Kirjoittaja Aihe: Ota minut Viktoriksi | Hermione/Viktor | S  (Luettu 201 kertaa)

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 901
    • ficcilistaus
Ota minut Viktoriksi | Hermione/Viktor | S
« : 10.01.2021 08:40:05 »
Ikäraja: S
Paritus: Hermione Granger/Viktor Krum
Pituus: oneshot / ~900 sanaa
Haasteet: Tavoita tunnelma III (Mikko Alatalo – Vicky Lee), FinFanFun1000 (371. Sääli)

A/N: Kirjoitin tämän songficin, kun en saanut tätä 1970-luvun korvamatoa millään pois päästäni. Anteeksi kamalasti :)
Mikko Alatalo - Vicky Lee: https://www.youtube.com/watch?v=Wtotjd8zJdQ


~ Ota minut Viktoriksi ~


Se oli aivan tuikitavallinen arki-ilta Viistokujalla. Puodinpitäjät odottivat kärsivällisinä viimeisten asiakkaiden poistumista, pistivät ovensa säppiin ja siistivät paikat. Asukkaat palasivat koteihinsa, nauttivat ilta-aterian ja alkoivat valmistautua yöpuulle kukin tapansa mukaan. Yksitellen arjen äänet vaimenivat ja valot ikkunoissa sammuivat. Tihkusateen kastelemaa katukiveystä valaisivat vain katulamppu ja pubin ikkunasta kajastava valo.

Äkkiä pubin ovi kiskaistiin auki ja kookas hahmo harppasi ulos. Oven raosta tulvahtanut puheensorina hiljeni oven sulkeutuessa. Vaikka hahmon päällystakki repsotti auki, hän ei näyttänyt välittävän sateesta. Hän seisoi hetken ajatuksiinsa vaipuneena, kunnes alkoi päättäväisesti horjua kohti nakkikojua. Matka jatkui nakkisämpylä kädessä.

Hahmo loi eksyneen katseen korkeuksiin, kohti pimeitä ikkunoita. Syvältä rinnasta purkautui ulvahdus, joka oli täynnä kaipuuta: "Her-mou-ninii?"

***

Hermione käänsi kylkeä ja hautasi kasvonsa tyynyyn. Joku juoppo kuului remuavan kadulla, keskellä viikkoa. Ehkä oli ollut virhe tulla yöksi Viistokujalle. Välillä hän vain tarvitsi tilaa ajatuksilleen. Taikaministerin virka-asunto oli niin täynnä henkilökuntaa, ja tekemättömät työt muistuttivat jatkuvasti itsestään.

"Missä olet, Her-mou-nii?" humalainen ulisi ulkona. "Hermi-ou-ninii?"

Hermione nosti päänsä tyynystä ja höristi korviaan. Hänenkö peräänsä siellä huudeltiin? Taikaministerillä oli tietenkin paljon ihailijoita, eivätkä kaikki olleet yhtä mieluisia, mutta toivottavasti kukaan heistä ei ollut saanut selville tämän yksityisasunnon osoitetta. Hermione harkitsi hetken tekevänsä hälytyksen henkivartijoilleen mutta malttoi mielensä. Hän heitti peiton syrjään, kietoutui aamutakkiin ja hiipi ikkunan ääreen sytyttämättä valoja. Alhaalla kadulla seisova mieshahmo oli häneen selin tuijottaen kohti vastapäisen talon ikkunoita.

"Viktor täällä", hahmo huikkasi, vahvistaen Hermionen epäilykset oikeiksi.

Hermione kohotti kulmiaan. Viktor Krum oli ollut vuosia hänen kirjekaverinsa. Sittemmin viestittely oli jäänyt, mutta jonkin joulukortin jälkikirjoituksessa Hermione oli tainnut mainita tämän Viistokujan osoitteen. Ei hän silloin ollut ajatellut löytävänsä miehen vielä joku yö ikkunansa alta. Viktor haukkasi pitelemäänsä nakkisämpylää, rutisti käärepaperin mytyksi ja viskasi sen olkansa yli. Hermionen järkytykseksi hän avasi housunsa ja alkoi virtsata vastapäisen talon seinään. Hermione vetäytyi hienotunteisesti pois ikkunasta. Tuskinpa Viktor todellisuudessa edes halusi löytää etsimäänsä. Mies tulisi kyllä pian järkiinsä.

