Kirjoittaja Aihe: Star Wars: Sydäntalviomenapuu, S, Ben/Rey, 5/5  (Luettu 514 kertaa)

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 376
  • Phantom Thief of Hearts
Nimi: Sydäntalviomenapuu
Ikäraja: S
Fandom: Star Wars
Vastuuvapautus: Star Wars kuuluu nykyään Disneylle - buu! - ja ideat alkuperäisille tekijöilleen, minä vain lainaan.
Paritukset: Rey/Ben, Han/Leia, Finn/Poe/Jyn
Tyylilaji: pikkukylän salaisuudet, surut ja lempeys viileän kuoren alla
Yhteenveto: Huoltoaseman kitkerää kahvia, talviomenoita ja yhdet vettyneet lapaset.
Haasteet: One True Something, Finfanfun1000 (689.  Rannikko), Otsikoinnin iloja -keväthaaste (tuplaotsikko), Huomaamattomien surujen haaste ( ALAZIA - pelko siitä, ettet voi enää muuttua).


K/H: Koska Aavikkotuulen ja aurinkoon, K-11, on nyt jäissä siksi, että en ikinä ehdi/jaksa/mitä lie tekosyitä katsoa Uutta toivoa, niin kirjoittelin aikani kuluksi sormiharjoituksena tällaisen lyhyen Alaska!AU-jatkiksen. Lähinnä saadakseni nopeasti yhden ficin OTS-haasteeseen, mutta repikää nyt sitten tästäkin :P

*

Sydäntalviomenapuu

I - Rey

*

the red morning sun
Changed her white feet to glowing gold.

- William Morris, The Defence of Guenevere

*

Rey seisoo betoniportailla kahvikuppi käsissään ja hytisee. Wrangellin sataman talot ovat käpertyneet kiinni toisiinsa kuin lämpöä hakeakseen. Selältä käy hyinen viima, joka puree terävillä hampaillaan Reyn paljaita varpaita ja käsivarsia. Hän on kuitenkin ottanut tavaksi tuijottaa merelle joka aamu. Joulukuun aavevalossakin se on kaunis: loputon jäälakeus, jota vain laivoja varten murretut kanavat rikkovat tummina viiltoina.

On joulukuun kuudestoista päivä. Wrangellissa on hiljaista, sillä vaikka se on kesäisin suosittu turistikohde kauniiden rantojensa ja läheisen luonnonpuiston vuoksi, talvisin kylä vetäytyy enimmäkseen nukkumaan. Vain muutama päivittäistavaraliike, Poen ja Jynin vanha autokorjaamo, Skywalker-Solon kapakka ja kirkko pitävät ovensa auki. Ja tietenkin valtatien vieressä murjottava, rapistunut motelli ja sitä vastapäätä seisova huoltoasema. Solon kennel järjestää koiravaljakkoajeluita juuri talvisin, mutta niillekin tulevat turistit majoittuvat mieluummin suurimpaan lähimpään kaupunkiin tai luonnonpuiston erämökkeihin. (Ja parempi niin, sillä ammatistaan huolimatta Han Solo inhoaa turisteja.)

Rey sai työpaikan huoltoasemalta joitakin kuukausia sitten. Se oli onnenkantamoinen: hän oli paennut menneisyyttään niin kiivaasti, ettei ollut alun perin pysähtynyt miettimään tarpeeksi talvea ja sen ankaruutta, Alaskan pikkukylien suljettuja ovia ja sitä, miten pitkälle hänen vähäiset pennosensa riittäisivät. Wrangell oli samanlainen kuin kaikki muutkin rannikon kylät: ulkopuolelta harmaa ja sisältäkin vain himmeiden öljylamppujen, lämpökattiloiden ja vuosisatoja vanhojen perhesuhteiden lämmittämä. Mutta kylän pappi, Luke Skywalker, oli tervehtinyt Reytä ystävällisesti huoltoasemalla ja tarjonnut hänelle kupin mustaa kahvia, ja puolen tunnin juttelun jälkeen mies oli jo löytänyt Reylle uuden työpaikan ja vuokra-asunnon.

Skywalker oli jo keski-ikäinen ja hänen kasvojaan uursivat huolten rypyt, mutta silmäkulmissa oli myös jälkiä naurusta ja sinisissä silmissä aitoa lämpöä, joten Rey jäi. Myöhemmin hän oppi, että Skywalkereiden perheellä on oma säröillyt menneisyytensä, mutta että siitä huolimatta juuri heidän perheensä on sen sydän. Kirkon ovet ovat auki vuorokauden ympäri ja Luke istuu siellä kahvipannunsa ääressä kirjojaan lukien, ja Leian kapakassa järjestetään Wrangellin paras - ja tietenkin ainoa - pubivisa joka torstai, ja siihen osallistuvat lähes kaikki kylän asukkaat.

Huoltoasemaa pyörittää Lando Carlrissian, joka omistaa myös motellin. Vaikka molemmat ovat ulkopuolelta nuhjuisia, sisäpuoli yllättää. Motelli on viihtyisä: rustiikkisia huonekaluja, pehmeät sängyt, hyvin valittuja viinejä ja kuohuvia oluita. Löytyypä sivusalista jopa pieni kasinokin, joskin sen toiminta on todennäköisesti laitonta, sillä kukaan ei mainosta peliluolaa avoimesti. Lando pitää myös huolen siitä, että kyläläiset eivät törsää koko omaisuuttaan, ja Rey epäilee, että toisinaan - ja vain toisinaan, tarpeeksi harvoin - hän antaa jonkun todella rahaa tarvitsevan voittaa.

