Kirjoittaja Aihe: Twilight: Rebel of Rosefield (VALMIS) | K-11, E/B, kaikki ihmisiä  (Luettu 28913 kertaa)

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: Rebel of Rosefield (11. luku 1.5.)
« Vastaus #80 : 01.05.2010 15:08:19 »
Todella hyvä luku oli <3
Nam, Emmett ja Edward veti Jacobia turpaan! Ja Bella vielä kaupan päälle, aws :'D (en sitten ole mikään väkivaltaan taipuvainen, Jacobista en vain tykkää. Paitsi kun on kyse Nessie/Jake parituksesta)
Kirjoitat todella hyvin ja näitä tulee aika useasti.
Hmm, rakentavaa ei taida nytkään tulla. Ainiin, yhtään virhettä en huomannut.
Jatkoa !

Deph
« Viimeksi muokattu: 01.05.2010 18:03:08 kirjoittanut Deph »
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

kuppi_kahvia

  • ***
  • Viestejä: 67
Vs: Rebel of Rosefield (11. luku 1.5.)
« Vastaus #81 : 01.05.2010 16:17:01 »
kauan oon suunnitellu lukevani tän ficin, nyt jaksoin lukea, ja oon ilonen että luin, tää on tosi hyvä ! ;) jatkoa odotellaan vain. :p
i feel i can fly

Chcy

  • ***
  • Viestejä: 97
Vs: Rebel of Rosefield (11. luku 1.5.)
« Vastaus #82 : 02.05.2010 13:08:38 »
Ihana luku!

Aloitin ficin lukemisen vasta pari päivää sitten, nautin jokaisesta rivistä : ) Osaat kirjoittaa todella hyvin ja sujuvasti. Tähän asti en ole törmänny kohtiin missä olisi vähän tökkiny. Kaikki rakentavakin on iha hukassa. 

Jacob saisi kyllä häippästä...

Mutta, ole kiltti ja kirjoita jatkoa!

Styli

  • Belieber <3
  • ***
  • Viestejä: 18
  • <3
Vs: Rebel of Rosefield (11. luku 1.5.)
« Vastaus #83 : 02.05.2010 13:42:00 »
Uuu..
Tapahtuu. Pelottavaa..  Siis joo...
Hyvä luku. Alko miettimään että löytääkö Jacob Bellan ja Nessien.. Siitä vois tulla hyvinkin mielenkiintoista.
Teksti on sujuvaa ja en löytänyt virheitä.
Jatkoa!

Styli
You stole my heart and you’re the one to blame <3

ava by Annabelle

L.E

  • kultakutri
  • ***
  • Viestejä: 151
Vs: Rebel of Rosefield (11. luku 1.5.)
« Vastaus #84 : 02.05.2010 15:05:08 »
Hahaa, Jakea vedettiin turpaan  ;D
Okei, toi oli turhan vahingoniloista, mutta mijtä siitä...
Tykkään ajatuksesta, että kaikki on ihmisiä, 1900-luvun alkukin on kuvattu hienosti...
Ilmoittaudun lukijaks  ;)
Jatkoo <3
The girl, who has dreams of.

jennumiu

  • ***
  • Viestejä: 234
    • We still are made of greed
Vs: Rebel of Rosefield (11. luku 1.5.)
« Vastaus #85 : 02.05.2010 16:10:29 »
En olekkaan ehtinyt tähän kommata vähään aikaan, mutta mitäpä tuosta ,
kun ei taaskaan ole oikein muuta sanottavaa, kuin että IHANAA  :D
hahhhah, jake sai turpaansa  ;D
rakentava juoksi kiljuen karkuun  :o
jatkoa

jennumiu
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: Rebel of Rosefield (11. luku 1.5.)
« Vastaus #86 : 03.05.2010 16:40:17 »
Kiitoskiitoskiitos kommenteistanne! Ja kiitos NiNNNi huomautuksesta ja kiva kuulla että olet lukenut vaikket kommentoinutkaan. :>

Innostuin kirjoittelemaan vaihteeksi hiukan huumoripitoisemman luvun.  :D Tämä on myös vajaa sivun normaalimittaani lyhyempi, mutta en viittinyt venyttää ja vanuttaa tapahtumia, enkä edetä vielä seuraavaankaan vaiheeseen. Mutta menkööt!



Luku 12

BPoV

”Bella, herää”, kuulin Edwardin kuiskaavan lempeästi korvaani.

Olin Argentinassa. Tarkemmin sanottuna hotellissa, vielä tarkemmin yhdessä kahden hengen huoneista, sitäkin tarkemmin kerrottuna hotellin valkoisten lakanoiden mutkassa, ja tunsin Edwardin käden ympärilläni, ja hänen hengityksensä kutittamassa niskaani.

”Miksi?” oli ainoa sana, jonka jaksoin muodostaa. Oli epätavallista, itse asiassa ennenkuulumatonta, että Edward herätti minut. Tavallisesti, kun heräsin aamuisin, hän kysyi jotain sen tapaista kuin enhän herättänyt?

