Kirjoittaja Aihe: Pakkassuudelma | S | Hannu/Kaamos | fluff | triplaraapale  (Luettu 2070 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 252
Nimi: Pakkassuudelma
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluff
Paritus: Hannu/Kaamos
Haasteet: Fluffy10 #4 (sanalla kajo), Vuosi raapalehtien VII

A/N: Hannusta ja Kaamoksesta olen kirjoittanut täällä (S) ja täällä (K-11). Tämän voi kuitenkin lukea hyvin ilmankin, että noihin toisiin tutustuu!





PAKKASSUUDELMA
350 sanaa

Kuun kajo piti Hannulle sinä talviyönä seuraa. Tähtitaivas oli kirkas ja tuuli pureva hänen kiivetessä tunturille. Hän kulki eteenpäin hitaasti, mutta varmasti, paksussa hangessa, vaikka väsymys kolotti jo hänen jaloissaan ja hiki kasteli hänen alusvaatteensa. Hän hengitti raskaasti saavuttaessaan tunturin laen. Oli kirkas yö ja hän näki kuun valossa pitkälle taivaanrantaan. Hän kellahti hangelle tasaamaan hengitystään. Talviyö oli jo kaunis, vaikka tulikettu ei ollut vielä käynyt huiskuttamassa hännällään revontulia taivaalle. Hannu pohti, ettei menisi montaakaan yötä, ennen kuin kuu olisi taas täysi.

”Iltaa”, tuttu ääni kutsui häntä takaapäin.

”Sinäkö, Kaamos?” Hannu sanoi yllättyneenä, vaikka yllättynyt hän ei ollut. Ei hän nyt aikonut myöntääkään, että kiipesi niin korkealle vain toista tavatakseen.

Kaamos pyllähti Hannun viereen. Hän oli syntymäpuvussaan, kuten aina, ja sen näkeminen hermostutti Hannua – kuten aina. Kaamos oli kuten hän, verta ja lihaa. Siksi hänen oli vaikea ymmärtää, ettei itse pakkanen tuntenut kylmää.

”Ilma on tänä yönä leuto”, Hannu sanoi. ”Onko jotakin kenties sattunut?”

Kaamos muljautti silmiään. ”Sinä olet yhtä paha kuin viheliäiset pojankoltiaiset. ’Onko jotakin sattunut’. Aivan kuin et itse tietäisi…”

”Sano minua mieheksi, niin ehkä tiedänkin.”

”Poika sinä olet”, Kaamos puuskahti ja heitti lunta hänen päälleen. Hannu hymyili toisella suupielellään.

”Sinun pitäisi käydä kylässä useammin. Yöt pysyisivät leutoina.”

”Ehkä.” Kaamoskin hymyili, mutta vakavoitui nopeasti. ”Tai sitten eivät…”

Hannu tiesi, mitä poika ajatteli. Hän muisti yhä talven, jona he olivat ensimmäisen kerran tavanneet. Se oli ollut heille molemmille raskas: Kaamos ei ollut voinut hallita talvea sisällään sen enempää kuin Hannu kasvavaa kiintymystään pakkaspoikaa kohtaan.

”Hei”, Hannu kuiskasi ja otti lempeästi Kaamoksen leuasta kiinni. ”Tule tänne. Anna minä lämmitän sinua.”

Kaamos palasi ajatuksistaan ja nojasi hänen likellensä toista kertaa pyytämättä. Hannu suuteli tätä ensin poskelle, sitten huulille. Kaamos vastasi suudelmaan lempeydellä, jollaista Hannu ei ennen hänen tapaamistaan ollut osannut kaivata toiselta pojalta. Suudelma oli pehmeä, sellainen, jollaisten perään Hannu aina haikaili palatessaan yksin tuvalleen – pehmeä ja lämmin pakkasyöstä huolimatta.

Hannu suuteli Kaamosta niin kauan, että tunsi oman lämpönsä tarttuvan tämän kylmiin huuliin. Hän vetäytyi, mutta sittenkin jäi vielä niin lähelle, että saattoi tuntea Kaamoksen hengityksen kohmeisilla poskillaan.

”Olisiko sinun petissäsi tilaa toisellekin tänä yönä?” Kaamos kysyi kuiskaten.

”Aina”, Hannu vastasi.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Pakkassuudelma | S | Hannu/Kaamos | fluff | triplaraapale
« Vastaus #1 : 31.08.2020 20:22:11 »
Olen lykännyt tämän kommentointia "parempaan ajankohtaan" raapaleen julkaisusta saakka, mutta tässä ei ole vieläkään kommentteja?! Otan itseäni heti niskasta kiinni, vaikka olen taas puhelimella eikä viestistä tule niin pitkää kuin tahtoisin.  :-\

Minä rakastan Hannu/Kaamosta! Tajusin tämän luettuani etten itse asiassa ole kommentoinut tuota toista sarjaa, pahoittelut siitä! Luin kyllä ja tykkäsin kovasti ❤️

Kajo on aivan ihana sana, ja vielä parempi että se inspiroi kirjoittamaan tällaisen palasen ❤️ Kuvailu on kaunista kuten aina, ja pojat söpöläisiä   :-*  Oli mukavaa lukea tällaista tunnelmointia uudelleen näin ilta-aikaan. Vaikka asiat eivät vieläkään ole helppoja ja selkeitä poikien välillä, tai voivat tuskin koskaan ollakaan, tässä on sellaista tiettyä vakinaisuutta mikä lämmittää sydäntä.

Kiitos ❤️
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 454
Vs: Pakkassuudelma | S | Hannu/Kaamos | fluff | triplaraapale
« Vastaus #2 : 31.08.2020 22:08:22 »
Olipa kiva, että Isfet oli nostellut tämän esiin, muuten olisi jäänyt lukematta :D

Tämä oli kyllä suloinen ja taianomainen! Noita aikaisempia en ole lukenut, mutta hyvin tässä pysyi kärryillä ja ymmärsi mistä oli kyse. Todella hieno tarina ja se, että tämä tapahtui tuolla tunturissa yöllä lisäsi mystisyyttä :D Todella kauniita sanavalintoja, ihastuin etenkin mielikuvaan tuliketusta ja tämän hännän huiskeesta!

Suudelmat ovat aina lähellä sydäntäni ja tässä oli todella kaunis hetki näiden hahmojen välillä. Lisäksi lopun kysymys Kaamokselta herätti mukavaa kutinaa. Olisikin mielenkiintoista lukea tuosta pedin jakamisesta hieman tarkemmin ;)

Mutta kiitos tästä! Oli ihana iltapala :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 931
Vs: Pakkassuudelma | S | Hannu/Kaamos | fluff | triplaraapale
« Vastaus #3 : 31.03.2021 16:46:52 »
Iltapäivää! En kuollaksenikaan muista, mitä kautta tämän lukulistalleni löysin, mutta onneksi löysin! En muita tähän sarjaan kuuluvia tekstejä ole lukenut, mutta ehdottomasti täytyy tutustua niihinkin, sen verran mielenkiintoinen tämä oli.

Pidin hurjasti tämän taianomaisesta tunnelmasta! Öisen tunturin kuvailu oli todella kaunista, Hannun ja Kaamoksen sanailu oli myös oivallista ja sai hymyn nousemaan huulille. Erityisesti tuo Kaamoksen "poika sinä olet"-kommentti ilahdutti, se tavallaan korosti hänen ja Hannun välistä eroa entisestään. Kiva yksityiskohta oli myös Kaamoksen syntymäasu!

Lainaus
Hannu sanoi yllättyneenä, vaikka yllättynyt hän ei ollut. Ei hän nyt aikonut myöntääkään, että kiipesi niin korkealle vain toista tavatakseen.
Ihanan sympaattista! Tykkäsin kovasti myös tuosta yllätyksestä ilman yllätystä, se tuntui sopivan mainiosti tuohon Hannun ja Kaamoksen suhteeseen.

Kaikessa suloisuudessaan tämä oli valloittava! Mä pidän kaikesta pehmeästä ja kivasta, joten poikien suutelukohtaus lämmitti mun sydäntäni oikein olan takaa. Kaamoksen kylmät huulet ja niiden lämpeneminen oli varsin söpöä, kuten oli myös viittaus pedin lähempään jakamiseen. Tää teksti ilostutti mua kovasti, tykkään paljon tämän maagisuudesta. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta, tää oli ihanaa luettavaa!
i'm planning to build a whole new beautiful life here. one where, in my own small way, i can make the world a better place.

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 139
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Pakkassuudelma | S | Hannu/Kaamos | fluff | triplaraapale
« Vastaus #4 : 31.03.2021 18:14:01 »
Löysin tänne Vuornan vanavedessä, kun hän oli kommentillaan nostanut tämän tekstin etusivulle, ja onneksi niin! Oli nimittäin ihanaa uppoutua takaisin talven syleilyyn tämän tekstin myötä, vaikka ulkona helottaakin parhaillaan kevätaurinko. Tässä tekstissä on niin elävää ja kaunista kuvailua, ettei tunnu yhtään vaikealta kuvitella kirkasta talviyötä ja hangessa istuvia hahmoja. Talvessa on minusta jotain erityisen taianomaista juuri öisin, kun pimeyden ja valkean lumen välillä on suuri kontrasti ja kaikkialla on vain hiljaista ja kylmää, ja tämä teksti tekee kyllä oikeutta sille taianomaisuudelle.

Pidän siitä, miten talvi ei tässä tekstissä jää vain miljöön tasolle, vaan se on läsnä myös pakkaspojan eli Kaamoksen muodossa, nimeä ja syntymäasua myöten. Minusta on hauskalla tavalla hätkähdyttävää, miten Kaamos ilmestyy kuin tyhjästä ja istuu muitta mutkitta hangelle alasti pakkasessa tavallisen, oletettavasti talvivaatteisiin kääriytyneen ihmisystävänsä viereen. Kaksi poikaa, molemmat lihaa ja verta, mutta toinen onkin itse pakkanen! Ihastuttava ja yllättävä maaginen elementti. Tässä raapaleessa toimii minusta hienosti se, ettei hahmojen välistä historiaa avata sen tarkemmin. Tämä yksi kohtaus on helppo sisäistää näin, ja se herättelee mielikuvitusta juuri sopivasti.

Loppu on jotenkin ihanan lohdullinen. On sympaattista ja hyvin inhimillistä, miten Hannu vaikuttaa haluavan suudella ja helliä kylmyyden pois Kaamoksesta, sillä hän on itse tavallisen ihmisen tapaan herkkä kylmälle ja sen vaikutuksille. Kaamos ei ehkä kylmää kavahda, mutta hänkin varmasti kuitenkin saa jotain yhteisestä yöstä vällyjen välissä. Ehkäpä viimeaikaisten öiden lauhuus johtuu juuri Kaamosta lämmittävästä Hannusta ja ihastuksen tunteista, ja se on hauska ajatus!

Kiitos tästä kauniista talvikohtaamisesta, oli ihanaa rauhoittua tämän parissa! :-* -Walle
I’ve transformed every verse within me
and given in to the courage
that still burns



still burns