Reyn ajatukset harhailevat ja hän kiskoo itsensä vaivalloisesti nykyhetkeen. Varpaat ovat jo kalvenneet pakkasesta, mutta kylmäkään ei tunnu tänään riittävän karistamaan nuoren naisen uupumusta. Näin pohjoisessa aurinkokaan ei nouse tähän aikaan vuodesta, mutta aurausauton katolla välkkyvä punainen varoitusvalo välähtää ja värjää hetkeksi vaaleat varpaat punaisiksi. Väri muistuttaa Reytä vaaleaa tapettia vasten roiskahtaneesta verestä ja hän värähtää. Sitten keltainen valo seuraa punaista ja Rey päästää ulos henkäyksen, jota ei edes tajunnut pidättelevänsä.

Rey huokaisee, laahustaa sisään ja juo loput jo jäähtyneestä kahvistaan. Kello on tuskin kuutta ja hän on jo luita ja ytimiä myöten väsynyt.
« Viimeksi muokattu: 04.04.2020 10:13:35 kirjoittanut Vehka »
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again


(ajoittain epäaktiivinen, saa tökkiä jos en vastaa johonkin!)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 047
Vs: Star Wars: Sydäntalviomenapuu, K-11, Ben/Rey, 1/6
« Vastaus #1 : 29.03.2020 11:23:28 »
Oi, kylläpäs tämä oli hieno aloitus tälle sunnuntaille! Alaska!AU, etenkin tästä fandomista, on jälleen kerran sarjassamme asioita, mitä en edes tiennyt kaipaavani lukea, mutta here we are. :D Tästä välittyi tosi hienosti omanlaisensa pohjoisen tunnelma ja tietty yksinäisyys, joka Alaskan kaltaisiin paikkoihin tuntuu kuuluvan, ja minusta tuntui luontevalta (joskin myös surulliselta) ajatella Rey moiseen ympäristöön pakoon menneisyyttään. Joulukuun aavevalossakin se on kaunis: loputon jäälakeus, jota vain laivoja varten murretut kanavat rikkovat tummina viiltoina. Tämä kohta oli kuvailun puolesta suosikkini, kuten myös lopun pätkä Reysta ja aurausauton katoilla välkkyvistä valoista. Pidän tosi paljon pikkukylistä tapahtumapaikkoina, ja olikin hauska lukea, millaiset roolit olit hahmoille kyseisessä miljöössä valinnut - Han kennelin pitäjänä ja koiravaljakkoajeluiden järjestäjänä oli suosikkini. Ilahdutti huomata, että päädyit kirjoittamaan Benistä ja Reysta, jään odottamaan innolla ensiksi mainitun ilmaantumista. Finn/Poe/Jyn kuulostaa myös mielenkiintoiselta paritukselta. Kiitos paljon lukukokemuksesta! :)

// Ai niin, unohdin sanoa että tällä on todella kaunis nimi. <3
« Viimeksi muokattu: 29.03.2020 11:32:22 kirjoittanut Okakettu »

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 376
  • Phantom Thief of Hearts
Vs: Star Wars: Sydäntalviomenapuu, K-11, Ben/Rey, 1/6
« Vastaus #2 : 30.03.2020 10:31:20 »
Okakettu: Aww, kiitos kommentista! :D Alaska!AU ei myöskään ollut minun kirjoitettavien asioiden listallani kovin korkealla, mutta niin vain sellainen syntyi ja sanoja tuli. Mutta oli hauskaa, miten kaikki hahmot ottivat roolinsa aika vaivattomasti sitten lopulta. Vähän jäin kyllä katumaan sitä, ettei näillä paroilla ole kirjastoa. :( Ihanaa myös, että pidät nimestä, koska mietin sitäkin aika pitkään!

K/H: Tämä kakkosluku on pelkkää fiilistelyä ja huoltoaseman arjen kuvausta, että niin että näin.

*

II - Rey

Rey tervehtii Bodhia huoltamon takahuoneessa. Pilottitakkiin pukeutunut mies on jo aloittanut aamurutiinit: keittänyt kahvin, laittanut aamiaistarpeet valmiiksi ja sekoittanut pannukakkutaikinan. Monet huoltoaseman vakioasiakkaista kömpivät sisään jo ennen seitsemää, joten Rey on kiitollinen siitä, että Bodhi on aamuvirkku. Sen seurauksena Rey voi olla aina kymmenisen minuuttia myöhässä. Landokin katsoo myöhästelyä läpi sormien, sillä Rey on ahkera ja jaksaa hymyillä myöhään yöhön silloin kun joustavuutta tarvitaan.

Ulkona pyryttää sakeanaan lunta. Rey kietaisee essun vyötäisilleen ja alkaa pilkkoa tomaatteja. Bodhi laskee kupillisen kahvia hänen leikkuulautansa viereen mitään sanomatta ja he työskentelevät toverillisen hiljaisuuden vallitessa. Vanha radio rätisee ja soittaa Elvistä, ja hetkeksi Rey kykenee unohtamaan itsensä tuttuihin aamurutiineihin.

Sitten huoltamon oven yläpuolella riippuva kello kilahtaa ja Ben Solo astuu sisään. Bodhi vieressä jähmettyy sekunnin murto-osaksi ja Reykin tuntee niskojensa jännittyvän. Pienessä kylässä Benin maine ei ole kaikista puhtaimpia. Huhut kertovat uhkapelaamisesta, rötöksistä ja nujakoinnista, ja ne ovat varmasti ainakin puoliksi totta. Ei ketään heitetä Harvardista ulos noin vain.

