Kirjoittaja Aihe: Ace Attorney: Sitruunajäätelö | S | Wright/Edgeworth | 3,5 x raapale  (Luettu 974 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 245
Nimi: Sitruunajäätelö
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Ace Attorney
Paritus: Wright/Edgeworth
Ikäraja: S
Tyylilaji: haikea fluff, AU
Haasteet: FanFic100 (86. Valinnat), Sana/kuva/lause10 #2 (sana: järkeillä), Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Jotain haikeaa, mutta kuitenkin söpöä! Tämä on AU, jossa Edgeworthin isä ei koskaan kuollut, eikä hän vaihtanut kouluja = hän ja Phoenix on yhä ystäviä. On kesä lukion loppumisen jälkeen ja Miles harmittelee tulevaisuuttaan.





SITRUUNAJÄÄTELÖ
350 sanaa

Kesäpäivä on kaunis, mutta Milesin mieli on täynnä levottomia tuulia ja vesisadetta. Sitruunajäätelö sulaa hänen sormilleen. Phoenix nauraa hänen vieressään tarttuvaisella sortilla, mutta Milesin suupielet eivät edes nytkähdä. Hän katselee lampea ja lumpeenlehtiä ja surisevia sudenkorentoja, muttei oikeastaan näe mitään. Veden tyyni pinta on ikkuna taivaalle ja surunsiniseen.

”Hei”, Phoenix sanoo ja pukkaa häntä kyynärpäällään. ”Maa kutsuu Miles Edgeworthiä. Sinun paitasikin on kohta likainen.”

Miles hymähtää ja heittää sitruunajäätelön pusikkoon.

”Onko kaikki hyvin?” Phoenix kysyy. Hän on riisunut kenkänsä ja sukkansa ja käärinyt hosujensa lahkeet polviin. Hän huljuttelee paljaita varpaitaan Sammakkolammen haaleassa vedessä.

”Olet ollut kamalan poissaoleva viime aikoina.”

”Niin…” Miles mutisee ja katsoo kaikkialle muualle paitsi Phoenixin silmiin. Hän tietää, että Phoenix osaa lukea hänen kasvoiltaan ne salaisimmatkin ajatukset, joiden piilottamiseen Miles käyttää paljon päänvaivaa.

”Mikä sinua vaivaa?” Phoenix jatkaa. ”Pääsit sinne lakikouluun, minne halusitkin. Ja sinulla on jo oma asuntokin keskustasta! Miksi näytät noin pitkää naamaa?”

Miles kohauttaa olkiaan. ”Niin. Asiat ovat kyllä kaikin puolin hyvin. Sinullakin.”

Phoenix nyökyttelee. ”Meillä ei ole hätää.”

Mutta heillähän vasta hätä onkin! Miles hieroo kasvojaan. Phoenix kiertää käsivartensa lohduttaen hänen hartioidensa ympärille.

”Kerro, mikä sinua huolettaa.”

”En haluaisi kuulostaa sentimentaaliselta idiootilta.”

”Älä huoli, olet niin kankea, ettei siihen ole vaaraa.”

Miles hymähtää ja nojaa hienoeleisesti Phoenixin halaukseen. ”Olen vain harmissani siitä, että nämä ovat viimeiset viikkomme yhdessä.”

Phoenix näyttää ensin surulliselta, sitten hämmentyneeltä. ”Miten niin viimeiset viikkomme? Et kai sinä ole pistämässä välejämme poikki?”

”Sinä muutat itärannikolle”, Miles tuhahtaa tyrmistyneenä, kuin asian pitäisi olla Phoenixille ilmiselvä. Phoenix näyttää vain huvittuneelta.

”Miles”, hän huokaisee ja vetää tämän tiukkaan rutistukseen. ”Olet oikea idiootti. Totta kai minä tulen käymään Los Angelesissa lomillani!” Hän työntää Milesin kauemmas ja katsoo tätä silmiin. ”Ja sinä tietenkin voit aina lentää luokseni. Minulla ei ole varaa omaan asuntoon, mutten usko, että huonekaverini pistää pahakseen, jos kestitsen sinua viikonlopun tai pari.”

Milesin huulille leviää huojentunut hymy. Hän ei ole tullut edes ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että Phoenix haluaisi nähdä vaivaa hänen eteensä.

”Sitä paitsi”, Phoenix sanoo äkkiä hermostuneempana, ”minusta tuntuu, etten malta pysyä sinusta erossa tämän jälkeen.”

