Kirjoittaja Aihe: Dragon Age: Hyvästit, S, Eamon Guerrin & Alistair  (Luettu 1442 kertaa)

Subbe93

  • ***
  • Viestejä: 424
    • Aamusta yöhön... -blogi
Ficin nimi: Hyvästit
Kirjoittaja: Subbe
Ikäraja: S
Fandom: Dragon Age
Tyylilaji/Genre: Draama
Hahmot: Eamon Guerrin ja Alistair
Vastuuvapaus: Dragon Age kuuluu (vieläkin) BioWarelle
Yhteenveto: Kunpa Alistair tulisi viihtymään, saisi ystäviä ja löytäisi paikkansa sieltä. Ja ennen kaikkea hän toivoi, että Alistair voisi antaa hänelle anteeksi. Hän ei kestäisi, jos poika vihoittelisi hänelle lopun elämäänsä…
A/N: Aluksi tämän piti osallistua Inspiroidu musiikista -haasteeseen, mutta huomatessani, miten löysästi tämä enää liittyi suunnittelemaani kappaleeseen, oli pakko vetää tämä pois.
      Minua on aina kiehtonut miettiä, miten paljon Eamon on kasvattanut Alistairia, ja miten läheisiä he ovat olleet. Enkä voi Originsia pelatessani olla miettimättä, miten tärkeä Alistair on Eamonille vielä kymmenen vuoden jälkeen, vaikka Alistair onkin jo aikuinen.
     

