Kirjoittaja Aihe: B-puoli (James/Regulus, K-11)  (Luettu 7179 kertaa)

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 605
B-puoli (James/Regulus, K-11)
« : 03.02.2018 16:07:30 »
Nimi: B-puoli
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: K-11
Paritus: James Potter/Regulus Musta
Tyylilaji: Draama
Vastuuvapaus: Rowling omistaa oikeudet hahmoihin ja maailmaan, minä lainaan.
Yhteenveto: James on tottunut saamaan mitä haluaa. Hinnalla ei niin väliä, ei liioin muiden ihmisten tunteilla.

Alkusanat: Osallistun tällä ficillä Kovanonnenpyörän neloskierrokselle. Kiitos Hallahäiveelle yhteisestä kirjoitusillasta ja erittäin hyödyllisestä vinkistä: James ei voi ehdottaa, että ne vain vetäisivät yhdessä käteen. Vaikka se olisi mielestäni ratkaissut monta ongelmaa. Korvasin fyysisen käteenvetämisen sitten henkisen puolen sad wankingilla.

Kuulin pikkulinnuilta, että tämä oli myös Hallahäiveen haaste, joten: kiitos paljon haasteesta, se oli haastavampi kuin ensisilmäyksellä luulinkaan.



B-puoli


"Hei, Reg! Regulus! Regulus MUSTA!"

Regulus oli yrittänyt teeskennellä, ettei ollut kuullut James Potteria, mutta kun hänen sukunimensä suorastaan kajahteli ilmassa, hänen oli pakko kääntyä.

"Hyvä huispausmatsi", James Potter totesi hänelle ja olisi kätellyt vielä toisenkin kerran, mikä oli hölmöä, sillä he olivat jo kertaalleen kätelleet joukkuejonossa ja James oli melkein murskannut hänen sormensa.

"Niinhän ne voittajat väittävät", Regulus mutisi.

"Älä viitsi, tämä oli vasta ensimmäinen matsisi tänä vuonna, kyllä se siitä", James sanoi ja ohjasi Reguluksen vaivihkaa kauemmaksi muusta väkijoukosta, joka tulvi huispauskentälle juhlimaan pelin voittaneita rohkelikkoja.

"Just", murahti Regulus. Hän tiesi vallan mainiosti, että joka joukkueella oli vuodessa vain kolme matsia. Siinä ei ollut paljoa aikaa petrata peliään, mutta toisaalta puuskupuhin etsijä oli tänä vuonna aika kokematon. Ehkä hänellä oli vielä toivoa.

"Minulla oli sinulle ihan oikeaakin asiaa", James sanoi. "Rohkelikot aikovat pitää tänä iltana tyypilliset voitonpippalonsa ja olen lopen kyllästynyt niihin. Luihuisilla taas ei taida mitään kunnon pirskeitä ollakaan."

"Niin?" Regulus sanoi ja kurkki samaan aikaan Jamesin olan yli kohti kentän keskustaa, jossa Sirius loi heihin ylilyödyn ihmetteleviä katseita. Aikoiko Potter nöyryyttää Regulusta kovinkin julkisesti?

"Niin että ajattelin, mahtaisiko sinua kiinnostaa livahtaa vaikka Tylyahoon nukkumaanmenoajan jälkeen?"

"Sinun kanssasiko? Miksi ihmeessä?" Regulus kysyi eikä voinut peitellä ällistystään, vaikka koetti kuulostaa lähinnä pitkästyneeltä. "Minulla on oikeitakin ystäviä, ettäs tiedät. Vaikka hävisin yksittäisen huispausmatsin, en kaipaa mitään säälipisteitä."

"Älä viitsi, siitä voi tulla tosi hauskaa. Sinne tulee muitakin."

"Mutta miksi kutsut minut mukaan?"

"Koska olet Siriuksen pikkuveli, vähän niin kuin osa porukkaa."

"Jaa niin kuin missä rinnakkaistodellisuudessa?"

"Äh, et anna edes mahdollisuutta pitää itsestäsi", James tokaisi. "Hei kuule, ota tai jätä. Ei ole pakko tulla. Ajattelin vain kutsua sinut, kun pelasit aika hyvin joukkuekavereihisi verrattuna. Teillä on tosi surkea pitäjä." Niine hyvineen James kääntyi, melko hitaasti tosin ja siten jättäen Regulukselle tilaisuuden tarttua kiinni oljenkorteen. Ja tietysti Regulus tarttui.

"Jos haluaisin kuitenkin piipahtaa paikalla, milloin ja minne pitäisi tulla?"

James pysähtyi, näytti hetken tuumivalta ja vastasi: "Tule puoli kahdeltatoista pihamaalle, tarpeeksi lähelle ulko-ovia, että olet löydettävissä, mutta tarpeeksi kauas, ettet jää kiinni."

Regulus tiesi siinä samassa, että kyse oli hänen veljensä virittämästä ansasta. James ei ollut ikinä aiemmin puhunut hänelle paria sanaa enempää, saati kutsunut häntä minnekään. Mutta kun James palasi takaisin ystäviensä luo ja Sirius tiedusteli juuri tarpeeksi kovaan ääneen, mitä ihmeen asiaa Jamesilla oli Regulukselle ollut, Regulus päätti antaa tupajaot ylittävälle ystävyydelle mahdollisuuden. Olihan James aika siisti tyyppi.

Mitä lähemmäs iltaa mentiin, sitä enemmän Reguluksesta alkoi kaikesta huolimatta tuntua, että olisi parempi jättää Tylyaho väliin. Eihän hän tuntenut Jamesia yhtään. Ainoa, jonka hän tunsi rohkelikkoporukasta, oli Sirius, eikä isoveli suuremmin pitänyt hänestä. Se johtui vääristä aatteista ja sen sellaisesta. Totta kai Regulus oli luihuinen ja kannatti tiettyjä asioita. Niin kuin Siriuksenkin olisi pitänyt. Sirius oli vain päättänyt, että hänestä oli muka johonkin parempaan.

Nykyään Sirius oli niin sietämättömän kapinallinen, että sellaista oli vaikeaa katsoa ylöspäin. Sirius halusi vängätä ihan kaikesta, oli karannut kotoakin ja jättänyt Reguluksen kuuntelemaan äidin huutoa. Äiti oli paasannut suurella antaumuksella, kuinka aivan kaikki oli Siriuksen kohdalla heitetty totaalisen hukkaan. Jopa esi-isät voivottelivat maalauksissaan yösydännä kammottavan teatraalisesti, joten nukkuminen oli ollut kesällä mahdotonta ilman hiljennysloitsuja.

Vaikka Sirius kaiken kaikkiaan oli vähän kelvoton, oli tämä Reguluksen ainoa veli. Ja James Potter oli juuri kutsunut Reguluksen viettämään aikaa heidän kanssaan. Olihan se ihan harkitsemisenarvoinen juttu, ja Regulus oli melko helposti ylipuhuttavissa.

"Oletko menossa niihin Potterin varjobileisiin?" hän kysyi varovasti kaveriltaan Bartylta myöhemmin samana päivänä. Hän halusi tunnustella, oliko hän kenties ainoa mukaan kutsuttu luihuinen, vai oliko kutsu kovin epähenkilökohtainen. Barty kurtisti kulmiaan eikä selvästi tiennyt, mistä bileistä Regulus puhui, joten hänen mielensä oli hetken aikaa valoisampi. Hän päätti mennä, ties mistä hän muuten jäisi paitsi.

Niinpä hän seisoskeli puoli kahdeltatoista ulkona pääsisäänkäynnin lähistöllä olevien puskien takana ja tunsi itsensä hivenen typeräksi. Hän pohti palaamista takaisin tyrmiin, kun Jamesia tai ketään muutakaan ei ottanut kuuluakseen. Kun kello oli varttia vaille tasan ja Regulus oli jo ihan kohta lähdössä, James ilmestyi hänen viereensä aivan tyhjästä.

"Miten sinä tuon teit?" Regulus älähti.

"Shh", James sihahti ja kohotti viittaansa, joka näytti hyvin läpinäkyvältä. "Tämän avulla meitä ei löydetä, mutta meidän pitää edetä todella, todella hitaasti, sillä tämän alla ei ole paljoa tilaa."

Regulus pääsi ujuttautumaan Jamesin kummallisen viitan alle ja he lähtivät etenemään verkkaisesti pihamaan poikki.

"Miten sinulla on tällainen viitta?" Regulus kysyi ihmeissään ja tiedosti kuulostavansa pöljältä.

"Ei liikaa kysymyksiä", James totesi hänen korvaansa. "Mitä vähemmän tietää, sitä vähemmän on salaisuuksia pidettävänä."

Reguluksesta alkoi tuntua, ettei kaikki ollut niin kuin James oli päivällä antanut ymmärtää.

"Minne me mennään? Tylyaho on eri suunnassa", Regulus kysyi, kun he etenivät ennemminkin kohti metsää kuin kylää.

"Muutin mieleni", James totesi ykskantaan.

"Tietävätkö muut?" Regulus kysyi ja yritti olla astumatta Jamesin varpaille.

Jamesin äänestä kuuli, että tämä virnuili. "Olet hauska", tämä totesi.

He pysähtyivät lähelle suurta pajua, joka mäiski menemään paksuilla oksillaan. "Ai saakeli, niin", James sanoi kuin olisi muistanut jotain. "No, käy tämä näinkin." Hän heitti viitan heidän yltään, tähtäsi taikasauvallaan tällipajua ja loitsi tämän pysähdyksiin. "Mennään", hän sanoi Regulukselle ja viittoi tätä seuraamaan. He pudottautuivat ahtaaseen onkaloon, jossa mahtui juuri ja juuri seisomaan, kun kumartui hiukan. James, joka oli heistä kahdesta lyhyempi, seisoi melkein suorassa ja katsoi häntä kujeilevasti.

"Miksi me tultiin tänne?" Regulus kysyi. "Joko vastaat nyt heti tai lähden kävelemään. Ja paljastan sinut matkalla nukkumaan."

"Halusin olla kanssasi kahden. Onko se rikollista?" James sanoi.

"Mutta miksi täällä?" kysyi Regulus, jonka pää meni ihan vähän pyörälle siitä, että James Potter tahtoi olla hänen kanssaan kahden ylipäätään missään.

"Täällä kukaan ei häiritse. Tuletko sinä?" James vinkkasi olkansa taakse, jossa käytävä näytti jatkuvan melko pitkälle.

"Tiesitkö, että olet mielenvikainen?" Regulus kysyi, mutta seurasi kuitenkin. He päätyivät käytävän päähän ja huoneeseen, joka oli kipeästi korjauksen ja siistimisen tarpeessa.

"Aikamoinen läävä piilopaikaksi", Regulus tokaisi.

"Mutta kelpaa", James sanoi. "Mennään tuosta ovesta vielä sisään." James johdatti Reguluksen syvemmälle taloon, itse asiassa sen makuuhuoneeseen, ja silloin Regulus iski liinat kiinni.

"Ei jumalauta", hän päästi suustaan. "Et ole tosissasi."

"En kai sitten", James sanoi tyynesti olkiaan kohauttaen ja laskeutui polvilleen sängyn jalkopäähän. Hän tonki sängyn alta esiin pullon kellertävää nestettä. "Omenaviinijemmani on pysynyt turvassa ylimääräisiltä käpäliltä", hän totesi iloisesti ja istahti sängylle. "Haluatko osingoille?"

"Yritätkö juottaa minut känniin ja sitten vasta panna?" Regulus möläytti, koska häntä hirvitti vähän ja hän ajatteli selviävänsä tilanteesta sitä paremmin, mitä suoremmin hän kehtasi puhua. Ehkä James pelästyisi ja antaisi hänen olla.

Ei hän ollut ollut vielä kenenkään kanssa.

James naurahti. "Älä viitsi. Ei tehdä mitään mitä et halua." Hän avasi viinipullon, siitä oli juotu valmiiksi vain pari huikkaa. James kallisti pullon rehvastelevasti ja joi pullonsuusta melko pitkään. "Sääli, jos et halua tästä lainkaan", James sanoi ja pyyhkäisi suutaan kämmenselkäänsä.

Regulus katsoi Jamesia huultaan purren ja yritti miettiä, mikä Jamesissa oli vaikuttanut niin siistiltä. Olihan James sinänsä kaikkea, mitä Regulus halusi olla. Suosittu, rikas (no, sitä oli kyllä Reguluskin) ja tavattoman itsevarma. Sellaisella röyhkeällä ja puoleensavetävällä tavalla.

"Voin minä ottaa huikan", Regulus sanoi ja istui Jamesin viereen pölyiselle ja kärsineen näköiselle sängylle. Se notkahti Reguluksen painon alla niin, että hän pelkäsi sen jalkojen pettävän. James huomasi hänen ilmeensä ja päätti ilmeisesti rohkaista häntä ojentamalla pullon. Regulus joi kuuliaisesti, vähemmän kuin James, mutta ihan kunnioitettavan kulauksen. Hänen juodessaan James nousi ylös ja käveli huoneessa olevan kaapin luo. Tämä avasi kaapinoven ja veti esiin jonkin gramofonintapaisen.

"Panin tämän tänne eilen, kaikelta varalta. Sain yhdeltä luokkakaverilta jästien levyn ja kokeilin. Parasta musiikkia, mitä on tehty."

Eilen? Regulus huomasi pohtivansa, miksi James oli nähnyt sellaisen vaivan. Hänen takiaanko? Vai jonkun muun? Ehkä se joku toinen oli peruuttanut ja Regulus oli korvike. Siinä olisi järkeä.

James laittoi levyn päälle. Ilmoille kajahti kauniisti lausuttuja kysymyksiä kuin runoja, niiden jälkeen kuului hidasta ja melankolista pianonsoittoa. Sitten miesääni tunnusti äidilleen tehneensä surmatyön.

"Olet synkempi kuin uskoinkaan", Regulus sanoi ja joi kulauksen.

"Mutta et voi kiistää, ettei tämä olisi hyvää musiikkia", James sanoi ja teki kummallisen tanssiliikkeen, joka näytti samaan aikaan sekä naurettavalta että kadehdittavalta.

"Kuuntelen vielä muutaman kappaleen ja annan tuomioni sitten", Regulus sanoi ja kuulosti omasta mielestään jo melkein siistiltä.

James virnisti. "Tässä onkin kappaleita vain kaksi. Jästit kutsuvat näitä sinkuiksi."

"Aika hölmöä", Regulus sanoi, koska hänestä tuntui, että oli paikallaan pilkata jästejä.

"Minusta se on aika nerokasta", James vastasi ja yhtyi levyn surumieliseen lauluun. Jamesilla oli totta kai uskomaton ääni. Hän lauloi ja tanssi kuin jokin, joka ei kuulunut tähän maailmaan, jonka arvoinen Regulus ei missään mielessä ollut. Ja silti James oli kutsunut juuri hänet kanssaan kuuntelemaan tätä outoa musiikkia, hänet eikä ketään muuta. Kai se merkitsi jotain?

"Onko muka ollut niin kamalaa kuin kuvittelit?" James kysyi yhtäkkiä.

"Ei ainakaan vielä", Regulus sanoi hitaasti ja kallisti pullon huulilleen. "Erilaista vain."

James nyökkäsi ja hihkaisi pian: "Tämä on paras kohta! Tämä näin!"

He kuuntelivat tyystin hiljaa ihmeellistä kiljuntaa. Regulus ei ymmärtänyt, mikä julistavan kuuloisessa laulannassa oli niin kovin mainiota.

"Sirius rakastaa tätä biisiä yli kaiken", James sanoi, ja Regulus tajusi, ettei hänen ollut tarkoituskaan pitää tästä musiikista.

"Hei älä juo sitä pulloa ihan yksin", James hihkaisi kuin olisi huomannut Reguluksen alakulon ja heittäytyi sängylle hänen viereensä. Kappale hiipi loppuunsa ja tuli hetkeksi hiljaista.

"Aa, joo", Regulus mumisi ja ojensi pullon. Hän oli kuvitellut, että kun James oli kutsunut hänet hengaamaan kanssaan, tällä olisi ollut jokin kunnon suunnitelma siitä, mitä he tekisivät. Ei musiikissa sinänsä mitään vikaa ollut, mutta James oli ilmeisesti kuunnellut levyä jo Siriuksen kanssa, joten mihin Regulusta enää tarvittiin? Jos James todella olisi halunnut vaikka panna, olisi Regulus voinut ainakin yrittää. Vaikkei hän ollutkaan etukäteen valmistautunut mihinkään. Siltikin, hän olisi voinut –

James nousi sängyltä, käveli soittimen luo ja käänsi levyn toisinpäin. Uusi kappale alkoi. Se soi heti kovin rämisevästi. Laulaja oli eri, kenties vähän huonoäänisempi ja tavallisempi kuin edeltäjänsä, mutta nyt äänessä oli peittelemätöntä uhmaa. Regulus keskittyi kuuntelemaan. Hän oli oppinut nopeasti, että kappaleiden alut olivat Jamesille tärkeitä.

"Onko sinulla ketään?" James kysyi, istuutui alas ja joi tyynesti viiniä kuin olisi tiedustellut Reguluksen kesäsuunnitelmia.

"Minulla? Miksi kysyt?" Regulus panikoi eikä tajunnut odottaa ja hämätä Jamesia jollain paremmalla kysymyksellä.

"Olette sen Kyyry-juniorin kanssa niin hyvää pataa, että ajattelin siinä olevan muutakin", James tokaisi eikä hänen pokkansa pettänyt lainkaan.

Regulus aukoi suutaan saamatta ulos yhtään järkevää saati nokkelaa vastausta. "Minä – ei – tuo on…" Sitten hänellä vihdoin välähti. "Ihan yhtä hyvää pataa olette sinä ja Siriuskin!"

James nauroi äänekkäästi ja naurun taustalla uhmakas mieslaulaja karjui rakastuneensa automobiiliinsa. Regulusta vapisutti.

"Mitä luulet, tykkääkö Sirius miehistä?" James kysyi ja kallisti päätään tuumivasti.

"Mistä minä tietäisin?" Regulus vastasi rehellisesti. "Sirius ei ole puhunut minulle kohta vuoteen. Eikä me ikinä puhuttu sellaisista jutuista. Ennenkään."

"Entä tykkäätkö sinä?" James kysyi ja katsoi häntä miltei haastavasti. "Miehistä?"

"Miksi sinua kiinnostaa?"

"Koska minä tykkään. Miehistä", James sanoi ja painotti sanaa "mies" jo toistamiseen niin voimakkaasti, ettei se kuulostanut enää luonnolliselta.