Benin kasvot ovat synkät. Hänellä on yllään tuttu musta parkatakkinsa ja kaulaa kiertää muhkea musta villahuivi, jonka Rey epäilee olevan Leian kutoma. (Ai miksikö? Koska hänelläkin on sellainen, tosin vaaleanharmaa. Ja Bodhilla, ja Chirrutilla, ja Poella ja... Niin.) Benin tummissa hiuksissa on lunta.

"Huomenta", Rey huikkaa ystävällisesti, ja hänen ilokseen äänessä ei ole jälkeäkään varautuneisuudesta. Ben kohottaa katseensa. Hänen kasvonsa ovat väsyneet ja sulkeutuneet.

"Tavallinen aamiainen", Ben toteaa sen kummemmin tervehtimättä. Hänen äänensä on niin matala ja tumma ja sen sävy tuo Reyn mieleen kitkerän, vahvan kahvin.

Rey hymyilee päättäväisesti vastaukseksi ja välittää tilauksen Bodhille. Hän käynnistää kassakoneen ja pyyhkäisee ripeästi huoltoaseman pöytien pinnat ennen kuin asettuu tiskin taakse. Ben asettuu nurkkapöytään ja syventyy mukanaan kantamaansa paksuun kirjaan, eikä Rey ainakaan myönnä vilkuilevansa tämän suuntaan.

Kello kilahtaa uudelleen. Baze ja Chirrut kömpivät sisään lumimyrskystä. Isompi miehistä kopistelee jalkojaan, mutta Chirrutin kengissä ei ole juurikaan paakkuuntunutta lunta. Hänen askeleensa ovat niin kevyet, että tuntuvat toisinaan uhmaavan luonnonlakejakin.

Chirrut tilaa vihreän teen ja tuntuu katsovan Reytä suoraan silmiin sokeudestaan huolimatta. Baze pyytää tuttuun tapaan valtavan kupillisen kahvia, mustana ja kolmella sokeripalalla. Hän kommentoi aamun kalasaalista kovaan ääneen ja vaikeaa säätä valitellen. Chirrut on positiivisempi: hänen mukaansa kalaa tulee sitten seuraavana päivänä kyllä. Rey hymähtelee parin vastakohtaisuudelle. Chirrut on aina seesteinen ja lempeä, Baze taas äänekäs ja täynnä värejä.

Rey täyttää tilaukset ja pysähtyy rupattelemaan vakiasiakkaille. Hetken epäröityään hän yrittää jopa aloittaa keskustelun Benin kanssa.

"Mitä sinä luet?"

"Tuskinpa se sinua oikeasti kiinnostaa", Ben vastaa kohottamatta katsettaan kirjastaan.

"En kysyisi, jos ei kiinnostaisi", Rey vastaa ja vastustaa halua irvistää.

"Tämä on Nietzscheä", Ben vastaa ja painottaa viimeistä sanaa kuin puhuisi tietämättömälle lapselle. Rey tuhahtaa.

"Olen minä käynyt collegen. Tiedän, kuka Nietzsche on."

Ben kohottaa katseensa ja näyttää aidosti yllättyneeltä. "Oletko? Oletko todella?"

Rey kohauttaa olkiaan ja katuu tunnustustaan. Hän ei oikeastaan halua puhua menneisyydestään. "Mitä väliä sillä oikeastaan on? Ei ketään täällä kiinnosta se, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä."

Ben kohottaa kulmaansa. "Ainakin minun tekemiseni ja tekemättä jättämiseni tuntuvat kovasti kiinnostavan kaikkia", hän vastaa katkerasti. "Mutta kukaan ei kyllä kysy minulta itseltäni."

"Pitäisikö kysyä?" Rey kysyy haastavasti. Ben on hetken hiljaa ja sulkee sitten kirjansa.

"Ehkä", hän vastaa ja nousee. Rey joutuu taivuttamaan niskaansa katsoakseen Beniä silmiin. "Mutta miksipä edes haluaisit?"

Niine hyvineen Ben kääntyy ympäri ja kävelee ulos. Hän jättää jälkeensä puoliksi syödyn aamiaisen ja Reyn, joka huomaa yllätyksekseen ajattelevansa, että haluaa hyvinkin.
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again


(ajoittain epäaktiivinen, saa tökkiä jos en vastaa johonkin!)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 047
Vs: Star Wars: Sydäntalviomenapuu, K-11, Ben/Rey, 2/6
« Vastaus #3 : 30.03.2020 11:05:19 »
Tämä oli juurikin hyvää fiilistelyä luettavaksi näin oman aamukahvin oheen. :D Ihanaa muuten, että olet ottanut tähän mukaan myös Rogue Onen tyypit, Bodhi ja Chirrut ja Baze. <3 <3 Ben oli tässä myös niin mahtavan Ben, en voinut olla hykertelmättä Nietzschelle (koska totta kai) ja yleiselle murjotukselle. Ja nyyh, tieto että Ben pitää Leian kutomaa (mustaa totta kai) muhkeaa villahuivia. :'( :'( Ja että Leia neuloo villahuiveja jokaiselle. <3 Pidin myös Benin ja Reyn sanailusta ja Reyn vähän vastentahtoisesta uteliaisuudesta Benin suhteen;
Lainaus
Rey kohauttaa olkiaan ja katuu tunnustustaan. Hän ei oikeastaan halua puhua menneisyydestään. "Mitä väliä sillä oikeastaan on? Ei ketään täällä kiinnosta se, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä."
Ben kohottaa kulmaansa. "Ainakin minun tekemiseni ja tekemättä jättämiseni tuntuvat kovasti kiinnostavan kaikkia", hän vastaa katkerasti. "Mutta kukaan ei kyllä kysy minulta itseltäni."
"Pitäisikö kysyä?" Rey kysyy haastavasti.
Voin hyvin kuvitella, että tällaisessa AU:ssa Beniä ahdistaa nimenomaan pikkukylän pienet piirit ja siellä kulkevat juorut, olivatpa ne sitten totta tai ei. Reyn haastavuus tuon kysymisen suhteen tuntuu myös hyvin hänenlaiseltaan. Kiitos taasen, jään odottamaan jatkoa! <3