Miten Viktor oli mahtanut päätyä tähän jamaan, Hermione ihmetteli mielessään. Miten vaikuttava näky hän olikaan ollut kolmivelhoturnajaisissa. Hermione oli tuskin pystynyt uskomaan, että kaikista koulun tytöistä tuo raamikas ja jännittävän eksoottinen nuori mies oli pyytänyt tanssiparikseen juuri hänet. Eikä Hermione ollut koskaan raaskinut heittää pois Viktorin kirjeitä. Hermione avasi komeron oven, etsi taikasauvan valossa kellastuneen pahvilaatikon ja avasi sen keittiön pöydän ääressä. Hän hymyili hellästi katsellessaan kirjeitä ja kortteja, jotka Viktor oli lähettänyt ympäri maailman. Vaikka Viktor ei ollut koskaan ollut mikään varsinainen sananiekka, hän oli selvästi yrittänyt parhaansa.

"Rakastan sinua, Her-mai-nii!" kuului ulkoa. "Olen aina rakastanut."

Hermione henkäisi syvään. Vieläkö miesparka seisoi kadulla sateen armoilla? Kunpa hän ymmärtäisi mennä kotiinsa. Eihän Hermione voisi mennä nukkumaan ennen kuin näkisi Viktorin poistuvan paikalta turvallisesti omin jaloin. Hän poimi laatikosta vanhan lehtileikkeen, jossa kerrottiin huispaajatähti Viktor Krumin menneen naimisiin bulgarialaisen mallikaunottaren kanssa. Hermione oli aikoinaan saksinut artikkelin talteen täynnä ristiriitaisia tunteita. Toisaalta hän oli toivonut Viktorille kaikkea hyvää. Mutta toisaalta... hän ei voinut olla miettimättä, olisivatko asiat voineet mennä toisin. Vuodet olivat vierineet. Hermione oli perustanut perheen Ronin kanssa ja tehnyt uraa taikaministeriössä. Viktorin kuulumiset Hermione oli kuullut useimmiten Ginnyltä, joka seurasi huispausmaailmaa työkseen. Viktor Krum oli saavuttanut kaiken, mitä ammattilaishuispaaja saattoi saavuttaa: kaapit täynnä palkintopokaaleja, oman nimikkoluutamallin ja urheiluaiheisen radio-ohjelman.

"Mene kanssani naimisiin, Hermi-jouni!"

Hermione laski kädestään juorulehden, jonka kannessa kuvankaunis rouva Krum esitteli pariskunnan hienostuneella maulla sisustettua kartanoa ja muodikkaasti puettuja lapsia. Hän avasi makuuhuoneen ikkunan ja kurottautui ulos valaistu sauva kädessään. Viktor seisoi yhä kadulla selin.

"Ole kiltti ja mene nukkumaan", Hermione sanoi korostetun rauhallisesti. "Herätät koko korttelin."
Viktor hätkähti silmin nähden. Hän kääntyi ympäri ja nosti tummat silmänsä toiveikkaana kohti Hermionea. Katulampun valossa Hermione pystyi erottamaan sateen otsalle liimaamat hiussuortuvat ja punertavan nenän. Takin kaulus oli leivänmurusten ja sinapin tahrima. "Her-mio-nii!" Viktor henkäisi laskeutuen yhden polven varaan märälle kadulle. "Viktor tässä", hän jatkoi ja kohotti kätensä kuin tavoitellen Hermionea. "Sinun oma Viktorisi. Ota minut Viktoriksi. Äh... Ei kun ota minut mieheksi. Mieheksesi."
Hermionen sydäntä särki katsella, miten oikukkaasti elämä oli kohdellut sitä reipasta nuorukaista, jonka hän oli joskus tuntenut. Hän pudisti päätään. "Lopeta. Olet säälittävä."
Viktorin koko olemus lyyhistyi. "Jos et ota minua rakkaudesta, niin ota sitten edes säälistä."
"Mene nyt ennen kuin kutsun virkavallan paikalle."