"Etkä tykkää", Regulus töksäytti.

"Miksi en tykkäisi? Tykkään miehistä. Tykkään naisista. Ei sillä ole niin väliä minulle."

Regulus olisi halunnut kertoa Jamesille, miten rohkeaa ja siistiä oli sanoa jotain sellaista niin varmasti, mutta hän ei voinut, koska se olisi kuulostanut typerältä. Ei James hänen kehujaan kaivannut.

"Eikö Sirius tiedä?" Regulus kysyi ja sekin oli melko rohkeaa.

"Tiedä mitä?" James kysyi kuin ei olisi ymmärtänyt, mitä Regulus tarkoitti. Regulus päätti olla vastaamatta, koska ei oikeastaan halunnut viedä huomiota liikaa Siriukseen.

"On aika jännää, että tämä biisi on tuon edellisen B-puoli", James sanoi ja päätti ilmeisesti vaihtaa puheenaihetta turvallisemmaksi. "Mieti, tämä! Tuo toinen on niiiiiiiin… ja tämä taas on –"

"Minusta tämä on tosi hyvä", Regulus sanoi väliin tietämättä, mitä B-puoli edes tarkoitti. Hän oli kuunnellut musiikkia muutenkin suhteellisen vähän elämässään. Hänen isänsä ei pitänyt musiikista. "Tämä on omanlaisensa", Regulus arvioi. "Ylpeä. Teeskentelemätön. Karummalla tavalla –"

Silloin James, jostain syystä tai täysin ilman syytä, kumartui Reguluksen puoleen ja suuteli häntä.

Regulus ei ehtinyt edes miettiä, miltä hänen ilmeensä mahtoi näyttää. Heidän nenänsä kolahtivat yhteen, Jamesin silmälasien reuna hieraisi Reguluksen poskea, ja ensisuudelmaksi heidän pusunsa oli aika kehno. Se ei kestänyt kauhean pitkään eikä James avannut yhtään suutaan. Regulus oli kuvitellut, että se kuului avata. Kielten tuli ainakin koskettaa toisiaan tai jotain. Toisaalta Regulus ei ollut sulkenut silmiään, ja niin nyt ainakin olisi pitänyt tehdä.

James avasi silmänsä, ja Reguluksen mielestä tämä näytti ehkä jopa epävarmalta.

Jamesia ihan varmasti kadutti jo nyt, Regulus oli taatusti ollut kaikista Jamesin pussaamista ihmisistä huonoin. Aivan sysisurkea. Niin tavattoman kamala, ettei James viitsisi edes kertoa kellekään heidän suudelleen.

"Oletko okei?" James kysyi ja saattoi kuulostaa huolestuneelta. Hän laski viinipullon viipyillen lattialle eikä katsonut Regulusta täysin silmiin.

"Oletko sinä?" Regulus haastoi. Ja toivoi Jamesin suutelevan häntä uudelleen, sillä hän oli pelännyt Jamesia tarpeeksi kauan ja nyt jos koskaan oli hänen hetkensä.

James naurahti lyhyesti ja hengästyneesti. Reguluksen teki mieli painaa kätensä Jamesin haaraväliin ihan vain tietääkseen, tuntuiko hänestä samalta. Reguluksen oli ainakin vaikea muistaa kuinka hengittää oikein, eikä hän ollut varma oliko normaalia, että kädet olivat niin hikiset.

James suuteli kuin suutelikin häntä uudestaan, ilmeisesti hikiset kädet eivät haitanneet, sillä Regulus painoi ne ajattelematta vasten Jamesin rintaa eikä James älähtänyt. Jamesilla oli sentään yllään kalliinnäköinen kaapu.

Nyt Regulus ehti tehdä muutakin kuin hätääntyä. Hän maistoi Jamesin hengityksessä omenaviinin, kun James aukaisi huuliaan ihan hieman. Tämä asetti kätensä Reguluksensa reidelle, mikä sai Reguluksen sydämen miltei sekoamaan järkytyksestä. Jännityksestään huolimatta hän suuteli takaisin päättäväisesti, hän aikoi kompensoida kokemattomuutensa innokkuudella, ainakin tytöissä se oli kai hellyttävä piirre, ja jos James ei niin piitannut sukupuolesta…

Regulus ei ollut aiemmin ajatellut, että joku saattaisi tykätä hänestä. Joku, kukaan.

James puristi hänen reittään lyhyesti kuin vinkkinä ja vetäytyi kauemmas. Regulus avasi silmänsä. Hän ei ollut havainnut sulkeneensa niitä.

"James –"

Kappale rämisi loppuun. Oli kuin eri aika olisi alkanut.

"James?"

"Tykkäsitkö?" James kysyi ja näytti ilmeettömältä.

"Joo, totta kai, kai sinä nyt sen huomasit", Regulus pulputti hädissään, sillä James nousi ahdistavan nopeasti ylös, pudisti kaavustaan näkymätöntä pölyä ja väläytti hänelle leveän hymyn. Regulus aavisti, ettei hymy ennustanut hyvää.

"Loistavaa. Hei, oli tosi kivaa", James sanoi ja siirtyi kaapille. Hän otti levyn käteensä ja napautti sitä taikasauvallaan, jolloin levy kutistui taskukokoiseksi. James pani levyn kaapunsa sisään ja Reguluksen oli aivan pakko sanoa jotain, ihan mitä tahansa:

"En usko, että kutistustaika tekee hyvää äänenlaadulle."

"Aa, voi olla", James sanoi ajatuksissaan.

Reguluksesta tuntui, ettei hän saanut henkeä, mutta eri syystä kuin hetkeä aiemmin. Hän huokaisi syvään ja nousi jäykästi seisomaan. Hän piti katseensa visusti jaloissaan, kun James viittasi häntä seuraamaan. Ovella Regulus esti itseään vilkaisemasta taakse.

Linnan eteisaulassa he erosivat sanaakaan sanomatta. Regulus ei piitannut siitä, että joutui hiipimään tyrmiin ilman viitan tarjoamaa suojaa. Hän päätti olla piittaamatta sen kummemmin mistään.

Kun Barty kysyi hänen saapuessaan oleskeluhuoneeseen, miten bileet olivat menneet, Regulus vastasi jotain ympäripyöreää. Hän katsoi Bartya tarkkaan, kun tämä käänsi katseensa muualle. Jonain päivänä, hän lupasi itselleen. Ehkä hyvin pian. Ei haitannut, että Bartylla oli vähän pelottavia haaveita. Barty sentään tykkäsi hänestä. Edes vähän.

Mennessään nukkumaan Regulus toivoi, ettei Jamesin levy soisi enää koskaan samalla tavalla, kummaltakaan puolelta.



Loppusanat: Ficissä esiintyvä bändi on Queen ja kappaleet ovat Bohemian Rhapsody ja I'm in Love with My Car. Ensimmäisessä biisissä solistina on totta kai Freddie Mercury, jälkimmäisessä bändin rumpali Roger Taylor. Kuulin I'm in Love with My Carin ekaa kertaa elämässäni viime marraskuussa Queenin ja Adam Lambertin keikalla, ja se teki heti lähtemättömän vaikutuksen ja luikerteli tiensä tähän tekstiin. Kehitin sille ihan omanlaisensa symboliikan, jolla on hyvin vähän tekemistä itse biisin sanojen kanssa.

Wikipedia osasi kertoa, että I'm in Love with My Car syntyi vähän niin kuin sisäpiirivitsinä, mutta albumin A Night at the Opera ensimmäistä singleä julkaistaessa Roger Taylor oli niin kiintynyt biisiinsä, että hän painosti Freddie Mercurya hyväksymään sen ensisinglen, Bohemian Rhapsodyn B-puoleksi (kuulemma Taylor lukitsi itsensä komeroon, kunnes Mercury suostui).

Olin tarkkana jopa aikajanan kanssa. A Night at the Opera julkaistiin vuonna 1975, ja tässä ficissä eletään loppuvuotta 1977. Ottaen huomioon velhojen takapajulaisuuden, on mielestäni ihan uskottavaa, että James on saanut singlen käsiinsä jälkijunassa.


Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 6 188
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #1 : 21.02.2018 11:14:20 »
Huh, tämäpä oli! Vaikka tuolla yhteenvedossa sanottiinkin mitä sanottiin, niin yllätyin silti lopussa. Mutta hei, se on vaan hyvä juttu! Elin nimittäin niin Reguluksen mukana tässä, että pisti ihan vihaksi tuo Jamesin käytös.

Mistä päästäänkin siihen, että minusta nämä hahmot olivat todella onnistuineta ja omia itsejään. Hirveän vaikea tosin arvostella näitä canonin perusteella, sillä esim Reguluksesta on niin vähän kirjoissa, että voiko sen pohjalta edes luoda mielikuvaa. Mutta, yritän siis sanoa, että minusta Regulus oli sellainen minkälaiseksi minä voisin kuvitella Reguluksen. James puolestaan, no, hän oli myöskin sellainen kun olen ajatellut hänen olevan, itsetietoinen ja itsepäinen. Ottaa sen mitä haluaa, lupaa kysymättä, aivan kuten itsekin tuolla totesit.

Tuli muuten semmoinen olo, että James halusi testata Regulusta ennen kuin kokeilisi tätä samaa temppua Siriukseen. Voi olla, että menen metsään tämän tulkintani kanssa, mutta tämmöistä olin lukevinani tuolta rivien välistä. Sillä James oli todella nähnyt vaivaa järjestääkseen rääkyvään röttelöön tuollaisen hieman romanttisen kohtauksen. Vai oliko Jamesilla sitten jotain ihan muuta mielessä?

