Kirjoittaja Aihe: Vastaamattomuus ei ole vaihtoehto (Répondez s’il vous plaît) (S, Ron, oneshot)  (Luettu 1845 kertaa)

Beatrix Bones

  • Viinihaukka
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 127
Kommenttikampanjasta hyvää päivää! Mä päätin ottaa listauksestasi luettavaksi tämän tekstin, koska en ole tainnut koskaan lukea tekstiä, jossa Ron olisi päähenkilönä ja asioista kerrottaisiin nimenomaan Ronin näkökulmasta. Lisäksi tekstin nimi oli niin mielenkiintoinen ja puhutteleva, että koen tämän tuovan mukavaa virkistelyä gradun tuijottelemisen rinnalle!

Tämä sun teksti oli mun mielestä niin Ronia, että näin on aivan hyvin voinut käydä sinä Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion välisenä kesänä, kun Harry luuli ystäviensä hylänneen hänet - onhan se myös loogista, että Ronkin pohti päänsä kipeäksi miksi Harry ei vastannut hänelle. Toisaalta tässä myös huomaa sen, kuinka tärkeitä ystävyyssuhteet ovat ns. ala-asteikäisille (11-12-vuotiaille tässä tapauksessa) ja miksi sosiaalisten suhteiden ylläpito on tärkeää kaikenikäisille. Ron oli tässä myös aivan yhtä lojaali millaiseksi J.K. Rowling hänet sarjassa kirjoitti ja sait korostettua tätä piirrettä hyvin! Tykkäsin myös siitä, kuinka looginen Ron on 12-vuotiaaksi (opettajana oon huomannut, että 6.-luokkalaisten iässä olevien aivoitukset ovat hyvin usein kaikkea muuta kuin loogisia...) pohtiessaan syitä sille, miksi Harry ei ole saanut kirjettään. Joku toinen lapsi olisi voinut vain todeta, että Errol on niin vanha ettei löydä perille, mutta Ron osasi jo pistää merkille sen, että Hermione oli kuitenkin kirjeensä saanut vaikka hänkin asuu jästilähiössä. Loogista oli myös ajatus siitä, että ehkäpä ne ilkeät Dursleyt ovat estäneet kirjeet! Tässä tekstissä korostui myös lapsen viattomuus, sillä Ron ei edes halunnut hyväksyä sitä vaihtoehtoa, että Harry ei olisi enää halunnutkaan olla hänen ystävänsä - lapsilla on tapana nähdä asioiden positiiviset puolet. Toisaalta myös lasten ajattelua hallinnoiva mustavalkoisuus oli hienoisesti esillä juuri Dursleyn perheen pohdinnan muodossa. Kaiken kaikkiaan teit tässä Ronista ihanan syvällisen ja moniulotteisen hahmon!

Seuraavaksi haluan sanoa sanasen tavastasi kirjoittaa. Pidän sun tavasta kuvailla Ronin ajatuksia ja ympäröivää miljöötä, sillä siinä on jotain niin kaunista ja soljuvaa, että pystyin sieluni silmin näkemään asiat, jotka Ron näki ja joita hän ajatteli. Sulla on ihana kerronnallinen tapa kirjoittaa tällaisia kronologisia tekstejä, ja punainen lanka pysyy hyvin matkassa mukana koko tekstin ajan! Sun sanavalinnat ovat myös vaihtelevia, josta mä pidin hyvin paljon - se luo mun mielestä tekstiin sujuvuutta ja koheesiota. Lisäksi tätä oli helppo seurata eikä mulle jäänyt sellaisia ihmettelyn hetkiä, vaan mulle oli selvää mitä halusit tekstillä sanoa.

Lainaus
Yksin hänestä ei ehkä olisi tekemään juuri mitään (paitsi odottamaan, ja siihenhän hän ei enää suostuisi). Mutta onneksi yksinäisyyden tunteestaan huolimatta hän ei ollut yksin. Hän ei ehkä tiennyt, miten saisi yhteyden Harryyn, kun kirjeetkin tuntuivat haihtuvan savun lailla ilmaan, mutta hänellä oli veljinään kaksi ideanikkaria, jotka taatusti keksisivät jotain. Ideoiden luvallisuus olisi suurella todennäköisyydellä varsin kyseenalaista, mutta Ron ei välittänyt. Mitä vain, kunhan hän saisi kontaktin Harryyn vielä ennen koulun alkua.
Pidin tästä tekstinpalasesta eniten, sillä tämä jotenkin summasi koko tekstin. Koko "draaman kaari" kiteytyy mun mielestä tähän ja tästä saa luonnollisen jatkumon Salaisuuksien kammion tapahtumiin, joissa kaksoset ja Ron tulevat hakemaan Harryn Ford Anglialla. :D Ihanasti myös toit kaksosten keppostelevan mielenlaadun mukaan tässä pätkässä.

Kiitos paljon tästä tekstistä! Olen iloinen, että päätin tarttua tähän Kommenttikampanjan siivittämänä! <3
"It's like all my life everyone's told me: 'You're a shoe! You're a shoe! You're a shoe!'"
Rachel Green

Ava © flawless

Larjus

  • Отабекқызы
  • ***
  • Viestejä: 3 045
  • En kaipaa teksteihini parannusehdotuksia tms.
    • twitter
Kiitoksia kommentista Beatrix! On se hyvä, että säkin päädyit vihdoin lukemaan Ron-keskeisen ficin, koska Ron on paras :D Ja hyvä kuulla, että olen onnistunut kirjoittamaan hänen ajatuksistaan yms. tässä ficissä. Vastaamattomuuden ihmettely on varmasti ollut molemminpuolista, ja siitähän Ronkin vähän vaahtosi, kun vihdoin pääsi Harrya näkemään :3 Roniltakin löytyy jotain logiikan siementä ajatuksistaan, kun on niin pitkään ja antaumuksella miettinyt, että miksi Harry ei vastaa. Mä en oo hirveesti ollut ala-asteikäisten kanssa tekemisissä, mutta sitä pienempien kyllä (tälläkin hetkellä eskarien), ja voi että sen ikäisten lasten logiikkaa... ;D

Lainaus
Kaiken kaikkiaan teit tässä Ronista ihanan syvällisen ja moniulotteisen hahmon!
Kiitos tästä! Ron on mulle huisin tärkee hahmo, joten ihana kuulla, että olen kirjoittanut häntä hyvin canonin piirteitä huomioon ottaen :3 Hän on mielestäni syvällinen ja moniulotteinen, vaikka usein itseään yksinkertaisesti ilmaiseekin, ja siksi musta onkin kiva analysoida häntä 😊

Ja oi että mitä ihania kehuja kirjoitustyylistäni, kiitos ♥ Pyrin kirjoittamaan sellaista tekstiä, mistä itse pidän (sekä lukijana että kirjoittajana prosessin aikana), ja onhan se kiva että muutkin arvostaa :3 Varsinkin kun oikeesti koen sanallisen ilmaisun aika pahuksen vaikeaksi (vaikka tai oikeestaan juuri siksikin kirjoitan niin paljon), niin moiset kehut tuntuu tosi hyvältä ♥

Kiitos kauniista ja ihanan pohdiskelevasta kommentistasi, siitä oli mulle paljon iloa ^^ Ja ihana kuulla, että sinäkin tykkäsit tästä.

Жүрегім сені таңдады.