoavan katseen. Crabbe nauroi ja nauroi ja hetken minun olisi tehnyt mieli tainnuttaa koko tyyppi, mutta hillitsin itseni ja käänsin selkäni hänelle. Oviaukon muotokuva mulkoili Crabbea, joka vain hytkyi paikallaan, kunnes sulki itse oman ovensa nuristen happamasti.
Loistavaa. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä ihmeessä Draco voisi olla. Harry ja Ron olivat vielä syömässä eikä Ginnystäkään olisi sen isompaa iloa. Jostain minun oli kuitenkin Dracoa etsittävä, joten suuntasin askeleeni ensimmäisenä kirjastoon, vaikka tiesin ettei Draco ollutkaan mikään lukutoukka. Hän silti saattoi tehdä siellä läksyjä. Ajatuksiini saapui heti pessimistinen mielikuva Pansysta tekemässä Dracon kanssa kotitehtäviä. Pansy varmasti yrittäisi hinautua mahdollisimman lähelle Dracoa ja pystyin sieluni silmin kuvittelemaan, kuinka Pansy ”vahingossa” vilauttaisi aivan liian avonaisesta kaula-aukostaan ja kuinka Draco katsoisi silloin häntä ja kuinka... minä pyyhälsin paikalle ja totesin kirjaston olevan täysin dracotonta aluetta. Toisaalta se oli aika helpotus ajatuksieni takia. Ainoa ongelma tässä edelleen oli, ettei minulla ollut mitään ideaa, missä Draco enää voisi olla. Tuskin kuitenkaan ulkona, sillä säätila oli kääntynyt jälleen ylösalaisin; ulkona tihutti ja tuuli.
Tein täyskäännöksen ja aloin huhuilemaan Dracoa melko julkisista paikoista, mutta pojasta ei näkynyt jälkeäkään. Tietysti oli mahdollisuus, että hän olisi vessassa, mutten uskonut, että hänellä näin kauan siellä kestäisi. Päätin kiivetä tarkistamaan pöllölän.
Draco oli kumartunut erään koulun sarvipöllön ylle ilmeisesti kiinnittämään sen jalkaan kirjettä. Hiivin hänen luokseen ja suikkasin pienen suukon hänen niskaansa. Hän säikähti ja kiristi kiinnittämiään naruja pöllön jalassa turhan paljon saaden pöllön huhuilemaan närkästyneesti.
- Oliko pakko? Draco kysyi, mutta hän näytti ihmeen helpottuneelta.
- Tasoissa ollaan, tuumasin hymyillen ja laitoin käteni hänen harteilleen.
- Joo, mutta luulin että se oli Pansy, Draco sanoi melko kepeään äänensävyyn. Ilmeeni värähti ja käteni luiskahti pois Dracon harteilta.
- Mitä? kysyin pingottuneesti. Draco hätääntyi.
- Ei, siis... Olin todella iloinen – helpottunut! – että se olitkin sinä. Pansy on seurannut minua kaikkialle, ja se alkaa käydä hermoilleni.
Silmäilin Dracoa edelleen epäluuloisena, vaikka sisäisesti rauhoituinkin. Pysyin silti hiljaa. Draco lähetti sillä välin pöllön matkaan.
- Oletpa mustasukkainen, Draco puuskahti ja hymyili kiusoitellen. Hellyin kuin piiskaniskusta.
- No joo-o, mitä muutakaan kuvittelit? sanoin ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. Hän hymyili ja katseli minua uteliaana.
Tunsin Dracon sormet leukani alla hänen nostaessa lempeästi leukaani ylöspäin. Katsoin hänen silmiään tutkaillen, kunnes katseeni karkasi hänen raollaan oleviin huuliin, jotka lähentyivät omiani kohti. Henkäisin ja suljin silmäni. Tunsin pian hänen hengityksensä huulillani.
Ovi kävi ja sisään astui ujonnäköinen ykkösluokkalainen poika, joka kantoi kirjettä kädessään. Meidän oli pakko ottaa Dracon kanssa etäisyyttä, mutta lävitseni kuohahti syvä pettymyksen aalto. Poika hipsi nopeasti koulun kilteimmän pöllön luokse ja suhrasi kirjeen kanssa. Odotellessani vaivaantuneena, piirsin erilaisia kuvioita Dracon kämmeneen. Pikkupojalla tuntui menevän yksi ikuisuus kirjeen kiinnittämisessä ja aloin turhautua. Lopulta kuulin pöllön lehahtavan lentoon ja näin pojan vilkaisevan meitä kulkiessaan ohitsemme. Hymyilin hänelle väkinäisesti.
Kun vihdoin ovi takanamme sulkeutui, vedin Dracon luokseni ja kohdistin omat huuleni hänen huulilleen. Draco kuitenkin vetäytyi äkisti pois, ennen kuin olimme edes koskettaneet toisiamme ja painoi päänsä alas. Hän huokaisi, tarttui kädestäni ja vei minut pois pöllölästä. Senhetkinen tunneskaalani tuntui jäävän pöllöjen nokittavaksi enkä voinut edes peittää kasvoiltani hämmennystä.
//Melodie lisäsi ikärajan myös alkutietoihin.// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta yläotsikkoon