Sitten vielä se, että pidin siitä että tämä oli Reguluksen näkökulmasta. Se antoi tälle tekstille paljon enemmän, kuin jos kerronta olisi ollut toisin päin.

Kiitos tästä, pidin :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 337
  • Banneri @ Crysted
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #2 : 24.02.2018 16:00:47 »
Tuli muuten semmoinen olo, että James halusi testata Regulusta ennen kuin kokeilisi tätä samaa temppua Siriukseen. Voi olla, että menen metsään tämän tulkintani kanssa, mutta tämmöistä olin lukevinani tuolta rivien välistä.
Itsekin mietin että onkohan Regulus Siriuksen B-puoli! (Siitähän voisi tuon sinkun valossa sitten analysoida vaikka mitä! Joskin noiden kuvausten perusteella Sirius kuulostaa ehkä enemmän B-puolelta (ja rakastaa A-puolta ja Regulusta!), mutta jos hän on jälkimmäinen niin sehän sopisi hyvin! Toisaalta luulisi että nimi viittaisi Regulukseen mutta onhan hänessäkin varmasti monenlaisia puolia! No nyt meni ehkä vähän liian teoreettiseksi.) Hauska myös, että kaikki intiimimmät asiat toimitettiin nimenomaisen B-puolen aikana.

Pidin kovasti tuosta Reguluksen suhteesta Siriukseen. Yleensä Siriuksen karkailuja ja uhoiluja tosiaan katsellaan ihastuneina, mukava nähdä tällainen toisenlainen näkökulma. ;D Varmasti tosiaan vähentää arvostusta! Ja esi-isätkin, voi että. Jamesin kutsu tuli kyllä itsellenikin yllätyksenä, hieno juttu että Regulus oli rohkea ja meni, ja noin siinä sitten kävi. :/ James oli kyllä melkoisen ikävä! (Mutta todentotta niinhän alussa luvattiin.) Regulus-reppana, vielä yrittää äänenladusta puhua, kuin ei olisi mitään hätää! Toivottavasti tosiaan ei soi levy ollenkaan yhtä hyvin, ja ainakaan ei Siriuksen kanssa. Reguluksen pohdinnat Bartysta olivat myös kivoja! Jotenkin hänestä tuli vähän nössö olo mutta voi silti olla pelottavia haaveita.

Tämä olikin jo tovin roikkunut lukulistalla, mutta onneksi nyt kommenttikampanjan myötä tuli luettua. ^_^

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 277
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #3 : 24.02.2018 17:38:27 »
Voi, olipa tämä ihana! Tsekkailin tätä jo kiehtovan nimen perusteella aiemmin ja sitten tätä vielä suositeltiinkin mulle, ja olenpa iloinen että luin tämän! Regulus on mun vanhoja lempparihahmoja ja hänestä lukeminen on edelleen kivaa ja jännää, ja James/Regulus on kyllä mun mielestä monin tavoin järkeen käyvä pari - Sirius on siinä ikään kuin välissä niin että pystyn hyvin kuvittelemaan miksi James ja Regulus hakeutuisivat toistensa seuraan - ja tässäkin näiden kahden romanssinpoikanen tai säätö toimii mielestäni oikein uskottavasti.

Ehkä kaikkein herkullisinta tässä tarinassa oli tuo Reguluksen päänsisäinen maailma, epävarmuus ja jokin sellainen itsensä vakuuttelu, ja se miten Regulus tuntui miettivän ja analysoivan tosi paljon kaikenlaista, erityisesti ehkä sitä miten vaikuttaisi coolilta tai ettei ainakaan olisi nolo, mikä myös tuntuu jotenkin tosi sympaattiselta ja uskottavalta tällaiselle aika nuorelle hahmolle. Ja kun James oli vähän vanhempikin, ja vähän erilaisista ympyröistä, niin että Reguluksen epävarmuus tilanteesta tuntuisi uskottavalta ellei lisänä olisi sitten vielä jännittävää suutelua ynnä muuta! Ihana Regulus, vähän harmittaa ja jännittää hänen puolestaan tuo miten James nyt noin yhtäkkiä lopetti pussailun! Myös Jamesin hahmo on kyllä tässä tosi onnistunut, tässä näkyy tosi kivasti se että James on hiukan vanhempi ja Siriuksen ystävä ja että miten se kaikki vaikuttaa siihen kuinka Regulus näkee Jamesin, ja lisäksi Jamesissa on myös sellaista cooliutta mikä on kyllä fikeistä hyvin tuttua mutta tässä myös jotenkin erityisen herkullista, koska se coolius välittyy Reguluksen tulkitsemana.

Tässä oli paljon sellaisia kohtia jotka hymyilyttivät ja ihastuttivat, tässä yksi:

Lainaus
James nauroi äänekkäästi ja naurun taustalla uhmakas mieslaulaja karjui rakastuneensa automobiiliinsa. Regulusta vapisutti.

Ihanaa tuo laulunsanojen pieni absurdius, vielä erityisesti kun tietää miten vieraita esineitä autot varmaankin ovat Regulukselle, ja sitten tuo että Regulusta vapisutti on tässä jotenkin mainion yksinkertaisesti ja koruttomasti sanottu, niin että samalla jää ikään kuin vähän arvailemaan, että vapisuttaako se uhmakas mieslaulaja vai Jamesin nauru vai kenties koko jännittävä tilanne Jamesin kanssa.

Ihana tarina, huippua että kirjoitit tämän!
Avatar: Ingrid
Fikkilistaus

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 11 705
  • Corpse Bride
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #4 : 24.02.2018 20:30:28 »
Oi, mikä paritus! Luin tämän jo jonkun aikaa sitten, mutta nyt vilkuilin uudelleen, että saan kommentin kirjoitettua. Ihana ficci, erityisesti tuo, että näkökulma oli Reguluksen lämmitti. Pidin myös sinun versiostasi Reguluksesta ja James vasta olikin jotenkin tosi IC! Yleensä Jamesia kuvataan hyvänä tyyppinä, mutta itsevarmuudellakin voi olla kääntöpuolensa. Hienosti toteutettu, idea oli varsin kiva!

Nimestä ja musiikin läsnäolostakin tykkäsin. Ja on kompattava noita aiempia kommentteja myös tuosta B-puoli tulkinnasta! Sitten haluaisin vielä lisätä, et Barty junior lisänä oli jees. Oon aina kuvitellut Reguluksen ja juniorin läheisiksi. :)

Kiitos tästä!


»Isn't the view beautiful? It takes my breath away. Well, it would if I had any.»

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 605
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #5 : 04.03.2018 12:10:55 »
Kommentteja! Ilahduin ihan vietävästi! Kiitos!

Vendela: Oli jännä oivaltaa, ettei näistä hahmoista kerrota canonissa paljoa, ja samaan aikaa näistä on kuitenkin melko vahvat käsitykset tyyppeinä. Ei ehkä mitenkään pysyvät käsitykset, sillä James on tässä jonkin verran julmempi kuin millaisena oikeasti haluaisin hänet nähdä. Toisaalta ei ole kyllä mitään vaikeuksia nähdä tällaista Jamesia. Kyse on tosiaan pitkälti siitä, mistä näkökulmasta asioita kerrotaan. Olin tosi yllättynyt, kuinka samalla tavalla hahmotit Jamesin motiiveja kuin minä! Mahtavaa että ne välittyivät sieltä vaikken kaikkea rautalangasta vääntänytkään. :)

Melodie: Itse näin Reguluksen Siriuksen B-puolena, mutta kieltämättä nuo tekstissä mainitut määritelmät kuvaavat myös Siriusta (ehkä jopa paremmin!). Kyse on nähdäkseni myös valtataistelusta, kumpi näistä nyt on se ensisinkku ja kumpi sen kääntöpuoli ja tavallaan kakkonen. Tää asetelma kiehtoi mua kirjoittaessani kovasti ja on hienoa, että se herätti pohdintaa lukijassakin. Barty ja nössöys oli kiinnostava tulkinta! Hahmo kärsi nyt vähän ainakin siitä, ettei se saanut kunnolla huomiota osakseen vaan jäi enemmänkin nyt kaikupohjaksi päähenkilön pohdinnoille.

toyhto: Pohdin jälkikäteen, oliko ficin nimi kuitenkin liian simppeli herättääkseen mielenkiintoa. Kiva että se toimi sinun mielestäsi! Yritin saada Reguluksesta välittymään sellaista nuoruuden epävarmuutta, kun ei tiedä oikein mitä on sopivaa sanoa tai tehdä jotta tulisi hyväksytyksi. Muistaakseni oli tosi rankkaa olla teini. :D Tuo Queenin biisi on tosi absurdi, mutta siksi juuri niin iskevä. Miten on mahdollista kirjoittaa intohimoinen biisi autoista? Velhokontekstissa se tuo tietysti oman oudon mausteensa. ;D

Odo: Itsevarmuudella tosiaan kääntöpuolensa siinä vaiheessa kun ei oikein enää huomaa toisia oman erinomaisuutensa takaa! James on mun mielestä vaikuttanut tyypiltä, jolla on ollut elämässään aika lailla kaikki hyvin ja mikä vaan onnistuu. Olisi vähän epäreilua jos sen lisäksi olisi vielä luonteeltaan kultainen ihminen! :D Tykkään syöttää teksteihin paljon musiikkiviittauksia, mutta harvemmin ne nousevat ihan näin isoon roolin. Mukava kuulla, että pidit musan läsnäolosta! Bartyn ja Reguluksen kaveruuden lainasin aika vahvasti Vanilla M:ltä, tai ainakin hänen tekstiensä pohjalta olen tullut moista ajatelleeksi. Tosi kiinnostava pari kyllä!
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 606
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #6 : 14.03.2018 04:35:35 »
Vitsit! Tää on ollut mulle lukemattomissa jo niin kauan, no 1,5 kk ja oikein poltellut siellä! Nytpä vihdoin, näin kuuden tunnin "päikkäreiden" jälkeen ;D on tässä aikaa heräillä ennen kuin toivottavasti saisin pitkästä aikaa itsekin kirjoiteltua. Ennen kuin nukahdan uudelleen ja nukun sit koko huomisen. Köh, anteeksi. Tämän päivän.

