Kukkia (S, Teddy/James, ficlet)

[Meldis]

Ficin nimi: Kukkia
Kirjoittaja: Meldis
Genre: fluffy, angst, ficlet
Ikäraja: S
Paritus: Teddy/James
Tiivistelmä: James tuo lahjan Teddylle.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Tämä syntyi kirjoitusmiitissä Kaarneen antamasta aiheideasta.

Spoiler: näytä

 Ystävänpäivän kunniaksi aiheena on hellyys ja sen osoittaminen lahjalla. Kirjoita siis mikrofic, raapale, ficlet tai one-shot, jossa joku hahmoista antaa toiselle hahmolle lahjan, ja pyri kertomaan jotakin heidän välisestään suhteesta annetun lahjan kautta.

Muistan isäni joskus puhisseen, että miksi isänpäivänä ei koskaan mainosteta niin isosti, että vie isälle kukkia, toisin kuin äitienpäivänä. Että miksi kukat on hyvä lahja vain naisille, kun isäkin tykkäisi saada lahjaksi niitä. Se oli vähän mielessä tätä kirjoittaessa. On aika nopeasti kyhätty ja vain pari kertaa lukaistu läpi. Nimikin oikein ajatuksella harkittu. Hyvää ystävänpäivää! Jos lukaiset, jätäthän kommenttia! ^^


Kukkia

Se oli ihan karmea kimppu.

”Se on ihan karmea kimppu, tiedän kyllä”, James sanoi. Teddyn väsynyt ilme ei muuttunut. Hän seisoi asuntonsa oviaukossa kuin patsas. ”Kokosin sen kaupassa itse ja...kävi näin”, James jatkoi ja silmäsi ojentamiaan kukkia. Siinä oli koottuna kirkkaankeltaisia tulppaaneita, violetteja...jotain ja ne riitelivät ikävästi toistensa kanssa sekä isoja vihreitä lehtiä, joiden James oli arvellut kivasti reunustavan kimppua. Lisäksi oli sellaisia valkoisia pieniä kukkasia, joiden piti näyttää tähdiltä, mutta näin luonnonvalossa niistä tuli pikemminkin hyttyset mieleen. Ehkä siksi se kukkakaupan pitäjä oli väännellyt naamaansa hassusti, kun James oli kiihkoissaan valinnut mieleisensä kimpun. Mutta tämä ei ollut sanonut sanaakaan, varmaan joku asiakas on aina oikeassa -asenne. Nyt Jamesia vähän harmitti ojentaessaan ostoksiaan Teddylle, joka näytti siltä kuin olisi noussut kuolleista.

”Mutta, tuota, toin sen sinulle, koska tiedän, mitä maanantaina kävi”, James jatkoi määrätietoisesti. ”Isä sanoi, että en turhaan häiritsisi, kun sait sairaslomaakin. Mutta minä halusin jotenkin, tuota, näyttää, että”, James katsoi Teddyä silmiin, ”minä välitän.” Hän työnsi kimppua Teddyä kohti. Tämä katsoi Jamesia ja sen jälkeen kimppua, jonka otti sitten vastaan. Tämän sormet olivat jääkylmät. Hänen ilmeensä ei muuttunut. Silmien alla oli punaista ja harmaata, tukkakin oli tuhkanharmaa ja riippui Teddyn kasvojen ympärillä lohduttoman oloisena. James väänteli käsiään nyt, kun ei voinut enää käyttää kimppua syynä pitääkseen ne aloillaan.

”Joten, ole hyvä”, James sanoi vielä nyökäten. Teddy ei ollut sanonut mitään. Ei ollut sanonut sanaakaan sen jälkeen, kun oli avannut ovensa. Teddy käänsi kukkia kädessään, jotka vaikuttivat siltä, että tiputtaisivat nipun hetkenä minä hyvänsä.
”Tahdotko, että tulen laittamaan ne veteen?” James kysyi toiveikkaasti. Teddy katsoi taas häneen. Silmienkin väri oli harmaa, ehkä vähän sininen, jos tutki tarkkaan. Tai ehkä se oli ollut hetki sitten ihan harmaa, mutta muuttunut vähän sinisemmäksi. James keinui kantapäillään.

”Minä”, Teddy aloitti käheästi, ”en ole koskaan saanut kukkia keneltäkään.” Hän ei pystynyt vääntämään huuliaan hymyyn, mutta hän hymähti aavistuksen lempeästi. ”Kiitos”, hän sanoi. James hymyili pienesti. Teddy tutki kukkia ja James odotti.
”En ole kauhean kivaa seuraa juuri nyt”, Teddy sai sanottua hetken kuluttua kankeasti.
”Ei haittaa”, James vastasi.
”James”, Teddy ähkäisi ja kääntyi hitaasti laskemaan kimpun sivupöydälle pienessä eteisessään kuin ei lopultakaan jaksanut enää kannatella niitä. ”Tarkoitan sitä. Me ollaan tapailtu vasta pari viikkoa, enkä halua…” hänen äänensä hiipui.
”Joo, mutta sitä ennen me ollaan oltu ystäviä vuosia. Olen nähnyt sinut huonoimmillasi”, James sanoi.

”Et ole nähnyt minua, kun olen katsonut kaksi päivää sitten parini kuolevan naamani edessä.”

James puri poskensa sisäpintaa. Teddy tuijotti varpaitaan. Villasukassa oli alkava reikä isovarpaan kohdalla.
”Minua ei haittaa nähdä se nyt. Mutta jos haluat mieluummin olla yksin, ymmärrän kyllä. Halusin vain tehdä edes jotain”, James sanoi ja viittoi kukkiin. Teddy nieleskeli hetken aikaa.
”Yksinolo ei ole auttanut. Mutta ei parantajalle juttelukaan”, hän sanoi epävarmana.
”Sitten ollaan hiljaa yhdessä”, James sanoi.

Teddy hymähti taas, samaan tapaan kuin äsken, pieni iloisempi nuotti äänessään. Hän astui askeleen taaemmas, että James pääsi sisään.

[Altais]

Ihanaa, ystävänpäiväaiheinen teksti lahjan antamisesta! Olipa tämä tosi sympaattinen, ja James oli ihanan kömpelö ja epävarma valitessaan ja antaessaan kukkia Teddylle. Tykkään Teddy/James -parituksesta, ja varsinkin tällä lailla, että ollaan kyllä tunnettu ja oltu kavereita pitkään, mutta sitten kun ollaankin yhdessä, kaikki on sittenkin uutta ja jännittävää, eikä oikein tiedäkään, miten päin pitäisi olla.

”Mutta, tuota, toin sen sinulle, koska tiedän, mitä maanantaina kävi”, James jatkoi määrätietoisesti. ”Isä sanoi, että en turhaan häiritsisi, kun sait sairaslomaakin. Mutta minä halusin jotenkin, tuota, näyttää, että”, James katsoi Teddyä silmiin, ”minä välitän.”

James oli niin hellyttävän vilpitön halutessaan jotenkin osoittaa Teddylle välittämistä. Monestihan sitä ei oikein tiedä, miten olla jonkun kovia kokeneen lähellä, ja silloin olisi helpompi vaan jättää rauhaan ja ajatella, että toinen tarvitsee aikaa. Mutta varmaan Teddy kuitenkin tuli paremmalle mielelle Jamesin eleestä, vaikka ymmärrettävä reaktio tuokin, ettei uuden poikaystävän haluaisi näkevän itseä silloin, kun on kaikkein huonoimmillaan. Mutta James on kuitenkin muutakin kuin uusi poikaystävä, joten varmastikaan tuo ei hänen kiinnostustaan saa loppumaan, vaikka Teddy sitä pelkäisikin.

”Minä”, Teddy aloitti käheästi, ”en ole koskaan saanut kukkia keneltäkään.” Hän ei pystynyt vääntämään huuliaan hymyyn, mutta hän hymähti aavistuksen lempeästi. ”Kiitos”, hän sanoi. James hymyili pienesti. Teddy tutki kukkia ja James odotti.
”En ole kauhean kivaa seuraa juuri nyt”, Teddy sai sanottua hetken kuluttua kankeasti.

Teddyn surkea olemus herätti tässä kyllä tosi paljon sympatiaa, kun kaikki hänessä oli jotenkin ihan harmaata, surullista ja väsähtänyttä. Jamesin kimppu oli varsinainen väriläiskä, ja ehkäpä se piristi Teddyä, joka itsekin taitaa yleensä olla aika värikäs, paitsi poikkeuksellisesti juuri nyt. Ehkäpä tuo värien kirjo ja pieni yhteensopimattomuus ei ollut niin paha juttu kuin James ajatteli, ja ehkä se oli juuri sopiva palauttamaan ainakin hiukan värejä Teddyn elämään. Uskon, että aika ja Jamesin suloinen huolenpito saavat Teddyn kyllä palaamaan tuosta vielä takaisin elävien kirjoihin. Kiitos ystävänpäivän piristyksestä! Niin, ja ehkäpä pitää seuraavana merkkipäivänä muistaa antaa puolisolle kukkia, koska kyllähän ne tosiaan voivat ilahduttaa miestä ihan yhtä lailla kuin naistakin.

[valokki]

Olipas ihana yllätys löytää Finistä ystävänpäiväluettavaa! Vaikka tämä olikin vain ficletmittainen, tuntui tämä jotenkin pidemmältä tarinalta, ja tällä pienellä kurkkauksella pääsi oppimaan yllättävänkin paljon Jamesin ja Teddyn elämistä. En hirveän paljoa ole lukenut fikkejä tästä uudemmasta sukupolvesta, vaikka heistä lukeminen onkin välillä tosi kutkuttavaa, kun hahmot ovat tavallaan tuttuja, mutta sitten eivät kuitenkaan.

”Mutta, tuota, toin sen sinulle, koska tiedän, mitä maanantaina kävi”, James jatkoi määrätietoisesti. ”Isä sanoi, että en turhaan häiritsisi, kun sait sairaslomaakin. Mutta minä halusin jotenkin, tuota, näyttää, että”, James katsoi Teddyä silmiin, ”minä välitän.”

Mun sydän suli täysin tälle sun Jamesille. <3 Hän on selvästi halunnut piristää Teddya mutta alkaakin kyseenalaistaa koko suunnitelmaa ja kimppua, ja jännitys purkautuukin sitten höpöttelynä. Vaikka toisaalta hän kyllä onnistuu sanomaan ääneen myös sen tärkeimmän, eli että hän välittää Teddysta. Teddysta lukiessa taas tuli itsekin hieman surulliseksi, kun hänestä oikein huokui, kuinka pahalta hänestä sillä hetkellä tuntui, ja olitkin tosi elävästi kuvaillut, miten voimakkaasti Teddyn suru näkyi ulkopuolelle. Onneksi loppu oli kuitenkin onnellinen ja toiveikas, ja James osasi olla Teddylle juuri oikealla tavalla läsnä vaikealla hetkellä.

”James”, Teddy ähkäisi ja kääntyi hitaasti laskemaan kimpun sivupöydälle pienessä eteisessään kuin ei lopultakaan jaksanut enää kannatella niitä. ”Tarkoitan sitä. Me ollaan tapailtu vasta pari viikkoa, enkä halua…” hänen äänensä hiipui.
”Joo, mutta sitä ennen me ollaan oltu ystäviä vuosia. Olen nähnyt sinut huonoimmillasi”, James sanoi.

Oli tosi jännittävää lukea näistä pienistä tiedonmurusista, joita olit saanut upotettua tähän tarinaan. Molemmat olivat selvästi jo aikuisia, mutta heillä oli myös pitkä yhteinen historia takanaan ystävinä. Ja James on varmasti ihan oikeassa; vaikka he olisivat alkaneet tapailemaan ihan vasta hiljattain, on pitkä ystävyys varmati luonut jo vahvan pohjan ja yhteyden heidän välilleen, jolloin toisen seurassa voi olla ihan oma itsensä. Jamesin itsepintaisuuden takia Teddykin varmaan tajusi, ettei hänen tarvitse esittää mitään Jamesin seurassa, vaikka he ihan vasta hiljattain ovatkin alkaneet tapailemaan.

Kiitos, tämä oli todella ihana ystävänpäivän piristys! <3 Tämän ansiosta syntyi myös kova hinku etsiä lisää luettavaa tästä pariskunnasta.

_{Oli muuten hauska huomio tuosta, kuinka kukkia ei useinkaan mainosteta miehille annettaviksi, vaikka ihan yhtä hyvin kukat voivat heitäkin ilahduttaa! Enpä ollut koskaan tullut tätä edes ajatelleeksi.}

[Linne]

Tämä oli tosi mielenkiintoinen teksti!

En ole tainnut koskaan lukea Jamesista ja Teddystä aikuisina, joten tämän parituksen tajuamisessa kesti hetki, mutta tämähän on tosi mielenkiintoinen ja symppis. Alussa pidin tätä tällaisena ystävällisenä, suloisena fluffytekstinä, missä ollaan joko ihastuneita tai sitten vasta seurustelun kynnyksellä ja ajattelin että miten somaa, James tuo Teddylle kukkia <3 Kukkakimpun kuvaus nauratti ja oli ihanan realistinen, ne suunnitelmat kun on yleensä parempia päässä kuin käytännössä.

Kesken tekstin tunnelma kuitenkin muuttui huomattavasti. En alkutiedoista hoksannut katsoa, että tässähän oli tosiaan angstia mukana, joten tuo käänne tuli yllätyksenä. Teddyn nuutunut olemus tosin antoi vähän ideaa, ettei tässä nyt kaikki ole kunnossa, mutta luulin että syynä oli krapula sairaus tai jokin vastaava, mutta kyse olikin paljon vakavammasta asiasta. Ihanaa kuitenkin, että James halusi isänsä vastustuksesta huolimatta tulla piristämään Teddyä ja halusi osoittaa tälle että välittää, vaikka Teddy ei omien sanojensa mukaisesti ollutkaan erityisen hyvää seuraa. Tilanne oli varmasti hankala molemmille, jos suhdetta tosiaan on takana vasta pari viikkoa, mutta kuten James huomauttaa, ystäviä on kuitenkin oltu vuosia, eikä se mihinkään katoa, vaikka uudet tunteet tulevatkin esille.

Kiitos tästä, tämä oli tosi mielenkiintoinen teksti josta angstisesta sivumausta huolimatta jäi hyvä mieli.

[Vendela]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta

Kukkien saaminen pitäisi olla kaikkien etuoikeus, ei vain naisten. Tämä nyt vaan tämmöisenä alkuhuomiona Joten olipa ihanaa, että muutkin ajattelevat näin ja olit kirjoittanut osittain siksi tämän tekstinkin Mutta sitten tuohon Jamesin vailtsemaan kimppuun... saatoi ehkä hieman naureskella hänen valinnoilleen, ei sillä että itse osaisin yhtään sen paremmin On tuolla myyjällä ollut varmasti pokassa pitelemistä!

Ah ja voih kuitenkin Teddyä! Ihan sydämestä otti kun hän oli noin huonossa jamassa. Ihanaa kuitenkin, että yhteinen sävel löytyi ja yhdessä voi onneksi olla ihan hiljaakin, se varmasti auttaa ja helpottaa oloa. Tämän olisi voinut lukea semmoisena bromancena mutta kivaa, että taustalla oli myös tuo suhde Pääosassa olivat kuitenkin nuo kukat!

Kiitos tästä! Linne tuossa sanoikin hyvin, että angstista huolimatta tästä jäi hyvä fiilis

Vendela

[Larjus]

Eivät ole minustakaan kukat vain naisten lahja, varmasti monet miehetkin ilahtuisivat saadessaan kukkia! Hauska että sulta syntyi aiheeseen liittyvä fici. Herttainen James karmean kimppunsa kanssa Ajatus on tärkein, ja vaikkei hänen tekemänsä kukkakimppu ehkä mikään esteettisin ja kaunein ole, en mä usko, että se nyt niin kamala on. Ihana myös, miten hän ei jänistänyt vaan antoi kukat Teddylle ja oli muutenkin niin määrätietoinen.

Mutta minä halusin jotenkin, tuota, näyttää, että”, James katsoi Teddyä silmiin, ”minä välitän.”

Voi mikä murunen ♥

Teddy on melkoisen reppana tässä, ja oikein huokuu hänen ulkomuodossaankin. Jänniä metamorfimaagien kyvyt kyllä. Heräsi kiinnostus, että mikä onkaan vetänyt Teddyn noin kurjaan kuosiin, kun tarina ei kerro siitä oikeastaan mitään. Eihän se toki tässä ole pointtina, mutta olen tuttuun tapaan utelias Oli mitä oli, selvästi Jamesin vierailu (ja lahjakin) piristi Teddyä!

”Yksinolo ei ole auttanut. Mutta ei parantajalle juttelukaan”, hän sanoi epävarmana.
”Sitten ollaan hiljaa yhdessä”, James sanoi.

James on niin ihanan mutkaton tässä! Sellaista pehmeää määrätietoisuutta, ei liian painostavaa muttei ole heti antamassa periksikään ja jättäytymässä takavasemmalle. Sekin on tärkeä havainto, että yhdessä ollessa ei aina tarvitse olla äänessä, hiljaakin voi olla ja se on ihan yhtä tärkeää ♥ Itsekin arvostan tosi paljon sitä, että ystävän tai kenen tahansa muun itselle tärkeän ihmisen kanssa voi olla "yksin yhdessä", ettei välttämättä tarvitse puhua tai muutenkaan olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa. Jotain sellaista Teddykin selvästi tarvitsee. Ihanaa kun hän ehtii selvästi piristyä näin lyhyenkin ficin aikana :3 Itsellekin tuli angstisesta vibasta huolimatta hyvä mieli tämän lukemisesta!

[Meldis]

Altais, kiitos, kun tulit kommentoimaan. ^^ Friends to lovers on lähellä myös sydäntäni. Ajattelin, että James on vähän sellainen, että tässäkin pohti, että parempi olisi antaa Teddyn olla, mutta ei voi olla antautumatta impulsiivisuudelleen ja pakko on tehdä edes jotain pientä. James varmaan ajatteli, että tässäpä on varmasti värikäs kimppu, joten Teddy kyllä pitää siitä. Kiitos piristävästä kommentistasi! ^^

valokki, kivaa, että tulit kommentoimaan. Uusi sukupolvi on jännä, kaikki tulkinnat ovat yhtä aikaa yhtä totta ja joka kerta saa samoista hahmoista lukea uutta. Metamorfimaagius on kauhean kiva väline välittää tuntemuksia visuaalisesti, tuli ihan mieleen, miten Tonks oli kutoskirjassa niin harmaa koko ajan johtuen hänen väleistään Remuksen kanssa. Oli kiehtovaa pistää James ja Teddy tähän asetelmaan, kun vain muutama viikko takaperin Teddy ei olisi kieltäytynyt ystävänsä lohdutuksesta, mutta yhtäkkiä asia ei olekaan niin yksinkertainen. Vaikka oikeastaan onhan se edelleen. ^^ Kiitos kivasta kommentistasi!

Linne, kiitos ihanasta kommentistasi! Se oli haaste pitää tämän ystävänpäiväfiiliksessä, kun jotenkin tähän ujuttautui mukaan angstiakin. Sellaisissa suhteissa, joissa pohja on ollut ystävyydessä tosi kivaa on, että ystävyys ei katoa mihinkään, vähän muuttaa muotoaan ja siksi tämäkin hetki oli Teddystä alkuun vaikea, mutta onneksi hän osasi ottaa lohdutuksen vastaan Jamesilta, vaikka suhde onkin muuttunut. Kiitos, kun tulit kommentoimaan. ^^

Vendela, kyllä ehdottomasti, kaikki ansaitsevat lahjaksi kukkia! Mekin sisaruksieni kanssa annetaan isälle kukkia isänpäivänä nykyään, kun tajuttiin, että se on tosi kiva lahja ihan kaikille. Minusta sellainen hiljainen yhdessäolo on jotenkin tosi kaunista ja varsinkin tässä tilanteessa varmaan parasta, mitä Teddy voisi tarvita. ^^ Kiitos ihanasta kommentistasi!

Larjus, kiitos, kun tulit kommentoimaan. ^^ Ajatus on tärkein ja Jameskin varmaan tajuaa sen, vaikka ajattelisikin, että vitsi kun oikeasti nätti kimppu olisi ollut kaikkein kivoin. Metamorfimaagius on tosi kiva työkalu välittää tunteita, vähän Tonksin jamaa kutoskirjassa tätä kirjoittaessa muistelin. Minä taisin pohtia, että Teddy oli tuoreena aurorina lähtenyt keikalle, joka oli mennyt sitten tosi pieleen. Minäkin tykkään siitä, että voi olla vain hiljaa toisen kanssa ja siitä varmasti on eniten apua Teddylle juuri nyt. Kiitos kommentistasi, siitä tuli hyvä mieli minulle!