Hermione sulki ikkunan ja palasi keittiöön. Viktor Krumin unelma oli lopulta alkanut säröillä. Valokuvaajat olivat saaneet huispaajatähden kiinni juhlimassa nuorten naisten kanssa, joista yksi väitti odottavansa Viktorin lasta. Pian sen jälkeen Viktor oli täräyttänyt sillä omalla luutamallillaan päin casinon ikkunaa ja saanut tuomion luutajuoppoudesta. Vaimo oli ottanut eron, sponsorit olivat kaikonneet ja velkojat olivat vieneet kartanon. Viktor oli rahapulassaan joutunut alentumaan kaikenlaiseen, jopa myymään pokaalikokoelmansa. Hermione kaivoi esiin tuoreen aikakauslehden, jonka hän oli piilottanut pahvilaatikon pohjalle. Se oli noidille suunnattu lehti, jossa aktiivisten urheiluvuosien jälkeen tanakoitunut Viktor Krum poseerasi rohkeissa kuvissa. Aika ei säästänyt ketään, mutta mies näytti yhä hyvältä.

"Hermi-oun!" kadulta kuului. "Olet ilma, jota hengitän!"
"Turpa kiinni", kiljui toinen ääni. "Täällä yritetään nukkua!"

Hermione huokaisi ja tarttui taikasauvaansa.

***

Juopoilla on tunnetusti tuuria. Niinpä kadulla toikkaroiva hahmo väisti täpärästi parvekkeelta pudotetun kukkaruukun. Samassa kuului kaksi poksahdusta. Hahmon taakse oli ilmiintynyt kaksi mustiin pukeutunutta miestä, jotka tarttuivat häntä molemmin puolin käsikynkästä.

"Päästäkää irti!" hän huusi yrittäessään turhaan rimpuilla vapaaksi. "En ole vihainen sinulle, Her-mai-oni!"

Kaikki kolme kaikkoontuivat. Pubissa koitti valomerkin aika, nakkikoju työnnettiin pois ja sade taukosi. Viistokujan asukkaat pääsivät viimein jatkamaan yöuniaan.

***

Missä oot, Vicky Lee
Miksen ole ilma jota hengität, miksen kanssas pääse naimisiin
Vicky Lee, miten saisin sinut kii
Miten kanssasi pääsisin suhteeseen enämpi intiimiin

Missä oot, Vicky Lee
Kosioreissusta teit putkayön, kun kutsuit paikalle lain
Vicky Lee, älä tee sitä toistamisiin
En ole ensinkään vihainen, vaan uskollinen ain'
« Viimeksi muokattu: 10.01.2021 17:37:06 kirjoittanut mimamu »

ficcilistaus: Fini | AO3 ~ fanitaide: DeviantArt

Hopearausku

  • Vedenelävä
  • ***
  • Viestejä: 223
Vs: Ota minut Viktoriksi | Hermione/Viktor | S
« Vastaus #1 : 10.01.2021 18:29:10 »
Voi Viktor, miten oletkaan itsesi tuommoiseen jamaan päästänyt :(

Tässä oli kyllä todella hyvin onnistuttu tavoittamaan Vicky Leen tunnelma! Säälittävä, jopa pakkomielteiseltä kuulostava haikeus on kyllä upeasti vangittu Viktoriin. Koko hahmon rappio on kyllä varsin surullista luettavaa, kun Pottereissa hänestä saatiin niin vahva kuva.

Ja voi Hermione-parkaa myös! Ei hän missään nimessä ansaitsisi juoppoa huutelemaan ikkunansa alle, mutta ihan erityisen traagista tästä teki se, että hän on säästänyt kaikki Viktorin kirjeet ja ilmeisesti lehdetkin (::)). Varmasti tekee pahaa nähdä nuoruuden ystävä/tanssiaispari tuossa kunnossa.

Tämä teksti oli todella hyvä! Suuret kiitokset lukukokemuksesta. :)

bannu © Ingrid

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 556
Vs: Ota minut Viktoriksi | Hermione/Viktor | S
« Vastaus #2 : 11.01.2021 09:40:38 »
Voi ei, olipa tämä monia tunteita herättävä ficci! Jäin nyt vähän ristiriitaisiin tunnelmiin tämän suhteen, sillä samalla, kun Viktorin kohtalo on todella kurja ja koko tuo huutelu ja etenkin virtsaaminen Hermionen yksityisasunnon edessä ovat melko järkyttävää käytöstä entiseltä huispaustähdeltä, tässä on samalla mukana hienoinen huumorin häive, joka pehmentää pahinta terää. Olen siis samanaikaisesti huvittunut ja hieman surullinen tästä ficistä :D

Tykkään kuitenkin kovasti siitä, miten olet kirjoittanut tämän. Tämä on ikään kuin pieni kertomus eräästä yöstä, joka ei oikeastaan johda mihinkään, ja melkein kuin iltasadun tavoin lukija jätetään seesteiseen tunnelmaan, kun Viistokuja rauhoittuu ja kaikki saavat palata yöuniensa pariin. Tässä on siis hauska satuelementti, vaikka aiheet ovatkin enemmän aikuisille kuin lapsille :P On myös erittäin hauskaa lukea Hermionesta taikaministerinä! Sellaisia ficcejä en ole montaa lukenut, joten tähän oli hauska uppoutua ja kuvitella aikuinen Hermione muistelemassa nuoruuden ihastusta. Huvittavaa myös, että Hermione on säästänyt kaikki nuo lehtileikkeet, kirjeet ja kortit. Se ehkä kertoo jotain siitä, että Viktorin huomio ja ihastus olivat hänelle tuolloin todella tärkeitä ja vaikuttivat varmasti positiivisesti hänen itseluottamukseensa.

Mutta voihan Krum! Kurja kohtalo hänellä, ei tainnut olla onnellinen avioliitto, kun johti kaikkeen muuhun kamalaan. Täytyy vain toivoa, että hänen käy lopulta hyvin! Hermionea hän ei nimittäin taida enää saada. Tykkäsin kovasti siitä, miten olet soveltanut kappaleen sanat tähän tarinaan ja paritus on siihen todella toimiva. En käynyt kuuntelemassa kappaletta, koska en halua korvamatoa :D Mutta onneksi sanat löytyivät ficin lopusta!

Suuri kiitos tästä lukukokemuksesta, se oli erilainen ja erittäin miellyttävä! :)

between the sea
and the dream of the sea

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 196
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Ota minut Viktoriksi | Hermione/Viktor | S
« Vastaus #3 : 09.02.2021 11:16:42 »
Kommenttikampanjasta hei :D

Tämän nimi on vilahtanut joskus tuolla "edellisen käynnin jälkeississä viesteissä" mutta en ole silloin tarttunut tähän. Nyt kommis tarjosi loistavan tilaisuuden, sillä tykkään teksteistäsi paljon :) Luin tämän ensin ennen kuin kuuntelin tuon biisin, joka oli ennestään tuntematon. Ja täytyy sanoa, kuten Hopearauskukin jo totesi, että hienosti olet tavoittanut tekstiin tuon biisin idean sekä tunnelman! Tavallaan tämä on surullinen tarina, mutta kuitenkin mukana on pilkettä niin kuin hiddenbenkin totesi. Erittäin hienoa työtä siis!

Pidin siitä, miten Viktor mourusi Hermionen nimeä humalassa, kaikki variaatiot taidettiin käydä läpi mutta silti yksikään ei osunut oikeaan ;D Ei toki saisi nauraa humalaiselle miehelle, joka ei oikein itsekään taida tietää mitä elämältään haluaa. Vähän tuli myös sellainen mattinykäs-fiilis, kun Viktor oli toilaillut kännissä (luutajuoppous oli muuten loistava!), poseerannut alasti sekä myynyt pokalinsa. Kuinka alas ihminen voikaan vajota? Lisäksi tuo miten olit kuvaillut Viktorin ulkonäköä ja käytöstä sai aikaan valtavan säälin, lähes jopa myötähäpeän tunteen.

Mielenkiintoista oli, ettei tässä tullut ilmi (tai sitten meni ihan ohi), että mitä Hermionen elämään kuului. Siis toki hän oli ministeri ja semmoista, mutta entä tuo henkilökohtainen elämä? Onko hänellä ollut joku? Ehkä hänellä ei sentään lapsia ollut, sillä miksi hän muuten olisi yksin tuolla asunnossa? Tai sitten hän vain tarvitsi aikaa itselleen. Mutta tuo kirjeiden ja lehtileikkeiden säilyttäminen oli tavallaan hellyttävää, jotain tunteita Hermionella on ollut, ehkä salaisia haaveita mutta valitettavasti ne taisivat nyt romuttua lopullisesti.

Pidin tämän nimestä ja siitä kuinka olit sen tuolta kappaleesta napannut :D En ajatellut sitä sen enempää ennen kuin kuuntelin tuon biisin ja silloin sitten loksahti tämäkin pala kohdalleen.

Kiitos tästä, oli hieno lukuelämys, kuten sinun tekstisi yleensäkin :)

Vendela

©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!