Joo! Mä kyllä luin tämän silloin aikasemmin jo. Ja jotenkin tästä tuli heti samanlainen fiilis kuin silloin siitä sun R/S (J/S) saagasta, varmaan hahmojen vuoksi tosiaan, vaikka ei siellä tainnut kovin kauheasti Regulusta näkyä? Pitänee ehkä jossain välissä lukea uudelleen ;D

Lainaus
Niine hyvineen James kääntyi, melko hitaasti tosin ja siten jättäen Regulukselle tilaisuuden tarttua kiinni oljenkorteen. Ja tietysti Regulus tarttui.
Ihanan leffamainen fiilis tässä kohdassa. Koska missä todellisuudessa näin tapahtuisi IRL? Ei ainakaan mun kokemuksella ;D tai siis tiäks, tästä tulee sellainen 3D-fiilis, ikään kuin näkee Jamesin laskelmoidun hitaat askeleet, ehkä jopa suupielen hiljaisen kääntymisen ylös, sekuntien laskemisen, yksi kaksi kolme— ja sitten Reguluksen hetkellisen sisäisen taistelun, kylläeikylläEIKYLLÄ!

Osasinkohan selittää :F no kuitenkin, tykkäsin!

Täällä on mielenkiintoisia, taustaa värittäviä sanavalintoja. Kuten, että Reguluksen mielestä Siriuksen arvovalinnat ovat parempia kuin heidän, muiden Mustien, perinteet. Mikä saa miettimään todellakin sitä, että oi jospa Regulus olisi vain uskaltanut kapinoida edes vähäsen ja ehkä vähän aikaisemmin.

Lainaus
"Tietävätkö muut?" Regulus kysyi ja yritti olla astumatta Jamesin varpaille.

Jamesin äänestä kuuli, että tämä virnuili. "Olet hauska", tämä totesi.
Heha. Tässäpä kulminoituu sitten tää koko ficin aikana virtaava eriparisuus. Kuinka Regulus ehkä hieman naiivina ja hippusen push-overina on edelleenkin siinä uskossa, että muut rohkelikot pian hyppäävät puskan takaa ja pileet voivat alkaa. Ja toisaalta, tulee vähän sellainen vaikutelma, että James on nyt uskossa, että Regulus tietää missä mennään. Että Tylyahon kutsu on selkeä eufemismi pusuttelutuokiolle.

Mutta niin. Kyllä mä tästä haistan niin kovasti J/S kaipuun, jota James yrittää nyt edes saman geenipaljun tarjonnalla jotenkin korvata. Tai ehkä testata. B-puoli tosiaankin.

Kiitos tästä! Pisti ajattelemaan niin maan pirusti! ;D



/ Oho, joo onhan se tuolla kommenteissa jo vahvistettukin ;D
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 605
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #7 : 20.06.2018 21:25:14 »
Bbuttis: Tää oli mulla kommakommattavissa aika laittoman pitkään!

(Viittaat varmaankin J/S-saagaan, joka on mulla usein ajatuksissa, mutta uusien osien kirjoittaminen on kovasti takunnut. Ehkä vielä joskus!)

Joo, kukaan ei todellisuudessa käänny ympäri hitaasti _koskaan_. Se on vain tekstissä sopivan dramaattisesti ilmaistu. Pitääkin alkaa kääntyä hitaasti ja elokuvamaisesti, jotta voin väittää sitä tapahtuvan oikeastikin. :D

Musta tuntuu, etten osaa kirjoittaa Jamesista ilman Siriuksen kaipuuta. En siis osannut jättää sitä pois tästäkään ficistä, vaikka haasteessa oli selkeästi annettu paritukseksi James/Regulus. Enkä oikeastaan edes häpeä tätä osaamattomuuttani.

Kiva, että Reguluksesta välittyi vähän epävarma ja pihalla-oleva kuva (toki pyrkii sitä kauheasti piilottamaan). Se oli tavoitekin, sillä James on helposti yltiöitsevarma, jolloin se vaatii tasapainon vuoksi vastinparikseen jonkun vähän epävarmemman. En tiedä, miten tämän noin niin kuin canonin puitteissa selittäisi, koska Lily se vasta itsevarmalta vaikuttaakin. Hmm. Tårta på tårta?

Kiitos kun viitsit raapustaa kommentin! :)
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

ruttopoika

  • väsinud
  • ***
  • Viestejä: 1 196
  • nightmare muse
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #8 : 22.06.2018 00:53:45 »
Voi kauhee voi kauhee voi kauhee!!! Regulus otsikossa pisti avaamaan ja voi että, mitä tää oli, apua, ihanaa! En nyt yhtään pysty mihinkään järkevään mut sain niin kauheen slaagin tätä lukiessa että herranjesta, pakko kommentoida jotain, vaikka varmasti edelliset on sanoneet jo kaiken tarpeellisen mutta silti.

Ensinnäkin tuota noin niin tämmönen pakollinen hehkutus mutta Regulus ja Barty samassa ficissä parhaina kaveruksina on jotain mitä löytää liian vähän ja meinasin kiljuu ääneen kun huomasin että tää on näitä ficcejä. Vaikka joo, niiden ystävyys nyt oli sivumaininta niin no... Oon kehittänyt niille kahdelle headcanoneja ja omaa universumia jotain seittemän vuotta ja alan about itkee aina kun nään ne yhdessä muualla kuin omissa teksteissäni koska voi apua parhautta. Ylipäätään kelmien aika kuolonsyöjävinkkelistä niin että keskitytään muuhun kuin velhojen sotaan tjsp on vaan namia. Ja Regulus oli tässä hyvin samanlainen kuin miksi oon hänet itse kuvitellut, mitä nyt en ehkä uskois et hän pitää Jamesia mitenkään siistinä tyyppinä, haha. Nään et Reguluksella on oikein hyvä sydän eikä hän oikein diggaa koulukiusaamisesta, mut no jaa, toisaalta Regulus varmaan arvostaa hyvää huispaajaa nyt ainakin.

James oli kyl ihan hirvee. Kauheen paljoo sen motiiveista en saanut irti, mut kyllä siitä huomas et se halus vaan kysellä Siriuksesta ja ehkä tavallaan "lämmitellä" Siriusta varten. Tai sit tää johtuu vaan siitä et inhoon Jamesii haha. En tosiaan lukenut muita kommentteja, niin en tiiä mitä kaikkee tässä on teorisoitu, mut tää on mun teoria. Kun James kuitenkin vihaa pimeyden voimia ja Sirius varmasti puhuu Reguluksesta paskaa sille niin en nää oikein muutakaan syytä. Pöljä James. Menis vaan suoraan Sirren kaa yhteen niin ne voi angstaa yhdessä.

Ihana toi Queen tuolla! Tajusin Bohemian Rhapsodyn heti, ja se sopi kyl hyvin. Tää tuntuu olevan aika yleinen headcanon et James ja Sirius diggaa Queenistä, mut en kyllä valita, nään itekin et ne fanittaa just jotain tollasii bändei. Reguluksen hämmennykset jästimusiikista oli kovin lutusii ja Regulus itsekin hämmentyneenä neitsyenä oli lutunen. Voi Regulus, ehkä sä joskus joltakulta vielä saat, haha.

Sun kirjoitustyyli on todella kaunista ja soljuvaa ja jotenkin... en ees tiiä, mut se tempaa mukaansa ja oot siis aivan mielettömän hyvä. Oon sulta kyllä ennenkin ficcejä lukenut mutten pitkään aikaan - pitäis vissiin, jotenkin sun tekstiä vaan lukis ja lukis enemmänkin. Tää vaan iskee suoraan mun makuhermoon.

Lainaus
Ei haitannut, että Bartylla oli vähän pelottavia haaveita. Barty sentään tykkäsi hänestä. Edes vähän.
Tää loppu!!! Kuolin ja sulin ja voi kamala. Ihanaa että Reguluksesta tykkää sentään joku. Ja pelottavat haaveet ahahahahahaha no joo no. Regulus, sun kaveris on vaan edgy teini. :---D

Apua anteeks maailman laaduttomimmasta kommentista mutta kiitos että kirjoitit tämän ja nostit näin että huomasin ja sori et dissaan Jamesii tällee mut oon vaan tosi anti kelmit (miinus lupin), ja se on sillee vaan plussaa koska jos James ei vituta mua ees hieman jossain ficissä, en näe sitä silloin Jamesina, joten onnistunutta, onnistunutta! Kiitos ja kumarrus, oot ihana <3
maybe you're born with it.
maybe it's clinical depression.