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 376
  • Phantom Thief of Hearts
Vs: Star Wars: Sydäntalviomenapuu, K-11, Ben/Rey, 2/6
« Vastaus #4 : 01.04.2020 13:13:54 »
Okakettu: Rogue One on vanhimman trilogian ohella oma lempparini, joten ihanaa, että joku muukin tykkää sen hahmoista. ♥ Pitäisikin katsoa se taas uudelleen! Tässä seuraavassa osassa on lisää Beniä ja vähän raotetaan jo hänen menneisyyttäänkin, vaikka siihen päästään kunnolla vasta seuraavassa luvussa. Kiitos kommentista taas kerran!

K/H: Tämä kolmas osa on vuorostaan Benin esittelyosa ja tarinan lyhin. Huomenna pitäisi sitten tulla vuorostaan sellainen miltein tuhannen sanan mittainen luku, jos tässä kaaoksessa saan sen editoitua. :)


*

III - Ben

Ben harppoo pyryn läpi ja puristaa Nietzscheään kylmästä jäykin sormin. Hänen askeleensa ovat kireät ja hartiansa pystyssä, ja koko olemus henkii torjuntaa. Typerä tarjoilijatyttö - kuka tämä muka oli olevinaan? Rey, Benin ärsyttävän hyvä muisti vastaa avuliaasti, ja hän pudistaa päätään kuin nimen unohtaakseen.

Rey oli yllättänyt hänet aloittamalla keskustelun omatoimisesti. Kukaan Wrangellissa ei puhu hänelle vapaaehtoisesti, ellei Leiaa ja Hania oteta lukuun, ja heille Ben ei itse tahdo jutella. (Ei sillä, ettäkö hän tahtoisi ylipäätään jutella kenellekään. Ei kukaan kuitenkaan tajua.)

Lumipyry kiihtyy entisestään, kun Ben pääsee asuntonsa ovelle. Betonikerrostalo on vanha ja ankea ja pyryssä sen kolkko hahmo tuntuu tavallistakin luotaantyöntävämmältä. Siitä huolimatta Benin hengitys tasaantuu, kun hän pääsee tuttuun rappukäytävään ja kiipeää portaat yksiönsä ovelle. Sisällä kaikki on tuttua ja turvallista: kirjahylly, kauhtunut nojatuoli, kirjoituspöytä, hitaasti raksuttava läppäri. Ben pudottaa parkansa lattialle, mutta ripustaa kaulahuivinsa huolellisesti naulakkoon. Sitten hän kävelee keittiöön ja laittaa vettä kiehumaan pressopannukahvia varten.

Ikkunan takana rätisevät katulamput maalaavat osan lumisateesta näkyväksi pimeyttä vasten. Ben istahtaa nojatuoliinsa ja tuijottaa pitkään ulos yrittäen olla ajattelematta yhtään mitään.

*

Tulisit nyt joululounaalle. Leia lähettää saman WhatsApp-viestin kymmenettä kertaa, mutta Ben ei vastaa vieläkään. Hän ei halua edes kuvitella istumista samassa pöydässä setänsä, isänsä ja äitinsä kanssa. Painostavaa hiljaisuutta, aterimien kilinää ja sitä tapaa, jolla Han katsoo aina hänen ohitseen, koska ei kykene katsomaan silmiin. He eivät ole nähneet kuin kerran Benin paluun jälkeen ja se kyllä riitti. Kaikkia railoja ei voi korjata.

Sen sijaan Ben avaa läppärinsä ja alkaa huokaisten selailla läpi käännöstöitä saksasta englantiin. Niitä haalimalla hän on tähän mennessä pystynyt elättämään itsensä ja maksamaan ne yksityisen verkkoyliopiston kurssit, joita yritti parhaansa mukaan rämpiä läpi. Journalistiikkaa ja viestintää - pelkkä ajatuskin sai Benin hymyilemään kitkerästi. Vielä kaksi vuotta sitten hänellä oli ollut stipendi ja edessään loistava tulevaisuus, ja nyt hän oli vaihtanut sen kaiken halpaan yksiöön ja keskinkertaisiin verkkokursseihin, joista kokoon kursittu tutkinto ei välttämättä takaisi minkäänlaisia töitä.

