Kirjoittaja Aihe: Bates Motel: Väärää rakkautta | S | Norman&Norma  (Luettu 2759 kertaa)

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Nimi: Väärää rakkautta
Kirjoittaja: hedge14
Ikäraja: S
Varoitus: Huom! Käsittelee insestiä!
Fandom: Bates Motel
Genre:   General, angst
Paritus: Periaatteessa ei mitään, mutta tavallaan Norma/Norman
Summary:  "Norman on erilainen kuin muut." Mitä Norman itsestään ja äidistään ajattelee?
A/N:  5x jotain uutta-haasteessa mukana, Uusi fandom

-Väärää rakkautta-

Norman on erilainen kuin muut. Hän on tietänyt sen jo pitkään. Joskus aiemmin hän pystyi vielä ajattelemaan, että kaikki outo ja ulkopuolinen hänessä oli hänen äitinsä syytä. Mutta nyt hän ei ole enää varma siitä. Ehkä Norman itse oli syntyjään erilainen. Norma vain pahensi tilannetta. Ja isä.
Alakerrassa kolahtaa. Norman jähmettyy. Sitten tuttu ääni kantautuu ylös portaita. Norma ja Dylan. Riitelemässä.

Taas. Ainakin riitely on vähentynyt. Tai ainakaan Norman ei ole paikalla, kun Dylan ja Norma päätyvät kiehumispisteeseen. Onkin helpompaa asua Dylanin ja Norman kanssa, kuin Norman ja Samin. Nyt Norman voi lähteä ulos. Rannalle. Kaduille. Emman luo. Norma voi yrittää estää.

Estääkin joskus.

Mutta Oregon on tuonut Normanille tahdon havitella vapautta, yritystä pyristellä äitinsä painostuksesta. Ei äiti pahaa tarkoita, mutta joskus hänen katseensa Normanin vapisemaan. Äiti on tukahduttava, kuin savua, mutta ilman tulta.

Alhaalla etuovi paukahtaa. Dylan lähtee.

Norman tahtoisi lähteä myös.

"Kultaseni." Norma sanoo avatessaan huoneen oven.

"Hei äiti." Norman sanoo, nousee sängystään. Kiertää sängyn ja nostaa kätensä halaukseen. Norma vastaa, ottaa poikansa syleilyyn. Norman huokaa, painaa päänsä äitinsä olkapäähän. Norma tuoksuu saippualta. Saippualta ja joltain, mitä Norman ei voi tunnistaa, vaikka hän kuinka pinnistelee. Syleily on pitkä ja tyyni.

"Tuletko huoneeseeni katsomaan elokuvia?"

Norman pitää elokuvista. Vanhoista ja mustavalkoisista. Norman pitää äidistään.
Hän pitää äitinsä huoneesta, sängystä, joka on pehmeämpi kuin hänen omansa. Sängystä, jossa hän on nukkunut enemmän kuin omassaan. Tekeekö se parivuoteesta hänen ja äidin yhteisen vuoteen?

"Joo. Totta kai."

Norma hymyilee. Norman tietää, että hänen äitinsä on sokaisevan kaunis. Silti tuo hymy yllättää hänet. Lämmittää. Liikaakin. Hän astuu äitinsä ohi käytävään, kohti portaikkoa.

"Norman? Norman?" Norma sanoo pehmeästi. Vivahdus kepeää yllättyneisyyttä kuultaa läpi hänen äänestään.

"Käyn hakemassa juotavaa." Norman sanoo. Norma ottaa hänet käsikynkkään.

"Mennään yhdessä." Hän sanoo, johdattaa Normanin portaisiin.

Aina.

Aina yhdessä. Aina sylissä. Aina käsivarressa. Aina näköetäisyydellä. Ja jos ei mitenkään muuten, niin ainakin sitten aina mielessä.  Ajatus tuntuu sairaalta. Miksi? Miksi näin? Norman on outo, erilainen, väärä. Hän lukee liikaa äitinsä suojelevasta otteesta. Hymyistä. Hän on se, joka on väärässä. Tulkitsee väärin. Äiti ei koskaan...