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 605
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #9 : 23.01.2019 22:26:35 »
Moikka Orca! Ensinnäkin pahoittelut, että vastauksessani on kestänyt näin tökerön kauan. Vika on minussa ja siinä, että jotenkin aina odotan jotain tulevaa parempaa hetkeä, jolloin mulla olisi kauheasti älykästä sanottavaa ja syvällistä selitettävää, ja sitten sellaista hetkeä ei tule ja asiat jää. No niin. Pulinat pois ja asiaan!

Reguluksen ja Bartyn välinen suhde on juttu, joka on tarttunut ihan puhtaasti ihmisten (ainakin jo aiemmin mainitsemani Vanilla M:n, mutta miksei toisaalta muidenkin) ficeistä. Totta kai, eihän kirjoissa ole asiasta mainintaa. Mutta tosi mielenkiintoinen skenaario, ja tykästyin itsekin aikoinaan ajatukseen heistä ystävyksinä. Kuuntelin ihan hiljan Liekehtivän pikarin äänikirjana, ja täytyy sanoa, että Bartyn kohtalo on järjettömän traaginen. Jännittävä hahmo, joka kaipaisi enemmän huomiota.

James taas, joo, se on tässä hirveä, eikä ollenkaan vahingossa. Mua on vaivannut se, kuinka hyvänä tyyppinä se usein kuvataan, vaikka se on aika ristiriitainen hahmo. Ja osaisi varmasti olla kamala sille päälle sattuessaan.

Ihanaa että Bohemian Rhapsody oli bongattavissa! Jes! :D Queen on sillä tavalla jännä, että oon ujuttanut sitä ficceihini aiemminkin enkä oikein osaa päästää irti...

Kiitos tosi paljon kommentistasi! Se on tuonut minulle paljon iloa, sillä olen lukenut sen jo useasti, ja joka kerta ollut sitä mieltä, että keksin siihen loistavan vastauksen. Sitten huomenna. Mutta se vastaamisen päivä koitti vihdoin tänään. ;D
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Paquette

  • ***
  • Viestejä: 360
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #10 : 07.07.2019 23:29:23 »
Tämä saattaa olla ensimmäinen lukemani ficci tällä parituksella (jos tämän tekstin kohdalla nyt voi edes varsinaisesti puhua parituksesta), mutta ainakin tällaisella asetelmalla James/Regulus toimii hyvin, vaikka Reguluksen kannalta toivoisi toisenlaista tapahtumien kulkua. Minä näen Jamesin yleisesti ottaen täytenä kusipäänä, joten olin tätä lukiessa jopa vähän yllättänyt siitä, kuinka se nyt noin mukavasti käyttäytyy. ;D Loppu olikin sitten enemmän sellaista mitä häneltä voisin odottaa (alkutietoja en selvästi lukenut kovin tarkkaan). Ikärajakaan ei ollut minulla lukiessa muistissa, ja odotin jo jonkinlaista seksikohtausta, mutta tämä loppu toimi kyllä paremmin.

Reguluksesta minulla ei ole oikein minkäänlaista mielikuvaa, joten olen aika avoin ficcien tulkinnoille. Tämän tekstin Regulus on sympaattinen ja minusta ihan uskottavan oloinen. Vähän minäkin mietin, pitäisikö hän tosiaan Jamesia siistinä tyyppinä, mutta toisaalta miksipä ei. Vaikka James onkin inhokkini, en osaa näitä kuolonsyöjiksi ruvenneita luihuisiakaan ihan puhtaina pulmusina pitää. Reguluksen epävarmuus on samastuttavaa ja hellyttävää, ja tuo lopun Barty Kyyry -maininta liikuttava.

Tunnistin Bohemian Rhapsodyn, jee! :D B-puolta en ollut ennen kuullutkaan, mutta ihan hyvältä biisiltä vaikutti ensikuulemalta. Tykkäsin siitä, miten reippaasti Regulus kertoi mielipiteensä kappaleesta, vaikka siinä ehkä olikin enemmän kyse Siriuksesta kuin Queenistä. Minä en osannut miettiä ficin nimeä noin symbolisesti kuin muut lukijat (siis Regulus Siriuksen b-puolena tms.), mutta toisaalta a-puolet ovat monesti jo vähän ylisoitettuja, joten b-puolena oleminen sinänsä ei välttämättä ole niin huono osa. ;D Tekstistä pidin kovasti, kiitos!

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 605
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #11 : 20.07.2019 23:37:35 »
Paquette: Kiitos kommentistasi! Hauska huomata, kuinka eri käsityksiä ihmisillä on Jamesista - ja miksei olisi, onhan hahmosta kerrottu loppujen lopuksi melko vähän. Samoin vähän on kerrottu Reguluksesta, mikä antaa kirjoittamiseen mukavan vapaat kädet. :)

Olin tosi lähellä kirjoittaa tähän ficciin kunnon seksikohtauksen, ja halusinkin, mutta en pitänyt sitä sitten kuitenkaan tarpeeksi uskottavana käänteenä, jotta olisin antanut siihen itselleni luvan. Reguluksellakin on oltava oman arvon tuntoa, kaikesta huolimatta!

Ai hitsi vie miten mainio huomio, että a-puolet saattavat olla ylisoitettuja! Todella hyvin sanottu! ;D

Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 458
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #12 : 22.04.2021 21:41:55 »
Terve! Onnea arpajaisvoitosta! <3

Siiiis on erittäin hämmentävää, että en ole koskaan kommentoinut tätä. Muistan lukeneeni tämän aikalailla heti ilmestymisen aikoihin ja varmaan joka kerta sen jälkeen, kun tämä on kommentin myötä pompsahtanut näkyville. No mutta, nyt on erinomaisen hyvä hetki korjata tämä virhe ja vihdoin kommentoida.

Tätä on niin nautinnollista lukea! Tekee mieli laittaa ihan kauheasti huutomerkkejä, joten niitä nyt sit varmaan tulee. :D Mutta! Sä tajuat nämä tyypit!! <3 Monta repliikkiä tai hetkeä oli sellaisia, että pystyi näkemään mielessään ilmettä ja äänenpainoa myöden. Niin kuin vaikkapa tämä huispausaloitus ja se, miten Regulus on pieni piikikäs siili vähän hämmentyneenä Jamesin lähestymisestä. Ja miten sen ajatukset harhautuvat heti spekuloimaan kauden huispauspelejä, tosi aidon tuntuista! Ja toi miten Sirius luo niihin ylilyödyn ihmetteleviä katseita, ahhhah niin näen Siriuksen vähän kauempana wtf-ilmeellä ja käsiään levittelemässä.

Lainaus
Jopa esi-isät voivottelivat maalauksissaan yösydännä kammottavan teatraalisesti, joten nukkuminen oli ollut kesällä mahdotonta ilman hiljennysloitsuja.
Regulus-parka :----D Yrittää nyt nukkua kun maalaukset voivottelevat isoveljen verenpetturuutta!

Okei, hyvin nopeasti suhtautuminen muuttuu asetuksesta Regulus-parka :---D asetukselle Regulus-parka :'[. Koska Jameshan on tässä varsin kamala. Miten surku tulee tuossa, kun Regulus ajattelee selviävänsä tilanteesta olemalla mahdollisimman suora. Auts. Tykkään tosi paljon tuosta yhteenvedon ajatuksesta, että James on tottunut saamaan haluamansa. Se on ihan täysin James Potteria, mutta mahdollistaa sen että siitä kirjoista ja monista ficeistä tutusta Jamesista päästään enemmän tällaiseen kusipäisempään versioon, josta on tosi herkullista lukea ja kirjoittaa! Luen tässä tietysti J/S-fibaa tai ehkä Jamesin yksipuolisia toiveita Siriusta kohtaan, mikä on tosi luonteva tausta-asetelma James/Regulukselle! Tekee tietysti Reguluksen tilanteesta entistä kurjemman. Jotenkin odotin koko ajan, että Sirius pölähtää paikalle, tosi helpottavaa ettei Reguluksen nöyryytys yltänyt ihan niin pitkälle.

Lainaus
Jamesia ihan varmasti kadutti jo nyt, Regulus oli taatusti ollut kaikista Jamesin pussaamista ihmisistä huonoin. Aivan sysisurkea. Niin tavattoman kamala, ettei James viitsisi edes kertoa kellekään heidän suudelleen.
Uuuh, teini-Regulus! Ihana tämä kertojaääni, epävarma ja toiveikas ja pelokas ja huhhuh, aivan mahtava. Jotenkin tosi, hmm, tunnistettavaa ajatuskulkua, että lyhyen hetken aikana sekä pelkää tulevansa suunnilleen hyväksikäytetyksi että miettii että voi ei oon varmaan huonoin suutelija ikinä! Loistavaa!

Lainaus
Kappale rämisi loppuun. Oli kuin eri aika olisi alkanut.
Tää loppu toimi upeasti! Musiikin loppuminen, Jamesin kylmyys, Regulus palaamassa takaisin tyrmille. Onneksi siellä oli Barty ja sen vähän pelottavat haaveet.

