Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11
Genre: angst, (dark)fluffy, AU
Paritus: Bellatrix/Luna
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Ensin katseet ovat viiltäviäA/N: Keksin tämän idean joskus KOP3-haastetta varten, mutta koska tämä paritus ei koskaan ollut se, joka päätyi kenenkään kirjoitettavaksi, niin päätin kirjoittaa tästä itse. Tässä AU:ssa Luna on kuolonsyöjä, en osaa tarkasti sanoa milloin Lunasta on kuolonsyöjä tullut, mutta pitkälti ennen velhosotaa kuitenkin.
Haasteet:
Femme10 #5Fluffy10 #2Rare10 - koska rare on rakkaus #2One True Something 20 #2Aakkoshaaste IIIVuosi raapalehtien VKatseet
Ensin katseet ovat viiltäviä, Lunasta melkein tuntuu, että Bellatrix voisi tappaa hänet pelkällä katseellaan. Ne tuntuvat suorastaan satuttavan, aivan kuin Luna menettäisi joka kerta osan itseään Bellatrixin silmäysten osuessa häneen kuin luodit.
Sitten ne muuttuvat kiinnostuneiksi. Ensin sitä ei edes huomaa, tai ehkä jos kyseessä olisi joku muu kuin Luna, niin niitä ei huomaisi. Mutta luna pistää merkille pienimmätkin muutokset ja se hiuksenhieno ero Bellatrixin eilisessä ja tämänpäiväisessä katseessa tuntuu oudolta, mutta samalla kiehtovalta. Ehkä Bellatrix viimein on hyväksymässä hänet mukaan joukkoon. Ehkä hän voi tutustua Bellatrixiin, luoda jopa ystävyyssuhteen. Sillä Bellatrix on yhtä erilainen kuin Lunakin, vaikkei kuitenkaan samanlainen.
***
Joku muukin tuntuu huomaavan Bellatrixin kasvavan kiinnostuksen Lunaa kohtaan, sillä syystä tai toisesta heidät lähetetään aina yhteisille tehtäville. Oikeastaan Lunasta tuntuu, että Voldemort (kyllä, hän kutsuu mestariaan Voldemortiksi, ei Pimeyden Lordiksi) tekee sen tahallaan, hän on jo liian monta vuotta saanut kokea osansa Bellatrixin ihailevista ja palvovista katseista. Hän on ehkä jo kyllästynyt siihen, miten Bellatrix vaikka nuolisi lattiaa hänen edessään häntä miellyttääkseen.
Joka kerta kun Bellatrix katsoo Lunaa ystävällisesti tai kiinnostuneesti, Luna hymyilee. Bellatrixissakin on jotain kiehtovaa, jotain joka vetää Lunaa puoleensa, aivan kuten Luna vetää puoleensa Bellatrixia.
Ehkä jonain päivänä katseissa ei enää ole sitä viiltävää terää ollenkaan.
***
Jossain vaiheessa, ehkä vuoden, ehkä kahden, päästä Bellatrixin katseet muuttuvat. Eivät heti, vaan pikkuhiljaa niin, että Lunankin on vaikea ottaa siitä ensin selvää. Ne eivät ole enää vain kiinnostuneita tai ystävällisiä, ne ovat selvästi pehmeämpiä. Ehkä jopa jollain tapaa palvovia. Se tuntuu aluksi oudolta, mutta ajan myötä Luna tottuu siihen ja vastaa katseisiin tutuksi käyneellä rennolla hymyllään.
Jonain päivänä Luna huomaa, että Bellatrix katsoo häntä suorastaan himoiten. Ei ehkä ihan samalla tavalla kuin Mestaria, mutta jotain erityistä siinä on, sillä Bellatrix ei katso ketään muuta siten. Ja ehkä hieman, hyvin vähän, Lunaa kiinnostaa tietää tarkemmin mitä niiden katseiden takana on.
***
Lopulta kaikki ne vuosien aikana vaihdetut silmäykset, Bellatrixin virneet, Lunan hennot hymyt ja välillä jopa lausutut kiitoksen sanat, johtavat ensin pieniin kosketuksiin: hipaisuihin, olantaputuksiin, roskan pyyhkäisyyn toisen reideltä. Ja pikkuhiljaa kosketukset syvenevät, muuttuvat vakavammiksi, pidempikestoisemmiksi, mutteivät vieläkään erityisen selkeiksi. Ne on aina verhottu johonkin muuhun liikkeeseen. Aivan kuin kumpikaan heistä ei haluaisi myöntää sitä.
Kunnes yhtenä päivänä Bellatrix vetää Lunan piiloon muiden katseilta ja painaa huulensa tytön suulle. Kieli luikertelee Lunan suuhun kuin käärme, eikä hän pane sitä lainkaan pahakseen vaan toivottaa sen tervetulleeksi.
Bellatrix maistuu oravuokoilta ja pihlajanmarjoilta, eikä Luna voi olla hymyilemättä vielä viimeisen kerran pään kolahtaessa lattiaan.