Kirjoittaja Aihe: Myrskyn tuoma poika | S  (Luettu 337 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 235
Myrskyn tuoma poika | S
« : 21.08.2020 23:41:48 »
Nimi: Myrskyn tuoma poika
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Ikäraja: S
Tyylilaji: fantasia, draama
Hahmot: kapteeni Alarik ja Otava
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII

A/N: Tässä esiintyvät hahmot on sivuhahmoi minun romaanikäsisprojektistani. Aattelin, että olisi kiva vähän tutkailla, millainen tarina heillä mahtaa olla takanaan ennen käsiksen tapahtumia.





M Y R S K Y N   T U O M A   P O I K A




1.
100 sanaa

Alarik on nähnyt monta myrskyä eläessään. Hän on nähnyt vuorien korkuiset aallot, haistanut suolaiset myrskytuulet ja tuntenut meriveden keuhkoissaan. Hän näki myrskyn, joka repi laiturit hänen kotisatamastaan, ja myrskyn, joka nielaisi hänen isoisänsä.

Tuuli hellittää. Taivas on tumma, mutta pilvet halkeilevat kuten jää tekee keväällä, ja nuo halkeamat hehkuvat kultaa. Ja mitä valo paljastaakaan!

Nokiliitäjä keinuu myrskyn jälkimainingeissa. Se on ulapan ainoa paatti. Kauempana taivas repeää ja auringonvalo osuu aaltojen harjoihin, ja Alarik huomaa ihmetyksekseen, että siellä on jotain.

         Alarik on elänyt monet myrskyt ja ne ovat vieneet häneltä aina jotakin. Mutta tämä myrsky on ensimmäinen, joka antaa hänelle pojan.


"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 123
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Myrskyn tuoma poika | S
« Vastaus #1 : 08.02.2021 21:45:11 »
Siis huh, miten paljon sataan sanaan voikaan saada mahtumaan! Tämä raapale maalaa eläväisen maiseman, tarjoaa kutkuttavasti taustatietoa hahmosta ja tilanteesta ja herättää mielenkiinnon tarinaa kohtaan. Huikea suoritus sadassa sanassa, ja on kyllä nostettava kuvitteellista hattua sinulle! Toki tiesin, että olet aika epeli raapaleiden kanssa, mutta on se silti vaikuttavaa.

Nautin kovasti tämän raapaleen luonnonläheisyydestä ja upeasta luontokuvauksesta. Rakastan myrskyjä ja muita luonnonilmiöitä, ja tätä lukiessani tuntuu kuin olisin konkreettisesti seuraamassa väistyvää rajuilmaa. Niin, niin hienoa kuvailua, että sydämeni huokaa ja sieluni lepää! Erityisesti tämä kohta vetoaa minuun:
Taivas on tumma, mutta pilvet halkeilevat kuten jää tekee keväällä, ja nuo halkeamat hehkuvat kultaa.
Mikä täydellisen osuva ja kuvaava vertaus! Aah. Niin kauniisti luonnehdittu, ja pilvien liikkeet ja auringon ilakoinnin pystyy heti näkemään mielessään.

Minusta on todella kiehtova ajatus, että myrsky on aina vain vienyt ja vienyt Alarikilta, kunnes lopulta se yllättää ja hätkähdyttää antamalla jotain. Aloin miettiä, mahtaakohan tuo poika olla ihan oikea poika vai vertaus jollekin, hmm. Otava-nimestä alkutiedoissa voisi ehkä päätellä, että oikea. Oli miten oli, joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että Alarik on heti perillä siitä, minkä auringonvalo aallonharjoilta paljastaa, eli ehkä hän on jossain määrin osannut odottaa tätä tai ainakin ollut tietoinen siitä, että tällaista voi tapahtua.

Kiitos kiehtovasta, kutkuttavasta lukukokemuksesta, pidin kovin! :-* -Walle


ota kädestä, minut pysäytä, sano ettei tarvii