Kirjoittaja Aihe: Marvel: Siinä, sininen | S | Steve Rogers/Tony Stark | hurt/comfort  (Luettu 528 kertaa)

Aurinkolapsi

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 169
Nimi: Siinä, sininen
Kirjoittaja: Aurinkolapsi
Alkuperäisteos: Marvel
Tyylilaji: hurt/comfort
Paritus: Steve Rogers/Tony Stark
Ikäraja: S
Varoitukset: handwavy comic book science
Oma sana: Kun näin tämän viikon spurttiraapaleen sanat… Tiesin, että ensimmäinen tulisi venymään. Tämä nyt on ehkä vähän eri tyyliä kuin nämä muut, mutta samaa verseä silti.

Angie, sinulle ♥

Rakastaa, rakastaa
1. Vähitellen, huomaamatta
2. Arkinen, kotoisa
3. Taistelimme, selvisimme
4. Siinä, sininen
5. Kyyneliä, hymyjä




Siinä, sininen

I.
sininen
100 sanaa

Afganistan. Hiekkaa hiuksissa, silmissä, vaatteissa, kurkussa. Polttava kuivuus (silti parempi kuin vesi.) Yinsen.

Yinsen. Tony herää vieläkin haukkoen henkeään, maistaa hiekan kielellään, joutuu painamaan kätensä lakanoihin — 1,200 lankatiheyden egyptiläistä puuvillaa. Hänen sydämensä hakkaa villisti, keuhkoja kivistää, kaarireaktorin kehys painuu syvälle hänen rintaansa, vasten sydäntä ja keuhkoja. 

Tony painaa sormensa kaarireaktorin kylmään metalliin. Jollain tapaa se rauhoittaa, vaikka se onkin hänen kirouksensa. Se pitää hänet elossa, vaikka nykyään useimpina päivinä hän haluaisi kuolla. Hän on oppinut vihaamaan sinistä; sen kaikua valkoisilla seinillä, kun hän ei saa unta ja sitä, että näkee sen ensimmäisenä, kun herää painajaisiin. Aina Afganistan.

II.
sininen
100 sanaa

Obie — ei, Stane. Stane repii hänen rintansa auki, pitelee hänen sydäntään nyrkissään ja kuiskaa hänen korvaansa karvaansuloisisia sanoja. Hänen hengityksensä kutittaa niskavilloja ja sekunnin murto-osan ajan Tony on eniten huolissaan siitä ettei pysty raapimaan niskaansa.

Hän on lukenut jostain, että kriisissä aivot helposti keskittyvät pieniin, merkityksettömiin asioihin. Kun hän tajuaa sen, tuntuu kuin hän käynnistyisi uudelleen. Hänen suonissaan virtaa puhdasta adrenaliinia. Tony ryömii verstaalleen, saa vanhan kaarireaktorin työnnettyä kehykseen ja sen jälkeen hän keskittyy vain yhteen päämäärään. Kun Obie — Stane putoaa räjähtävään reaktoriin, Tony ei tiedä miten hengittää. Hän palaa kotiin ja antaa paniikkikohtauksen syöksyä päälleen kuin hyökyaalto.

III.
sininen
100 sanaa

Se saatanan reaktori hänen rinnassaan tappaa hänet. Tonyn tekee mieli nauraa hysteerisesti aina, kun hän ajattelee asiaa yhtään enempää. Ainoa asia, joka pitää häntä hengissä, tappaa häntä hitaasti ja kivuliaasti. Palladiumin ei pitäisi olla ihmisille myrkyllistä, mutta tunge sitä rintaonteloosi ja pakota se generoimaan energiaa ja se pikkuhiljaa myrkyttää sinut.

Tonylla tuskin on aikaa miettiä vääjäämätöntä kuolemaansa — tai ehkä olisikin, jos hän ei hukuttaisi turhautumistaan (suruaan) viinaan. Hän määrää Pepperin Stark Industriesin toimitusjohtajaksi, jotta SI jäisi hyviin käsiin; taistelee Rhodeyn kanssa, jotta tämä ottaisi War Machinen, jotta tämä olisi turvassa. Mikään alkuaineista ei toimi. Tony ei jaksa uskoa enää.

IV.
sininen
100 sanaa

Howardin tiede, hänen resurssinsa. JARVIS kertoo, että he ovat luoneet aivan uuden alkuaineen. Se on ainoa oikeasti merkittävä asia hänen isältään. Howard pelastaa hänen elämänsä vuosikymmeniä kuolemansa jälkeen. Tony tuskin ehtii tarkastelemaan tilanteen ironiaa ennen kuin Stark Expo räjähtää ja hänen on toimittava. He taistelevat Hammerin (ihmeen hienostuneita) droneja vastaan Rhodeyn kanssa kunnes Whiplash ilmestyy taas.

Lopulta he voittavat. Fury puhuu jotain Avengers -hankkeesta, sanoo ettei Tony ole ainoa supersankari ja Tonyn on pyöritettävä silmiään — ei tietenkään ole, Rhodey on toinen. Siinä vaiheessa Tony ei olisi osannut edes arvata, että yksi näistä supersankareista on hänen isänsä ylistämä Captain America.

V.
sininen
100 sanaa

New Yorkin taistelun jälkeen painajaiset muuttuvat hiekasta tähtipölyyn. Tony löytää Steven keskellä yötä piirtämästä.

“Etkö saa unta?” Steve kysyy ja säikäyttää Tonyn, joka on pysähtynyt tuijottamaan tämän käsiä. Steve nostaa katseensa. Tony pudistaa päätään. “Hm.” Steve laskee luonnoslehtiönsä sohvapöydälle ja siirtyy keittiöön keittämään teetä. “Kamomillaa. Äitini keitti sitä, kun en saanut unta.”

He siirtyvät istumaan sohvalle, hörppivät mukeistaan kaarireaktorin valossa. Tony työntää varpaansa Steven reiden alle. Steve laskee kätensä Tonyn jalkapöydälle. “Haluatko puhua siitä?”

Tony kohauttaa olkaansa, käpertyy mukinsa ylle. “Painajaisia.”

Steve nyökkää. “Taisteluväsymys.”

“Mikä?”

“Traumaperäiseksi stressihäiriöksi Fury sitä kai sanoi.”

Tony naurahtaa äkillisesti, järkyttyneenä. Steve vain hymyilee, ymmärrystä silmissään.
« Viimeksi muokattu: 30.01.2020 01:41:34 kirjoittanut Aurinkolapsi »
Everybody wants a happy ending. Right? But it doesn't always roll that way.

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 927
:')))))) naaawwww!!! Ai etän että, hymyilin idioottina kun näin, että oot julkaissut lisää with my babies <3<3 Nää oli taas niin hienoja - rakastan lukea Tonysta ja kirjoitat hänestä uskottavasti ja todella hyvin. Thank god he has Steeb ❤


“He loved you. He loved you, and he admired you. Even when you fought.”

bannu ♥♥♥ ©Ingrid ♥♥♥

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 029
  • Raapalemestari
Oi, olipa kauniita raapaleita! Kaikki nimet ja termit (Pepperiä, JARVISia ja vikaa rapsua lukuun ottamatta) meni multa ihan ohi, mutta näissä oli todella vangitseva tunnelma. Jokainen raapale oli eheä ja aistikas. Niissä oli niin paljon tunnetta, ja ne tuntuivat ihan Tonyn ajatuksilta. Viimeinen oli toverillisessa rakkaudessaan jotakin niin suloista ja kaksi viimeistä lausetta kruunasivat kokonaisuuden. Steve tietää, Steve ymmärtää. Steveltä ei tarvitse salata mitään, ei kipuja, traumoja ja painajaisia. Päinvastoin, ne voi ja pitääkin jakaa, ja se on molemmille hyväksi.

Oioi, kiitoksia! <3

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 322
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Juuri kun tuolla edellisissä sanoin, että olipa kivaa kun ne oli pitkiä niin nämä olivatkin sitten lyhyitä. Mutta kun miettii tunnelmaa mikä näissä oli, niin ehdottomasti 100 sanaa on täydellinen mitta näille!

Fiilis oli tosiaan muuta kun noissa aikaisemmissa, erilainen, mutta se ei ollut huono. Oikeastaan se oli vain hyvä, sillä nämä rapsut avasivat ja selittivät myös kokonaisuutta, kertoivat sitä puolta mikä ehkä jää herkemmin piiloon ja varjoon.

Pakko mennä lukemaan tuo tähän asti viimeisin osa, nähdään siis siellä!

Vendis

©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!