Yllätyksenä Phoenix painaa huulensa Milesin huulille, ja Milesista tuntuu, ettei kesäpäivä ole ollut koskaan kauniimpi.




"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 606
En tiedä fandomista mitään! Mutta ei se menoa haittaa. Tää on ihanan haikea ja samalla toiveikas ficci, tykkään asetelmasta, että toinen hermoilee tulevaisuutta ja toinen on ihan ymmällään että miksi se hermoilee, koska totta kai se menee näin! Hehe. Ehkä tää kuvastaa sisäistä kaipuutani löytää se ei-hermoilija koska itse hermoilen aina niin kovin paljon ;D

Vaikka hermoilehan se tuo Phoenixikin tuossa lopussa kiäh. Ovat uuden kynnyksellä molemmat!

Tykkäsin sammakkolammesta myös <3 Kiitos!
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 8 655
  • Lunnikuningatar
Heh, oon lukenut tämän ainakin kolmesti, mutta missä kommentti? No, ei tässä topikissa ainakaan.  ::) Vaan nytpä on, koska tää on ihana! Kesäinen, haikea, lempeä, toiveikas - juuri sellainen muutos kaanoniin, jonka nämä kaksi ansaitsevat. (Vaikka toki olen sitä mieltä, että kärsimyskin heitä pukee, paha kun olen...) Kiitos, ihana pieni makupala!

in the weak light you looked over your shoulder
            you said
nobody ever survives

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 245
Kiitos Bbuttis ja Vehka kommenteista <3


"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 7 462
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Heippa! Löysin tänne haun kautta, sillä Kommenttiketjussa on ensimmäisenä sanana jäätelö. Tämän tekstin otsikko kuulosti kesäiseltä ja pirteältä, ja hyppäsin lukemaan piittaamatta siitä, etten hahmoja tunne, koska sitruunajäätelön tuntevat varmaan liki kaikki ja koin sen samaistuttavaksi lähtökohdaksi! ;D

Voi että! Sitruunajäätelöstä ja kauniista kesäpäivästä huolimatta Milesin mieliala on kovin alakuloinen ja ajatukset jossain aivan toisaalla kuin lumpeenlehdissä ja sudenkorennoissa. Siihenkin huomasin kuitenkin heti samaistuvani! Joskus sitä vain on niin uppoutunut johonkin murheeseen, ettei oikein edes näe mitään, vaikka edessä levittäytyisi millainen maisema hyvänsä. Tämä onkin minusta upea ja samaistuttava kuvaus:
Hän katselee lampea ja lumpeenlehtiä ja surisevia sudenkorentoja, muttei oikeastaan näe mitään. Veden tyyni pinta on ikkuna taivaalle ja surunsiniseen.

Ei ole mikään ihme, että kesä ja lukion loppuminen saavat Milesin ajattelemaan tulevaisuutta ja pelkäämään sitä, miten käy hänen ja Phoenixin suhteelle. Tämä teksti on hyvä esimerkki siitä, miten eri tavoin ihmiset voivat suhtautua tulevaisuuteen ja sen epävarmuuksiin: Miles murehtii etukäteen ja on epävarma Phoenixin sitoutuneisuudesta suhteeseen, kun taas Phoenix pitää itsestäänselvänä sitä, että he pysyvät yhdessä ja voivat vierailla toistensa luona puolin ja toisin. Etäsuhde ei ole mikään helppo nakki, mutta onneksi Miles ja Phoenix saavat tässä puhuttua asioista ja ovat nyt paremmin samalla sivulla. Se varmasti valaa Milesiinkin uudenlaista luottamusta. Samaistun Milesiin niin kovin, koska itse vietin monta vuotta nykyisestä parisuhteestani etäsuhteessa ja huolehdin aina siitä, mitä huominen tuo tullessaan! On helpottavaa saada varmuus siitä, että toinen on ja pysyy.

”En haluaisi kuulostaa sentimentaaliselta idiootilta.”

”Älä huoli, olet niin kankea, ettei siihen ole vaaraa.”
Tämä on niin sympaattinen sananvaihto! Phoenix on ihanan rento ja mutkaton.

Kiitos tästä ihanasta ja tunteita herättävästä tekstistä, pidin! :-* -Walle
« Viimeksi muokattu: 31.05.2021 19:45:00 kirjoittanut Waulish »


Are you down to believe intenser?