”Koska minun mielestäni nyt on sopiva sauma kostaa Emmettille.”
”Mitä”, karkasi huuliltani ennen kuin muistin taannoisen aamuyön.
”Voimme kostaa samalla myös kaikki ikävät vihjailut”, mutisin ennen kuin Edward ehti vastata. Sitten nousin raajojani venytellen ja kiskoin eilisen mekkoni nopeasti päälleni. Edward marisi jotain vastahakoista.
”Mikä on suunnitelma?” kysyin odottavasti hymyillen.
”Minä otan kuvan”, Edward tokaisi heilutellen Alicen kameraa käsissään. ”Ja sinä varastat Emmettin housut.”
”Kai hänellä on ylimääräisiä?”
”En usko. Ainakaan puhtaita. Yleensä hän ottaa parit housut, sotkee ensimmäiset jo ensimmäisenä päivänä. Emmett on saanut Roselta monesti huutia pakkaustavoistaan.”
”Pitääkö minun koskea hänen alushousuihinkin?”
”Olkaamme sen verran armeliaita”, Edward totesi juhlallisesti. ”Tuskin edes löytäisit niitä”, hän lisäsi kulmiaan kurtistaen.
”Mennään sitten.”

Edward sai jollain konstilla – minulta meni täysin ohi millä, sillä minulla oli parempaakin katseltavaa, kuten paidaton Edward – huoneen oven auki, ja syöksyimme sisään.
”Anteeksi Rose”, vinkaisin vain kun kävin ryöstämässä sängynpäädystä Emmettin päällyshousut, ja Edward otti varmuuden vuoksi useammankin kuvan. Kuvasarjasta saisi jälkeenpäin varmasti hyvät naurut, ainakin heidän ilmettään tarkkaillessa.
Emmettillä oli tällä kertaa hidas sytytys, ja olimme jo ovella, kun peräämme kajahti vihainen huuto.
”Mitä helvettiä?!”
”Mene perään ja lakkaa hämmästelemästä! Takavarikoi kamera!”
”Kyllä muru... Missä hitossa housuni ovat?”

”Suunnitelman vaihe kaksi täytäntöön”, Edward tokaisi virnistäen ja tunsin itseni teinitytöksi. En ehtinyt edes tivata vaihe kakkosen juonta, kun Emmett juoksi alushoususillaan käytävään.
”Edward”, hän sanoi uhkaavalla äänellä, joka sai ihoni kananlihalle. ”Kamera – tänne – nyt.” Sitten hän vilkaisi minua, ja huomasi housunsa käsivarrellani. ”Bella. Housut – tänne – NYT!”

Oho, Emmett ei tosiaankaan pitänyt häiriköistä heti aamuvarhain.
”Herätimmekö?” kysyin leveästi hymyillen, vaivoin naurunremakkaa pidätellen.
”Juokse Bella!” Edward huusi, ja ennen kuin ehdin totella, Emmett alkoi lähestyä meitä. Pinkaisin juoksuun kohti käytävää, ja yritin pysyä epätoivoisesti Edwardin kannoilla. Sitten Edward juoksi hissirivistön kohdalle, painoi jokaista nappia kärsimättömästi. Hän livahti yhteen niistä, minä hänen kannoillaan. Ovi sulkeutui juuri parahiksi kun Emmett ehti sen kohdalle, ja minä hymyilin entistä leveämmin. Hissi vei meidät alakerrokseen.

”Edward... Sinulla ei ole paitaa!”
”Mitä sitten? Luuletko että joku kiinnittää siihen huomiota, kun meidän jälkeemme pyrhältää Emmett boxereissa?”
Enkä voinut enää pidätellä nauruani.
Pyyhkiessäni kyyneleitä silmistäni hissi kilahti ja ovet aukenivat hitaasti.
”Nyt odotellaan. Näetkö tuon kukkavirityksen?” Edward kysyi osoittaen aulassa olevaa patsasta, josta tursuili kukkia jokaiseen ilmansuuntaan. Se oli sanalla sanoen mauton.
”Kun Emmettin hissi saapuu, juoksemme sen ympäri saaden hänet – toivottavasti – peräämme. Sitten hyvällä tuurilla ehdimme livahtaa Emmettin hissiin, ja palaamme kerrokseemme. Jos meillä käy huono säkä, ravaamme vielä tovin tässä kerroksessa, kunnes Emmett saa osakseen huomiota muiltakin kuin meiltä... Ellei luovuta sitä ennen.”
Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. Mietin, missä vaiheessa menisimme liian pitkälle. Olimmeko menneet jo liian pitkälle? Luultavasti ainakin Rosalielta kysyttäessä.
Sitten Emmettin hissi laskeutui, enkä ollut uskoa silmiäni kun hän asteli rennosti aulaan. Puolialastomana? Siirryimme Edwardin kanssa jo lähemmäs kukkapaalua, mutta Emmett kävelikin kohti respaa.

”Anteeksi, mutta saisinko housut?” hän kysyi naispuoliselta virkailijalta maireasti hymyillen.
”T-toki”, tämä vastasi punastuen, ja ojensi beiget chinot Emmettille. Sitten mies vetäisi ne jalkaansa siinä muutaman sivustaseuraajan nähden, ja käänsi kieron hymyn meitä kohti.

Emmett voitti tämän erän. Eikä meillä olisi muuta vaihtoehtoa kuin hillitön pakeneminen. ”JUOSTAAAAAAN!” karjaisin kuin päälliköt sotaleffoissa. Edwardia ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, ja hän ohitti minut leikiten. Valitettavasti Emmett ei ohittanut minua. Hän kärkkyi koko ajan takanani, ja tiesin hänen kaavailevan jotain. Kun olin ohittamassa allasosastoa, tunsin hänen nappaavan minua käsivarresta ja samalla estäen etenemiseni.

”Edwaaaaaaaaaaaaaaard!” kiljuin niin kovaa kuin kykenin, kun Emmett kantoi minua kohti kylpylää. Rimpuilu oli turhaa. ”Emmett... Et varmasti tee sitä mitä pelk-” Enkä ehtinyt edes lopettaa lausettani, kun hän hellitti otteensa ja tiputti minut lähimpään altaaseen. Onnekseni se ei ollut kylmävesiallas, mutta nieluuni tunkeutuva vesi ja ihooni liimautuva mekko ei tuntunut mukavaltakaan. Sitten Edward juoksi hätäisenä paikalle, eikä ehtinyt edes huomata minua, kun Emmett taklasi hänetkin altaaseen.

”Käsittääkseni tämä ei kuulunut suunnitelmaamme?” kysyin Edwardilta hyytävällä äänensävyllä. En minä oikeasti ollut hänelle vihainen, mutta Edward oli käyttäytynyt pikkupoikamaisesti ja mennyt hiukan liiallisuuksiin.
Edward viritti kasvoilleen vihaamani koiranpentuilmeen.
”Bella. Älä väitä ettei sinulla ollut hauskaa siihen asti kunnes Emmett nakkasi sinut tänne altaaseen?”
”Oli minulla. Mutta sinun syytä tämä on.”
En jaksanut motkottaa kauan, vaan uin Edwardin luo ja suikkasin tämän nenälle suukon. ”Mutta saat anteeksi.”
”Hyvä. Ja kiitos. Ensi kerralla kun Emmett tulee häiriköimään meitä, pyydän häntä ottamaan lisää kuvia... Tai miten olisi, jos hän virittäisi tuolit huoneeseemme ja myisi ovella pääsylippuja ohikulkijoille?” Edward tokaisi vinosti hymyillen ja minua alkoi jo naurattaa.
”Luulenpa että Emmett otti opikseen.”
”Voi kuule, Emmett ei ota koskaan opikseen.”
”No, toivottavasti sinä otit opiksesi, ettei Emmett koskaan ota opikseen”, selitin toistaiseksi vakavalla naamalla. Jupinani keskeyttivät sametinpehmeät huulet, jotka kohtasivat omani.

APoV

”Jazz, enkö valinnutkin hyvän hotellin?” hihkaisin. Se oli retorinen kysymys. Olimme menossa rentoutumaan kahdenkesken allasosastolle. Hyppelin kohti lasiovia ja Jasper hädintuskin pysyi tahdissani. Sitten astuin sisään isoon halliin, jonka lämmin hyöry puski kasvoilleni. Jätimme kylpytakit naulakkoon, ja kun käänsin katseeni kohti lähintä allasta, en ollut ensin uskoa näkemääni.

”Jasper, ovatko Edward ja Bella tuolla altaassa suutelemassa vaatteet päällä?”
”Mielestäni on ihan hyvä, että he eivät ole alastikaan”, Jasper vastasi virnistäen. Seisoimme jo altaan reunalla, mutta kumpikaan ei kiihkeiltä suudelmiltaan huomannut meitä.
”Minun tekisi mieli näpäyttää heitä jotenkin...”
”Voi miksi, eivätkö he näytä niin suloisilta”, Jasper lässytti tahallisesti.
”Juuri siksi. Mene vähän sivumpaan, etteivät he huomaa sinua.”
Jasper teki työtä käskettyä, ja minä laskeuduin hipihiljaa altaaseen. Sitten vedin keuhkoni täyteen ilmaa, ja sukelsin.

Altaan vesi tuntui ikävältä silmäkalvojani vasten, mutta suunnitelma ei olisi onnistunut sokkona. Sukelsin rauhallisesti kohti edelleen toistensa kimpussa olevia Ediä ja Bellaa, ja kun olin tarpeeksi lähellä, ponkaisin vedestä ylös. Molemmat säikähtivät suunnattomasti, Edwardin ilme muuttui nopeasti hyvin vihaiseksi.

”Älkää sentään syökö toisianne”, sanoin virnistäen rikkoakseni hiljaisuuden. Vastaukseksi sain kaksi vihaista mulkaisua, ja ajattelin olevan järkevintä poistua paikalta. Vielä piti hiukan härnätä.
”Saanko kysyä, miksi olette täysissä pukineissa uima-altaassa?”
”Et”, Edward töksäytti. Ei sitten, ajattelin ja uin nopeasti altaan toiseen päätyyn. Liikuin huomattavasti heitä nopeammin, sillä heidän vaatetuksensa vaikeutti etenemistä. Virnuilin lapsellisesti altaaseen vievillä portailla, ja kipusin ne sitten ylös.
”Älkää liukastuko”, hihkaisin ja katosin heidän näköpiiristään.

”Olipa se tyhmää ja lapsellista ja tarpeetonta ja silti hauskaa”, tokaisin Jasperille naurunsekaisena.

EPoV

Olin enemmän kuin ärtynyt pikkusiskoni oikkuihin. Miten juttu oli alkanut? Niin, halusin kostaa Emmettille. Seuraukset olivat sitten Emmettin ensimmäistä tempausta pahemmat. Päädyimme altaaseen – missä tosin oli erittäin mukavaa kunnes Alice päätti säikäyttää meidät kuoliaaksi. Nyt hiippailimme Bellan kanssa vaatteet läpimärkinä ja hiukset vettä tihkuen kohti hotellihuonettamme. Vastaanoton tyypit eivät suoneet kovin lämpimiä katseita meille jättäessämme kokolattiamattoon märkiä jalanjälkiä.