Hän oli ollut niin vihainen, kun äiti oli alkanut tapailemaan miehiä. Ne miehet tahtovat viedä äidin, eikä Normanilla olisi enää väliä. Kaiken sen jälkeen, mitä Norma ja Norman ovat kokeneet yhdessä, äiti oli mennyt muiden matkaan heppoisin perustein. Ehkä äiti antoi Normanin olla Emman ystävä vain siksi, että Norma ei enää tarvinnut Normania. Ehkä uusi vapaus ei ollutkaan lahja.

Ehkä Norman on vain lelu. Rakastettu riepu ja pehmolelu, jota voi koskettaa ja repiä, mutta heittää nurkkaan aikuisuuden kynnyksellä.

Ehkä Norman tarvitsee Normaa enemmän kuin Norma tarvitsee häntä.

"Kultaseni." Norma sanoo. "Olet ihan ajatuksissasi. Onko jotain vialla?"

"Ei äiti. Kaikki on hyvin."

Norma ei kysele enempää. Ottaa vain jääkaapista mehua, kaataa sen pöydällä nököttävään lasiin. Valitsee itselleen viiniä.

"Popcornia?"

Norman pudistaa päätään. Nostaa lasin pöydältä. Äiti nappaa taas hänen vapaan kätensä. He lähtevät keittiöstä. Äidin askeleet eivät edes pidä ääntä eteishallin kiiltävällä lattialla. Normankin sipsuttaa, mutta ei yhtä sirosti kuin Norma.

"Hei." Norman kysyy äkkiä. "Mistä te oikein riitelitte?"

Äiti pysähtyy. Niin hetkellisesti, että Norman ei olisi sitä huomannut, jos hänen sormensa eivät olisi kietoutuneina äidin pehmeisiin sormiin.

"Ei sillä väliä." Norma sanoo, vetää Normanin kohti yläkertaa. "Dylan on.. Dylan."
"Eli minusta." Norman toteaa äkkiä. "Hän-"
"Ei." Norma sanoo. "Ei sinusta kultaseni."

Norman irvistää. Norma synkkenee. Päästää irti, laskee viinipullonsa alas portaille. Ottaa kiinni Normanin kasvoista. Tiukasti.

"Hän on paha poika. Paha, paha poika, kultaseni." Norma artikuloi, terävästi selkeästi. "Hän sanoo asioita, joista ei tiedä mitään. Jos hän haukkuu sinua tai sanoo..."

"Ei." Norman keskeyttää. "Hän haukkuu sinua, äiti."

Norman synkkyys sulaa yllättäen.

"Sillä nyt ei ole mitään väliä. Minä kestän sen."

Norma hymyilee. Suloisesti ja hennosti. Mahdottoman vähän ja silti niin kirkkaasti. Norma astuu lähemmäs ja äkkiä Normanin on vaikea hengittää. Hänen selkänsä osuu seinään. Äiti suutelee hänen poskeaan.

"Sinusta minä olen huolissani." Norma kuiskaa suudelman päätyttyä. Norman nielaisee, hengittää syvään ja hitaasti.

"Minun kaunis herkkä poikani." Norma kuiskuttaa. "Älä kuuntele häntä. Älä kuuntele ketään, joka sanoo, että olet mitään muuta. Kuuntele minua."

Norman kuuntelee. Uskoo. Hänessä ei ole mitään väärää.  On hyvä olla erilainen. Herkkä, kuten äiti sanoo. Millään muulla ei ole väliä, kunhan äiti rakastaa häntä. Kaiken pahan voi unohtaa. Kaiken veren. Norman voi olla oma itsensä. Äidin kanssa. Tässä talossa. Tässä kaupungissa. Yhdessä ja erikseen.

Norman voi olla vapaa.
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Vs: Bates Motel: Väärää rakkautta | S | Norman&Norma
« Vastaus #1 : 18.09.2015 19:51:28 »
Katsoin tän sarjan ykköskauden silloin kun se oli juuri ilmestynyt Jenkeissä, ja vaikkei se oikein odotuksiani lunastanutkaan, niin oli hauskaa bongata ficci näistä aiheista. Tämä skitso äiti/poika-suhde kiehtoo kyllä kovasti.

Pidin siitä, miten olit tavoittanut tässä sarjan tunnelmaa, tästä tavallaan tunsi sen leimallisen värimaailman ja yleisilmeen, joka on samaan aikaan sekä nostalginen että vähän tukahduttaen paikalleen jumahtanut. Kuten koko Normankin. Se, ettei mitään pahaa sanota, on kaikkein uhkaavinta, koska katsoja/lukija tietää, mikä kaikki yritetään painaa piiloon (siinä tietysti lopulta onnistumatta, rivien välit on aika vahvoja ja kaikki kuitenkin lopulta pyrkii pintaan tavalla tai toisella).

Ilmava kappalejako ja lyhyet, tokaisevat lauseet sopi hyvin heijastamaan Normanin mielenmaisemaa. Vaikeneminen toimii.

Kaiken kaikkiaan siis ilahduttava löytö, tykkäsin tästä hiljaisesta pahaenteisyydestä kovasti. Kiitos <3
sano mua rovastiks

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Vs: Bates Motel: Väärää rakkautta | S | Norman&Norma
« Vastaus #2 : 18.09.2015 20:16:39 »
Kiitos kommentista Verinen Paronitar! Oikein mukavaa että luit ja kommentoit, vaikka sarja ei sitten suosikkisi olekaan. Oletko muuten katsonut kolmoskauden? Itselläni jäi katsomatta, kun jotenkin  into lopahti kohden kakkoskauden loppua.

Osasit tosi hyvin selittää, minkälaista tunnelmaa ficissä hain. Ehkä paremmin kuin itse olisin osannut selittää, jos olisi kysytty. :D Vaietut salaisuudet ovatkin sarjan parhaita puolia. Ne kun tuppaavat jossain vaiheessa räjähtämään tavalla tai toisella etualalle. Hyvä siis, että sinulle välittyi samanlainen tunnelma tästä.
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Vs: Bates Motel: Väärää rakkautta | S | Norman&Norma
« Vastaus #3 : 18.09.2015 21:04:16 »
Oletko muuten katsonut kolmoskauden? Itselläni jäi katsomatta, kun jotenkin  into lopahti kohden kakkoskauden loppua.

En ole kolmoskautta katsonut, jo se toka kausi jäi kesken  :D  Ykköskauden huitaisi mukavasti kerralla, kun olin innoissani sarjan perusideasta ja sitä oli utelias näkemään, miten mikäkin Psykosta tuttu elementti tuodaan mukaan, eikä siinä maratoonatessa jaksanut piitata mahdollisista kritiikinpaikoista ollenkaan. Ihan kivaa viihdykettä. Tokaa kautta yritin sitten seurata sitä mukaa kun se ilmestyi, jakso per viikko, ja pläääh. Pääpaino oli mun makuun liiaksi randomeilla action-juonilla, niillä kaupungin hämäräbisneksillä yms., kun mua nimenomaan kiinnosti ihan vaan se Normanin sisäinen maailma. Kokonaisuus meni jotenkin... en tiedä, latteaksi?

Onhan se tietty ihan ymmärrettävää, kun kirjoitetaan tuollaista prequelia, että mukaan pitää saada myös uutta kamaa ja uusia juonia, mutta mun makuun siinä karattiin jo vähän liian kauas siitä alkuperäisestä kivasta atmosfäärisestä kauhusta.
sano mua rovastiks

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Vs: Bates Motel: Väärää rakkautta | S | Norman&Norma
« Vastaus #4 : 18.09.2015 21:15:18 »
Joo ymmärrän ton kritiikin huumebisnes-juonikuvion suhteen. Kauhean moni ei siitä tykännyt. Itse ajattelin että se on ok, mutta vei liikaa huomiota Normanilta. Sitten kun loppupuolella keskityttiin yllättäen enemmän Normaniin niin tuntui, että kaikki tapahtui liian nopeasti. Siis opettajan suhteen, Normanin mielihäiriöiden suhteen... se häiritsee enemmän kuin itse huumekuvio. Mutta tosiaan ykköskausi oli viihdyttävä eikä kakkoskausikaan mikään tuhottoman huono ollut. Ja kiitos tosiaan vastauksesta! :)
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house