Kirjoittaja Aihe: Henkiinherättäjä (K-11 • toisenlainen taiteilija • raapale)  (Luettu 6864 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 938
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50




K-11

Originaalikiipeily sanalla 48. murha
Spurttiraapale VI, 1. kierros, sanalla sivellin

Tiistain spurttiraapale, tasan sata sanaa! :) Epäröin ikärajan kanssa, mutta koska tässä on hieman väkivaltaisen tapahtuman ja kuoleman kuvailua, päädyin pykälää ylemmäs. Lämmin kiitos, jos luet, ja kaikenlaiset kommentitkin ovat mitä lämpimimmin tervetulleita! ♡


Päivitän sivellintyökalun asetukset: pienempi halkaisija, vähemmän kovuutta. Suupielten juonteet vaativat tarkkuutta, mutteivät robottimaista jyrkkyyttä.

Automatiikkaan luotetaan aina vain enemmän. Minunlaisilleni on yhä vähemmän käyttöä. Poliisilla on nykyään tietokoneohjelmia, jotka rakentavat vainajan kasvonpiirteet jopa pelkästä pääkallon valokuvasta. Ohjelma laskelmoi kaiken – kulmakarvojen kaaren, poskien pinkeyden. Mielestäni lopputuloskin on silloin laskelmoitu. Jos muotokuva näyttää hengettömältä, kuinka kukaan tunnistaisi sen kohteen?

Minäkin hyödynnän teknologiaa – piirtopöytää –, mutta luotan yhä kätteni jälkeen. Puhallan vainajaan hengen.

Katson silmiin taas yhtä henkiin herätettyä. Rikospaikkakuvissa nainen retkottaa surmattuna, kasvot silvottuina, mutta tietokoneeni näytöltä tuikkivat eläväiset silmät.

Joku sammutti niistä elämän. Minä teen kaikkeni, jotta uhri saisi nimen ja tarinan.


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Skorpioni

  • ***
  • Viestejä: 340
  • Ava&banner by Ingrid
Olipa ajatuksia herättävä raapale!
Nimi herätti mielenkiinnon, odotin sen perusteella ehkä jotain vähän maagista tai yliluonnollista, mutta vaikka olin väärässä, en joutunut kyllä pettymään. Tällaisen poliisin piirtäjän pohdinta oli hyvin mielenkiintoinen teema. Tavallaan myös tosi ajankohtainen. Ajattelen kyllä itse, että vaikka nykyään on kaikkeen ohjelmistoja ja tekoäly pystyy hoitamaan jos jonkinlaista, ei mikään korvaa ihmisen tekemää työtä. Niin kuin tässäkin ajateltiin, kone ei pysty ymmärtämään elämää eikä elämän jälkiä kasvoissa - vaikkapa pientä ryppyä, joka on ilmeen ja tunnetilan kannalta ensiarvoisen tärkeä. Tällä taiteilijalla oli kovin kaunis tapa ajatella työstään, joka voi toisinaan varmasti tuntua hirveän raadolliselta. Jos piirtää kaikki päivät kuolleita, voisi kyynistyä, mutta upeaa, että tässä nähtiin mahdollisuus tarjota rikoksen uhrille oikeutta, nähtiin ihminen ja tarina pelkän "ruumiin" sijasta. Tykkäsin!
Just some things to say,
things that looked good yesterday

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 938
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Skorpioni, oi, olipa kommenttisi iloinen yllätys! ♡ Hauska kuulla, että nimi herätti mielenkiinnon ja houkutteli tekstin pariin. Nimi voisi tosiaan hyvinkin vihjata jostain yliluonnollisesta, mutta kivaa kuitenkin, ettet joutunut pettymään, vaikka kyse onkin tässä tapauksessa jostain maanläheisemmästä!

