Kirjoittaja Aihe: Korkealentoinen | S | Rose/Scorpius | slice of life, hurt/comfort  (Luettu 515 kertaa)

Aurinkolapsi

  • ***
  • Viestejä: 517
Nimi: Korkealentoinen
Kirjoittaja: Aurinkolapsi
Tyylilaji: slice of life, hurt/comfort, perhedraama
Paritus: Rose Granger-Weasley/Scorpius Malfoy
Ikäraja: S
Oma sana: Mursukka minut suostutteli kirjoittamaan tällaista uwu




Korkealentoinen

“Tutshillin Tornadot tarjosivat minulle paikkaa ja maajoukkue haluaa minut jahtajaaksi seuraavalle kaudelle. Aloittaisin treenaamisen kuitenkin jo nyt kesällä.”

“Luulin, että halusit työskennellä taikaonnettomuuksien parissa.”

Rose huokaa. “Joo, no se oli yksi vaihtoehdoista. Samoin kansainvälinen työ ja taikalait. Ne ovat kaikki mielenkiintoisia, mutta tämä on uskomaton mahdollisuus.”

“Huispaus on ihan kiva harrastus, mutta onko mitenkään järkevää tehdä siitä ammattia?”

“Ginny-täti oli huispaaja!”

“Nimenomaan oli!” Ron korottaa ääntään.

Rose vastaa samalla mitalla. “Maajoukkue haluaa rekrytoida minut suoraan Tylypahkasta. Tiedätkö kuinka harvinaista se on? Se on tapahtunut neljä kertaa viimeisen sadan vuoden aikana! Neljä!”

“Ja sen takia haluat heittää hukkaan täydelliset SUPER-tuloksesi? Opiskelit niitä varten tauotta! Olit niin onnellinen, kun sait tietää, että sait kuusi U:ta! Tiedätkö kuinka harvinaista se on?”

Rose on niin vihainen, että huutaa sanattomasti.

“82 kertaa sadan vuoden aikana, jos kyse on viiden, kuuden tai seitsemän aineen kirjoittamisesta,” Hermione sanoo, “Rose-kulta, jos sinä haluat olla huispaaja niin sinä otat tämän mahdollisuuden avosylin vastaan.”

“Kiitos, äiti,” Rose sanoo ja hymyilee Ronille, joka katsoo Hermionea loukkaantuneena.

“Oikeasti? Luulin, että sinä ymmärtäisit.”

Hermione pyörittelee silmiään ja sukii hiukset Ronin otsalta. He eivät huomaa, että Rose on kiukunpuuskassaan kaikkoontunut keittiöstä.

“Rosella on aikaa olla asianajaja tai unhoittaja tai mitä tahansa hän haluaa ollakaan huispausuransa jälkeen. SUPER-tulokset eivät vanhene.”

Ron huokaisee. “Hyvä on. Rose — Rose?”

——


Rose kiipeää puuhun ja asettuu oksannurkkaan ennen kuin hän kaivaa viestinkristallin paitansa alta. Se roikkuu äidin ajankääntäjän vanhassa ketjussa. Rose ei ole varma vastaako Scorpius, mutta hän yrittää silti. Rose on aina ajatellut kristallia kuin kassakaapin lukkoa, hän kääntää kiveä metallirenkaassa niin, että saa viisinumeroisen luvun — kaksi oikealle, viisi vasemmalle, niin edelleen. Kristallin valo sykkii seitsemän kertaa ennen kuin se alkaa loistaa tasaisesti.

“Rose?”

Rose huokaa helpotuksesta, lysähtää vasten puunrunkoa.

“Isä vihaa ajatusta siitä, että alkaisin ammattilaishuispaajaksi.”

“Mitä tapahtui?”

“Hän huusi, minä huusin, olen nyt Täällä.” Aukiolla keskellä lehtimetsää lammen rannalla, täsmälleen samalla etäisyydellä Kotikolosta, Godrikin notkosta ja Malfoyn kartanosta.

“Tulen Sinne.”

“Ei sinun tarvitse —”

“Olen jo Täällä,” Scorpius vastaa puunjuurelta. Hän hymyilee leveästi, ottaa Rosen vastaan, kun tämä pudottautuu oksalta. Rose lyhistyy Scorpiusta vasten ja alkaa itkeä.

Scorpius rutistaa häntä, silittää Rosen tukkaa ja kuiskailee, että kaikki on hyvin. He seisovat siinä kauan, Scorpius antaa Rosen itkeä.