Tartuin Bellaa kädestä ja astelimme vaitonaisina kohti hotellihuonettamme.
”Mitä mietit?” kysyin.
”Kaikkea. Nykyään, kun mielelläni on liikaa vapaa-aikaa, niin mieleeni tulee vain hän.”
Pääkopassani viha pääsi taas valloilleen. Bellaa sattui jo hänestä puhuminen. Pelkkä hänen nimensä lausuminenkin satutti.
”Sitten mielellesi pitää antaa muuta tekemistä”, mutisin ja pysäytin hänet. Kumarruin Bellan puoleen ja suutelin häntä hyvin, hyvin intohimoisesti. Bella yllättyi ensin, mutta tokeni hänelle epätavallisen nopeasti ja vastasi suudelmaani.

En tiedä kauanko suutelimme siinä, mutta – kuten tavallisesti – Bella vetäytyi lopulta irti.
”Aiommeko homehduttaa lattian tästä kohtaa?” Bella kysyi hymyillen viitaten edelleen vettä tihkuviin vaatteisiimme.
”Ei sitten”, vastasin kulmiani kurtistaen. ”Minusta se olisi ollut hyvää jatkoa häiriköinnillemme.”
Kävelimme tällä kertaa hiukan nopeimmin askelin huoneemme ovelle, ja kun olin jo valmis kantamaan Bellan vuoteeseemme, pysähdyin huomatessani jotain epätavallista. Katosvuoteen pylväiden päälle oli viritetty huterasti vesisanko, joka tipahtaisi vuoteeseen pienimmästäkin tärähdyksestä.

Mutta se, että vuode kastuisi olisi täysin turhaa, sillä patja ja lakanat olivat jo läpimärkiä. Sitten huomasin sängynpäätyyn kiinnitetyn lapun, jossa luki Emmettin harakanvarpailla seuraavaa:

Hyvää kuherruskuukautta! Ajattelimme, että olette jo tottuneet märkään olotilaanne. Ja luultavasti Edward Bella olisi niin fiksu, että huomaisi vesisankon jo ennen aikojaan, joten pelasimme varman päälle. Terveisin Em ja Rose

Pyöritin silmiäni, enkä voinut lopulta muuta kuin nauraa. Tilanne oli paisunut ihan järjettömyyksiin, mutta se ei ollut ensi kerta kun erehdyimme lähtemään koko porukalla reissuun. Aikaisemmin vain minä ja Alice olimme lyöttäytyneet Rosea ja Emmettiä vastaan.

”Mitä nyt tehdään?” Bella kysyi huolestuneena.
”Pyydetään respasta uudet petivaatteet. Sanotaan, että kävi onnettomuus. Jos he uskovat meitä kaiken tämän jälkeen. Mutta vaatteet kannattaa varmaan vaihtaa sitä ennen”, minä tokaisin haroen hiuspehkoani.
”Missä onnettomuudessa sänky kastuu?” Bella kysyi nauruaan pidätellen.
”Vieritetään syyt sen siveettömän pojan, joka hiippaili aulassa boxereissaan, niskoille. Sanotaan että hänellä on myös outo tapa murtautua toisten huoneeseen ja lisäksi huono rakonhallinta.”
Siinä vaiheessa Bella nauroi jo hillittömästi, vedet silmistä valuen.
« Viimeksi muokattu: 03.05.2010 21:56:57 kirjoittanut makeaavettä »
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

alba

  • Vieras
Vs: Rebel of Rosefield (12. luku 3.5.)
« Vastaus #87 : 03.05.2010 17:09:25 »
Lainaus
”Vieritetään syyt sen siveettömän pojan, joka hiippaili aulassa boxereissaan, niskoille. Sanotaan että hänellä on myös outo tapa murtautua toisten huoneeseen ja lisäksi huono rakonhallinta.”
Eeeehahahahahaha  ;D

Voi luoja kuolin nauruun. Emmett on vain niin Emmett :D Täydellistä.
Voin kuvitella sen juoksemassa niissä Calvin Klein boksereissa ympäri hotellia tämän näköisenä. Nam  :P Tahtoo ♥

No mut joo jatkoa jatkoa.. ;D

E_Bella

  • Vieras
Vs: Rebel of Rosefield (12. luku 3.5.)
« Vastaus #88 : 03.05.2010 17:31:18 »
Eih repesin tälle luvulle.. :D : DDD
Lainaus
Voin kuvitella sen juoksemassa niissä Calvin Klein boksereissa ympäri hotellia tämän näköisenä. Nam   Tahtoo ♥
Minäkin tahtoo, tänne meille kotia, kyllä äiti kattos silmät pyöreenä ja suu auki. xDDD  Ja olisi selitettävää sen jälkeen.. ::)

Ei ollut yhtään liian lyhyt, sopivan pituinen luku. :)
Emmett oli ihan paras, sen viestissäkin oli hieman kirjoitus virheitä, nopeasti hutaistussa sellaisessa. :D Niin emmettmaista. ^^
Ja nyt toivon näin lopuksi jatkoa!   ♥

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: Rebel of Rosefield (12. luku 3.5.)
« Vastaus #89 : 03.05.2010 18:51:36 »
Tämä oli ihan mahtava luku!
Nauroin ihan sikana ja kirjoitat todella hyvin!´Hhahahhaha :D
Minäkin voisin ottaa kotiini Emmettin tuollaisissa vaatteissa xD <3 :D
Joo mutta erittäin ihana luku ja kuten jo sanoin, nauroin ihan hillittömästi.
Virheitä en bongannut ja rakastan Ed/Bella paritusta <3
Jatkoa toivon.