Minua on kiinnostanut tämä teema jo jonkin aikaa, ja olikin mielenkiintoista paneutua siihen, miten tällainen poliisin piirtäjä mahtaisi työnsä kokea, etenkin tällaisessa muuttuvassa maailmassa jossa teknologia korvaa ihmisiä melkein alalla kuin alalla. Ajattelen samoin kuin sinä, että joissain asioissa ihmisen tekemää työtä on vaikeaa korvata. Ihana kuulla, että näit tässä tekstissä myös kauneutta! Ehkä tällainen ajattelutapa ja suhtautuminen työhön osaltaan motivoi ja auttaa jaksamaan. Olisi tosiaankin helppo uskoa, että vainajien piirtäminen aiheuttaisi kyynistymistä ja sitä, ettei mikään enää hetkauta, mutta kertojan ajattelutapa ehkä jossain määrin suojaa siltä. Niin hyvässä kuin pahassakin, toisaalta, sillä näin yksilöllinen ja henkilökohtainen suhtautuminen saattaa kenties aiheuttaa sitäkin, että työstä on vaikea irtautua ja ihmisten tarinat jäävät vaivaamaan. Mutta uskon kyllä, että tietynlainen herkkyys ja inhimillisyys on oivallinen työkaveri myös tällaisissa hommissa!

Kiitoksia kovasti ihanasta kommentista, joka puolestaan herätti minussa ajatuksia! :-*


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 510
  • ava Claire + bannu Ingrid
Tämän raapaleen nimi puhutteli mua suuresti, joten päätin tarttua tähän, kun selailin listaustasi! Enpä tiennyt, mihin suuntaan tämä lähtisi, ehkä mieleni laukkasi jo jonnekin fantasian puolelle ja taikaominaisuuksilla varustettuun taiteilijaan, joten oli siksikin kiehtovaa lukea tämä ja nähdä, millaiseen tekstiin itse sijoitit tämän otsikon.

Ja onpas mielenkiintoinen aihe! Olen itse törmännyt näihin tietokonetuotettuihin kasvokuviin esimerkiksi historiantutkimuksessa, jossa voidaan luoda pienestä kallonosasesta tai muusta luunosasta suurempi kokonaisuus ja vaikka samalla se on jännittävää ja kiehtovaa, miten tietokoneella voidaan mallintaa niin pienestä jotain niin ns. oikeannäköistä, niin samalla kuitenkin se aina säilyy jotenkin teennäisen näköisenä. Kuten tässäkin taiteilija mainitsee, ihmisessä on aina jotain eläväistä.

On jotenkin lohdullinen ajatus, että vielä kun henkilö on menettänyt elämänsä, on tämä taiteilija valmis antamaan sen takaisin, vaikka sitten pienillä teoilla, jotta ihmisestä vielä tulee inhimillinen, eikä vain nimi tilastoissa. Muutenkin tekstissä oli ihanan toiveikas, lohdullinen tunnelma, vaikka siinä käsitelläänkin brutaalia aihetta. On hienoa ajatella, että vaikka taiteilija on niinkin kamalassa maailmassa ja joutuu kohtaamaan koko ajan pahuutta, hän silti pitää kiinni periaatteistaan ja siitä, että jokainen ansaitsee tulla nähdyksi ja tunnistetuksi.

Kiitos kovasti tästä raapaleesta! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 250
Minäkin ajattelin ensin, että tämä lähtisi jonnekin fantasian tai scifin suuntaan (scifin erityisesti, kun olen sulta tykännyt lukea niitä scifitekstejä ;D), mutta olikin kiva, että tässä oltiin meille tutussa maailmassa. Minusta on piirtäjänä lohduttava ajatus tuo, että vain ihmiskäsi pystyy puhaltamaan hengen uhrin muotokuvaan. Tekoäly pystyy kaikenlaiseen hienoon ja jännään, mutta vain ihminen voi antaa muotokuvalle (tai mille tahansa muulle taideteokselle) todellisen, no, hengen.
Lainaus
Minä teen kaikkeni, jotta uhri saisi nimen ja tarinan.
Tämä on minusta ihana. Ja paljon tapetilla ainakin, kun YouTubesta olen true crime -contenttia katsonut. Monesti kaiken huomion saa murhaaja ja itse uhrit jäävät pelkiksi ruumiiksi murhaajan tarinaan, sen sijaan että kyseessä olisi uhrin tarina.

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"