“Mitä jos isä vihaa minua?” Rose nikottelee, “Mitä jos hän on hirveän pettynyt minuun?”

Scorpius naurahtaa hyväntahtoisesti. “Hän on vain huolissaan. Mutta tiedän, mikä voisi piristää sinua.”

Rose vetäytyy vähän, niistää nenänsä t-paitansa kaulukseen. “Niinkö?”

Scorpius virnistää ja miettii, miten Rose osaa olla niin ihastuttava silmät punaisina itkemisestä, räkää poskella.

“Albus pyysi minua illalliselle ja sinä olet varmasti aina tervetullut myös. Voit kertoa Ginnylle, että sinusta tulee maajoukkueen uusi jahtaaja!”

“Okei,” Rose myöntyy, “Se saattaisi piristää.”

——

Ginny näyttää yllättyneeltä, kun hän avaa oven Scorpiukselle ja Roselle. Sitten hän hymyilee leveästi. “Rose, hei, tervetuloa! Tulkaa sisään.”

Ginny palaa keittiöön, missä Harry on puuhastelemassa, mutta huikkaa matkalla yläkertaa kohti “Albus! Scorpius ja Rose tulivat!”

Yläkerrasta kuuluu kolinaa ja sitten Albus tömistelee portaat alas. “Rose! Mitä sinä täällä teet?”

Rose kohauttaa olkaansa ja nyökkää Scorpiusta kohden.

“James! Tule kattamaan paikka lisää!” Harry kutsuu, ja James raahautuu olohuoneesta mumisten.

“Moi, Rose,” James sanoo ohimennen ja Rose väläyttää hymyn.

Albus repii Scorpiuksen ja Rosen yläkertaan luvaten, että ruoassa kuitenkin menee vielä hetki. Albus istuu työtuoliinsa, Rose romahtaa Albuksen sängylle ja Scorpius käy lattialle sängyn viereen.

“Ala puhua,” Albus vaatii.

“Isä haluaa, että menen ministeriöön töihin.”

“Saisit minkä paikan tahansa,” Albus sanoo varovaisella äänellä.

“Tiedän!” Rose parahtaa, “Haluan pelata huispausta. Halusin vain… vaihtoehtoja. Siksi minä opiskelin niihin SUPEReihin niin rankasti. Että jos en saakaan paikkaa mistään joukkueesta, niin voin tehdä mitä tahansa muuta!”

“Me tiedämme sen jo,” Albus sanoo, “Kerro se Ronille.”

“Luuletko, etten yrittänyt?” Rose kysyy, vetää käsivarren silmiensä peitoksi. Scorpius kietoo sormensa Rosen nilkan ympärille. Jostain syystä se lohduttaa. Albus hymähtää. Tuoli vinkuu hänen allaan, kun hän pyörii ympäri.

“Mietin, että Rose voisi puhua Ginnylle? Hän voisi auttaa Ronia ymmärtämään,” Scorpius ehdottaa.

Albus nauraa, äkillisesti ja kovaäänisesti. Rose siirtää kättään, että voi siristää toista silmäänsä tälle.

“Ei, en minä sillä,” Albus lepyttelee, “Mietin vain, että äiti varmasti laittaa Ronin ymmärtämään.” Albus pudistelee päätään. “Hän tulee olemaan raivoissaan.”

Rose virnistää mielikuvalle.

“Syömään!” Harryn ääni kutsuu alakerrasta ja Scorpius vetää Rosen ylös sängystä.

——

“Kuulitko, että Victoirella on uusi tyttöystävä? Vivienne? Valentina?” James kysyy ja pyörittelee parsakaaliaan kastikkeessa.

“Veronika,” Teddy korjaa, “Juteltiin juuri eilen Vickyn kanssa. He aikovat muuttaa New Yorkiin.”

James katsoo Teddyä tutkivasti, hymähtää sitten ja tunkee parsakaalin suuhunsa. Scorpius kertoo työharjoittelumahdollisuuksista ja Ginny tarjoutuu kyselemään Profeetasta. Kun Harry tuo jälkiruoan pöytään, Albus sanoo, “Rose pääsi huispausmaajoukkueeseen,” ja kaikki hiljenevät.

“Oikeastiko?” Ginny kysyy, niin hiljaa että se on miltei kuiskaus.

“Oikeasti,” Rose vakuuttaa nyökkäillen. Ginny kiljahtaa ja nousee pöydästä halatakseen Rosea. Rose virnistää Ginnyn olkaa vasten ja rutistaa tätä lujempaa.

“Onnea, Rose,” Harry sanoo hymyillen, “Ansaitset paikan joukkueessa.”