Hyvästit

Arl Eamon pidätteli huokaustaan kuunnellessaan esittelyä Bournshiren luostarista ja tulevista opinnoista. Valoivatko he innostusta uuteen opiskelijaansa vai uskoa kasvatti-isälle? Eamon ei ollut varma.
      Kulmat kurtistuivat pienestä huolesta katsellessaan noita haarniskoihin pukeutuneita temppeliherroja, jotka olivat Redcliffen hallitsijan pyynnöstä tänne tulleet. Miksi se ei enää tuntunut niin hyvältä suunnitelmalta, kuin se oli jonkin aikaa sitten tuntunut? Eamonia ei edes lämmittänyt kuulla, että luostarissa oli myös nuoria pojankoltiaisia.
      Mies vilkaisi kymmenvuotiasta poikaa, joka ei suostunut vieläkään vastaamaan hänen katseeseen. Tuo katseli tiiviisti jonnekin toisaalle, mutta Eamon näki selvästi, miten vaitonainen rajuilma myrskysi pojan sisällä. Hän ei edes kuunnellut aikuisten ritarien puheita, Eamon tajusi.
      ”Mikäli kysyttävää ei ole, niin meidän on aika lähteä”, yksi heistä sanoi kolmen muun astellessa portteja kohti. Puhuja vilkaisi kovin reippaan oloisesti Alistairia. ”Yö on vasta aluillaan ja edessä on pitkä matka.”
      Viime hetken katumus iski. Oliko Eamon tehnyt oikein? Katse laskeutui vaaleahiuksiseen poikaan, joka tuijotti vieläkin tiiviisti yhtä muurin kulmaa. Hän halusi Alistairin tietävän, että hän välitti pojasta, vaikka olikin päättänyt lähettää hänet Isolden tahdosta luostariin. Ei se ollut ilkeyttä. Se oli vain ratkaisu, joka olisi kaikille eduksi. Ja ehkä siitä olisi Alistairille hyötyäkin, ainakin näin Eamon halusi ajatella.
      Kaikki olisi nyt enää Alistairista kiinni.
      ”Alistair”, mies sanoi lopulta, yrittäen saada pojan huomion itseensä. Alistair kohtasi Eamonin katseen. Poika oli edelleen vihainen, se näkyi. Eamon tunsi, miten hänen sydämensä halkeili entisestä enemmän.  Alistair ei halunnut tätä.
      Mutta Eamon piti edelleen kiinni ajatuksesta, että tämä olisi Alistairin parhaaksi joka asian suhteen. Sitä paitsi tämä opettaisi pojalle paljon enemmän kuin Eamon voisi opettaa. Kunhan poika vain ymmärtäisi sen.
      Mies kyykistyi ja tarttui poikaa olkapäistä kiinni, pitääkseen tuon paikoillaan, jotta voisi hyvästellä – vaikka tulisi hän silti katsomaan Alistairia.
      ”Alistair, poikaseni”, hän aloitti yrittäen pehmittää poikaa parhaansa mukaan. Hän ei halunnut Alistairin lähtevän niin vihaisena. ”Tulet varmasti viihtymään Bournshiressä. Opit varmasti paljon, ja…” Eamon piti pienen tauon. ”Ja siellä on paljon sinun ikäisiäsi poikia.” Hän loi Alistairille rohkaisevan hymyn. ”Ajattele, miten paljon voit saada ystäviä. Et ole koskaan yksin.”
      Mies katseli pojan kasvoja, jotka olivat hieman kääntyneet poispäin Eamonista, vältelläkseen miehen katsetta. Eamon odotti niiden pehmenemistä: odotti silmiin jonkinlaista innostusta tai toivonkipinää, pientä hymyä, jotain nokkelaa huomautusta… Mutta ei. Kulmat pysyivät edelleen kurtussa, suupielet hieman alaspäin kääntyneinä, ja suu tiukasti kiinni.
      Ja Eamonista alkoi tuntua vielä pahemmalta Alistairin puolesta.
      ”Kuule Alistair”, mies huokaisi lopulta, mutta ei saanut pojan katsetta itseensä. ”Se kaikki on nyt ihan sinusta itsestäsi kiinni. Tämä koko harjoittelu ja kaikki muu, ne tulevat olemaan hauskaa, kun teet siitä hauskaa.” Alistair ei vieläkään irrottanut katsettaan siitä jostain, mitä niin tiiviisti sitten tarkkailikin. ”Se tulee olemaan hankalaa, jos teet siitä hankalaa. Mutta siitä voi tulla hauskaakin. Usko minua, Alistair. Vain sinä itse voit vaikuttaa siihen, millaista sinulla tulee olemaan siellä. Heistä tulee… perheesi. Uusi kotisi.”
      Viimeinkin pojan kasvot kääntyivät takaisin Eamonin puoleen, vaikka ilme ei ollut vieläkään muuttunut. Mies kuitenkin toivoi, että poika oli kuunnellut, ja edes ajatteli asiaa.
      ”Tämä on mahdollisuus, Alistair. Sinusta on mahdollista tulla jotain suurta, paljon enemmän kuin… kuin pelkkä tallipoika”, mies yritti kannustaa. ”Sinusta tulee temppeliherra. Ritari, joka oppii käyttämään miekkaa ja kilpeä, kulkemaan ylväässä haarniskassa, ja taistelemaan itsensä ja muiden puolesta.” Eamonin hymy leveni kasvoilla, kun hän mietti, mitä kaikkea Alistair voisi tulla tekemään elämänsä aikana. ”Sinusta tulee vielä sankari! Sankari, jonka kaikki muistavat siitä, miten olet puolustanut heikompia. Puolustanut niitä, jotka apua tarvitsevat.” Ja hetken mietinnän jälkeen hän jatkoi: ”Ja olisimme kaikki sinusta ylpeitä, Alistair. Äitisi, isäsi… minä ja Teagan…”
      Ruskeat silmät tuijottivat Eamonia, ja hetken mies jo toivoi onnistuneensa, mutta sen sijaan poika käänsi katseensa pois – ja jatkoi murjottamista.
      ”No niin, poika… Alistairhan se oli?” heidän seuraansa jäänyt ritari sanoi reippaasti. Eamon nousi ylös samaan aikaan kun Alistair käänsi katseensa tuohon temppeliherraan. ”Uusi kotisi odottaa sinua.” Ritari kallisti hieman päätään hymyillen. ”Tahdotko vielä sanoa jotain hyvästeiksi?”
      Alistair laski katseensa, eikä sanonut mitään.
      ”Me tulemme katsomaan sinua, Alistair”, Eamon lupasi, vaikka pelkäsi sen lupauksen menevän kuuroille korville. Eikä poika vieläkään katsonut häneen.
      ”Pidämme hänestä kyllä huolta, herrani. Voitte luottaa siihen”, ritari lupasi, löi nyrkkinsä rintaa vasten ja kumarsi pienesti. Sitten hän suoristautui ja laski katseensa poikaan. ”No niin, mennäänhän sitten”, ritari sanoi laskien kätensä Alistairin selälle, kuin pitäen huolen, että poika varmasti seuraisi. ”Tulet varmasti viihtymään Bournshiren luostarissa…”
      Eamon katseli, miten ritari johdatti Alistairia kohti Redcliffen linnan portteja, muiden temppeliherrojen luokse. Miten poika tulisi oikein pärjäämään? Kuinka hänen oikein kävisi? Eamonista tuntui pahalta ajatella, että se oli hänen vikansa, jos Alistairille sattuisi jotakin, jos poika ei olisikaan tarpeeksi vahva, tai…
      Sitten hän huomasi, miten poika vilkaisi olkansa yli taakseen. Hän huomasi, miten tuo vihainen ilme oli vaihtunut surulliseksi ja huolestuneeksi, ja se sivalsi miehen sisintä entisestään. Hänen tulisi vetää käskynsä takaisin, ottaa Alistair takaisin siipiensä suojaan, pitää poika juuri siellä, missä hänen kuuluikin olla. Hän pyytäisi anteeksi, pistäisi Isolden hyväksymään sen, että Alistair asuisi heidän kanssaan, olisi osa perhettä, jota Alistairilla ei ollut ilman häntä, ilman heitä…
      Sen sijaan hän kuitenkin päätti hymyillä pojalle rohkaisevasti. Sinä pärjäät kyllä. Olet vahva.
      Hitaasti poika käänsi katseensa, ja pää painuksissa seurasi isoja ritareita kohti yön syleilemää tietä. Hymy katosi miehen kasvoilta huolen vallatessa hänen mielensä. Kunpa Alistair tulisi viihtymään, saisi ystäviä ja löytäisi paikkansa sieltä. Ja ennen kaikkea hän toivoi, että Alistair voisi antaa hänelle anteeksi. Hän ei kestäisi, jos poika vihoittelisi hänelle lopun elämäänsä…
      ”Hän lähti viimeinkin.”
      Eamon sulki hetkeksi silmänsä ja kokosi itsensä hiljakseen. Sitten hän kääntyi Isolden puoleen.
      ”Niin hän teki”, hän vastasi ja teki kaikkensa, ettei katsoisi enää tielle naisen nähden.
      Naisen kasvoille ilmestyi hymy – turhan leveä Eamonin makuun. ”Teit ihan oikein, kultaseni”, Isolde sanoi koskettaen kädellään miehensä käsivartta. ”Näin on parempi.”
      Meille kaikille, Eamon ajatteli, mutta sanoi: ”Tiedän.”
      Isolde hymyili hänelle viehkeästi ennen kuin nosti katseensa pimeälle taivaalle. ”Täällä alkaa tulla kylmä”, hän sanoi. ”Palataan takaisin sisälle.”
      He astelivat takaisin linnan ovelle, jolla Eamon kääntyi vielä kerran vilkaisemaan porteille, jotka sotilaat olivat laittaneet jo kiinni. Kunpa Luoja seuraisi Alistairin askelia, pitäisi pojan poissa ongelmista, ja hyvässä turvassa.
« Viimeksi muokattu: 17.06.2015 11:21:34 kirjoittanut Subbe93 »

"Zero is where everything starts!
Nothing would ever be born if we didn't depart from there...
Nothing would ever be achieved!"

- Shinichi Kudo (Gosho Aoyama)

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 172
  • © Auro
Vs: Dragon Age: Hyvästit, S, Eamon Guerrin & Alistair
« Vastaus #1 : 28.08.2015 23:07:58 »
;____;

Alistair on mun lempiasia Originsissa ihan vaan, koska se on tyhmä mies ja sillä on hirveitä vitsejä. Se on joskus jopa söpömpi kuin Sten kissanpentujen kanssa ja Wardenini joutui sen takia vahingossa outoon neliödraamaan Alistairin, Lelianan ja Zevranin kanssa. Okei, krhm, jos sitten asiaan!

Eli siis hoksasin tuon kommenttini jälkeen tsiigailla sun listausta ja sieltä löytyi lisää kaikkea jännää! Tää pisti silmään, koska näiden kahden suhde on tosi jännä tarkasteltava. En oo ikinä sen kummemmin perehtynyt, mitä Eamonista ja Alistairista on kerrottu pelien ulkopuolella, mutta tää vaikuttaa hyvältä olettamukselta. Oisin halunnut, että pelissä olis esiintynyt enempi dialogia näiden kahden välillä, joten tän lukeminen oli ilo.

Voin oikein kuvitella Isolden kasvoille kunnon bitchfacen, kun Alistair vietiin pois. En tiedä käykö mulla enempi sääliksi Eamonia vai Alistairia, kun toinen joutuu elämään syyllisyyden takia ja toinen hylättynä. :c Tää antoi kivaa näkökulmaa tilanteeseen ja kertoi enemmän... kaikesta. Asiat olis mennyt varmasti ihan toisella tavalla, jos Alistair ei olisi koskaan joutunut, öö, luostariin (?).

Tässäkin oli simppeli kielenkäyttö ja sujuva rakenne. Pitää vaan hehkuttaa, että ihanaa kun oot uskaltanut kirjoittaa tätä fandomia suomeksi! Ne pienet jutut, jotka oon ite saanut aikaan on ollut lähinnä englanniksi, koska tää fandom on vaan hirmu vaikea saada taipumaan suomen kielelle. Ihanaa kun oot onnistunut tässä näin hyvin. ♡

Subbe93

  • ***
  • Viestejä: 424
    • Aamusta yöhön... -blogi
Vs: Dragon Age: Hyvästit, S, Eamon Guerrin & Alistair
« Vastaus #2 : 31.08.2015 12:00:39 »
Alistair on tyhmä ja hänellä on onnettoman huonot vitsit, mutta ehkä juuri siksi rakastankin häntä :'D Koska... no, ehkä olen itsekin tyhmä, mutta en voi ikinä olla nauramatta sen raukan jutuille ^^' Ja ehkä teen omasta Wardenista sen verran "tyhmän", että se on hän, joka ficeissäni osallistuu Alistairin tyhmiin juttuihin mukaan :'D Mulla oli jopa mun Couslandin kuningattareksi tulemisestakin oma versioni.

