Author: Salla, in fact
Title: Sokerikuorrutteisia nallekarkkeja
Raiting: K11
Pairing: Hannah/Ernie
Genre: fluff, vähän angstia
Warnings: sivumaininta lievästä väkivallasta, ei mitään vakavaa
Challenges: Jouluhaaste III ja random10
Disclaimer: En omista muuta kuin hataran juonentapaisen tästä ficistä, sekä koiran. Muu kuuluu J. K. Rowlingille, kaikki kiitos, kunnia ja ylistys hänelle. Aamen ja halleluja.
Summary: Ja nyt sinä istut yksin itkien keittiön lattialla, niin hauraana ja haavoittuvana, että yksikin hipaisu voisi saada sinut hajoamaan liitoksistasi ja särkymään tuhansiksi palasiksi. Istut ja itket vavahdellen, hiukset valuen silmille.A/N: Tuli jotenkin niin tosi jouluinen olo kun luin Jouluhaastetta, että tällainen syntyi. Laitoin kaverille viestiä että tarvitsen ficille otsikon, ja se laittoi seuraavan, ja kirjoitin sen pohjalta. Toivottavasti se ei paljasta liikaa.
Te riitelitte. Mitä järkeä siinä oli, saanko kysyä? Ja vielä jouluna. Niin tyhmästä syystä.
Oliko sinusta niin mukavaa katsoa, kun Ernie lähti ovet paukkuen kyyneleet silmissä huudettuaan sinulle ensin silmät leimuten? Oliko hauskaa huomata, ettet sinäkään ole täydellinen, että sinussakin on vikoja? Kaikkein ihaninta oli varmaan kuulla ne kaikki paisutettuna Ernieltä. Sano nyt, Hannah, oliko mitään järkeä aloittaa huutaminen yhdestä maahan pudonneesta kalkkunaleikkeestä, jonka koira ehti kuitenkin syödä eikä mitään vahinkoa siis päässyt tapahtumaan? Ei, ei kerta kaikkiaan mitään järkeä.
Ja nyt sinä istut yksin itkien keittiön lattialla, niin hauraana ja haavoittuvana, että yksikin hipaisu voisi saada sinut hajoamaan liitoksistasi ja särkymään tuhansiksi palasiksi. Istut ja itket vavahdellen, hiukset valuen silmille. Poskessasi on edelleen punaisena hehkuva läikkä kohdassa, johon Ernien kämmen läjähti parikymmentä minuuttia sitten. Koira vinkuu ulko-ovella, odottaa Ernietä saapuvaksi koska tahansa takaisin. Kello lähestyy ilta yhtätoista. Alkaa pahasti näyttää siltä, että olet pilannut koko joulun rauhan.
Nouset vapisten seisomaan ja joudut ottamaan tukea tammisesta pöydästä, jossa yhä on katettuna täydellinen kahden hengen jouluateria kynttilöineen päivineen. Jotenkin selviydyt olohuoneeseen asti ja näet lahjat korean kuusen juurella. Halkeat taas ja kaadut lattialle pitkin pituuttasi. Sinun on kamalan kylmä, vaikka takassa palaa tuli ja ylläsi on paksu punainen villapaita. Kouristelet lattialla lahjojen keskellä miettien, missä Ernie mahtaa olla. Ulkona lumihiutaleet tanssivat ja peittävät alleen jäljet ulko-ovelta siihen, missä Ernie kaikkoontui. Keittiön kaappikello lyö kumeasti yksitoista kertaa. Koira tulee luoksesi häntä heiluen ja nuolaisee lohduttavasti nenänpäätäsi. Avaat silmäsi ja näet sen jättäneen eteesi pienen paketin, jonka ympärillä on punainen silkkinauha.
Tärisevin käsin avaat rusetin ja nostat paljoisen rasian kantta. Rasia on täynnä eri värisiä sokerikuorrutteisia nallekarkkeja ja päällä on pieni pergamentin pala, johon on kirjoitettu tärisevin käsin lyhyt teksti, josta hädin saa selvää kyyneleiden levittämän musteen vuoksi.
Anteeksi, Hannah. Eihän enää koskaan riidellä?