Deph
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Sarkku

  • Green Day holisti
  • ***
  • Viestejä: 175
  • ava by NiNNNi
Vs: Rebel of Rosefield (12. luku 3.5.)
« Vastaus #90 : 03.05.2010 19:28:46 »
Mahtava!!!!
Huono rakkoinen Em!
Jatkoa!
 Sarkku
Do you know what's worth fighting for?
When it's not worth dying for?

kuppi_kahvia

  • ***
  • Viestejä: 67
Vs: Rebel of Rosefield (12. luku 3.5.)
« Vastaus #91 : 03.05.2010 21:27:09 »
hahahah :D haluun vaan lukea sen ku ne menee respaan selittämään ja vierittää kaiken emmetin syyks ;D
i feel i can fly

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Vs: Rebel of Rosefield (12. luku 3.5.)
« Vastaus #92 : 03.05.2010 21:47:59 »
Jälleen mahtava luku! Kirjottele ihmeessä useemmin näitä huumorilukuja, piristävät kummasti päivääni (:
Ja joo, minullekin kelpaisi nähdä juoksentelemassa pelkät bokserit jalassa (; ♥
Vaikka sanoitkin luvun olevan lyhyempi, oli siinä silti hyvä pituus, en muutenkaan jaksaisi lukee nyt kauheen pitkää. : D

Mutta muutama pikkujuttu;
Lainaus
Se oli sanalla sanoen mauton.
Kuulostaa minun mielestäni vähän omituiselta, vai kuvittelenko ainoastaan? :D
Lainaus
”Emmett... En varmasti tee sitä mitä pelk-”
Pitäiskö olla Et?
Lainaus
Yleensä nykyään, kun mielelläni on liikaa vapaa-aikaa, niin mieleeni tulee vain hän.”
Tuo alku kuulosti jotenkin omituiselta myös, vai kuvittelenko jälleen omiani? ;D
Lainaus
Bellalle sattui jo hänestä puhuminen.
Bellaa?

Mutta tämä kuuluu edelleen lempificceihini ja tässä on hyvä juoni. (: Ja joo, kirjottele ihmeessä lisää näitä huumorilukuja (;;
Mutta nyt tyydyn ainoastaan pyytään jatkoa tähän! (::

♥:lla ninnni~
Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: Rebel of Rosefield (12. luku 3.5.)
« Vastaus #93 : 03.05.2010 22:02:04 »
Hyvä että nauratti, se oli tarkoituskin!  :D Ja kiitos kommenteista! <3

alba, nyt mä en saa tuota mielikuvaa enää päästäni, kiitos!  :D

NiNNNi, kiitos kun jaksoit huomauttaa virheistä, mulle perfektionistille on tärkeetä että se teksti on totaalisen virheetöntä.  ;D

Ja ihan muuten vaan tämmöstä piilomainontaa, oon alottanu toisenkin ficin, My Dear, My Soulmate. Just nyt mulla on hirvee hinku kirjottaa sitä, mutta koitan saada tänkin ficin kunnialla loppuun siinä samalla.  :) Lukuja ei tästä enää hirmuisen montaa tuu, mutta kyllä vielä jotain säätämistä on luvassa.  :D
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

jennumiu

  • ***
  • Viestejä: 234
    • We still are made of greed
Vs: Rebel of Rosefield (12. luku 3.5.)
« Vastaus #94 : 03.05.2010 22:34:08 »
Lainaus
”Vieritetään syyt sen siveettömän pojan, joka hiippaili aulassa boxereissaan, niskoille. Sanotaan että hänellä on myös outo tapa murtautua toisten huoneeseen ja lisäksi huono rakonhallinta.”
ehahhahahhahhaa  ;D hajosin
aivan loistavaa , hihittelen täällä vieläkin ^^
ei nyt irtoa mitään järkevää sanottavaa tästä  :D
jatkoa

jennumiu
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

minnamoi

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Kwop kilawtley
Vs: Rebel of Rosefield (12. luku 3.5.)
« Vastaus #95 : 04.05.2010 17:33:46 »
vooi! miten paljon lukuja onkaa jääny lukematta ku oli netti katki melkei viikon! :D no mikäs siinä varsinki ku luvut oli superhauskoja ja ihania♥ ;D tykkään kyl niiiin paljon ku tässä on mukana huumriaki! :D ja emmett, kerranki se on niin fiksu :D empä nyt oikee enempää osaa sanoo... kaikki kolme/neljä lukuu mitä luin ni oli tosi hauskoja ja ihania... joten jatkoa kehiin vaan! :) ainiin... tykkäsin bellan uhittelusta jakelle! :D mut onneks seki selvis et kuka sen exä on :)

minnamoi♥
"Disco is back, motherfuckers!"♥

phoebeZ

  • ***
  • Viestejä: 166
Vs: Rebel of Rosefield (12. luku 3.5.)
« Vastaus #96 : 04.05.2010 19:32:50 »
Ei tässä voi muuta sanoo kun, GO EMMETT! ;D
Jatkoa, pliiiis : >>

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: Rebel of Rosefield (12. luku 3.5.)
« Vastaus #97 : 09.05.2010 00:14:27 »
NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN iso kiitos ihanista kommenteistanne! (Ne on näköjään aina ihania, heh)  :D

Mulla oli yhdessä vaiheessa inspis hukassa tän kanssa, mutta nyt sitä löytyi, ja palaillaan tokavikan tekstinpätkän kanssa. Seuraava luku on vähän niinkuin epilogi - lyhyempi ja myöhäisemmistä tapahtumista kertova. Ficci loppuu hiukan auki, mutta jatko-osaa ei ainakaan heti ole tulossa.  :) Tän kun saan päätökseen niin keskitän tarmoni tuohon My dear, My soulmate-ficciini

Pidemmittä puheitta, luku kolmetoista jossa taas häppeninkiä on vaikka muille jakaa.



Luku 13

BPoV

Nousin venytellen ylös vuoteestamme, joka tuntui luksukselta taannoiseen hotellimajoitukseen verraten, ja jossa nukkui nykyään me kolme; minä, Edward ja Nessie keskenämme. Sopeutuminen oli sujunut jokaisen osalta varsin kivuttomasti. Astelin keittiöön tekemään aamiaista.

Kauaa en ehtinyt yksinäni touhuta, kun tunsin lämpimät kädet vyötäisilläni ja Edwardin huulet hiuksissani.
”Huomenta”, hän kuiskasi.
”Samoin”, mutisin.
”Bella, miksi aina kun herään, olet jo muualla. Etkö yhtenäkään aamuna voisi ilostuttaa minua siten, että näkisin aivan ensimmäiseksi sinun kasvosi.”
”Voi anteeksi kun joudut kävelemään keittiöön asti”, kiusoittelin.

”Huomenta”, kuului sitten helinänä keittiön ovensuulta ja näin pikkuriikkisen lapseni, hiukset pörrössä.
”Huomenta rakas”, vastasin hymyillen.
”Huomenta pörröpää”, Edward tokaisi ja kahmaisi Nessien syliinsä aiheuttaen hervottoman kikatusreaktion. He tulivat niin hyvin toimeen.

Sitten ovikello soi, ja sisään astuivat – kuten oli sovittu – kaikki neljä ystäväämme brunssille. Asuntoni oli hyvin pieni, mutta väliäkö sillä; toiset valloittivat sängyn, toiset pienen keittiönpöytäni ja loput ruokailivat lattialla. Reissu ja tiivis yhdessäolo muutenkin oli hionut ystävyyssuhteitamme entistä tiukemmaksi.
”Hei Bells, hei Ed ja hei Nessie!” Emmett jylisi.
”Bella, tuon näköisenä meidän nähden?” Alice kysyi toruen.
”En aio hävetä ulkomuotoani”, julistin vilkaisten Alicea mulkaisten. Alicea, jolla oli yllään yövaatteet, silkkinen paita ja housut. Hiukset jokainen suortuva tarkasti aseteltuna, ja kasvoilla kaunis meikki.
”Olisiko minun pitänyt tulla boxereissani, kun pukukoodi on ilmeisesti näin rento”, Emmett kysyi.
”Tietysti”, vastasin enkä voinut estää naurunpurkausta vanhasta muistosta johtuen.
”Sinuna en nauraisi. Sain porttikiellon ja vuoteenkastelijan maineen”, Emmett murahti.
Se sai meidät kaikki hihittämään entistä hillittömämmin.

Kannoin Alicen avustuksella tarjotinkaupalla ruokaa olohuoneeseeni. Croissanteja, appelsiinimehua, pikkuleipiä, juustopalloja sun muuta yleellistä. Olimme ottaneet brunssin tavaksi reissumme jälkeen – hotellien aamiaiset olivat olleet unohtumatonta herkkua.

Iloisen syöpöttelymme ja rupattelun keskeytti ovikello.
”Kuka sieltä nyt tulee?” Alice mutisi kummastuneena. ”En muista kutsuneeni ketään ylimääräistä”, hän jatkoi kävellessään ovelle. Minä istuskelin tyytyväisenä Edwardin sylissä.
”Hemmetti! Sinulla ei ole tänne mitään asiaa! Hiiteen siitä”, Alice kimitti ja yritti epätoivoisesti kiskoa ovea takaisin lukkoon.
”Turhaan pyristelet, tulen sisään ennemmin tai myöhemmin”, kuulin hänen sanovan.
Menin paniikkiin, aloin säpsähdellä vauhkosti paikoillani päättämättä, mikä olisi nyt järkevintä? Nessie sängyn alle piiloon? Jacob ei luovuttaisi – joten paras kerralla suojaan.
”Edward, suojele Nessietä!” sihahdin.
”Minun tehtäväni on suojella sinua”, hän murahti ojentaen Nessien kuin kiertopalkinnon Jasperin huomaan.
”Kas, Bella. Taisin luvata, että näkisimme jälleen”, Jacob möläytti.
Ilmeeni muuttui säikähtäneestä happaman kautta vihaiseksi.
”Siinäkö sinä olet, lapseni?”
”Hän on Jasperin lapsi”, älähdin ennen kuin Nessie ehti avata suutaan.
”Äiti... minä olen sinun lapsesi, enkö olekin?”
Miksi kasvatin näin puheliaan kakaran?
Melkein uskoin”, Jacob tokaisi hymyillen vinosti.
”Kuka olet?” Nessie kysyi.
Loin Jacobiin murhanhimoisimman katseeni, jotta hän älyäisi pitää turpansa kiinni.
Pääsi vain unohtumaan, että Jacob ei koskaan älynnyt mitään.
”Isäsi”, hän vastasi hymyillen entistä leveämmin.
”Ai se paskiainen, joka ei ikinä enää kuuluisi meidän elämäämme?”
”Ilmeisesti”, hän vastasi ja ilme muuttui ylimieliseksi.
”Se kusipääkö?” Nessie jatkoi, ja aistin hänen tekevän sen tahalteen.
”Olisin sinulle parempi huoltaja, minä en opettaisi kolmevuotiaalle moisia sanoja.”
”Kehtaatkin arvostella minun kykyjäni huoltajana! Sinä aasi sanoit kuullessasi raskaudestani jotain niin asiatonta, ettei Nessien tarvitse sitä kuulla!”
”Puhutaan nämä asiat selväksi sitten jossain muualla”, Jacob mörähti.
”Meillä ei ole mitään selvittämistä. Teit kantasi hyvin selväksi pantuasi minut paksuksi”, rää'yin muiden katsellessa vaitonaisena.
”Emmett! Raahaa tuo ulos täältä”, pyysin kuin puhuisin märästä koirasta.
”Vieraanvaraista kohtelua, pakko myöntää”, Jacob mutisi. ”Mutta minä en lähde niin helpolla. Henkivartijasi tuskin kykenee häätämään minua koko kylästä. Ja minä osaan palata. Pakeneminenkin on turhaa, osaan myös seurata.”
Emmett kääri jo hihojaan, mutta se ei tosiaankaan – niin ikävä kuin se olikin myöntää – auttaisi mitään.
”Odota, Em”, pyysin.
Sekä Jacob että Emmett kohottivat hämmästyneesti kulmiaan.
”Mitä pyydät, Jacob?”
Haluan tutustua lapseeni. Ne vanhat ajat ovat taaksejäänyttä elämää. Haluan osallistua lapseni elämään.”
”Viimeinen pyyntö ei tule onnistumaan.”
”Miksei?”
”Meillä on täällä jo oikeat ihmiset osallistumassa Nessien elämään.”
”Mksi minä en voisi kuulua niihin oikeisiin? Millä oikeudella tuo miehesi, jolla ei ole mitään biologista yhteyttä Nessieen, saa osallistua?”
”Hän on osallistumisen arvoinen”, mutisin kunnioittavalla äänensävyllä.
”No, anna minun ensin edes tutustua lapseeni. Katsotaan mitä hän itse tykkää”, Jacob tokaisi ylimielisesti.
”Voin kertoa hänestä sinulle perusfaktat ja näyttää jotain valokuvia, mutta Nessien kanssa et saa olla tekemisissä.”
”BELLA! Et voi olla noin ilkeä!”
”Nessien ei tarvitse kokea samaa kuin minun täytyi. Hylätyksi tulemista.”
”Milloin se menee kaaliin, että olen muuttunut niistä ajoista?”
”Ei milloinkaan, Jacob. Kusipäät eivät muutu koskaan.”

* * *

Tuuli vihmoi ja vinkui, kuten aina Rosefieldissä, minun astellessani kohti pientä syrjäkadun kuppilaa. Vastenmielistä ja inhottavaa, mutta olin luvannut kertoa Nessiestä jotain Jacobille. Kannoin mukanani valokuva-albumia lapsestani ja olin henkisesti valmistautunut miettimällä pari harmitonta tarinaa lapsuusajoista. Toisaalta voisi olla mukavaa mässäillä niillä harvoilla ikävillä yksityiskohdilla, mutta halusin Jacobin näkevän mistä hän jäikään paitsi valinnallaan.

Astuin sisään tunkkaiseen pubiin, ja kohtasin Jacobin liki mustat, kulmiensa alta tuijottavat silmät nurkkapöydästä. Hän näytti tylyltä ja etäiseltä.
”Hoidetaan tämä nopeasti alta pois”, pyysin.
”Aion pitkittää tätä mahdollisemman pitkään”, Jacob murahti.
”Luultavasti, mitä tahansa minä haluan, sinä haluat sen vastakohtaa?”
”Todennäköisesti.”

Tyrkkäsin valokuvat Jacobin eteen, ja aloin lätistä Nessien ensimmäisistä sanoista, ensimmäisistä askeleista, tivolireissuista sun muista loppuunsa suhteellisen merkityksettömistä asioista. Ikimuistoisimmat hetket jäivät vain minun tietoisuuteeni. Sitten päätin vielä aiheuttaa jonkinsortin omatunnontuskia – paitsi ai niin, Jacobhan ei omistanut moista – kertomalla yrityksistä sopeutua kuhunkin kylään, ja kuinka yksinhuoltajaäitiä katseltiin nenänvartta pitkin. Ei ollut mikään yllätys, että Jacobin 'osanotoista' paistoi tekopyhyys kirkkaasti läpi.

”Eiköhän tämä ollut tässä”, mutisin ja aloin pukea päällystakkiani.
”Väärin. Tämä ei todellakaan ollut tässä”, Jacob vastasi äänensävyssään uhkaavaisuutta.
”Lopettaisitko tuon intän vastaan -pelleilysi?”
”Bella, en voi antaa sinun mennä.”
”Syystä että - ”
”Haluan perheen. Haluan vaimon ja lapsen.”
”Vaimon, jota pettää?”
”Ei. Etkö vieläkään usko hittolainen sentään? En ole sellainen!”
”Luonteenpiirteillä on taipumus vahvistua iän myötä. Vihjaat siis, että olet entistä pahempi? Liene se enää mahdollista?”
Jacob hymyili kuivasti. ”Tarkoitan sitä, että olen aikuistunut. Älysin viimein tarvitsevani jotain pysyvää.”
”Pysyvä on mahdotonta, jos samaan aikaan käy toisissa naisissa.”
”Lopeta tuo saman asian toistaminen!”
”Samat sanat.”
”Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla”, Jacob mutisi nousten samalla istuimeltaan. Kun yritin lähteä, hän tarttui minua käsivarresta.
”Pysy hiljaa niin kaikki menee paremmin”, hän kuiskasi. En tosiaan tiennyt, miten paljon tilanne voisi tästä vielä huonontua, mutta olin idiootti ja tottelin kuuliaisesti. Jacob työnsi minut ulkopuolelle parkkeeratun auton etuistuimelle, lukitsi oven ja siirtyi itse ajajan paikalle.

