Kirjoittaja Aihe: Fauni ja Yö, S  (Luettu 345 kertaa)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 7 985
  • Kellopelihurmaaja
Fauni ja Yö, S
« : 17.10.2020 14:11:39 »
Nimi: Fauni ja Yö
Ikäraja: S
Fandom: originaali
Yhteenveto: “Kuulehan, fauni Muratti”, Yö sanoo ja pysähtyy siron soittajan eteen, “ketä sinä suret?”
Haasteet: Finfanfun1000 (127.  Fauni), Originaalikiipeily (40. Himmeä), Tavoita tunnelma (Sting: Fields of Gold), Tutkimusmatka darkfluffiin

K/H: Tämä on tällainen pieni, vähän haikea teksti. Häiritsee hirveästi, kun otsikossa on tuo yö isolla, mutta koska se on myös nimi, niin pakko olla. Rip.

*

Fauni ja Yö

*

Will you stay with me, will you be my love among the fields of barley?
We'll forget the sun in his jealous sky as we lie in fields of gold

- Sting, Fields of Gold

*

Muratti soittaa panhuiluaan keskellä viljapeltoa. Tähkät aaltoilevat kevyesti tuulessa ja Muratin kiharoiden joukosta kohoavat pikkuruiset sarvet kimmeltävät kuunvalossa hopeisina. Yö on hiljaa ja kuuntelee, kuinka fauni antaa soittimen laulaa kaipauksesta puolestaan.

Kun Muratti pysähtyy hetkeksi hengähtämään, Yö päättää, että haluaa kiittää kauniista musiikista. Hän kietoo taivaan mustat silkkilaskokset leningiksi ympärilleen ja laskeutuu pellolle. Viljankorret tuskin taipuvat, sillä niin keveät Yön askeleet ovat näin elokuussa. Vuoden mittaan ne käyvät raskaammiksi: täytyyhän hänen täällä pohjoisessa kantaa suurempi osa ajasta, kun Päivä vuorostaan nukkuu pidempään.

“Kuulehan, fauni Muratti”, Yö sanoo ja pysähtyy siron soittajan eteen, “ketä sinä suret?”

Muratti kohottaa katseensa. Hänen silmänsä ovat samaa syvää tummuutta kuin Yö itse, mutta niissä on sellaista lämpöä ja ikävöintiä, johon kuolematon ei kykene. Fauni ei hätkähdä, vaikka ei olekaan nähnyt vierasta aiemmin, vaan painaa päänsä kunnioittavasti ennen kuin vastaa:

“Ystävääni Jalavaa. Hän kuoli tasan vuosi sitten. Tällä pellolla, koska aurinko poltti hänet.”

“Poltti?” Yö toistaa. “Miksi ihmeessä?”

“Jalava oli meistä kahdesta parempi soittaja”, Muratti vastaa haikeana. “Tuulikin lauloi aina hänen kanssaan. Ehkä Päivä tuli kateelliseksi ja sytytti siksi hänen lehtihiuksensa tuleen - kukapa tietää.”

“Päivä on hyvin turhamainen”, Yö tuhahtaa. “Muttei noin julma. Luulen, että hän halusi viedä ystäväsi taivaan saleihin soittamaan. Tuuli laulaa niissä vapaammin, eikä mikään himmennä nuottien hehkua. Veljeni on aina pitänyt kauneudesta, joten hän ryöstää mielellään kaiken sellaisen, joka kiinnittää hänen katseensa liian pitkäksi aikaa.”

Muratti huokaisi. “Olisi sentään voinut kysyä ensin. En ehtinyt koskaan soittaa Jalavalle laulua, jonka sävelsin hänen syntymäpäiväkseen.”

“Hmm. Haluaisitko soittaa sen minulle?”

Muratti miettii hetken ja pudistaa sitten varovaisesti päätään. “En halua olla töykeä, kunnioitettu Yö, mutta se on erityinen laulu. Katsohan, minä olin ajatellut, että pyytäisin Jalavaa vaimokseni. Tuntuisi väärältä soittaa sitä kenellekään muulle.”

Yö miettii. Kuunvalo loistaa helminä hänen mustissa hiuksissaan. Lopulta hän nyökkää kuin tärkeän päätöksen tehtyään.