Mäkin olisin tykänny, jos pelissä olisi ollut hieman enemmän dialogeja kaksikon välillä. Vaihtoivatko he mitään sanaa toistensa kanssa? Jaa, taisivat ennen arkkidemonin kohtaamista. Mutta pointti, nyt tuntui siltä, etteivät he edes tunne toisiaan, kun eivät mitään puhuneet toisilleen. Ja toisaalta, musta olisi ollut kiva, että olisi Eamoniltakin voinut hieman kysyä Alistairin lapsuudesta tai jotain, mistä olisi voinut tulla tosiaan ilmi se, miten läheisiä he ovat toisilleen olleet tai jotain.

Jeps, onhan tästä fandomista kiva kirjoittaa suomeksi, kun on kaikenlaisia sanoja, joita "pitäisi" suomentaa... Kuten just joku Blight tai Darkspawn... Tuntuu tosi hölmöltä kirjottaa: "Kaikki pelkäsivät, mitä Blight toisi tullessaan", mutta miten suomentaa se? "Kurjuus"? "Vitsaus"? "Riesa"? Toisaalta, olen itse vähän ajatellut, että se Blight on nimi, ettei sitä nyt välttämättä tarvitsisi suomentaa, mutta... niin. Jotkut ovat tarkkoja noissakin asioissa.
Ja tuo Chantry = Luostari on myös sellainen sana, mitä mietin jonkin aikaa. Veljeni ehdotti luostaria. No, ei sekään jotenkaan kuulosta täydelliseltä paikalta temppeliherrojen opettamiselle, mutta... Mikä se sitten olisi?
Täytyy siis myöntää, olen aika onneton englannissa. Sanakirja on ystäväni, ja saattaa vaatia muutaman toistokerran, ennen kuin ymmärrän täydellisesti, mitä joku sanoo jossakin lauseessaan. Tai kun välillä jotkut repliikit menevät niin nopeasti, etten ehdi rauhassa lukea ja sisäistää sitä, ja sitten kun ei kuitenkaan aina ehdi ottaa sitä sanakirjaa ja selvittämään, mikä se jokin sana on (mikäli edes enää hetken päästä muistaa, mikä se sana on xD). Siksi juuri tästäkin fandomista olisi helpompaa kirjoittaa englanniksi, mutta oma kielipääni ei sellaiseen riitä. Niinpä kirjoitan suomeksi, ja yritän pitää sen "simppelinä", eli välttää näitä kaikkia käännösjuttuja :'D

No joo, näistä kaikista jutuista vois höpistä vaikka kuinka paljon, mutta koetan nyt malttaa mieleni, ettei tarvitse ihan romaania lukea  ;D

Mutta kiitos tästäkin kommentista ♡ Tietäisitpä, kuinka onnelliseksi olet minut tehnyt, kun olet lukenut ja jättänyt vielä kommentin mun DA -ficeihin :-*

"Zero is where everything starts!
Nothing would ever be born if we didn't depart from there...
Nothing would ever be achieved!"

- Shinichi Kudo (Gosho Aoyama)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 128
  • Lunnikuningatar
Vs: Dragon Age: Hyvästit, S, Eamon Guerrin & Alistair
« Vastaus #3 : 18.11.2020 14:51:21 »
Olipa tämä liikuttava! Olit minusta tavoittanut tähän hienosti tuon Eamonin ja Alistairin välisen suhteen ja aidon kiintymyksen, ja viimeinen lause oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis päätös tälle tekstille. Mutta voi että, kyllä sydäntä vähän myös jäi särkemään Eamonin puolesta. :( Ja toki Alistairinkin, voi heitä! Kiitos paljon tekstistä!

so pull me closer and kiss me hard
i'm gonna pop your bubblegum heart

Subbe93

  • ***
  • Viestejä: 424
    • Aamusta yöhön... -blogi
Vs: Dragon Age: Hyvästit, S, Eamon Guerrin & Alistair
« Vastaus #4 : 03.12.2020 09:56:29 »
Oi, iso kiitos kommentista ♡ Ihanaa, että pidit! :) Myönnän, että olin jopa unohtanut, että olen tällaisen kirjoittanut, ja nyt sitten iski pieni kaipuu pelata Dragon Aget uusiksi ;D

"Zero is where everything starts!
Nothing would ever be born if we didn't depart from there...
Nothing would ever be achieved!"

- Shinichi Kudo (Gosho Aoyama)