Nukutaan kielletyllä iholla, sallittu | femme, ficlet

[Kuurankukka]

Nimi: Nukutaan kielletyllä iholla
Kirjoittaja: Kuurankukka
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Eva/Suvi
Tyylilaji: Sokerinen femme draama
A/N: Jolandinan kanssa tuli puhetta Jipun Eva biisistä, ja siitähän se inspiraatio lähti. Kirjoitin tälle pohjan juhannusyönä ja parantelin sitten aamulla, oli vähän jännä kirjoittaa originaalifemmeä. Ficin nimikin tulee siitä Jipun biisistä, kannattaa ehkä pistää soimaan taustalle soimaan tästä. Lukuiloja!


Nukutaan kielletyllä iholla


Hiukset ovat tulvillaan tulevan ruskan tai ruosteen sävyjä; punaruskeaan sekoittuu myös vaaleampia aurinkoraitoja. Hymy on rehellinen, suora ja ennakkoluuloton, silmät klassista suomalaista sineä. Lämmin iho tuoksuu aina hieman appelsiininkukilta, tai pelkästään vastarakkaudelta.

(Miten kukaan voi olla rakastamatta sitä naista?)

Sisko Emilia, kohta papiksi valmistuva, vetää syrjään serkun rippijuhlilla ja kysyy naapurin naisesta. Evasta. Joku on nähnyt ja juorunnut, kirjonut puheillaan vihan ja pettymyksen juonteet vanhemman sisaren suupieliin ja silmäkulmiin. Ehkä se on kuullut viime sunnuntai-illan parvekehuuteluista tai asunnossa kaikuneesta töminästä.

Hetken aikaa hän häpeää itseään ja sitä, ettei ole kuin normaalit ihmiset; ei siihen tarvita kuin tietynlaiset ja sävyiset sanat: ”Sinulla ei ole tulevaisuutta naisen kanssa, Suvi. Tule käymään messussa joskus, niin jutellaan. Ja muista, että Jumala antaa kyllä kaikki synnit anteeksi.”

Mutta minä en halua Jumalasi anteeksiantoa, hän miettii itsekseen, ehkä Emilia näkee sen haalean vihreistä silmistään, koska sisko huokaa syvään pää täynnä toivottomia, turhia ajatuksia eikä puhu hänelle enää illan aikana.

Hän voisi väittää, ettei se tee kipeää, kun kukaan perheenjäsen ei seisokaan takana, silloin kuin sitä eniten kaipaisi. Mutta hän ei tee niin, vaan on kivulle rehellinen ja lähtee pois paljon muita ennen. Kun raskaat kitarariffit täyttävät pienen punaisen Fordin kokonaan, hän on ainakin näennäisesti unohtanut.

Sinimustat, paksut ja poikamaiset hiukset, tummat silmämeikit joilla on lupa valua silloin kun itkettää tai kun sataa. Terävät solisluut, pianistisormet ja ujot lantionkaarteet, hymy syvä ja vain harvoille valituille tarkoitettu.

(Miten kukaan voi olla rakastamatta sitä naista?)

Melkein valmis kondiittori ja floristi, naapurit pikkukaupungin keskustassa. He kaipaavat omaa tilaa ja aikaa tottua toisen jatkuvaan läsnäoloon, voihan parvekkeeltakin huutaa naamioituja rakkaudentunnustuksia tai kiukunpuuskia, ei siihen vielä tarvita yhteistä kotia.

Eva istuu hänen kotiovensa edessä punaisessa lempipaidassaan. Luki ajatukset tai odotti ikkunassa vaikka on miljoonaa tekemätöntä asiaa, ehkä molempia; Suvi ei jää miettimään sitä liian pitkäksi aikaa. Eikä mene kauaa, he ehtivät eteiseen ja käsi hipaisee paljasta käsivartta, kun Eva kysyy mitä on käynyt.

Kukaan hänen perheestään, ystävistään tai muista läheisistään ei näkisi sitä niin nopeasti; mutta Eva Lahti on jo aivan toisessa ulottuvuudessa, hänessä. Ehkä on typerää olla niin luottavainen ja avoin toiselle; se vain tuntuu paremmalta kuin mikään muu. Eva on turva, Suvi tuulensuoja kaikessa varautuneisuudessaan ja häilyväisessä sydämessään.

Suvi on se, joka taistelee Evan suosiosta, naisesta jolla on paljon ystäviä melkein joka kadunkulmassa. Hän on se nuorempi ja kokemattomampi, rumempi ja arvaamattomampi; omasta mielestään ainakin, ja silti Eva haluaa hänet lähes jokaisena hetkenä.

He keittävät kermavaahtokaakaota vaikka vinyyleillä ja kirjoilla vuoratussa asunnossa on jo tarpeeksi kuuma ennestään. Evan hiukset letitetään tiukaksi, paksuksi pelastusköydeksi, ja se on juuri niin oikein ja kahdenkeskeistä, etteivät mitkään ulkomaailman esteet kaada sitä.