“Fauni Muratti”, Yö toteaa muodollisesti. “Minun salini ovat hiljaisempia ja viileämpiä, mutta niidenkin katto kaartuu korkeana ja tähdet tanssisivat mielellään, jos joku soittaisi heille. Jos lähdet mukaani, voin pyytää, että veljeni sallisi Jalavan vierailla luonamme keskikesällä. Silloin hän tulee itse saleihini vieraaksi saattueineen ja silaa tämänkin pellon kultavalollaan jopa keskellä yötä.”

“Yhtenä päivänä vuodessa?” Muratti vastaa.

“Yhtenä yönä”, Yö korjaa. “Ja niin. Minä ja veljeni emme juuri nauti toistemme seurasta. Hän ei koskaan anna minun vierailla luonaan, vaan sulkee tiukasti ovensa talveksi. Minun on kylvettävä jääkukkia, koska hän ei suostu lainaamaan lainkaan valostaan lämmikkeeksi, ja omani on kovin kalpeaa ja kylmää.”

Muratti miettii. Hän puhaltaa muutaman nuotin panhuilustaan kuin tunnustellen. Tuuli humisee vastaukseksi ja lopulta Muratti nyökkää.

“Ainakin minulla on aikaa harjoitella kosintaani”, hän tuumii. Yö hymyilee ohuesti, mutta se on jo paljon, sillä hänellä ei ole tapana hymyillä lainkaan. Hän ojentaa lumenvalkean kätensä faunille.

“Tulehan sitten, fauni Muratti. Minä pyydän tytärtäni Iltaa tekemään sinulle uuden huilun hopeasta ja unesta. Se soi omaasi kauniimmin.”

Muratti tarttuu Yön viileään käteen.

Panhuilu putoaa viljantähkien sekaan, josta Aamurusko sen poimii ja vie mukanaan Päivän saleihin.
« Viimeksi muokattu: 18.10.2020 18:50:48 kirjoittanut Kaarne »
sinä tarjosit salmiakkia
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän

Larjus

  • Отабекқызы
  • ***
  • Viestejä: 3 045
  • En kaipaa teksteihini parannusehdotuksia tms.
    • twitter
Vs: Fauni ja Yö, S
« Vastaus #1 : 23.10.2020 18:00:04 »
Oih, olipa tämä ihana. Kaikessa haikeudessaan ja surullisuudessaankin todella kaunis ja tunnelmallinen teksti. Mulle tuli tästä mieleen jotenkin sellaiset vuosisatoja vanhat kansantarinat, jotka ovat kulkeneet alkujaan suusta suuhun, ja joilla on mahdollisesti "selitetty" esim. luonnonilmiöitä. Se on varmaan nuo Yö ja Päivä ihan omina hahmoinaan, mikä sai mieleni siihen suuntaan. Faunitkin sopivat hyvin siihen kuvioon.

Tämä oli suorastaan taianomainen kokonaisuus. Pidin erityisesti yön personifikaatiosta, siitä miten hän käärii taivaan silkkilaskokset leningiksi ylleen voidakseen laskeutua maanpinnalle. Pidin myös siitä, miten hänen ja Päivän suhde on selitetty (tuo jääkukkien kylvämiskohta oli kauniisti kerottu ♥), kuin myös tuo yötön yö. Ilta ja Aamukin olivat päässeet pienesti mukaan ^^

Kaunista luettavaa, vaikka tuosta lopusta surumielinen haikeus vähän jäikin päälle. Mutta ainakin Muratilla ja Jalavalla on nyt mahdollisuus tavata edes kerran vuodessa...

Жүрегім сені таңдады.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 257
Vs: Fauni ja Yö, S
« Vastaus #2 : 23.10.2020 19:33:28 »
Äää, aivan ihana. Tämä otsikko osui silmiini tuolla kommenttikampanjan listoilla ja päätin lukea. En ole vähään aikaan lukenut mitään tämänkaltaista. Ihan haikeaa, vähän surullista, mutta silti niin kaunista ja lempeää. Larjuksen kommentin alku voisi olla omankin kommenttini alussa. Tässä Yö tuli jollain tavalla lähelle ja hänen persoonansa vaikuttaa lämpimältä ja sovittelevalta.