”Mitä hittoa Jacob? Olisit voinut kertoa suunnittelevasi murhaa, tai edes kärsiväsi mielenterveysongelmista”, sähisin.
”Olen täysin järjissäni, Bella. Sinä ilmeisesti et, koska varastat lapseni minulta.”
”Olet kusipäisin, idioottimaisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut, Jacob Black!” rääkäisin kuin kiroten hänen nimensä. ”Kertoisitko nyt, minne viet minua?” tiedustelin yrittäen pitää itseni mahdollisimman tyynenä. Maisemat vilisivät silmissä, ja minua alkoi huolestuttamaan.

”En tiedä vielä tarkalleen suunnitelmaani. Saat ainakin soittaa miehellesi, valehdella että jätät hänet. ”
Mitä hittoa?!
”Lisäksi saat myös värvätä Nessien jotenkin luoksemme, ja sen jälkeen olet vapaa tekemään mitä ikinä haluatkaan.”
Ai kuten tappamaan sinut?
”Vihaan sinua sydämeni pohjasta, Jacob Black. Olet sairain ikinä tapaamani ihminen. Mielesi on totaalisen vinksahtanut.”
”Shhh Bella, näin tämän kuuluu mennä. Me kuulumme yhteen.”
”Et ollut samaa mieltä neljä vuotta sitten. Et ollut samaa mieltä äskenkään – sanoit minun olevan vapaa tekemään mitä lystää.”
”Ohops. No, yritinkin vain lepytellä sinua”, Jacob mutisi huolettomasti.
”Jos löisin sinua jälleen samaan silmään, turpoaisikohan se pysyvästi umpeen?”
”Ei tarvitse kokeilla, senkin Bella 'Väkivaltainen' Swan.”
”Kun olet paljastanut jo suunnitelmasi, paljastaisitko samalla miksi sinulle yht'äkkiä on muka niin tärkeää tavata Nessie?”
Jacob kohautti olkiaan välinpitämättömästi. ”Olen menettänyt maineeni naisten silmissä kaikkialla. Kukaan ei enää lankea minun jalkoihini. Nessietä voisi käyttää – miten sen nyt kauniisti kertoisin – houkuttimena.”
Mikään ei enää pidellyt nyrkkiäni.

* * *

”No niin, näppäilet vain sen numeron. Ei mahdotonta, eihän? Ja muistathan miksi kannattaa tehdä niin kuin minä käsken?” Jacob komensi hymyillen teennäisesti.
Mulkaisin häntä ja pyöräytin puhelimesta Edwardin numeron. Tämä tappaisi minut – mahdollisesti hänetkin – ja en tiedä säilyisinkö enää järjissäni, mutta en uskaltanut uhmata Jacobia, tarkemmin sanottuna hänen uhkauksiaan.

Edward Masen.
”Bella täällä.”
Bella! Missä hitossa olet? Olemme kaikki huolesta sekaisin!
”Edward... En tiedä kuinka kertoisin tämän. Minä... Minä -”
Mitä Bella?” Edward kysyi ääni huolesta sekavana.
”Jään tänne.”
Minne?
Vaikein osuus.
”Jacobin luo”, kuiskasin ääni kyyneleistä karheana.
”Mitä helvettiä? Mitä tarkoitat?”
”Kiitos Edward kaikesta.” Mieleni halusi huutaa paljon enemmän, mutta hiton Jacob oli kieltänyt senkin. Teen tämän vain teitä varten, lisäsin mielessäni.
Bella, en käsitä!
En minäkään.
”Olisiko liikaa pyydetty, että toisit Nessien tänne?”
Jos saan nähdä sinut vielä kerran, ilomielin.”
En ikinä ansaitsisi Edwardia.
”Kiitos”, kuiskasin vielä viimeisen kerran ja suljin luurin tärisevin käsin.
« Viimeksi muokattu: 09.05.2010 11:00:01 kirjoittanut makeaavettä »
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

mmiru

  • ***
  • Viestejä: 69
Vs: Rebel of Rosefield (13. luku 9.5.)
« Vastaus #98 : 09.05.2010 00:29:17 »
En tiiä oonko tätä aikasemmin kommentoinu, mutta tämä on IHANA!
Paitsi Jacob oli kyllä aika kusipää oikeesti! Ja tuo Nessie oli aivan ihana,
ku se kyseli tuossa siitä Jacobista jotenki että: Ai se kusipää? :D
Nii sulone. :)

Nii ja tuota joo, muutaman kirjotus virheen hoksasin lukiessa, mutta en nyt enää löydä niitä ku yritän ettiä. Muuten tämä on aivan mahtavasti ja sujuvasti kirjotettu. :D

Kiitos, ja jatkoa jään odottelemaan. :)

Prumrose

  • Vieras
Vs: Rebel of Rosefield (13. luku 9.5.)
« Vastaus #99 : 09.05.2010 00:36:51 »
Että mä sitten _vihaan_ Jacobia -.- !!
Sais painuu hevonvi*tuun!! >:(
Mutta siis ihan kiva luku muuten ja jatkoo kinun. :)
Anteeksi, rakentava kommenttini otti lopputilin.
Kiitos tästä. <3

~Prurose

ps. anteeks etten ole ollut kovin aktiivinen kommentoija. :'D