Title: Lisälämmikettä
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Slice of life ripauksella fluffia
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäisteoksesta ja sen hahmoista kiitos, kunnia ja kaikki oikeudet Kubo Mitsuroulle ja Yamamoto Sayolle sekä muulle YOI-staffille, heiltä on kaikki merkityksellinen lainattu. Tämän kirjoittelusta en ole saanut rahaa tai mitään muutakaan korvausta.
Summary: Yöllä herätessään Yurilla on kylmä.
A/N: En ole kirjoittanut Otayuria noin viiteen kuukauteen (!!!!), mikä tuntuu ihan hullulta, kun sitä alkaa miettiä. En mä kuitenkaan ole heitä mihinkään unohtanut, päinvastoin, ja uusia fici-ideoitakin putkahtelee säännöllisin väliajoin mieleen. Mihinpä sitä OTP:stään pääsisi
He ovat mulle yhä ne kaikista tärkeimmät ♥ Aina ei vain riitä aika ja energia kirjoitteluun </3
Fici osallistuu haasteeseen
Sana/Kuva/Lause10 #3, lauseella
”Painaudumme toisiimme kuin vilusta värisevät linnunpojat”.
LisälämmikettäSinä yönä suden hetken aikoihin Yuri herää unestaan säpsähtäen. Hän ei ole varma itsekään, mikä hänen unensa keskeytti. Ehkäpä se oli kylmyys, sillä paksusta untuvapeitostaan huolimatta hän palelee. Olo ei ole kuumeinen, joten syypää lienee vain talviyössä viileäksi muuttunut asunto. Lämpömittaria Yuri ei paikaltaan näe muttei myöskään aio missään nimessä nousta ylös tarkistamaan sen lukemia. Hänenhän on jo tarpeeksi kylmä muutenkin.
Yuri kietoo peittoa tiukemmin ympärilleen ja toivoo lämmön pian palaavan hänen luokseen. Ylimääräinen viltti olisi ihana lisälämmike, mutta sellaisen saaminen vaatisi sängystä nousemisen ja eteisessä olevalle komerolle tassuttelun, ja se on sellainen matka, johon hän ei ole valmis. Leijailisipa peitto itsestään hänen luokseen. Tai tulisipa edes Potya hänen päällensä nukkumaan.
Peittoonsa yhä tiukasti kääriytyneenä Yuri kääntyy toiselle kyljelleen. Otabek nukkuu vähän matkan päässä hänestä eikä näytä kärsivän kylmästä yöstä laisinkaan. Yuri huomaa alkuun olevansa siitä hieman kateellinen, mutta sitten hän keksii, että juuri Otabek on ratkaisu hänen pulmaansa. Ei hän tarvitse lisäpeittoa komerosta tai edes Potyaa viereensä – hänellähän on jo Otabek.
Yuri ottaa kiinni peitostaan, jotta se varmasti pysyy hänen mukanaan, ja alkaa hinata itseään kohti Otabekia. Hän luovii tiensä tämänkin täkin alle ja käpertyy tämän kainaloon. Siinä on jo heti selvästi lämpimämpi, eikä hän ymmärrä, miten ei heti tajunnut parhaimman avun hänen palelemisongelmaansa olevan niin lähellä. Otabekhan on kuin oikea lämpöpatteri.
”Mmmh… Yura, mitä sinä…” Otabek mumisee uneliaasti, kun Yuri sovittelee tämän kättä itsensä päälle.
”Minun oli kylmä”, hän selittää nopeasti. ”Nuku vain. En tarkoittanut herättää.”
”Eihän se käy”, Otabek vastaa ja rutistaa hänet lujemmin itseään vasten. ”Se, että sinulla on kylmä.”
Yuri mumisee jotain myöntävää ja laskee päänsä puoliksi Otabekin tyynylle, puoliksi tämän syliin. Heillä ei ole tapana nukkua sillä lailla toisiinsa käpertyneinä, sillä he molemmat arvostavat omaa tilaa, mutta pieni poikkeus tavalliseen ei haittaa kumpaakaan. Mikäpä siinä, itselleen rakkaan ihmisen syleilyssä, olisi jatkaa uniaan.
”Onko jo parempi?” Otabek kysyy kuiskaten hetken kuluttua.
”On, tosi hyvä.”
Eikä kulu kauaakaan, kun he molemmat ovat jo vaipuneet sikeään uneen.