Ah. Oot kyllä tosi taitava! Ja miten paljon ootkaan kirjoittanut, olin taas kerran kuin irtokarkkihyllyllä sun listauksessa, että no jooooo mä tykkään salmiakista (J/S), mutta pitäisikö maistaa tuota yhtä makua mitä kaikki aina kehuu (H/D), ei kun hetkinen, toihan on toi mitä mä oon joskus maistanut ja se oli kyllä hyvä.... No niin, ja ennen kuin tämä menee ihan lörpöttelyksi niin lopetan. Pus ja kiitos tästä!

// Siis mitä, en kommentoinut näitä musiikkijuttuja ollenkaan. Ne toimi, tietysti! Kelmit ja Queen, todellakin. <3
« Viimeksi muokattu: 22.04.2021 21:45:35 kirjoittanut Ricolette »
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 605
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #13 : 11.07.2021 19:21:17 »
Ricolette, ihanaa että kommentoit tätä, kiitos! <3 Ihanaa myös että mielesi teki laittaa huutomerkkejä, mä oon huomannut että mun on tätä nykyä aivan mahdotonta kirjoittaa viestejäni ilman suurta kasaa huutomerkkejä! Joten ilman muuta jatkossakin voit heitellä mua huutomerkeillä aivan vapaasti, otan niistä mieluusti koppeja! : ))

Onpas muuten jännä että susta nämä tyypit tuntuivat tutuilta, tai siis Regulus varsinkin on jännä, koska en ole juuri kirjoittanut hänestä tämän fikin lisäksi ja canonhan ei paljoa rakennusmateriaaleja tarjoa, sellaiset läpikuultavat kehykset korkeintaan. Ehkäpä olen lukenut hänestä ns. "oikeat" fikit ja mielikuvani hänestä on samankaltainen kuin sulla. Ihana kuulla, että tykkäsit Reguluksen kertojaäänestä! :)

James tosiaan on tässä fikissä kamala, ja Jamesin kirjoittaminen oli tosi antoisaa. Niin, meillä taitaa olla Jamesinkin suhteen sama maku, hehee! Täytyisi joskus kokeilla, kuinka kusipäisen hänestä voisi tehdä ilman että itseäkin alkaisi harmittaa!

Hihittelin onnessani taas tuolle sun karkkivertaukselle, niin kivasti sanottu, kiitos! Queenista sen verran, että tajusin sun kommenttia lukiessani, että oon ujuttanut Queenia niin Potter-, Sherlock- kuin Cabin Pressure -fikkeihinikin. Oon kyltymätön. ;D Väittäisin toisaalta, ettei suosikkijuttujaan voi ujutella teksteihinsä liikaa!

Kiitos tosi paljon ihanasta kommentistasi! Pus! :-*
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Altais

  • ***
  • Viestejä: 646
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #14 : 22.09.2022 08:45:00 »
Täällä jälleen innokas fanisi, eli Ihailijakaartista huomenta!  ;D Olen lukenut tämän tekstin jo joskus aika päiviä sitten ekan kerran, en muista edes milloin, varmaan aikana ennen kuin tein edes tunnuksia tänne. Joten nyt on korkea aika kirjoittaa kommenttikin, koska onhan tämä valtavan ihana, vaikka sydän särkyykin rakkaan Reguluksen puolesta, kun James sitä noin kaltoin kohtelee. Silti tykkään hirveästi James/Regulus -parituksesta, jota on suomenkielisenä harmillisen vähän, ja molemmat pojat olivat tässä kyllä oikein omia itsejään, tai että heidät olisi kyllä hyvin helppo kuvitella toimimaan noin.  :)

Lisäksi erityisesti ihastelin tässä ficissä Queenin biisejä ja sitä, miten olit ne kirjoittanut tähän mukaan. Olen usein itsekin Queen-fanina mieltänyt Kelmit, etenkin Jamesin ja Siriuksen fanittamaan niiden musiikkia, ja tykkään kun olet yhdistänyt biisien julkaisuvuodet Kelmien vaiheisiin, ihan mahtavaa.  :)

"Mutta miksi kutsut minut mukaan?"

"Koska olet Siriuksen pikkuveli, vähän niin kuin osa porukkaa."

"Jaa niin kuin missä rinnakkaistodellisuudessa?"
Tälle oli pakko nauraa, kun juuri tuolla lailla pojat on niin helppo kuvitella keskenään juttelemaan. Vain Jamesilla olisi pokkaa väittää jotain noin paksua, koska kaikkihan tietää, ettei Regulus ollut osa Kelmien porukkaa, mutta tokihan se voi niin sanoa saadakseen mitä haluaa. Reguluksen vastaus lämmitti mieltä oikein todella, ihana, aika ujo ja kiusaantunut teinipoika, joka yrittää kuulostaa kuin olisi täydellisesti tilanteen tasalla.  :) Vaikka totta varmaan sekin, ettei se oikein antanut edes mahdollisuutta kenenkään tykätä itsestään. Näen Reguluksen juuri sellaisena aika vetäytyvänä tyyppinä, joka ei näytä itsestään hirveästi ulospäin, ja jonka käytöstavat on kuitenkin peritty Mustan suvulta, vaikka pohjimmiltaan olisikin hiukan toisenlainen.

Lainaus
Nykyään Sirius oli niin sietämättömän kapinallinen, että sellaista oli vaikeaa katsoa ylöspäin. Sirius halusi vängätä ihan kaikesta, oli karannut kotoakin ja jättänyt Reguluksen kuuntelemaan äidin huutoa. Äiti oli paasannut suurella antaumuksella, kuinka aivan kaikki oli Siriuksen kohdalla heitetty totaalisen hukkaan. Jopa esi-isät voivottelivat maalauksissaan yösydännä kammottavan teatraalisesti, joten nukkuminen oli ollut kesällä mahdotonta ilman hiljennysloitsuja.
Voi Regulus, on se kotielämä varmaan ollut aika sietämätöntä Siriuksen lähdön jälkeen. Tosin nauratti nuo esi-isät, joiden voivottelulta ei edes saanut nukuttua öisin, ihan mahtavaa.  ;D (tai no ei ole, mutta upeasti ilmaistu.) Reguluksen ristiriitaiset ajatukset Siriuksesta sulattivat sydämen, ja erityisesti se, että halu päästä tekemisiin Siriuksen kanssa oli lopulta se asia, joka sai Reguluksen vastaamaan Jamesin kutsuun. Olen ihan vakuuttunut, että oikeasti se kaipasi Siriusta, vaikkei olisi sitä myöntänyt.

Lainaus
"Yritätkö juottaa minut känniin ja sitten vasta panna?" Regulus möläytti, koska häntä hirvitti vähän ja hän ajatteli selviävänsä tilanteesta sitä paremmin, mitä suoremmin hän kehtasi puhua. Ehkä James pelästyisi ja antaisi hänen olla.

Ei hän ollut ollut vielä kenenkään kanssa.
James on taas suorasukaisuudessaan hävytön ja samalla jotenkin vetoava (ymmärrän hyvin, miksi Regulus suostui menemään sen kanssa, vaikka ehdottomasti ei olisi kannattanut). Ja Regulus on suloinen, kun esittää kokeneempaa kuin onkaan, en kestä.  ;D

Lainaus
James nyökkäsi ja hihkaisi pian: "Tämä on paras kohta! Tämä näin!"

He kuuntelivat tyystin hiljaa ihmeellistä kiljuntaa. Regulus ei ymmärtänyt, mikä julistavan kuuloisessa laulannassa oli niin kovin mainiota.

"Sirius rakastaa tätä biisiä yli kaiken", James sanoi, ja Regulus tajusi, ettei hänen ollut tarkoituskaan pitää tästä musiikista.
Oli pakko tässä laittaa soimaan kyseinen biisi ja tunnelmoida vähän. Varmaan Sirius olisikin rakastanut sitä, ja yhtä lailla Regulus olisi ainakin ensireaktiona voinut miettiä, että se on niitä jästien kummallisuuksia, joista Siriuksen on tarkoituskin tykätä ja hänen ei. Tässä on jotenkin ihan mieletön tunnelma, kun kuvittelee teinipojat, vaivaantuneen Reguluksen ja täysin luontevan Jamesin kuuntelemaan jästien levyjä ja juomaan johonkin rähjäiseen pikku taloon. ;D

Lainaus
"Mitä luulet, tykkääkö Sirius miehistä?" James kysyi ja kallisti päätään tuumivasti.

"Mistä minä tietäisin?" Regulus vastasi rehellisesti. "Sirius ei ole puhunut minulle kohta vuoteen. Eikä me ikinä puhuttu sellaisista jutuista. Ennenkään."
Voi ei, ihana keskustelu, ja ihan kamala samaan aikaan, kun luen tätä niin, että oikeasti James oli kai kiinnostunut Siriuksesta, ja Regulus oli sitten tosiaan jonkinlainen testikappale, tai se B-puoli. Regulus oli niin suloisen vaikuttunut siitä, kun Jamesilla oli pokkaa ihan suoraan paljastaa olevansa kiinnostunut miehistä, ja että se ei halunnut viedä huomiota liikaa Siriukseen. Jamesin heitto ei sillä ole niin väliä minulle, oli jotain ihan mahtavaa, ja niin hänen suuhunsa sopivaa.  ;D

Lainaus
Regulus ei ehtinyt edes miettiä, miltä hänen ilmeensä mahtoi näyttää. Heidän nenänsä kolahtivat yhteen, Jamesin silmälasien reuna hieraisi Reguluksen poskea, ja ensisuudelmaksi heidän pusunsa oli aika kehno. Se ei kestänyt kauhean pitkään eikä James avannut yhtään suutaan. Regulus oli kuvitellut, että se kuului avata. Kielten tuli ainakin koskettaa toisiaan tai jotain. Toisaalta Regulus ei ollut sulkenut silmiään, ja niin nyt ainakin olisi pitänyt tehdä.

James avasi silmänsä, ja Reguluksen mielestä tämä näytti ehkä jopa epävarmalta.
Ihan mieletön ensisuudelman kuvaus kaikessa vaivaantuneisuudessaan!  ;D Regulus oli ihanan analyyttinen tuossa, mitä olisi tai ei olisi kuulunut sen mielikuvien mukaan tehdä suudellessa. Tuli mieleen, että tämä olisi voinut olla Jamesinkin ekoja kokeiluita, ainakin toisen pojan kanssa, sen verran epävarmaa menoa tuo oli siltäkin. ;D

Lainaus
Regulus ei ollut aiemmin ajatellut, että joku saattaisi tykätä hänestä. Joku, kukaan.
Voi ei, tämä oli sydäntäsärkevää, varsinkin tietäen, ettei tämä pääty hyvin. Mutta suloista kuitenkin.

Lainaus
"Loistavaa. Hei, oli tosi kivaa", James sanoi ja siirtyi kaapille. Hän otti levyn käteensä ja napautti sitä taikasauvallaan, jolloin levy kutistui taskukokoiseksi. James pani levyn kaapunsa sisään ja Reguluksen oli aivan pakko sanoa jotain, ihan mitä tahansa:

"En usko, että kutistustaika tekee hyvää äänenlaadulle."
Voi kamala, vaikka tätä osasikin odottaa, oli James silti ihan liian inhottava, ja tämä laittoi miettimään, miksi se kaiken oikein teki, kun ei ne sitten menneet edes tekemisissään kovin pitkälle. Mutta voi Regulusta, joka viimeiseen asti haluaa pitää pokkansa ja vaikuttaa siltä, ettei tunnu missään.

Kiitos tästä upeasta, paljon tunteita herättäneestä lukuelämyksestä! James/Regulusta ei ole todellakaan tässä maailmassa liikaa.  :)
Ja kun katson sua
Huomaan et olet siinä vain jos silmäni suljen
Olisit siinä edes vähän aikaa

Satine

  • ***
  • Viestejä: 111
Vs: B-puoli (James/Regulus, K-11)
« Vastaus #15 : 22.09.2022 21:03:28 »
Olipa hyvä että Altais nosti tämän ficin ylemmäs. Tässähän on kaikenlaisia elementtejä, joista niin kovasti pidän! Itseään täynnä oleva James, taustalla J/S ainakin vihjailun tasolla, Queenin musiikkia ja lopuksi vielä Regulus parka, jolla ei valitettavasti ollut tällä kertaa arpaonnea rakkaudessa.

Kylläpä oli loistavasti muotoiltu tuo tapa, miten James kutsui Reguluksen pippaloihin, mikä tuli todellakin Regulukselle varmasti niin puskista, ja sitten vielä James vaan reteästi totesi, että Regulus on osa porukkaa. 😂 Niin varmaan joo, paitsi ettei ollut lainkaan osa porukkaa.

Lainaus
Mutta kun James palasi takaisin ystäviensä luo ja Sirius tiedusteli juuri tarpeeksi kovaan ääneen, mitä ihmeen asiaa Jamesilla oli Regulukselle ollut, Regulus päätti antaa tupajaot ylittävälle ystävyydelle mahdollisuuden. Olihan James aika siisti tyyppi.

Tässä tulee jotenkin aivan käsinkosketeltavalla tavalla nuoruuden kaikki ne luokkajaot niin esille. Kyllähän se varmaan hiveli Reguluksen itsetuntoa aika lailla, kun James joka tuossa vaiheessa kuului siistien tyyppien aatelistoon ja oli vieläpä veljen paras kaveri, osoittikin kiinnostusta Regulusta kohtaan.

Huvitti myös Reguluksen kotiolot, paasaava äiti ja huokailevat maalaukset, eihän se kovin kiva ole sellaisessa kodissa viettää aikaa, saatika sitten yrittää nukkua.

Lainaus
"Tietävätkö muut?" Regulus kysyi ja yritti olla astumatta Jamesin varpaille.

Jamesin äänestä kuuli, että tämä virnuili. "Olet hauska", tämä totesi.

Voi kun James on niin kelmi. Täysin huijasi helposti huiputettavaa Regulusta.

Viininjuonti makuuhuoneessa oli jo aika epäilyttävää, samaten tuo että Regulus vähän mietti, päätyisivätkö he jopa panemaan. Voi apua kun käy surku Reguluksen puolesta, kylläpä James nyt pelasi peliään nuoremman Mustan kanssa ihan kunnolla.

Lainaus
James laittoi levyn päälle. Ilmoille kajahti kauniisti lausuttuja kysymyksiä kuin runoja, niiden jälkeen kuului hidasta ja melankolista pianonsoittoa. Sitten miesääni tunnusti äidilleen tehneensä surmatyön.

Siis voi Queen. ♥  Eipä tässä muuta järkevää sanottavaa olekaan, kuin että ilahdun aina ihan suunnattomasti, kun kelmificeissä hyödynnetään aikakauden musiikkia.

Lainaus
James virnisti. "Tässä onkin kappaleita vain kaksi. Jästit kutsuvat näitä sinkuiksi."

"Aika hölmöä", Regulus sanoi, koska hänestä tuntui, että oli paikallaan pilkata jästejä.

"Minusta se on aika nerokasta", James vastasi ja yhtyi levyn surumieliseen lauluun. Jamesilla oli totta kai uskomaton ääni. Hän lauloi ja tanssi kuin jokin, joka ei kuulunut tähän maailmaan, jonka arvoinen Regulus ei missään mielessä ollut. Ja silti James oli kutsunut juuri hänet kanssaan kuuntelemaan tätä outoa musiikkia, hänet eikä ketään muuta. Kai se merkitsi jotain?

Tämä koko kohta on niin hieno, kun Reguluksen epävarmuus vaan tuolla sisällä jyllää ja se yrittää kovasti pysyä pinnalla, tai siis tuon uskomattoman siistin Jamesin mielenvaihtelujen perässä tietämättä, mitä toinen on suunnitellut. Onhan se niin samaistuttavaa, kun koko tilanne on niin odottamaton ja vähän absurdikin, että siinä nyt vaan kuunnellaan jästimusiikkia kaksistaan viiniä naukaillen. Sitten paljastuu, ettei James oikeastaan olekaan suunnitellut ihan loppuun saakka koko tilannetta.

James on kyllä melkoisen kusipäinen ihminen tässä, mutta pidän aivan valtavasti siitä, miten olet sen kirjoittanut tähän. Itselläni on tapana tehdä siitä paljon mukavampi, mutta toisaalta se on yleensä Siriuksen seurassa, joten ehkä se onkin sille elämänsä keskipisteelle huomattavasti mukavampi kuin muille. No, joka tapauksessa, tuo koko keskustelu, jossa James yrittää kalastella Regulukselta tietoa Siriuksen suuntautumisesta laittoi jotenkin kovasti hymyilyttämään, vaikka samaan aikaan käy Regulusta sääliksi. Ei hitto, kun James vaan käyttää sitä hyväksi tuolla tavalla.

Lainaus
"Miksi en tykkäisi? Tykkään miehistä. Tykkään naisista. Ei sillä ole niin väliä minulle."

Pidin tästä kohdasta paljon, onhan tuo nyt rohkeaa julistaa tuolla tavalla muka huolettomasti, että kaikki käy.

Keskustelu B-puolesta ja siitä miten se symboloi noita veljeksiä, kun toinen on ”niiiin” ja toinen taas vaan B-puoli….ai vitsit, tykkään! Siis vaikka kamalaa, että Regulus nyt jää kakkoseksi, mutta kuitenkin tämä kerronta vaan vie mukanaan.

Lainaus
"Tykkäsitkö?" James kysyi ja näytti ilmeettömältä.

"Joo, totta kai, kai sinä nyt sen huomasit", Regulus pulputti hädissään, sillä James nousi ahdistavan nopeasti ylös, pudisti kaavustaan näkymätöntä pölyä ja väläytti hänelle leveän hymyn. Regulus aavisti, ettei hymy ennustanut hyvää.

"Loistavaa. Hei, oli tosi kivaa", James sanoi ja siirtyi kaapille.

Sieltähän se totuus sitten tulikin, kun Jamesin piti vaan saada testata Regulusta, että osaa sitten Siriuksen kanssa. Voi kauheeta, miksi mä tykkään tästä äärettömän itsekkäästä Jamesista näin paljon? Ei saisi. 😄 Tai no sanotaan että tykkään siitä miten tämä versio siitä on kuitenkin tosi hahmolle sopiva. Samaan aikaan myötätuntoni on Reguluksen puolella. Toisaalta Regulus ansaitsee tässä kyllä niin paljon parempaa kuin Jamesin, joka ei kykene olemaan kenellekään muulle kuin ehkä Siriukselle kunnollinen ihminen. Tai sitten ne kaksi ovat vaan aivan yhtä pahoja ja siksi sopivat toisilleen niin hyvin. Kiitos tästä, olipa aivan huippu tarina tähän iltaan!
Yes we're lovers, and that is that.