Myöhemmin Suvi istuu punaposkisena ja hehkuvana Evan paljaassa sylissä, tämän hoikat käsivarret kevyesti ympärillään. Vaikka iho onkin muiden mielestä kielletty ja syntiä täynnä, sille on silti hyvä nukahtaa.

[RoastedGarlic]

Et ole muuten ensimmäinen finissä joka on tarttunut tähän biisiin - olen lukenut pari viikkoa sitten jonkun toisenkin tulkinnan. Tästä ehkä tykkäsin hivenen enemmän.

Se, mikä mua jäi vähän häiritsemään, oli että tuo sisko, joka kuitenkin itse oli naispappi, oli niin homovastainen. Usein homovastaiset kristityt vastustaa myös naispappeutta, tai siis omien havaintojeni perusteella sanoisin että on melko harvinaista että naispapit on kovin jyrkkiä tällaisissa asioissa, kun ovat jo lähtökohtaisesti raamatuntulkinnan suhteen ei-ihan-niin-fundamentalistisia. Mun olis ollut helpompi kuvitella tuohon asemaan veli tuomitsemaan, tai sitten joku diakonissa-sisko tai joku, en mä tiedä. Mutta tietty ON mahdollinen tilanne tämäkin - ei vaan se todennäköisin.

(No joo samastun kuitenkin sen verran että vaikka en homo olekaan niin riittävän homomyönteinen että mun lestadiolainen siskoni vähän karsastaa, ja luulee varmaan minua kaappihomoksi vaikka tuhat ja yksi kertaa olen sanonut ettei ole siitä kyse. Oho avautuminen. Ei liity tekstiin.)

Tämä oli tosi sellaista... no, perusfemmeä. Oikein nättiä, ja femmestä genrenä tämä antaa juuri suunnilleen sellainen kuvan kuin mitä se keskimäärin onkin. Kaikenlaista kaunista ja herkkää ja kahdenkeskistä. Kauniisti kirjoitettu siis, ei siinä mitään.

Ai niin ja toinen juttu mikä mua hämää, on se, että tuon nimi on Eva. Se vaan vaikuttaa jotenkin niin jännältä sattumalta, biisissä kun tuo nimi on vaan viittauksena Eva Dahlgreniin eikä ainakaan mun mielikuvissa tuon biisin henkilöistä kumpikaan ole oikeasti nimeltään Eva. Mutta kullakin oma tulkintansa, eikä se mitenkään paha ole, ei tietenkään.

Parasta tässä on tuo suluissa ja kursiivilla toistuva välijuttu.

Jep, kiitos tästä iltapalasta, nyt menen hakemaan meetwurstileivän toiseksi iltapalaksi.

[Okakettu]

Ääwh. Tämä oli ihan tavattoman nätti.

Inhoan Jipun julkisuuskuvaa, mutta parhaimillaan hän tekee ihan hyvää musiikkia. Eva on tästä oiva osoitus, ja mielestäni kappaleen kaunis tunnelma välittyy tekstistäsi hyvin. Heti ensimmäiset lauseet ovat vangitsevia ja tuntuvat lupaavan, että kyseessä on loistava lukukokemus - niin kaunista kuvailua että sydän särkyy. Pidin siitä, että lauseet olivat periaatteessa aika mutkattomia; pystyit ilmaisemaan asiat kauniisti hyvin vähäeleisellä tavalla, ihastuin siihen.

Sinimustat, paksut ja poikamaiset hiukset, tummat silmämeikit joilla on lupa valua silloin kun itkettää tai kun sataa. Terävät solisluut, pianistisormet ja ujot lantionkaarteet, hymy syvä ja vain harvoille valituille tarkoitettu.

Esimerkiksi tuo oli nätisti kirjoitettu.

Kirjoitustyylin lisäksi tässä viehätti se, että mielestäni tämä ei sujahtanut finissä aika perinteiseen "teinifemme"-kategoriaan, vaan päähenkilöiden varttuneisuus toi tähän jotain omaa. Muutenkin he tuntuivat hirmuisen sympaattisilta, näin lyhyenkin tekstin perusteella.

Suluissa toistettu lause oli muuten aivan mahtava tehokeino, jotenkin... sellainen kalvava. Jäi päähän kummittelemaan.

Tästä kommentista tuli nyt vähän tönkkö, mutta pointtini oli yhtäkaikki, että tykkäsin todella paljon! ♥ 

[Kuurankukka]

RoastedGarlic: Nolottaa vähän myöntää, mutten ajatellut tuota naispappeutta sen tarkemmin, ennen kuin mainitsin sen itse. Ja ihan oikeassa oletkin, aika epätodennäköinen sattuma, mutta menkööt nyt kuitenkin noin. Ja tuosta Eva nimestä sen verran, että nappasin sen vain ohimennen, nimellä ei varsinaisesti ollut niin suurta merkitystä itse tarinan kannalta, joten en miettinyt sitä hirveän tarkkaan. Mutta hieno juttu että tykkäsit, ja kiitos itsellesi vain

Okakettu: Kiitos itsellesi aivan yhtä paljon! <3 Kiva kuulla että kappaleen tunnelma onnistui välittymään myös tekstiin asti, juuri sitä tähän halusinkin. Ja joo, tykkään itsekin tuosta sulkujutusta, hyvä että joku muukin. Harmittaa vähän kun en keksi muuta sanottavaa, mutta kiitos vielä kerran

[Funtion]

Hymy on rehellinen, suora ja ennakkoluuloton, silmät klassista suomalaista sineä. Lämmin iho tuoksuu aina hieman appelsiininkukilta, tai pelkästään vastarakkaudelta.
Tää on kyllä niiiiin sua. Sä kuvailet asioita aina niin kovin monilla sanoilla! Tässäkin: rehellinen, suora ja ennakkoluuloton. Mä tykkään enemmän sellaisesta kirjoitustyylistä, jossa kirjoittaja on valinnut vaan yhden, ehkä kaksi adjektiivia ja menee niille eteenpäin. Se jättää mukavasti varaa omalle ajattelulle. Mutta koska tiedän että tää on osa sun tyyliäs, niin ei tässä voi muuta kuin nostaa tuo esiin ja tuoda se jälleen sun tietoisuuteen. Korjata en pyydä, en toki, kunhan huomautan. Ja! Appelsiininkukat! En tiedä mitä ne ovat vai ovatko mitään, muistan vaan kun sanoit mulle sen sanan silloin joskus viime kesällä kun mä kirjottelin sitä James/Teddyäni. Siihenhän mä sen sanan laitoin ja nyt tuli flashback tästä.

Mutta minä en halua Jumalasi anteeksiantoa, hän miettii itsekseen, ehkä Emilia näkee sen haalean vihreistä silmistään, koska sisko huokaa syvään pää täynnä toivottomia, turhia ajatuksia eikä puhu hänelle enää illan aikana.
Eikö haaleanvihreä tuu yhteen? Ja tässä oli taas sitä sulle tyypillistä kuvailuas. Toivoton, turha. Nehän on synonyymit! En tajua miks synonyymit pitää laittaa peräkkäin, mut kuten sanottua, kukin tyylillään. Tuo virke oli vaan kovin pitkä ja vähän työläs luettava.

Hän voisi väittää, ettei se tee kipeää, kun kukaan perheenjäsen ei seisokaan takana, silloin kuin sitä eniten kaipaisi.
En ymmärrä mitä tuo viimeinen pilkku tuolla tekee. En tiedä mitään sääntöä miks se olis siellä, eikä tuo virke nyt niin pitkä ole, että se kaipais sen hengähdystauon. Mä sinuna heivaisin tuon vikan pilkun kokonaan pois.

Kukaan hänen perheestään, ystävistään tai muista läheisistään ei näkisi sitä niin nopeasti; mutta Eva Lahti on jo aivan toisessa ulottuvuudessa, hänessä. Ehkä on typerää olla niin luottavainen ja avoin toiselle; se vain tuntuu paremmalta kuin mikään muu.
Ah mitä puolipisteen väärinkäyttöä! En nauti, pakko myöntää.

Mä muistan silloin aikanani, kun sä julkaisit tän ja mä vilkuilin tätä ahkerasti, en muista koskaan lukeneeni kokonaan mutta painoin tän mieleeni. Puhuinkin sulle tästä jotain, sanoin ainakin että inhoan Jippua ja sen musaa. Myöskään femme ei oo lähellä sydäntäni mitä tulee kirjallisuuteen, mutta hyvin kirjoitettuna se toimii siinä missä kaikki muukin. Mua vaan ärsyttää se, miten femme on aina niin kovin herkkää ja kaunista ja tässäkin oli vähän sellaiset vibat joten plääh ja tylsää ja ush. Eniten pidin tän tekstin nimestä, mutta sekin on mun käsittääkseni otettu suoraan tuosta kappaleesta, en oo varma muistanko oikein enkä haluu laittaa tuota kauheeta biisiä soimaan Youtubeen ja plaaplaa. Toisaalta mä vähän kammoan tuota sanaa "kielletty" koska mua ärsyttää tää jos slashiin/femmeen liitetään tää kielletty-juttu ja se miten se on väärin. Mä oon vaan lukenut tuhat ja sata sellaista niin, että se tulee jo korvistakin ulos. Tietty se riippuu vähän aiheesta ja esim. tässä kun oli uskonto vähän esillä, niin ymmärrän sen paremmin mut... niin, sisko ja naispappi. RoastedGarlic sanoi tästä jo aiemmin, joten eipä mulla oo siihe mitään lisättävää.

Kokonaisuudessaan olihan tää ihan hyvä. Ei nyt mikään mun suosikkini, enkä mitenkään erityisesti ihastunut tähän. Sun tyylissäs on juttuja jotka ärsyttää mua (ja antaa ärsyttääkin, eiks oo kivaa ku voit kiusata mua tälleen!) ja tän tekstin femme oli vähä sellaista kuin pelkäsinkin ja sitten vielä se Jipun kappale... muutenkin kaikki rakkausliibalaaba on musta niin kuolettavan tylsää. Mutta oot hyvä kirjoittaja ja teksti oli myös kohtalaisen hyvä, joten kiitos tästä.