Ihanasti Yö tässä lohduttaa fauni Murattia. Tarjoaa jotain sellaista, jotta fauni ei ollut ajatellutkaan. Voin ihan kuulla tuon surullisen soitannon tuolla vielä puimattomalla viljapellolla. Tämä on täynnä kuvausta, joka on kuin pehmeä peitto kovia kokeneen ylle. Olet onnistunut saamaan tähän darkfluffia, jota olet lähtenyt kirjoittamaan. Ja itse ainakin pääsin tähän pehmeään tunnelmaan.  :)

Voi että olen iloinen, että luin tämän. Kiitos ja mukavaa syksyä sinulle.  :-*

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 362
Vs: Fauni ja Yö, S
« Vastaus #3 : 27.10.2020 11:28:09 »
Kommenttikampanjasta bongasin tämän ja olin välittömästi myyty ihan vain nimen perusteella. Mun mielestä tuo Fauni ja Yö isolla alkukirjaimella on hyvinkin harmoninen! Muratti ja Jalava ovat niminä ihania myös. Tykästyin kyllä tähän maailmaan ja olen valmis lukemaan heti satukirjan, jos sulta sellainen sattuu ilmestymään joskus. :D Tämä teksti olisi kuvitettuna hieno, koska kuvailusta saa helposti kiinni ja mielikuvitus alkaa ainakin mulla toimia heti. Näen tuon maiseman ja hahmot siellä sellaisella hennolla kynänjäljellä piirrettynä, vaikka en osaakaan itse taiteilla.

Mulla oli tosiaan sellainen tutkimusmatka-olo, mitä tulee tähän genreen, ja kun koitin saada otetta tästä maailmasta  luonnonlakeineen. Tässä on oma viehätyksensä, kun ei tiedä kaikkea ja saa itse täydentää annettuja tosiasioita ja vihjeitä. Siinä on ehkä tarinoiden hienous. Hahmojen välisistä suhteista en taida edes haluta tehdä analyysiä, kun pidän ajatuksesta, että saan itse tulkita salaa. Tuntuu, että tässä tekstissä on meneillään paljon kaikkea, vaikka yleinen tunnelma onkin rauhaisa kerronnan ja kuvailun takia. Yö on vuorokaudenaikana juuri sellainen.

Sanavalinnat on tosi kauniita ja haluaisin lainata monta monta kohtaa, mutta tässä yksi suosikkini:
Lainaus
Minun salini ovat hiljaisempia ja viileämpiä, mutta niidenkin katto kaartuu korkeana ja tähdet tanssisivat mielellään, jos joku soittaisi heille.
Niin maalailevaa ja jotenkin eleganttia! Okei vielä toinen kohta, kun innostuin:
Lainaus
Minun on kylvettävä jääkukkia, koska hän ei suostu lainaamaan lainkaan valostaan lämmikkeeksi, ja omani on kovin kalpeaa ja kylmää."

Hieno!

Kiitos, oli mukavaa lukea jotain päinvastaista arkisesta ja käydä vierailulla tässä maailmassa!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 259
Vs: Fauni ja Yö, S
« Vastaus #4 : 30.03.2021 14:07:25 »
Minäkin päätin hieman tutkia, mitä darkfluffy on ja siten päädyin tänne. Ja darkfluffysta tuli tämän tekstin myötä yksi lempigenreistäni! No ehkä vähän hätäistä sanoa näin, kun genre vielä hakee määrittelyjään... mutta tämä tarina on ainakin aivan ihana! Mulle tulee tästä mieleen suuresti rakastamani laulu Päivänsäde ja menninkäinen, tunnelma on niin samanlainen. Romanttisen haikea, mutta silti uhkaava. Voi Yö, miten osaatkaan houkutella! Ja Päivä on nimenomaan turhamainen, kaikkien vuorokaudenaikojen joukosta Päivä on turhamaisin! Ja samoin Yö on juuri tuollainen petollinen! Voi fauneja, kun toisen vie Päivä ja toisen Yö :'(

En näköjään osaa sanoa mitään kovin järkevää. Luen tätä varmasti vielä monena iltana iltasaduksi itselleni ♥ Kiitos!

Show me that I'm everywhere, and get me home for tea

Ava: Ingrid