Kirjoittaja Aihe: Taivaspiraatit, S  (Luettu 446 kertaa)

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 082
  • Phantom Thief of Hearts
Taivaspiraatit, S
« : 18.02.2020 21:54:32 »
Ikäraja: S

K/H: Tää on Lyralle, iloisesti suoraan vuodelta 2011, ollos hyvä.
*

Taivaspiraatit

Orfeus veti miekan huotrastaan. Taivas oli huikaisevan sininen ja meri kaukana alapuolella heijasti sen sävyn aalloissaan. Maagi tiedosti varsin hyvin, ettei hänellä ollut juuri minkään sortin kokemusta miekkailusta – ellei sitten otettu lukuun muutamaa rituaaliliikettä – ja että piraattikaksikko sen sijaan todennäköisesti tunsi lajin kuin omat taskunsa. (Tai jopa paremmin, ottaen huomioon että piraateilla oli varmaan valetaskuja vaatteissaan.) Ilmalaivan kansi ei myöskään tuntunut erityisen mukavalta harjoittelupaikalta.

”Älä huoli”, Adele iski silmää. ”Minä olen mestarimiekkailija.”

”Oletko?” Orfeus kysyi ja kohotti toista kulmaansa.

”Kaukana siitä. Mutta osaan bluffata, sinunkin pitäisi jos kerran olet illuusionisti”, Adele nauroi ja ryntäsi päin toista piraateista. Hänen miekkansa välähti auringossa ja kalahti sitten piraatin miekkaa vasten. Enempää Orfeus ei ehtinyt nähdäkään kun toinen piraatti oli jo hänen kimpussaan. Orfeus pyörähti sivuun miekan tieltä ja yritti ajatella kuumeisesti juostessaan päämäärättömästi pakoon. Ympärillä seisova rinki taputti käsiään rytmikkäästi yhteen ja kannusti taistelevia miehistön jäseniä äänekkäästi.

Sinunkin pitäisi jos kerran olet illuusionisti. Adelen sanat pulpahtivat maagin mieleen samalla hetkellä kun Orfeus kumartui ja syöksähti purjeen alitse. Ei ollut peilejä, ei savua, ei aavistuslankaa... Mutta ehkä jotain sittenkin.

Orfeus sulki silmänsä, tunki kätensä kaavun taskuun ja ojensi sen sitten nyrkkiin puristettuna eteensä juuri kun piraatti viilsi purjeen rikki ja astui siitä läpi.

”Minulla on tässä käsi täynnä tulta”, Orfeus huomautti. ”Ja jos tulet lähemmäs, viskaan sen kasvoillesi.”

Piraatti virnisti, sylkäisi ja astui lähemmäs. Orfeus avasi nyrkkinsä ja katsoi kun siniset tulennuput puhkesivat hänen iholleen. Sitten hän syöksähti eteenpäin ja varisti kuolleen tulen rippeet piraatin hölmistyneille kasvoille.

Ilmalaivarosvo huusi. Orfeus ojensi kätensä ja töytäisi niin kovaa kuin jaksoi ja sai piraatin kaatumaan taaksepäin ja tömähtämään kannelle. Miekka kolahti lattiaan ja rosvo veti toisen kätensäkin huitomaan liekkejä kasvoillaan.

”Näppärää”, Adele huomautti, poimi kaatuneen rosvon miekan ja laski sen tämän kurkulle. ”Sinun pitää opettaa tuo kikka minullekin.”

Orfeus vilkaisi kauempana lojuvaa piraattia, jota vastaan Adele oli taistellut ensin. Tämä näytti varsin kalpealta.

”Miten sinä...?”

”Tanssin vähän”, Adele iski silmää. ”Ja se yllätti hänet täysin.”

 

*

 

Taistelun jälkeen he kokoontuivat ruumaan syömään. Miehistön jäsenet eivät enää kiinnittäneet juurikaan huomiota Orfeukseen tai Adeleen. He tuntuivat ajattelevan, että kun kaksikko kerran oli taistelunsa voittanut, he olivat paikkansa aluksella ansainneet.

”Pidä kuitenkin tikarisi tyynyn alla”, Adele sanoi kun Orfeus huomautti asiasta. ”He eivät välttämättä ole erityisen rehellisiä.”

”Salamurhaaminen ei kuulu taivaspiraattien tapoihin”, pitkänhuiskea poika puuttui keskusteluun. Hän järsi parhaillaan kanankoipea. ”Me olemme rehellistä väkeä. Jos emme olisi, saaliinjako päättyisi aina verisesti.”

”Mutta me emme ole taivaspiraatteja. Mikä velvoittaa teitä olemaan rehellisiä myös meitä kohtaan?”

”Kunnia”, poika vastasi silmää räpäyttämättä. ”Meillä ei ole sitä paljoakaan, joten rahtusista on pidettävä kiinni.”

”Minä luulin, että ilmalaivarosvot ovat pelkkä legenda”, Orfeus huomautti.

”Me olemmekin. Elävä sellainen”, poika nauroi ja ojensi sitten kätensä. ”Minun nimeni on Aisopos.”

Orfeus vastasi kädenpuristukseen. Kun Aisopos veti sormensa pois, siniset liekit tanssivat hänen sormenpäissään. Piraattinuorukainen ei kuitenkaan edes säpsähtänyt, nauroi vain.

”Sinä olet illuusiomaagi, etkö olekin? Olen kuullut, että Karunkassa on sellaisia.”

”Olen”, Orfeuskin uskaltautui hymyilemään.

”Voitko opettaa minullekin jotain? Olisi hienoa kyetä taikomaan.”

”Maagit eivät paljasta salaisuuksiaan”, Orfeus vastasi pahoitellen. Hän tunsi Adelen pistävän katseen, mutta yritti olla välittämättä siitä.

Kun luet tämän, meidän mielemme hipaisevat toisiaan. Mieti miten siistiä!
Myös: olet ihana, olet tärkeä, ja minä uskon sinuun.

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 945
    • H.E.R. – Things In Focus
Vs: Taivaspiraatit, S
« Vastaus #1 : 19.02.2020 09:18:02 »
Eikä, minkä riemastuttavan kohtauksen olet kirjoittanut Kellopelisydämelle vuonna 2011!

Tämä oli todella mukaansa tempaava pieni pätkä, vaikkakin nykyiseen Kellopelisydämeen se ei tunnu oikein sopivan – tässä on vähän liian riehakas meininki :D Mieleen tulee vahvasti Pirates of the Caribbean! Samalla tähän kuitenkin eksyy mukaan hauskoja, arvokkaita asioita, jotka toivottavasti pääsevät jossain mielessä mukaan myös tämän vuoden versioon: kuinka Adele haastaa Orfeuksen uskomaan itseensä ja illuusiomaagin taitoihinsa, ja millaisen elämänilon Adele tuntuu löytäneen itselleen. Hienoja asioita :)

Vähän mietitytti tuo Aisopos tuolla lopussa – jos tämä henkilö on mukana tämän vuoden versiossa, tuleeko hän lopussa viemään Eebenin paikan? Vai löytääkö hän oman paikkansa jossain kaksikon lähettyvillä? Hmm ;) On ilo lukea tällaisia spin-off -henkisiä mahdollisia loppuratkaisuja, jotka ovat jotenkin aivan toisesta maailmasta, mutta joissa on silti mukana pieni mahdollisuuden hippunen. Muutenkin on ollut hauska nähdä, millaisia erilaisia spin-offeja/au!maailmoja olet onnistunut Kellopelisydämen sisältä (heh heh) löytämään :)
lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground