Kirjoittaja Aihe: Hunajan maku on rakkauden alku - scifi - K11  (Luettu 94 kertaa)

Abarat

  • ***
  • Viestejä: 299
Originaalin nimi: Hunajan maku on rakkauden alku
Kirjoittaja: Abarat (Oon julkaissut tän saman myös eräällä toisella sivustolla)
Ikäraja: k11
Tyylilaji/Genre: Lievä hempeilyscifi
Varoitukset: Komitea on usuttanut Zenithin tappamaan kapinallisen, tähän viitataan muutaman kerran. Mitään muuta pelottavaa tässä ei ole.
Yhteenveto: Kurjalla Omega-planeetalla vaikutusvaltainen Komitea on usuttanut Mars ja Zenith-nimisen kaksikon erään kapinallisen perään. Vaan mitä tapahtuu, kun Mars tunnistaa kapinallisen Maan ajoilta?
Muuta: Puhdasta sanoilla leikittelyä. Sopii Finin Scifihaasteeseen. Toivottavasti tekstin muotoilu ja ulkoasu ei häiritse pahasti! Lukijoiden kommentit on aina kivoja!

LUKU 1

Gamma Cephein Omega-planeetalla oli sietämätöntä elää. Mars harppoi Zenithin rinnalla pitkin saastaisia katuja, jotka vilisivät radioaktiivisia rottia. "Hei, pomo, en tykkää tästä, en sitten yhtään... Pitääkö se kapinallinen todella tappaa heti kättelyssä?" Zenithin hermostunut ja sortuva ääni valitti. Mitä muutakaan saattoi odottaa vasta 18-vuotiaan aloittelijan suusta, jolle jätettiin aina likaiset hommat? "Turpa kiinni, taliaivo! Komitea sinut valitsi tähän hommaan. On vaarallista valittaa", Mars kivahti ja vilkaisi syrjäsilmällä nuorempaa miestä, joka pälyili hermostuneena ympärilleen. "Niin, ja sinä olet pallo jalassa Komitean suhteen. Olet pelkkä juoksupoika, Komitean koira, jota potkitaan mihin sattuu", Zenith huomautti, koska oli tuntenut Marsin kokonaiset viisi päivää. Mars hymähti ja osoitti edessä olevaa pikkuruista älytaloa, jonka pelkkä näkeminen aiheutti klaustrofobiaa. Älytalossa oli keltainen, yleisten määräysten mukaisesti valmistettu hauras ovi.
Mars potkaisi oven sisään. Ovi oli puhdas vitsi, näennäinen turva. Se oli kuin verho, jonka saattoi työntää syrjään leikiten. Sisällä yksiössä oleva henkilö päästi yllättyneen äänen ja jotain putosi ja särkyi lattialle pirstaleiksi. Ensimmäiseksi Mars otti esille Maan aikaisen revolverin ja ampui Suojelijaa suoraan silmien väliin. Suojelija, joka löytyi joka kotitaloudesta, raportoi rikkeistä suoraan Komitealle. Tämä Suojelija oli jo hommansa hoitanut raportoimalla kapinallisen rikkeistä, mutta Mars ei voinut sietää sitä, että hänen ja Zenithin keikasta raportoitaisiin eteenpäin yhtäkään pikkuvirhettä. Suojelija kaatui lattialle selvästi toimintakyvyttömänä. Androidi oli aina pelkkä androidi, lelu suorastaan. Mars ja Zenith katselivat tarkemmin asukasta. Naisella oli alaselkään ulottuvat vihreäksi värjätyt rastaletit ja kauniit, mutta hämmästyneet kasvot. Mars haistoi Maan ajoilta olevan pakuriteen sekä hunajan. Marsin hajuaistia oli aina kehuttu ja kapinallinen oli ilmeisesti ollut juuri juomassa erikoisjuomaansa.

"Mitä Herran tähden te minusta haluatte?" Nainen huusi loukkaantuneella äänellä ja laittoi kädet puuskaan. Yllättävän rohkea veto, ajatteli Mars. "No niin, akka, anna ne jalokivet meille ja sassiin!" Zenith huudahti käskevästi ja hiveli sormillaan markkinoiden tehokkainta sädepistooliaan. "Vastahan minut siirrettiin tänne?" Itsevarma ja kaunis nainen tokaisi kysyvään sävyyn. "Taskussasi. Suojelija teki sinusta raportin. Äitisi kaiketi sulloi ne "salaa" mukaasi ennen kuin jätit... Maan", Mars kuiskasi viimeisen, kielletyn sanan. Nainen, raportin mukaan tulokas 600, tunnusteli villatakkinsa taskuja. Hän veti esiin valtavan harmaan kangaspussukan. "Ei ihmekään että oloni oli niin painava! Tällainen möykky!" Nainen hymyili hurmaavasti ja heitti pussukan kuin koripalloilija suoraan yllättyneen Zenithin kouriin. "Kohta kaikki on ohi, tulokas 600." Mars tokaisi, pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja avasi nahkatakkinsa vetoketjua. Älytalossa oli hornamaisen kuuma! "Saimme ne, joko saan tappaa hänet, Mars?" Zenith kysyi tällä kertaa oudon innokkaasti. "Malta hetki, Zenith", Mars sanoi. Jokin naisen kasvoissa askarrutti miehen mieltä. Jokin Marsin sisällä liikahti. Mars itse oli syntyjään Maasta, ja nyt hän viimein tunnisti Zendayan! Mars otti tukea seinästä, jonka älymateriaali antoi hiukan periksi. Samassa Komitean miehen digitaalikello alkoi hälyttää kimeästi. "Voi helvetti, ei nyt..." Mars valitti ääneen ja nollasi näytön. "Joko visiittimme annettu aika loppui? Tapanko hänet nyt?" Zenith jankutti ja kääntyi katsomaan hämmästyneenä kokeneempaa miestä. "Odota!" Mars käski ja kaivoi taskustaan punaisen pillerin. Hän huokaisi, nakkasi sen suuhunsa ja odotti. Pilleri liukeni suuhun ja kaikki oli taas hyvin, eli todella huonosti. Zendaya katseli Marsia uteliaasti sivusta.

"Mars, jos tuo on se rangaistuksesi, miksi otat niitä?" Zenith kysyi ihmeissään. "Puhuin Maasta ihan liian monta kertaa. Se on kiellettyä. Meitä valvotaan. En halua Komitean eteen kapinallisena", Mars selitti vinosti hymyillen ja oikaisi ryhtiään. "Jos tuo on se uusin mielenhallintapilleri, niin sillä täytyy olla jotain sivuvaikutuksia. Haluaisitko valmistamaani pakuriteetä hunajan kanssa?" Zendaya kyseli huolestuneena, unohtaen olevansa uhattuna. "En! Zenith, meidän olisi pitänyt jo lähteä. Hoitaa homma ja painua kotiin." Juuri silloin älytalon seinäkaiuttimista alkoi kuulua korviavihlovaa hälytysääntä, kuin palohälyttimestä konsanaan. "Mitä tämä on?" Zenith kysyi ihmeissään ja katseli huoneessa ympärilleen. "Älytalo puolustautuu! Ei olisi pitänyt ampua Suojelijaa Maan aseella!" Mars huusi kiihtyneenä ja otti askelia oviaukolle. Liian myöhään, sen huomasi myös harmaata, painavaa pussukkaa pitelevä Zenith. Älytalo sulki heidät ikään kuin valtavaan häkkiin, oviaukkokin oli nyt tukittu. Älytalon hälytys loppui kuin veitsellä leikaten. He olivat nyt ansassa keskenään.

Luku 2

Zendayalla oli runsaasti aikaa valmistaa uusi erä pakuriteetä, runsaalla hunajalla maustettuna. Zenith tajusi, että he olivat nyt kaikki samassa veneessä. Hän ei ymmärtänyt uudenaikaisten älytalojen päälle, kun hän itse asui halvassa majassa kaivosten tuolla puolen. "Zen", Mars sanoi äkisti. "Marshall", vastasi nainen puolestaan, varautuneesti. "Te tunnette toisenne?" Zenith vaati tietää ja istuutui lattialle. "Tunnistin sinut vasta puhetyylistäsi", Mars sanoi ja pudisti hämmentyneenä päätään. "Tulokkailla ei saa olla varallisuutta, Maan jalokivistä puhumattakaan! Kapinallinen olet kuulemma muutenkin päästä varpaisiin. Yksityiskohtia meille ei annettu", Mars selitti ja kieltäytyi teestä. Zendaya joi sen sijaan hyvällä halulla. "Minulle tuli kiireinen lähtö, silloin Maasta. Näin sinut mutta en saanut huikattua sinua mukaani. Tuho oli kiivaimmillaan", Zendaya selitti mietteliäällä äänellä ja pyöritteli mukiaan käsissä. "Sain nimesi, mutta en mitään muuta. Olimme molemmat valmiita lähtöön, lopullisesti", Mars sanoi hiljaa. "Olimme ehkä samalla tutkimusasemalla töissä, mutta se ei tee meistä rakastavaisia!" Zendaya sanoi kiivaasti ja laski tyhjän mukinsa pöytätasolle kolahtaen. Mars varoi lattialla olevia siruja lähestyessään naista. "Hei, lopettakaa jo! Ei lemmenlurituksia minun työvuorollani!" Zenith huomautti hämmentyneenä kohteensa puheliaisuudesta ja kollegansa lemmekkyydestä. "Muistan sinut, muistan todella hymysi", Mars sanoi ja päätti varjella naista Zenithiltä kävi miten kävi. Mars oli jo hyvin lähellä naista ja hän aisti Zendayan vartalosta santelisaippuan upean tuoksun. Mars päätti kokeilla onneaan suutelemalla häntä. Zendaya vastasi suudelmaan arasti, mutta vastasi kuitenkin. Mars maistoi naisen huulilla hunajan pilkahduksen. Maan hunajan.

"Marshall, emme me voi... jos kohta kuolen... jos hän tappaa minut..." Nainen sopersi vastalauseita ja liikautti päätään nuoren Zenithin puoleen. "Mars, käytä digitaalikellosi hätäpainiketta. Komitean edustaja tulee itse paikan päälle. Hän on kokeneempi kuin me yhteensä. Hän avaa tuon lukituksen!" Zenith määräsi ja nousi pystyyn, ase edelleen hyppysissään. "Kuvittelin nappaavani jalokivet itselleni. Olen saavuttanut jo niin paljon luottamusta... Olisin saanut etumatkaa. Halusin aloittaa alusta jossain ihan muualla... Nyt en voi enää tehdä niin", Mars paljasti Zendayalle kuiskaten. Nainen katsoi terävästi takaisin sanomatta kuitenkaan mitään. Mielenhallintapilleri alkoi selvästi jo vaikuttaa. Sivuvaikutuksena esiintyi aina väsymystä, uneliaisuutta ja tokkuraisuutta. Marsilla oli kiire puhua. "Näen eläviä unia Maasta. Sinusta, että olet vaarassa! Näen muistoja myös päiväsaikaan. Ja se on ankarasti kielletty tällä planeetalla, tiedäthän? Maa on ihmiskunnan historian häpeäpilkku, se menetettiin ja koko mahdollisuus vaalia Maan floraa ja faunaa tyrittiin totaalisesti. Siitä ei saa enää puhua, ei kirjoittaa. Se olisi liian häpeällistä tälle ylpeälle kansalle. Maan historia pyyhkäistiin pois noin vain!" Mars selitti kuumeisesti ja Zendaya kuunteli.

Zenith pilasi tunnelman astumalla Marsin eteen ja painamalla hätäpainiketta Marsin puolesta. "No niin! Nyt on kansallinen vapaapäivä, ainoa vuodessa. Me olimme täällä poikkeusluvalla ja nyt joku Komitean jäsen saa raahata perseensä tänne ja avata tuon lukituksen!" Zenith selitti nuoren miehen innokkuudella näyttäen kuitenkin levottomalta. "Hyvä. Saadaan tämä pois päiväjärjestyksestä", Mars tokaisi äkkiä kylmällä ja tunteettomalla äänensävyllä. Zendaya kavahti taaksepäin ja vältteli miesten katsetta. Varttitunnin kuluttua lukitus avattiin.