Ben huokaisee ja ryhtyy kääntämään hammastahnamainosta. Kello tikittää tasaisesti ja muistuttaa häntä siitä, miten elämä valuu väistämättä hukkaan.
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again


(ajoittain epäaktiivinen, saa tökkiä jos en vastaa johonkin!)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 047
Vs: Star Wars: Sydäntalviomenapuu, K-11, Ben/Rey, 3/6
« Vastaus #5 : 01.04.2020 15:03:01 »
Voih, angstinen, kirein askelin kävelevä Ben, joka yllättyi siitä että Rey puhui tälle oma-aloitteisesti. <3 Ja yrittää väittää itselleen, ettei hän muista Reyn nimeä tai ainakin yrittää unohtaa sen painokkaasti, uskoo ken tahtoo. :P Tällainen AU-versio hänestä on minusta tosi onnistunut, tuo halu pitää kaikki muut etäällä, ihan jo vain ajattelemalla, ettei kukaan häntä kuitenkaan tajuaisi. Siinä on Benin iästä huolimatta sellaista torjuvan nuoren/keskenkasvuisen uhmaa, mikä välittyy myös leffoista. Erittäin osuvaa siis! Mielenkiinnolla odotan, mitä hänen menneisyyteensä tässä versiossa kuuluu, ja kuinka hän on päätynyt huippuyliopistosta yksiöön kääntämään hammastahnamainosta (mainio yksityiskohta muuten :D).
Lainaus
Sisällä kaikki on tuttua ja turvallista: kirjahylly, kauhtunut nojatuoli, kirjoituspöytä, hitaasti raksuttava läppäri. Ben pudottaa parkansa lattialle, mutta ripustaa kaulahuivinsa huolellisesti naulakkoon.
Nämä kohdat pitää vielä mainita, tuttu ja turvallisuus sekä Ben pitämässä hyvää huolta Leian kaulahuivista. <3 Kiitos paljon uudesta osasta!

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 376
  • Phantom Thief of Hearts
Vs: Star Wars: Sydäntalviomenapuu, K-11, Ben/Rey, 3/6
« Vastaus #6 : 03.04.2020 10:19:07 »
Okakettu: Hihih, hauskaa, että tykkäsit hammastahnamainoksen kääntämisestä, koska se on minusta sellainen freelancertyö, joka kertoo jotakin siitä jamasta, jossa opiskelija voi taloudellisesti olla. Ilahduin muutenkin tuttuun tapaan kommentista, se toi hyvän mielen keskellä kaikkea kaaosta. :) P. S. Oli pakko vaihtaa Howliin takaisin, kun huomasin, että olit vaihtanut Sophien avaksi. Tuli niin vahva Liikkuva linna -fanityttöilyhetki. :D

K/H: Tämä seuraava luku on ehkä suosikkini koko tässä pienessä tarinassa, vaikka siinä ei kyllä yhtään Reyloa olekaan. :D Mutta toivottavasti se on kuitenkin jostakin kotoisin. Oli hauskaa kirjoittaa Poesta, Finnistä ja Jynistä. ♥


*

IV - Rey

Jouluun on enää neljä päivää, kun Reyn kahvinkeitin hajoaa. Se ei suostu enää käynnistymään, ja koska Rey ei varsinaisesti ole kovin aamuvirkku aikaisista työpäivistään huolimatta, saa onnettomuus hänen mielialansa tavallista synkemmäksi. Toki huoltoasemalta saa kahvia ilmaiseksi työn ohessa, mutta se ei silti peittele sitä kärttyisyyttä, jolla Rey tervehtii Bodhia astuessaan sisään pakkasesta.

"Mistä kenkä puristaa?" Bodhi kallistaa päätään ja näyttää aavistuksen hermostuneelta. Hän ei pidä muutoksista.

"Kahvinkeitin on rikki", Rey murahtaa. "Ja leivänpaahdinkin hajosi pari viikkoa sitten, ja en millään jaksaisi tehdä parin tunnin bussimatkaa vain sellaisten takia, eikä mikään firma toimita enää sellaisia perille jouluksi."

"Hmm", Bodhi nyökkää. "Onneksi saat sentään kahvia täältä."

"Paitsi että huoltoasema on kiinni melkein viikon jouluaatosta alkaen", Rey muistuttaa.

"Mutta ehkä sinä - tai siis, siellä, missä vietätkin joulun?" Bodhin ääni vaimenee lauseen loppua kohden, kun hän näkee Reyn ilmeen. Vastaamisen sijaan Rey vain pudistaa päätään ja kohauttaa olkiaan.

"Poe tykkää puuhastella laitteiden parissa. Ehkä sinun pitäisi viedä kahvinkeitin ja leivänpaahdin autokorjaamolle", Bodhi ehdottaa hetken epämukavan hiljaisuuden jälkeen.

*

Vielä samana iltana Rey koputtaa autokorjaamon ruosteiseen oveen. Sen pihalla on suuri määrä puoliksi purettuja autoja ja muuta metallirojua, eikä rakennus muutenkaan näytä erityisen houkuttelevalta. Toisaalta Rey ei ole varma siitä, onko eläessään nähnyt sellaista autokorjaamoa, jossa kaikki olisi järjestyksessä ja ulkosivu kiiltelisi komeasti. Hänestä sotku on oikeastaan aika lohdullista: sekalaiset projektit kertovat ainakin siitä, että korjaamon väellä on intoa aloittaa uusia.
 
Jyn Erso avaa oven ja hymyilee Reylle tuttuun, aavistuksen varautuneeseen tapaansa. Naisen harmaissa silmissä on kuitenkin aitoa ystävällisyyttä.

"En tiennytkään, että sinulla on auto", Jyn kohottaa kulmaansa. Rey hymähtää. Tietenkin täällä ollaan perillä siitä, kuka Wrangellissa ajaa mitäkin.

"Bodhi vinkkasi, että Poe osaisi ehkä korjata myös kodinkoneita, joten ajattelin, että ehkä voisitte auttaa. Kahvinkeittimeni kieltäytyi yhteistyöstä, enkä suoraan sanottuna oikein selviä ilman sitä."

Jynin ilme on yllättäen avoimen myötätuntoinen. Hän nyökkää vakavasti.

"Pahimman luokan tragedia."

Rey virnistää ja astuu sisään, kun Jyn avaa ovea suuremmaksi. Betonilattiasta ja metalliseinistä huolimatta korjaamossa on lämmintä. Ilma tuoksuu öljylle, rasvalle ja sähkölle, ja Poe makaa parhaillaan lattian keskellä seisovan auton alla tekemässä jotakin. Jyn sulkee oven ja viittaa Reytä astumaan peremmälle.

Rey katselee ympärilleen ja huomaa, että korjaamon toisessa päässä roikkuu jopa kaksi riippumattoa. Kaiuttimista soi letkeä, rytmikäs musiikki, ja Finn paistaa parhaillaan munakasta pienellä kaasuliedellä hallin nurkassa. Lieden vieressä nököttää kirjahylly, joka on täynnä luetun näköisiä pokkareita ja teknistä kirjallisuutta.

"Asutteko te täällä?" Rey kysyy yllättyneenä.

"Halvempaa niin", Jyn vastaa. "Varsinainen makuuhuone on tuolla takana. Riippumatot ovat vieraille tai sitä varten, kun minun ja tai Finnin täytyy välillä mököttää."

Rey nyökkää ja hymyilee huomautukselle. Hän on kuullut huhuja korjaamon kolmikon erikoisesta suhteesta, mutta se ei ole suoraan sanottuna koskaan hetkauttanut häntä pätkääkään. Jos he haluavat olla yhdessä, sen kuin ovat. Riippumatta siitä, miten alaskalaisessa pikkukylässä asioihin suhtaudutaan.

Jyn kallistaa päätään ja katselee Reytä tutkivasti. Sitten hänkin hymyilee aiempaa avoimemmin. Ilmeisesti nainen on tottunut torjuviin reaktioihin tai tungetteleviin kysymyksiin.

"Katsotaanpa sitten niitä sinun laitteitasi", hän nyökkää. "Pojat!"

Poe sujahtaa auton alta ja pyyhkii käsiään jo valmiiksi likaiseen rättiin. Finn kohottaa katseensa paistinpannusta ja hymyilee hänkin Reylle. Vaikka Rey on nähnyt molemmat huoltoasemalla useampaankin otteeseen, korjaamon väki ei ole hänelle kovin tuttua, joten Poen tuttavallinen halaus saa hänet hämmentymään.

"Kuinka voimme auttaa?" Poe kysyy hurmaavasti hymyillen. Aivan ohikiitävän hetken ajan Rey kadehtii Jyniä ja Finniä, sillä jokin Poessa saa lämmön häivähtämään hänen vatsassaan.

"Älä hämmennä tyttöä", Jyn varoittaa, mutta ei kuulosta kovin mustasukkaiselta. "Hän on tullut korjauttamaan kahvinkeitintä, ei flirttailemaan kanssasi."

"Sääli", Poe iskee röyhkeästi silmää ja kääntää sitten katseensa Reyn kantamaan kassiin. "Mutta mikäpä siinä. Voin minä katsoa, josko saisin kahvinkeittimen tottelemaan."

Viimeisten sanojen kohdalla miehen ääni pehmenee ja Rey värähtää. Vaikka Poe on Reytä päätä lyhyempi, hänen itsevarmuutensa ja ryhtinsä kertovat, että mies on huolettomuudestaan huolimatta tottunut saamaan tahtonsa läpi. Finn sen sijaan vaikuttaa kolmikon lempeimmältä jäseneltä. Hän on saanut munakkaan valmiiksi ja liittynyt heidän seuraansa.

"Haluatko sinäkin aamiaista?"

"Aamiaista?" Rey hätkähtää. "Kello on melkein seitsemän."

"Mitäpä merkitystä kellonajoilla on tähän aikaan vuodesta? Ulkona on kuitenkin pimeää", Finn kysyy, ja Reyn on myönnettävä, että sanoissa on omalla tavallaan järkeä. Viikonloppu on tulossa, eikä Reyllä ole työvuoroa seuraavana päivänä, joten tavoistaan poiketen hän ottaa kutsun vastaan ja liittyy kolmikon seuraan myöhäiselle aamiaiselle. Kahvi on vahvaa ja tummaa ja Poe ylläpitää keskustelua vaivattomasti. Jyn pysyy enimmäkseen hiljaa ja kuuntelee, mutta tarkkailijan rooli ei tunnu häntä vaivaavan.

"Joten, Rey -" Finn kysyy lopulta, "miten sinä olet päätynyt tänne?"

Rey vetää syvään henkeä ja valmistautuu kertomaan tutun tarinansa, mutta jokin Jynin tarkkaavaisessa katseessa saa hänet vaikenemaan ja pysähtymään. Hyvin harjoitellun valheen sijaan Rey päättää olla rehellinen - tai ainakin osittain.

"Pakenen jotakin. En oikein voinut jäädä sen jälkeen, mitä tapahtui."

Jyn ojentaa kätensä ja koskettaa lempeästi Reyn olkapäätä. Hänen harmaissa silmissään on ymmärrystä. Finn avaa suunsa kuin lisää kysyäkseen, mutta Jyn pudistaa päätään.

"Ei meidän tarvitse jutella siitä", nainen sanoo napakasti. Rey nyökkää kiitollisena.

"Mutta kuulehan", Jyn jatkaa yllättäen, "mitäpä jos liittyisit seuraamme joululounaalle? Wrangellissa ei tapahdu joulupäivinä oikein mitään, ja voisin kuvitella, että on ankeaa vain kyhjöttää kotona yksin."

Rey avaa suunsa väittääkseen vastaan, mutta Poe ehtii väliin.