Rose huokaa. “Isä ei ole ihan samaa mieltä.”

Ginny työntää Rosen kyynärän päähän. “Mitä.”

“Tai siis, meinaan vain, että kun kerroin isälle ja äidille niin isä sanoi ettei huispauksesta kannata tehdä ammattia.”

Ginny punastuu raivosta, muttei sano mitään, kävelee vain keittiöön ja kääntää viestinkristallistaan Ronin numeron.

Rose hieroo silmiään. “Ei olisi pitänyt sanoa mitään,” hän puuskahtaa.

“Ei, Rose,” Harry sanoo, käsi Rosen harteilla, “Hyvä, että sanoit. Ginny puhuu Ronille vähän järkeä päähän.”

Harry ohjaa Rosen takaisin istumaan ja Teddy leikkaa hänelle ison palan kirsikkapiirakkaa.

“Ron!” kuuluu Ginnyn kuiskaushuuto, “Miten voit olla noin aivoton imbesilli! Olisin olettanut, että olisit jo kasvanut aikuiseksi!”

Ginnyn sättiminen jatkuu, kun Rose syö toisen palan piirakkaa. Harry kyselee huispauksesta — sopimuksista, kausista — ja Rose vastailee hajamielisesti. Sitten Ginnyn hiljenee, kävelee olohuoneeseen ja tulee takaisin kiskoen Ronia perässään.

“Hei, isä,” Rose sanoo varovasti.

“Hei, leppäkerttu,” Ron sanoo hymy huulillaan, “Tule tänne.”

Rose ryntää isänsä syleilyyn, kietoo kätensä tämän vyötäisille ja tuntee tämän leuan päänsä päällä.

“Olen ylpeä sinusta,” Ron sanoo ja Rose niiskuttaa. “Saat tehdä mitä tahansa haluat. Toivon vain, että olet onnellinen.”

“Kiitos,” Rose kuiskaa.

Ron nauraa. “Kiitä Ginny-tätiä ja äitiäsi.”

He halaavat pitkään, kunnes Harry sanoo, “James, katapa vielä yksi paikka. Oletan, että jäät piiraalle, Ron.”

James vaikertaa, mutta nousee kuitenkin hakemaan lautasta, kun Teddy tönii häntä. Rose katsoo isäänsä virnistäen. Ron hymyilee takaisin.
« Viimeksi muokattu: 03.12.2019 23:12:37 kirjoittanut Aurinkolapsi »

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 118
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Hei, tämä oli tosi suloinen. :)

Nuorena ammatinvalintakysymykset tuottavat aina enemmän tai vähemmän päänvaivaa. Rose on tulistuva ja kipakka, mutta nopeasti leppyvä ja lukijan sympatiat ovat tytön puolella.

Onpa ihana, että Rosella on Scorpius tukenaan. Minusta oli ihanaa sekin, että heidän yhteinen paikkansa oli Täällä. Tuntui kuin olisi päässyt osalliseksi nuorten inside-juttuihin näin sivustakatsojana. Ja Albus sekä turvallinen tätilä, minne hakeutua, kun ei vielä ihan tee mieli kotiinkaan palata.

Lainaus
“Hei, isä,” Rose sanoo varovasti.

“Hei, leppäkerttu,” Ron sanoo hymy huulillaan, “Tule tänne.”
Voihan söpöstys. <3 Rose taitaa olla aikamoinen isin tyttö. ;) Ja siksihän se isän mielipide niin tärkeä hänelle onkin.

Tykkäsin tästä, mikä varmaan välittyikin. Ihana pieni katsaus kaikkien kuulumisiin!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 8 709
  • Ava by Sokru
    • Instagram @sonnjawrites
Puhelinkomma, mutta en halua tämän unohtuvan. Oli niin söpö. <3

mursuhilleri

  • ***
  • Viestejä: 805
Ihana Auri <3 Ihanat Rose ja Scorpius <3 Äwwww

Ei mul muuta.

Eivaan. Aivan ihana teksti. Rose ja Scorpius on niin OTP. Ginny oli tässä ihanan mollymainen. Oon aina kuvitellut mielessäni, että Ginnystä tulee sellainen Molly II.

Kiitos tästä <3

//NIIN ja sitä jatkoa kiitos!!

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 649
Hyvää joulua ja terveisiä kommenttikampanjasta! Mun on pitänyt kommentoida tätä jo siitä asti kun julkaisit, mutta on jäänyt ja jäänyt. Nyt olen vihdoin täällä. Rose/Scorpius on lempparini 3. genin parituksista. Siinä on sellaista samaa kuin Hermione/Dracossa, mutta samaa aikaa kuitenkin aivan eri asetelma, kun ei ole sitä vereen liittyvää syvälle juurrettua vihaa.

Hermione oli tässä heti alussa niin Hermione, että oikein hymyilyttää. Ihanaa, että hän pitää Rosen puolia <3 Ron on tutun äkkipikainen, kun Rose ei teekään niin kuin hän on ajatellut. Hermione ja Ron ovat juuri sellaisia vanhempia kuin olen aina ajatellutkin.

Minäkin tykkäsin kovasti tuosta paikasta Täällä. Se, että se on yhtä kaukana kaikista kolmesta paikasta. Tässä tulee väistämättä verranneensa Albusta, Scorpiusta ja Rosea, Hermioneen, Roniin ja Harryyn ystävyys kolmikkona. Heissä on jotakin samanlaista. Ensin ovat olleet parhaita ystäviä kaikki kolme ja sitten Rose ja Scorpius on Hermionen ja Ronin tapaan rakastuneet, mutta silti ystävyys on kaiken takana. (Ja viestinkristalli, mikä loistava idea!!)

Pottereiden luona on jotenkin aivan ihanaa. James käyttäytyy tyypillisen teinimäisesti. (tässä vaiheessa rupesin kovasti miettimään, missä Lily ja Hugo on, tapahtuuko teksti kouluvuoden aikana ja he ovat koulussa, vai mitenkäs?) Ginny on ihana täti Roselle ja Pottereilla on muutenkin ihanan vapaan oloista.
Lainaus
Ginny työntää Rosen kyynärän päähän. “Mitä.”
Loistavaa. Mahtavaa. Ginnyssä on edelleen kipinä tallella!
Lainaus
“Ron!” kuuluu Ginnyn kuiskaushuuto, “Miten voit olla noin aivoton imbesilli! Olisin olettanut, että olisit jo kasvanut aikuiseksi!”


Lainaus
“Hei, isä,” Rose sanoo varovasti.
“Hei, leppäkerttu,” Ron sanoo hymy huulillaan, “Tule tänne.”
Tämä <3 Muutenkin rakastan tämän tekstin perhekeskeisyyttä <3 Perhe on tärkeä osa alkuperäisiä Pottereita ja siitä tulee aina sellainen lämmin olo. Tähän oli hyvin jatkettu Pottereiden lämpimiä perhesuhteita ja luotu uusia uusien perheenjäsenten välille. (Teddy <3)

Lainaus
James vaikertaa, mutta nousee kuitenkin hakemaan lautasta, kun Teddy tönii häntä.
Minä luin tähän tahtomatta rivien välistä vähän Teddy/Jamesia, vaikka voi näitä kohtia veljellisinäkin ottaa, mutta silti :D

Kiitos tästä ihanasta tekstinpätkästä. Olisi ihana lukea sinulta vielä lisää 3. geniä <3 <3 Hyvää joulua vielä kertaalleen <3

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 387
Tämäpäs oli kiva slice of life -palanen! Kuten mursis ja Lyra sanoivat tuossa yllä, niin oli hauska huomata Ginnyssä Mollymaista kipakkuutta ja lukea näistä perheistä/perhekeskeisyydestä. Yllätyin vähän siitä, miten juuri Ron piti niin tärkeänä hyvän ammatin opiskelua. Luulisi hänen ymmärtävän palon huispausta kohtaan, kun on jtsekin koulussa pelannut. Mutta toisaalta minusta oli kiva, ertä se nimenomaan ei ollut Hermione, joka patisti tytärtään opiskeluun, vaan toteaa vain viisaasti ettei ne S.U.P.E.R -tulokset mihinkään vanhene.

Viestikristalli toi pienen katsauksen siitä, miten velhomaailmassa ollaan otettu pikku askel kohti nykypäivää. Rose ja Scorpius ovat söpöjä ja tuo salainen kohtaamispaikka oli romanttinen, tulee mieleen vähän L.M. Montgomeryn Anna-kirjojen salaiset paikat, joissa tämä leikki Dianan kanssa, kuvitellen niihin mielikuvituksensa avulla jos jonkinlaisia satulinnoja. Dialogi hahmojen välillä oli hyvin kirjoitettu ja erityisesti pidin tuosta leppyneen Ronin ilmaisusta ”hei, leppäkerttu”.

Kiitos, oli hauskaa lukea pitkästä aikaa kolmannen sukupolven kuulumisia :)
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