Luku 3

"Ette saanut hommaa hoidettua vai?" Korkea-arvoinen Komitean jäsen, Pbhu kysäisi ylenkatsoen heitä. "Saalis on tässä, se kuuluu Komitealle!" Zenith sanoi ylpeänä ja heitti pussukan suoraan Pbhun käsivarsille. "Hyvä. Nainen on silti vielä tuossa. Elossa ja hengittäen", mustiin pukeutunut mies naurahti julmasti. "Hän ei tiennyt, tulokas 600 ei tiennyt kantavansa jalokiviä mukanaan!" Mars kiirehti puolustamaan. "Mitä sitten? Tulokkailla ei sallita varallisuutta. Vielä vähemmän Maan varallisuutta." Pbhu tokaisi laiskalla äänellä, Mars huomasi, ettei Komitean miehellä ollut asetta mukanaan ja hänet oli yksin hälytetty paikalle. Kaikki riippuisi Zenithistä. "Tulokas 600, olet rikkonut planeettamme lakia jo liiallisesti ja kohtalosi on kuolema. Niin on päätetty, eikä vastaan ole sanomista", Pbhu lateli lattealla äänellä. "Mitä jos tarkistat ne jalokivet, ovatko ne varmasti aitoja?" Zenith kysyi ahneesti ja viittoi Pbhua tutkimaan pussukkaa tarkemmin. Haluttomasti mies avasi nyssäkän ja näki jalokivet. Pbhu mykistyi täysin ja ilme kasvoilla oli äkkiä lempeän kunnioittava. "Minä olen Marshall ja hän on Zendaya, olemme molemmat Maasta ja rakastamme toisiamme vaikka kuolemaan asti!" Mars puhkesi puhumaan äkillisen tunteellisesti, mutta sanat takertuivat toisiinsa ja silmät olivat vain puoliavoinna. Miestä väsytti jo kovasti ja henkinen taistelu Komiteaa vastaan uuvutti häntä lisää. "Mitä sössötät, mies? Pitäisikö minun päästää teidät menemään? Katso nyt itseäsi! Tuollainen vätys, joka ei saanut hommaansa hoidettua. Naisen oli määrä kuolla sinun todistaessa tapahtunutta!" Komitean mies pilkkasi ja esitteli arvovaltaansa.

"Gamma Cephein Omegalla ei tarvita heidän kaltaisiaan. heille ei ole enää mitään käyttöä. Ottakaa minut Komitean leipiin, pysyvästi! Otan kernaasti Marsin paikan!" Zenith ehdotti kiihkeästi, sillä hän halusi turvatun toimeentulon. "Jaa... No mikä ettei?" Pbhu totesi poissaolevalla äänellä ihaillessaan Maan värikkäitä jalokiviä kourissaan. "Zenith, ole sitten Komitealle uskollinen", mies sanoi äänessään uutta pehmeyttä ja näin ollen hän päästi kaksikon menemään. Uupunut Mars tarttui Zendayan käteen ja he kiiruhtivat pois, suoraan Marsin alukselle. "Sain säästettyä henkesi", Mars huomautti istuutuessaan aluksen penkille. "Ja minä uskon, että saamme sen haluamasi uuden elämän alta aikayksikön!" Zendaya ilmoitti hilpeällä äänellä, yhtä rennosti kuin oli Maassa puhunut. "Mihin suunnataan? Alus on täydellisesti varusteltu pitkää matkaa varten", Mars kysyi ja innostui mielensä usvasta huolimatta. Ei enää mielenhallintaa! "Miten olisi Mars-planeetan siirtokunta, Mars... Tarkoitan Marshall?" Zendaya kysyi tuttu hymy kauniilla kasvoillaan ja istuessaan aluksen ohjaajan paikalla. "Se sopii paremmin kuin hyvin, Zen", Mars vastasi ilahtuneena. He nauroivat yhdessä onnesta ja uuden elämän alusta jättäessään Gamma Cephein kurjan Omega-planeetan taakseen... Kohti jotain uutta, kaunista ja tuntematonta.
« Viimeksi muokattu: 01.07.2020 12:07:55 kirjoittanut Abarat »