"Älä kuvittelekaan, että voit kieltäytyä", mekaanikko hymyilee taas itsevarmaa hymyään. "Emme me kutsu ketä tahansa tänne, eikä Jyn varsinkaan. Se on suuri kunnianosoitus. Ja sitä paitsi Finn on yllättävän hyvä kokki. Ja jos suostut, lupaan, että saat oikuttelevan kahvinkeittimesi mukaan vielä tänään."

Viimeinen lause saa Reyn huokaamaan ja myöntämään tappionsa. Hän nyökkää ja tuntee olonsa onnellisemmaksi kuin pitkään aikaan.
« Viimeksi muokattu: 03.04.2020 10:20:52 kirjoittanut Vehka »
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again


(ajoittain epäaktiivinen, saa tökkiä jos en vastaa johonkin!)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 047
Vs: Star Wars: Sydäntalviomenapuu, K-11, Ben/Rey, 4/6
« Vastaus #7 : 03.04.2020 11:14:17 »
Kahvinkeittimen rikkoutuminen ihan oikeasti on pahimnman luokan tragedia, voin samaistua Reyn ongelmaan. :D Jyn on SW:stä ehdottomasti yksi suosikkihahmoistani, joten on ihanaa nähdä hänet myös tässä AU:ssa muiden Rogue Onen tyyppien ohessa. <3 Mietiskelin ennen tätä osaa, että mitenhän osaan kuvitella hänet yhteen juuri Poen ja Finnin kanssa, mutta hyvin se tässä toimi - korjaamon tunnelma oli ihanan lämminhenkinen, vähän ehkä sellainen oma maailmansa verrattuna pikkukylän muuhun miljööseen, avarakatseisempi myös. Sitä korosti esimerkiksi tuo Finnin aamiaistarjous (<3) seitsemältä. Poen tuttavallinen halaus ja muu semiflirttailu saivat myös hymyilemään, niin hänenlaistaan kuin vain voi olla, heh. Tuntui myös uskottavalta, että tällaisessa seurassa (Jynin ehkä eritoten)Rey  tahtoo olla rehellinen menneisyydestään, vaikkei kaikkea kerrokaan. Kiitos jälleen luvusta! Voi ei, tämähän loppuu kohta, olisin voinut lukea tätä AU:ta vaikka kuinka pitkän jatkiksen. (Mukava kuulla, että Sophie inspiroi avanvaihtoon, Liikkuva linna on kyllä paras <3)

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 376
  • Phantom Thief of Hearts
Vs: Star Wars: Sydäntalviomenapuu, K-11, Ben/Rey, 4/6
« Vastaus #8 : 04.04.2020 10:12:18 »
Okakettu: Äläpä, en selviäisi ilman kahvinkeitintä.  ::) Jyniä, Poea ja Finniä pääsen toivottavasti kirjoittamaan myöhemmin lisää, jahka jatkan tämän AU:n parissa, mutta katsotaan, että koska sen ehdin tehdä. Nykyään yritän kirjoittaa uusia jatkiksia kerralla valmiiksi tai ainakin tosi pitkälle, niin en varmaan pääse sitä julkaisemaan hetkeen, mutta ennemmin tai myöhemmin. :) Kiitos, että olet ollut tämän tekstin mukana!

K/H: Tuotatuota. Editointivaiheessa tein nyt sellaisen ratkaisun, että jätin pois yhden väliluvun, joka oli tosi hankala tarinan kokonaisuuden kannalta, ja yhdistin Reyn ja Benin luvut tällaiseksi yhdeksi kokonaisuudeksi. Siitä johtuen teksti myös lyheni yhdellä luvulla, joten tämä loppuukin jo nyt - anteeksi kauheasti! Mutta minulla on suunnitteilla tälle AU:lle sellainen vähän pidempi tarinakokonaisuus myös, jossa käsitellään sitten oikeasti Reyn ja Benin taustoja ja perhesuhteita ja muuta sellaista, jota en tähän nyt saanut mahtumaan, ja... No, niin. Tämä on nyt tällainen kuin on, ja ikärajakin laski sitten yhden pykälän.

*

V - Ben & Rey
 
Ben uneksii kirpeästä pakkasyöstä ja ikivanhasta omenapuusta, jonka hedelmät ovat tähtien kalpeassa valossa hopeisia. Ilmassa tuoksuu talviomenoiden kirpeys ja lumen hiljaisuus.
 
"Täällä on kylmä", tarjoilijatyttö - Rey - sanoo ja Ben käännähtää ympäri. Hän kurtistaa kulmiaan. Reyn hiukset ovat kosteat ja hänen lapasistaan tippuu vesipisaroita. Pimeässäkin Ben näkee, että Rey tärisee.
 
"Sinun lapasesi ovat läpimärät", Ben sanoo ja haistaa märän villan. "Ei ihme, etteivät ne lämmitä."
 
"Rannalla satoi", Rey vastaa, eikä siinä ole mitään järkeä, koska tällaisessa pakkasessa sataa lunta eikä vettä. Ben puree huultaan ja tarttuu Reyn käsiin. Koska tämä on uni, Rey ei vetäydy pois, vaan antaa Benin riisua vettyneet lapasensa.
 
"Sinun kätesi ovat lämpimät", Rey sanoo, kun Ben lämmittää hetken hänen sormiaan omien kämmentensä välissä. "En olisi uskonut. Olet aina niin viileä." Sanoistaan huolimatta Rey hymyilee ja se saa Beninkin sydämen sykähtelemään äkillisestä lämmöstä.
 
"Minä -" Ben aloittaa, mutta uni haipuu ennen kuin hän saa lausettaan loppuun. Niin on ehkä hyvä, koska hän ei oikeastaan tiedä, mitä oli sanomassa, ja unet ovat vain unia.
 
*
 
Samaan aikaan toisaalla Rey herää ja tuntee edelleen kirvelevän pakkasen ja Benin käsien lämmön omia kohmettuneita sormiaan vasten. Ulkona talvi narskuttaa hampaitaan ja ulvoo tuulena talon nurkissa. Rey heilauttaa jalkansa vuoteen reunan yli ja vilkaisee kelloa. Se on vasta neljä, mutta uni oli niin kirkas ja terävä, että hän tietää, ettei saa enää nukutuksi.
On aatonaatto. Reyn ajatukset palaavat unen vuoksi yhä uudelleen ja uudelleen Beniin ja tämän uhmakkaaseen ilmeeseen huoltoasemalla. Kukaan ei kysy minulta itseltäni.
 
Joulu on tulossa ja Rey arvelee, että Ben viettää sen kuitenkin yksin. Ajatus tuntuu ankealta.
 
Rey huokaisee, pukeutuu ja kävelee eteiseen. Hän tarvitsee nyt raikasta ilmaa selvittääkseen unesta sekaisia ajatuksiaan.
 
*
 
Ben seisoo pitkään kerrostalon oven edessä ja kuuntelee Wrangellin hiljaisuutta. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miksi hän on ulkona siihen aikaan, tai siitä, miksi uni ei suostu jättämään häntä rauhaan. Alaskan öiden valtavuus painaa raskaana Benin keuhkoja. Taivas on täällä liian rajaton, yöt liian laajoja ihmisen haastettaviksi.
 
Ben huokaa ja päättää kävellä rantaan. Kadut ovat täysin hiljaisia ja ikkunat pimeitä. Ainoastaan autokorjaamon metalliovien takaa kantautuu vaimeana rytmikäs musiikki.
 
Aurausauto ajaa Benin ohi ja sen kuski kohottaa kätensä tervehdykseksi, johon Ben ei vastaa. Vaikka hän asuukin nykyään täällä, pikkukylän typerään tuttavallisuuteen ei kuitenkaan tarvitse sortua.
 
*
 
Rey seisoo yhdellä harmaatuneista venelaitureista ja tuijottaa merelle. Niin hänellä on tapana tehdä aina tällaisina unettomina öinä. Tällä kertaa valvottajana ei kuitenkaan ole menneisyys, vaan itsepintainen uni, joka hiertää hänen ajatuksiaan kuin kenkään juuttunut kivi.
 
Jää laulaa ja valittaa. Jossakin kauempana aurausauto piipittää. Rey sulkee silmänsä ja kuuntelee yötä, uppoaa sen äärettömyyteen.
 
*
 
Ben tietää heti, että laiturilla seisoo juuri Rey. Hän pysähtyy heti tämän huomatessaan ja päättää kääntyä takaisin ennen kuin häntä huomataan, mutta ei kuitenkaan tee niin. Sen sijaan hän kävelee eteenpäin, askel askeleen jälkeen, unen kalpeat tähdet oppainaan.
 
Ben yskähtää ja Rey kääntyy. Hän ei näytä yllättyneeltä. Kumpikaan ei sano mitään. Ben vilkaisee tytön lapasten peittämiä käsiä ja on hetken pettynyt.
 
"Minun unessani -" Rey aloittaa.
 
*
 
"- sinun lapasesi olivat märät", Ben vastaa ja hänen äänensä on karhea. Missään ei ole mitään järkeä, mutta Rey riisuu silti lapasensa ja ojentaa kätensä, ja Ben tarttuu niihin yhtä varovasti kuin jos pitelisi käsissään haurasta unta.
 
Benin kädet ovat yhtä lämpimät kuin hänen unessaan.
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again


(ajoittain epäaktiivinen, saa tökkiä jos en vastaa johonkin!)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 047
Vs: Star Wars: Sydäntalviomenapuu, S, Ben/Rey, 5/5
« Vastaus #9 : 04.04.2020 10:41:00 »
Oi että tämä viimeinen osa oli hieno, olen vähän sanaton kyllä nyt. ♥ ♥ Sekä tämän AU:n miljöö että Benin ja Reyn leffoissa kuvattu yhteys pääsivät tässä upeasti oikeuksiinsa; rakastin kuvausta Alaskan yön valtavuudesta ja äärettömyydestä, sitä miten Ben ja Rey päätyvät sen yksinäisyyteen uniensa vaivaamana ja löytävät sitten toisensa, huomio märistä lapasista, ylipäätään tuo jaettu uni...! Otsikon omenapuu nousi myös tosi kauniisti esiin, ja aa, se että merenrantakin oli tässä mukana tärkeänä elementtinä, kaikki mahdolliset lempiasiani. :D
Lainaus
"- sinun lapasesi olivat märät", Ben vastaa ja hänen äänensä on karhea. Missään ei ole mitään järkeä, mutta Rey riisuu silti lapasensa ja ojentaa kätensä, ja Ben tarttuu niihin yhtä varovasti kuin jos pitelisi käsissään haurasta unta.
Benin kädet ovat yhtä lämpimät kuin hänen unessaan.
Kuin jos pitelisi käsissään haurasta unta, ihana vertaus. Kiitos todella paljon lukukokemuksesta, tätä on ollut ilo lukea, ja tosi hienoa kuulla, että jossain vaiheessa tulee jatkoa. :)

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie