Kirjoittaja Aihe: Ace Attorney: Happi liekkejä | K-11 | Wright/Edgeworth | raapalesarja, 13/x - 18.10.  (Luettu 1022 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 223
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
He ruokkivat toisiaan kuin happi liekkejä, ja on kai vain ajan kysymys, että tilanne räjähtää täysin käsiin.



Nimi: Happi liekkejä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Fandom: Ace Attorney
Paritus: Phoenix Wright/Miles Edgeworth

Ikäraja: K-11
Tyylilaji: draama

Haasteet: FanFic100 (96. Oma valinta: yllyttää), FinFanFun1000 (165. Happi), Vuosi raapalehtien VII

Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.


A/N: Lisää Ace Attorneytä! Ja koska Vuosi raapalehtien, tämäkin on miniraapalesarja. Enjoy!





H A P P I   L I E K K E J Ä




1.
200 sanaa

”Vastalause!” Edgeworth huutaa syyttäjänaition takaa. Oikeussalissa on taas hiirenhiljaista. Kun Edgeworth puhuu, hän katsoo Phoenixiä suoraan silmiin ja hymyilee omahyväisesti. Phoenix kiristelee hampaitaan ja tekee kaikkensa, ettei hyppäisi pöytänsä takaa Edgeworthin kurkkuun kiinni. Nyt kun Mayakin on lähtenyt kaupungista, Phoenixillä on enää oma itsensä pitämässä hänet aisoissa – ja totta puhuen hänen itsehillintänsä ei ole ollut koskaan parhaimmillaan Edgeworthin kanssa. He ruokkivat toisiaan kuin happi liekkejä, ja on kai vain ajan kysymys, että tilanne räjähtää täysin käsiin.

Tuomari saa tuskin kommentoitua Edgeworthin vastalausetta, kun Phoenix huutaa tämän päälle omansa. Edgeworth kohottaa hänelle kulmiaan varmasti vain provosoidakseen ja ristii kädet rinnalleen. Phoenix ei saa lausuttua argumenttiaan loppuun, kun Edgeworth jo osoittaa siitä ristiriitaisuuden. Mutta Phoenixilläkin on pari ässää hihassaan, ja pian Edgeworthin omahyväinen ilme vaihtuu kireäksi ja kovakatseiseksi. Hän ei kuitenkaan päästä Phoenixiä niin helpolla. Lopulta tuomari määrää seuraavan istuntopäivän, ja Phoenix poistuu oikeussalista helpotuksen ja ärtymyksen sekaisin tuntein. Hänen selkänsä on hikinen, hän on väsynyt, ja nyt hän haluaa vain äkkiä kotiin peiton alle märehtimään penkin alle mennyttä oikeudenkäyntiä.

Edgeworth seisoo oikeustalon ulko-ovien lähellä ja näyttää odottavan jotakuta. Phoenix röyhistää rintaansa ja yrittää olla, kuin ei huomaisikaan miestä, vaikka tämä tarkoituksella astuukin hänen eteensä niin, että heidän olkapäänsä ottavat yhteen.


« Viimeksi muokattu: 18.10.2020 19:28:05 kirjoittanut Avaruuspiraatti »


"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 223
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
2.
200 sanaa

”Syyttäjä Edgeworth”, Phoenix mutisee ja pakottautuu katsomaan Edgeworthiä silmiin.

”Wright”, Edgeworth nyökkää kohteliaasti. Hän liittyy Phoenixin seuraan, ja he kävelevät yhdessä ulos sateiseen iltapäivään. Phoenix kallistaa turhautuneena päätään, kun huomaa, että on unohtanut suojata polkupyöränsä satulan muovipussilla. Tänään mikään ei ole mennyt niin kuin hän olisi toivonut.

”Haluatko kyydin toimistollesi?” Edgeworth kysyy. Phoenix kohottaa yllättyneenä kulmiaan ja yrittää selvittää, pilaileeko Edgeworth hänen kustannuksellaan, mutta Edgeworthin ilme on lukematon.

”Ajattelin mennä kiinalaisen kautta kotiin”, Phoenix lausuu hitaasti.

”Voin ajaa sinut kotiin.”

Phoenixin on vaikea uskoa korviaan. Edgeworth varmasti suunnittelee jotain hänen päänsä menoksi. Phoenix ei nimittäin usko, että herra syyttäjä kykenee niin ystävällisiin ja epäitsekkäisiin eleisiin. Ehkä tämä aikoo lukita hänet Alfa Romeonsa takakonttiin ja haudata johonkin syrjäiseen paikkaan maatumaan. Se ei ehkä kuitenkaan sopisi Edgeworthille: tämän valkea kravattihan menisi lapioidessa likaiseksi.

”Autossani on penkinlämmittimet”, Edgeworth lisää kuin viimeiseksi argumentikseen.

Phoenix katsoo taivaalle. Harmaat pilvet näyttävät raskailta, eikä hän usko sateen hellittävän edes illaksi. Hän huokaisee ja katsoo taas vettynyttä pyöräänsä. Ajatus kotimatkasta kuivassa ja lämpimässä autossa alkaa houkutella enemmän.

”Voimme pysähtyä matkalla mieleisessäsi pikaruokapaikassa”, Edgeworth sanoo.

”Ei kiinalainen ole pikaruokaa”, Phoenix vastustaa. Edgeworthin tympeä ilme kertoo hänelle tarpeeksi.

”Tule”, mies sanoo ja lähtee harppomaan kohti parkkipaikkaa. ”Haluan itsekin illaksi kotiin.”


« Viimeksi muokattu: 08.12.2019 23:04:24 kirjoittanut Avaruuspiraatti »


"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 939
  • Phantom Thief of Hearts
EKA!

Missä jatko? :o

Voihan Miles, hyvä, että huolehdit Phoenixista! Mokoma on niin hönö, että varmasti vilustuisi, jos polkisi moisessa ilmassa kotiin.    ::)

Olen varma, ettei Milesilla ole mitään taka-ajatuksia. Ihan vain mukavuuttaan ja joviiliuttaan hän kyytejä tarjoilee. ^^

Kiitos näistä, odottelen taas innolla jatkoa!
in the raging of our ways / in the dying light of days
in the darkness of our youth / in the brokenness of truth

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 223
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Phoenix on ehkä hönö, mutta mikäs sen mainiompaa erään Edgeworthin kannalta ;) Ja siis hei, eihän Milesilla ole tietenkään MITÄÄN taka-ajatuksia! Ei sitten minkäänlaisia! Kiitos kommentistasi, Nevilla ^-^ xx




3.
200 sanaa

Ajomatka Phoenixin suosimaan kiinalaiseen on kiusallisen hiljainen. Edgeworth ei kuuntele musiikkia, ja hänen autonsa on niin hieno, ettei Phoenix uskalla painaa edes penkinlämmitintä päälle. Kun he pysähtyvät ravintolan parkkipaikalle, Phoenixin yllätykseksi myös Edgeworth nousee autosta.

”Tuletko läksyttämään minua ruokavalinnoistani?” hän kysyy vain puoliksi vitsaillen. Se sopisi Edgeworthin luontoon.

Edgeworth huokaisee liioitellusti. ”Kyllä minäkin voin kerran elämässäni syödä noutoruokaa, Wright. Älä ole typerä.”

Phoenix tilaa tavallisen annoksensa, ja Edgeworth ottaa samanlaisen.

”Minä tarjoan”, Edgeworth sanoo, kuin se olisi heille jokapäiväistä. Phoenix on niin hämmentynyt, ettei osaa väittää vastaan.

*

Rankkasade piiskaa tuulilasia. Autossa haisee kiinalainen, ja jostain syystä Edgeworth näyttää siltä, että Phoenix on juuri varastanut hänen lompakkonsa. Phoenix on iloinen, että he ovat pian hänen luonaan.

”Seuraavasta risteyksestä oikealle”, hän sanoo. Edgeworth puristaa rattia ja ajaa valoista suoraan.

”Öh”, Phoenix ynähtää ja kääntyy katsomaan taakse jäävää risteystä. ”Sinun piti–.”

”Hiljaa, Wright.”

Phoenix katsoo Edgeworthiä otsa rypyssä. Hän alkaa taas epäillä, onko Edgeworth sittenkin ajamassa pois kaupungista hänet listiäkseen.

”Minä luulin, että sinulla oli kiire kotiin”, Phoenix hymähtää.

”Minulla onkin.”

Ehkä se johtuu pitkästä päivästä, väsymyksestä tai nälästä, mutta Phoenix tulistuu hetkessä. ”Sinä et tosissasi ole jättämässä minua päätien varteen tällaisella ilmalla!”

Edgeworth vain katsoo häntä kylmänviileästi. ”En tietenkään. Sinä tulet luokseni.”




"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 2 910
Kommenttikampanjasta heips! En ole Ace Attorneyn kanssa tuttuja laisinkaan, mutta sun ja Nevillan innostus näistä on tarttunut, jotenpa uskalsin tämän siksi poimia luettavaksi. Ja voi että, tämähän tempaisi mukaansa samalla tavalla kuin Edgeworth Phoenixin :D

Happi liekkejä, kissa hiirtä... kaksikon välillä tässä on melkein käsinkosketeltava jännite. Olipa kyse tilanteesta oikeussalissa tai sen ulkopuolella, tuntuu siltä, että Edgeworth ja Phoenix kilpailevat aina siitä, kuka saa viimeisen sanan. Näiden raapaleiden perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että Edgeworth vie voiton ainakin tällä hetkellä; vaikka Phoenix yrittää kaikkensa röyhistelemällä rintaansa ja heittelemällä vastavastalauseita ja ässiä hihasta, he päätyvät silti Edgeworthin autolla Edgeworthin luo ja tämä on vieläpä maksanut ruuatkin! Siinä on Phoenix-paralla kirittävää :'D

Tykkään siitä, kuinka tämä teksti on tosi ominaista sua tyyliltään tarjotessaan esimerkiksi humoristisia sivumainintoja haudankaivamisessa likaantuvasta kravatista. Enpä siis enää ihmettelekään, miksi tämän parivaljakon dynamiikka vetoaa suhun, koska sun tuotannosta löytyy muitakin always butting heads -miespareja. Tuo otsikkoonkin päätynyt vertaus kuvaa aika täydellisesti kaksikon välejä, joten ei sekään mikään ihme tekstiä inspiroineena fraasina. (Tosin emt, mun mielestä se sopisi otsikoksi ehkä paremmin tuon kuin-sanan kanssa, mutta lienee makuasia.)

On nyt siis jännää jäädä odottamaan, mihin asiat etenevät Edgeworthin luona! Ikärajan puolesta tuskin ihan turhan kiihkeäksi, mutta eihän sitä vielä tiedä, mihin kiinalaista ei-pika-mutta-noutoruokaa syötyään miehet päätyvät... hihii, innolla odotan jatkoa. Kiitokset, tämä oli kiva tuttavuus, ja ehkä silmäilen peleistä esimerkiksi videoita sukeltaakseni syvemmälle Ace Attorneyhin!

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 223
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Parris, se enemmän kuin mainiota, että innostuksemme on tarttuvaista sorttia >:-) En sano, että se olisi tarkoituksenmukaista, mutta kyllä se vaan taitaa olla. Kannattaa mennä ehdottomasti katteleen videoita noista peleistä! Itse tykkään Game Grumpseista, vaikka he eivät aina otakaan pelejä niin tosissaan ;D

Myönnän häpeilemättä, että tällainen dynamiikka kiehtoo minua kovasti hahmoissa :D Ei ihmekään, että ihastuin wrightworth-paritukseen, kun he on juurikin nenät vastakkain koko ajan. Mihinkään turhan kiihkeään tuskin päästään, mutta ehkäpä sieltä jotain suuteloa jossain vaiheessa tulisi vastaan... ;) Kiitos paljon kommentista, kivaa että uskaltauduit tätä fandomia kokeilla ♥




4.
300 sanaa

Edgeworth asuu varakkaalla omakotitaloalueella talossa, joka näyttää ulkoapäin enemmän kartanolta kuin kodilta. Phoenix ei tiedä, miksi edes vaivautuu yllättymään.

Edgeworth parkkeeraa urheiluautonsa autotalliin suojaan ja johdattaa hänet sitten sisälle asuntoon. Sisustus on talon moderniin ulkokuoreen verrattuna hyvin vanhanaikainen. Sekään ei yllätä Phoenixiä: Edgeworth on maksanut luultavasti kokonaisen omaisuuden antiikkikalusteistaan.

Edgeworth vie hänet oleskeluhuoneeseen, jossa on takka, samettiset istuinkalusteet ja tummapuinen ruokapöytä. Huone ei näytä siltä, että sitä käytettäisiin kovinkaan usein. Phoenix istuu pöydän ääreen samalla, kun Edgeworth lähtee hakemaan heille ruokailuvälineitä. Hän miettii kuumeisesti jotain keskustelunaihetta, mutta kun Edgeworth palaa takaisin, hänen päänsä lyö yhä tyhjää.

Ruoka on hyvä tekosyy pysyä hiljaa, mutta siihenkään Phoenix ei voi turvautua pitkäksi aikaa. Tilanteesta ei tee yhtään helpompaa se, että Edgeworth tarkkailee häntä pöydän yli, eikä yritä edes piilotella mittailevia katseitaan. Phoenix ei tiedä, miten päin olisi, ja hän on varma, että Edgeworth ottaa siitä kaiken ilon irti.

”Ei huono valinta, Wright”, Edgeworth sanoo lopulta ja pyyhkii suupielensä lautasliinaan. ”Makusi ei ole jokaisen valintasi suhteen täysin kamala. Olen positiivisesti yllättynyt.”

Se on enemmän loukkaus kuin kohteliaisuus, ja Phoenix tyytyy jättämään kommentin kokonaan huomiotta.

”Miksi sinä toit minut tänne?” hän sen sijaan kysyy. Edgeworth naurahtaa hänelle kuin tyhmiä kyselevälle lapselle.

”Eikö se ole päivän selvää?”

Ei, ei se kyllä ole.

Edgeworth nojaa rennosti tuolinsa selkänojaan. Phoenixille näky on uusi: yleensä Edgeworth kannattelee itseään niin suoraselkäisenä että voisi luulla hänen peräsuoleensa eksyneen jotain liian pitkää ja kovaa.

”Ajattelin, että voisimme tutustua toisiimme paremmin”, Edgeworth viimein jatkaa. ”Me kai olimme… hmm, ystäviä silloin aikoinaan. Haluan tietää, millaiseksi mieheksi sinä olet kasvanut.”

Phoenix hymähtää. Se kuulostaa joltain, mitä hänen vanha isotätinsä voisi hänelle sanoa. ”Tottahan sinä olisit voinut vain pyytää minut illanviettoon.”

”Sinä olisit vastannut kieltävästi.”

Edgeworth tuntee minut liian hyvin.
”Joten päätit kidnapata minut?” Phoenix hymähtää.

Edgeworth nauraa, ja jostain syystä se saa Phoenixin posket punehtumaan.


« Viimeksi muokattu: 17.10.2020 20:21:27 kirjoittanut Avaruuspiraatti »


"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 223
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
A/N: Pakko tunnustaa, etten yhtään tiedä, mihin olen tämän kanssa menossa, mutta ehkä se tässä selviäisi! ;D




5.
250 sanaa

Edgeworthillä on vanha televisio, vaikka hänellä olisi varmasti varaa uuteenkin. Se on sullottu pieneen sivuhuoneeseen yläkerrassa toisiinsa sopimattomien sohvien, nojatuolien, kirjahyllyjen ja työpöydän kanssa. Hyllyt notkuvat pölyttyneistä koriste-esineistä. Nojatuolit on peitelty lakanalla, mistä Phoenix päättelee, ettei televisiohuonetta käytetä senkään vertaa kuin alakerran ruokasalia.

Edgeworth pyytää häntä istumaan sohvalle. Istuintyynyt pöllähtävät ja Phoenix koettaa olla aivastamatta, mutta aivastaa kuitenkin. Edgeworth tuo hänelle kaksi kaukosäädintä.

”Tämä on televisiolle, tämä digiboksille. Etsi sieltä jotain mieleistä.”

Ja sitten Edgeworth häipyy jonnekin ja jättää Phoenixin istumaan vaivaantuneena pölyn keskelle. Phoenix vakuuttaa itselleen, että on tilanteen herra, ja riisuu takkinsa rennosti sohvan selkänojalle sen osoittaakseen. Televisiohuoneessa on kuuma. Hän löysää solmiotaan ja käy avaamassa huoneen ainoan ikkunan. Sade ei ole vielä hellittänyt. Hän hengittää syvään raikasta tuulta ja yrittää koota taas levinneitä ajatuksiaan. Hän luulee jo onnistuneensa siinä, kun Edgeworth palaa takaisin. Tämä on tuonut mukanaan sipsipussin ja sixpackin olutta.

”Juotko sinä olutta?” Phoenix huudahtaa, ennen kuin ehtii estää itseään. Hän on varma, että Edgeworthin poskipäille nousee puna.

”En tietenkään. Ostin nämä sinua varten”, Edgeworth murahtaa ja näyttää käpertyvän itseensä.

”Kiitos ajatuksesta… kaiketi…”

Edgeworth nyökkää ja käy takkiaan oikoen istumaan. Hän kohottaa Phoenixille kulmiaan, ja Phoenix kiirehtii hänen viereensä istumaan kuin käskyn saaneena. Ehkä hän saikin.

”Mitä haluaisit katsoa?” Edgeworth kysyy.

Phoenix selaa kanavia. Edgeworth pysyy hiljaa ja tuijottaa kireän näköisenä vaihtuvia kuvia. Lopulta Phoenix pysäyttää tyydyttävältä vaikuttavan rikosdraaman kohdalle. Edgeworth ojentaa hänelle oluen, muttei ota yhtä itselleen. Phoenix päättää, että tuleva ilta on parempi kohdata humalassa kuin selvin päin, ja juo pullosta yhdellä kerralla puolet.




"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 223
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
6.
300 sanaa

Edgeworthillä on kadehdittava viskikokoelma. Kadehdittava, vaikka pulloja onkin vain yksi, koska sekin on enemmän kuin Phoenix itse omistaa. Phoenix on juonut jo Edgeworthin tarjoamat oluet, muttei raaski kieltäytyä viskilasillisesta, vaikka järki varoitteleekin, että älä hyvä mies nyt ota yhtään enempää. Pullo näyttää sitä paitsi kalliilta. Olisi harmi, jos Edgeworth joutuisi juomaan sen yksin.

Rikosdraama on loppunut jo aikoja sitten. Taustalla pyörii vanha länkkärielokuva, mutta Phoenix on huomattavasti kiinnostuneempi lörpöttelemään ajastaan taideakatemiassa kuin seuraamaan ruudulla tapahtuvaa toimintaa. Edgeworth nojaa sohvan selkänojaan niin että hänen ojennettu kätensä melkein koskettaa Phoenixin olkapäätä, ja Phoenix on aivan varma, että Edgeworth jopa naurahtaa hänen tarinalleen. Toki se voi olla myös pelkkä tuhahdus, ehkä pöly kutittaa Edgeworthin nenää, mutta siitä huolimatta Phoenix tuntee suoranaista ylpeyttä viihdyttäjäntaidoistaan.

”Välillä minua kaduttaa, että vaihdoin pääainettani”, Phoenix myöntää. ”Olisin luultavasti säästynyt monelta vastoinkäymiseltä.”

”Me emme olisi koskaan tavanneet uudestaan, jos et olisi lukenut puolustusasianajajaksi”, Edgeworth huomauttaa.

Phoenix hymyilee kuin itse aurinko. ”Sinä olet sentimentaalisempi kuin luulinkaan!”

”Totesin vain ilmiselvät faktat ääneen”, Edgeworth mutisee ja punastuu niin kovin, että jurrissakin Phoenix pistää sen merkille.

”Älä nyt kainostelemaan ala”, hän nauraa ja pukkaa Edgeoworthin olkaa.

”En minä kainostele.”

”No mitä varten sitten punastelet?”

Edgeworth hymähtää ja punastuu kahta kauheammin. Hän painaa television kiinni.

”Minun on ehkä aika ajaa sinut takaisin kotiin.”

Phoenix panikoi. Äkkiä hänelle tulee tarve keksiä jokin tekosyy, aivan mikä tahansa, jotta hän saisi jäädä yöksi.

”Joit itsekin”, hän sanoo.

”Soitan sinulle taksin.”

”Ei minulla ole rahaa maksaa sitä.”

”Maksan sen puolestasi.”

”Ei sinulla varmaan ole edes käteistä.”

Wright.

Phoenix rypistää otsaansa. Hän ei keksi enempää vasta-argumentteja. Hemmetin Edgeworth, aina häntä askeleen edellä.

”Sinä haluat jäädä yöksi”, Edgeworth naurahtaa. Hän ei kuulosta ilkeältä, mutta täytyyhän hänen olla. Onhan hän Edgeworth.

”En halua”, Phoenix puolustelee. ”Itse haluat, että jään!”

Edgeworth kohauttaa olkiaan, ei myönnä muttei kielläkään. ”Totesin vain ilmiselvät faktat ääneen.”


« Viimeksi muokattu: 17.10.2020 20:26:31 kirjoittanut Avaruuspiraatti »


"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 939
  • Phantom Thief of Hearts
Ilmiselvät faktat, indeed! Tuhahdin täällä itsekseni, kun nämä kaksi ovat vaan niin toivottomia! Puhuisivat suunsa puhtaaksi ja pussaisivat jo. :P

Viskikokoelma oli tosi Edgeworthia, samoin kuin tuo perustelu viskin kalleudesta - niin helposti tyyppi onnistuu huijaamaan itseään! Se on kyllä välillä surullistakin, kun Phoenix sitten antaa viedä itseään kuin pässiä narussa, mutta onneksi Edgeworth ei halua hänelle mitään pahaa.

Näiden kahden välinen vuorovaikutus on nannaa ja kirjoitat sitä hyvin! Pidän lörpöttelevästä Phoenixistä ja hiljaisemmasta Milesista, joka antaa ystävänsä höpöttää ja nauttii siitä itsekseen enemmän tarkkailijana. Syntyy kiva kontrasti oikeussalissa itsevarman ja valokeilassa olevan syyttäjän ja kotioloissa vetäytyvämmän ja erilaisen roolin ottavan Milesin välille. :)

Tämä(kin) on loistava rapsusarja, joten jatkoa, schönen danke!
in the raging of our ways / in the dying light of days
in the darkness of our youth / in the brokenness of truth

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 223
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Nevilla, nämä kaksi on kyllä sellaisen toivottoman kiertelyn ja kaartelun ruumiillistuma! Minä kans niin näen, että Miles on ihan kalana vedessä oikeussalissa, puhuu oikeen itsevarmana ja usein vie itse keskustelua eteenpäin. Toisin onkin sitten oikeussalin ulkopuolella, kun hän ei oikein tiedä, miten päin olisi ja mitä sanoisi. Phoenix taas on sellainen luontainen höpöttäjä, vaikkei tietäisi, mistä höpöttää. Mutta se varmaan on Milesille enemmän kuin toivottua ja hän varmasti kuuntelee mielellään, mitä kaikkia juttuja Phoenixillä on kerrottavanaan. Kiitos kommentista <3




7.
200 sanaa

Phoenix hoippuu Edgeworthin ei-muka-kartanon käytävillä ja yrittää olla nojaamatta liikaa miehen kylkeen. Edgeworth pitää hänestä tukevasti kiinni ja ohjaa hänet suljetun oven eteen.

”Olettanen, että haluat nukkua vierashuoneessa”, Edgeworth puhuu hiljaisella ja värittömällä äänellä.

”Onko siellä pölyistä?”

”Pääset kohta itse katsomaan.”

Vierashuone on pieni ja kotoisa ja siellä on oma vessakin. Phoenix istahtaa sängyn pehmeälle patjalle ja kokeilee yksiväristä päiväpeitettä sormillaan. Hänen nenäänsä kutittaa.

”Voit peseytyä täällä”, Edgeworth sanoo ja avaa vessan ovea. ”Voin myös lainata sinulle jonkin yöpuvuistani. Yläkerrassa patterit eivät aina toimi, vaikkakin tähän aikaan vuodesta ilmat eivät –.”

”Täällä on pölyistä.”

Edgeworthin ilme tulkitsematon. Tai ehkä se olisikin tulkittavissa, jos Phoenix ei olisi humalassa.

”Täällä on pölyistä”, Phoenix toistaa, koska ei ole varma, kuuliko Edgeworth hänet ensimmäisellä kerralla. ”Nenääni kutittaa.”

”Voit myös nukkua alakerran sohvalla.”

”Entä sinun makuuhuoneesi?”

Edgeworth lehahtaa punaiseksi, eikä Phoenix ole varma, johtuuko se kiukusta, nolostuksesta vai jostain muusta. Hän toivoo, että kyse on viimeisimmästä vaihtoehdosta.

”En aio esitellä makuuhuonettani sinulle”, Edgeworth lopulta puuskahtaa.

”Entä jos pyytäisin oikein nätisti? Vai nukutko sinä sellaisessa hervottomassa parisängyssä, jossa on pylväät ja samettiset seksiverhot?”

”Seksiverhot…” Edgeworth toistaa ja pyörittää silmiään. ”Ei, Wright, minä en –.”

”Mutta sinä punastuit!”

Edgeworth huokaisee oikein syvään. ”Hyvä on. Mutta kurkistat sinne vain ovelta.”




"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 223
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
8.
250 sanaa

Edgeworthin parisängyssä ei ole sen kummemmin pylväitä kuin samettisia seksiverhojakaan. Phoenix on hieman pettynyt. Edgeworth raottaa makuuhuoneensa ovea vain sen verran, että Phoenix mahtuu juuri ja juuri pistämään päänsä aukosta sisään. Makuuhuone on iso: siellä on kaksi ikkunaa ja suljettu ovi, jonka Phoenix päättelee vievän kylpyhuoneeseen. Sängyn päiväpeite on viininpunainen, melkein samaa sävyä kuin Edgeworthin puvuntakki.

”Onko sinulla poreamme tuolla?” Phoenix kysyy ja nyökkää suljettua ovea kohden.

”Mistä sinä niin päättelet?”

”Sinä olet mies, joka voisi hyvinkin asennuttaa poreammeen kylpyhuoneeseensa.”

Edgeworth kurtistaa kulmiaan. ”Mistä sinä niin päättelet?”

Phoenix tönäisee lantionheilautuksella oven auki ja astelee huoneeseen. Edgeworth seuraa häntä happamena. Phoenix kurkistaa kylpyhuoneeseen ja harmikseen toteaa, ettei siellä ole poreammetta. Kylpyamme siellä on, mutta se ei näytä olevan kovassa käytössä. Phoenix sulkee oven.

”Päätitkö jo, missä nukut?” Edgeworth kysyy. Phoenix ei vastaa, vaan istahtaa Edgeworthin sängyn kulmalle. Hän vitkuttelee, eikä oikein tiedä, miksi.

”Samettia”, hän sanoo kokeillessaan päiväpeiton kangasta. ”Onko tämä sinun panopeittosi?”

Panopeitto”, Edgeworth tuhahtaa. ”Wright, mikä pakkomielle sinulla on minun seksielämääni?”

Kysymys saa Phoenixin punastumaan, vaikka hänellä ei mitään pakkomielteitä olekaan.

”Kysyinpähän vain.”

”Onko sinulla itselläsi sitten sellainen?”

”Hah”, Phoenix naurahtaa kuivasti ja kellahtaa peitolle. ”Ehkä, jos minulla olisi seksielämä. Ja rahaa näin kalliisiin tavaroihin.”

Edgeworth ei sano mitään. Kun Phoenix kohottaa päätään, tämä katsoo häntä vaivaantuneena.

”Turha tuijottaa noin”, Phoenix tuhahtaa. ”Itse kysyit panopeitoistani.”

”Niin taisin kysyä…”

Phoenix ponnistaa takaisin istumaan ja lopulta jaloilleen. ”Taidan ottaa vierashuoneen”, hänen on lopulta annettava vastauksensa.

”Etsin sinulle yöpuvun.”

”Mitä turhia. Nukun vaikka alasti.”

Phoenix nauttii siitä, kuinka punaisiksi Edgeworthin kasvot muuttuvat.




"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 223
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
9.
300 sanaa

Edgeworth saattaa Phoenixin takaisin vierashuoneeseen ja jättää yksin siksi aikaa, kun hän käy etsimässä tälle yöpuvun. Phoenix tutkii huoneen jokaisen kaapin, lipaston ja laatikon, mutta ei löydä mitään mielenkiintoista. Hän ei ole varma, mitä edes odotti löytävänsä. Pornolehtiä? Seksileluja?

Hän pohtii siirtyessään vessaan, miksi ihmeessä häntä edes kiinnostavat Edgeworthin seksuaaliset mieltymykset, ja jatkaa penkomista. Hän on juuri avaamassa peilikaapin oven, kun Edgeworth palaa takaisin.

”Mitä teet?”

”En mitään”, Phoenix tokaisee ja vetää käden hiustensa läpi kuin olisi ollut vain kohentamassa ulkonäköään. ”Millaisen yöpuvun löysit minulle?”

Edgeworth ojentaa hänelle rikollisenpehmeän, soinnukkaan sinisestä kankaasta valmistetun yöpuvun.

”Tässä”, Edgeworth lisää antaessaan hänelle pörröisen sukkaparin, joka sopii täydellisesti yöpuvun sävyyn. ”Yläkerrassa ei ole lattialämmitystä.”

”Olet kuin mummoni.”

”Jos pilkkaat minua, saat nukkua autotallissa.”

Phoenix hymähtää ja ryhtyy napittamaan kauluspaitaansa auki. Edgeworth tuijottaa häntä hieman järkyttyneen näköisenä.

”Mitä?”

”Ei mitään”, Edgeworth yskäisee ja kääntyy ovelle Phoenixin avatessa vyönsä. ”Annan sinun pukeutua rauhassa.”

”Mitä turhia. Tiedämme kumpikin, mitä housuistani löytyy.”

Wright”, Edgeworth ärähtää.

”Äh, vitsailen vain. Mene, jos olosi on epämukava.”

Hänen yllätyksekseen Edgeworth kääntyykin takaisin hänen puoleensa ja nostaa ylpeänä leukaa. On Phoenixin vuoro punastua. Hän ei ajatellut, että Edgeworth ottaisi hänen kiusansa haasteena, mutta nyt pilkka on osunut häntä omaan nilkkaan. Hän karistaa kurkkuaan. Hänen sormensa epäröivät housujen vetoketjulla. Edgeworth kohottaa toista kulmaansa ja Phoenix, joka ei ole koskaan ollut luovuttajatyyppiä, nyhtää vetoketjunsa auki ja astuu pois housuistaan. Hän tietää olevansa kauttaaltaan punainen, mutta siitä huolimatta hän suoristaa itsevarmana selkänsä ja kohottaa Edgeworthille haastaen kulmiaan, ennen kuin vetää yöpaidan päänsä yli. Edgeworth ristii kätensä. Tämä ehkä luulee olevansa ovela, mutta Phoenix kyllä huomaa, että herra syyttäjä tarkastaa hänen alavartalonsa, ennen kuin hän saa yöpuvunhousut kunnolla jalkaansa.

He jäävät tuijottamaan toisiaan. Lopulta Phoenixin on pakko rikkoa jännittynyt ilmapiiri.

”Voisin ottaa jotain iltapalaa”, hän sanoo.

Edgeworthin hartiat rentoutuvat. ”Käykö, jos teen voileipiä ja teetä?”

”Kuulostaa hyvältä.”



10
350 sanaa

Teepannu vislaa.

”Miten juot teesi?” Edgeworth kysyy. ”Maitoa? Sokeria? … Wright, kuunteletko sinä?”

Phoenix havahtuu ajatuksistaan. ”Hm, mitä? Ah, niin, kyllä. Molempia, kiitos.”

Edgeworthin yöpuku on viininpunainen, kuten on moni muukin asia hänen ei-muka-kartanossaan. Keittiösaarekkeella on viininpunaisia paperilautasliinoja, ikkunaverhoissa on viininpunaiset somisteet, keittiöpyyhekin on viininpunainen. Phoenix katselee ympärilleen ja tuntee olonsa odottamattomalla tavalla surulliseksi. On selvää, että talossa näkyy vain Edgeworthin kädenjälki. Vain ja ainoastaan Edgeworthin. Hän miettii, tunteekohan tämä olonsa yhtä yksinäiseksi, kuin Phoenix nyt katsellessaan siistiä ja käyttämättömän oloista keittiötä.

”Kaikki hyvin?” Edgeworth kysyy istuessaan Phoenixin seuraan. Hän on tuonut pöytään kaksi kuppia, maidon ja sokerin.

”On”, Phoenix sanoo. Edgeworth rypistää kulmaansa.

”Kyllä on”, hän toistaa vakuuttavammin. ”Olen vain väsynyt.”

”Laskuhumala?”

”Jotain sellaista.”

Hän ei lopulta syö mitään. Se taitaa todella olla laskuhumalaa, hän miettii, sillä hän tuntee olonsa yhtäkkiä kamalan onnettomaksi. Pettyneeksikin, vaikka siinä ei ole mitään järkeä.

Edgeworth siivoaa heidän astiansa tiskikoneeseen ja kääntyy odottamaan häntä keittiön ovelle.

”Joten”, Phoenix aloittaa, kun he kiipeävät portaita yläkertaan. ”Asut täällä yksin?”

”Kyllä”, Edgeworth vastaa lyhyesti. On selvää, että hän ei halua puhua asiasta, mutta Phoenix jatkaa silti aiheesta.

”Tapailetko ketään?”

”Rakkauselämäni ei kuulu sinulle.”

”Mutta sanoit, että haluat tutustua minuun paremmin. Jotain siitä, millaiseksi mieheksi olen kasvanut näinä kuluneina vuosina. Sama pätee myös toisin päin, tiedätkös.”

Edgeworth pysähtyy viimeiselle portaalle ja kääntyy. Phoenixistä tuntuu, että tämä saattaa hyvinkin motata häntä, joten hän laskeutuu pari askelmaa alaspäin.

”Ei”, Edgeworth lopulta sanoo. ”En tapaile ketään. Entä sinä?”

”En varsinaisesti”, Phoenix sanoo.

”Varsinaisesti?”

”Eli en”, hän myöntää. Nyt hän ymmärtää, miksi Edgeworth oli aluksi vastahakoinen vastaamaan: aiheesta puhuminen on vaivaannuttavaa. He eivät ole nähneet toisiaan yli vuosikymmeneen. Tällaiset asiat eivät ole listan kärjessä, mitä tulee kuulumisien vaihtoon. Phoenix ei ole varma, mitä se hänelle edes tekee, vaikka Edgeworth tapailisikin jotakuta.

”Ymmärrän, että se on sinusta eriskummallista, jopa huvittavaa”, Edgeworth sanoo, kun he jatkavat matkaa. ”Sinä luultavasti nautit… krhm, yöseurasta useinkin.”

”Anteeksi?”

”Seksiä, Wright.” Edgeworth huokaisee turhautuneena. ”On varmasti käsittämätöntä kaltaisellesi miehelle, kuinka harvoin minä…” Hän ei kehtaa lopettaa lausettaan.

”Mutta enhän–.”

”Huoneesi on tässä”, Edgeworth keskeyttää ja pistää pisteen keskustelulle. ”Hyvää yötä, näemme aamulla.”

Phoenix jää hämmentyneenä vierashuoneeseen.

Miten niin kaltaiselleni?




"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 223
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
11.
350 sanaa

Phoenix ei tiedä, millaisena miehenä Edgeworth häntä oikein pitää, mutta on vastaus mikä tahansa, Edgeworth on ehdottomasti väärässä tulkintansa kanssa. Phoenix istuu vierassängyn reunalla ja hyppyyttää jalkaansa. Pörröinen sukka hakkaa lattiaa vasten, eikä liikkeestä synny ääntä. Suuren talon rakenteet narisevat ja paukkuvat.

Hän pitää minua gigolona, Phoenix ajattelee näreissään. Laskuhumala on tehnyt tilaa ärtymykselle. Edgeworth varmaankin ajattelee, että hän ravaa pedistä petiin vapaa-ajallaan ilman minkäänlaisia standardeja.

Ymmärrys iskee yllättäen ja saa Phoenixin kasvot kuumenemaan. Senkö takia Edgeworth kutsui hänet alunalkujaankin luokseen? Harrastamaan seksiä?

Hän ponkaisee ylös ja marssii kiireesti vessaan. Hän kääntää hanan auki ja kastelee kasvonsa huolimattomasti kylmällä vedellä niin, että hänen yöpaitansa kauluskin kastuu. Hänen suonissaan kohisee. Miten hän saattoi olla niin typerä? Ilta alkaa näyttäytyä hänelle kokonaan uudessa valossa. Onko Edgeworth odottanut koko tämän ajan, että hän tekee ensimmäisen siirron? Hän ähisee turhautuneena, eikä ole varma, johtuuko tunne Edgeworthin juonesta vai hänen omasta saamattomuudestaan. Haluaako hän maata Edgeworthin kanssa? Mistä hän sen voisi tietää! Hän ei aina edes tiedä, mitä haluaa syödä päivälliseksi!

Phoenix riisuu kastuneen paidan ja astuu ulos vessasta. Edgeworth seisoo vierashuoneen ovella ja näyttää menevän täysin pois tolaltaan, kun huomaa hänet. He toljottavat toisiaan. Sitten Edgeworth karistaa kurkkuaan ja vilkaisee levottomana vessan ovelle.

”Anteeksi”, hän sanoo ja kävelee Phoenixin ohi pää painuksissa, ”mutta unohdin jotakin…”

”Mitä?” Phoenix on nopea kysymään.

”En mitään tärkeää.”

”Tarpeeksi tärkeää, että tulit sitä hakemaan. Luulitko, että olin jo nukahtanut?”

Edgeworth karistaa taas kurkkuaan. Hän näyttää muuttavan mielensä ja kääntyy lähteäkseen pois. ”Voin hakea sen aamullakin. Hyvää yötä, Wright.”

”Ehei, jos kerran olet jo täällä, voit yhtä hyvin ottaa tarvitsemasi mukaan.”

”En minä…”

”Onko se jotain noloa?” Phoenix kysyy. ”Dildo kenties?”

Dildo”, Edgeworth toistaa tuohtuneena. ”Olet inhottava.”

”Jos kyseessä olisi hammasharja, et punastelisi tuolla tavalla.”

He mittelevät taas katseillaan. Phoenix on tyytyväinen, sillä hän tietää, ettei Edgeworth voi enää perääntyä, tämän luonto ei antaisi tämän luovuttaa. Edgeworth tajuaa sen ehkä itsekin, sillä hän nostaa päänsä ja astelee vessaan muina miehinä. Phoenix seuraa Edgeworthin perässä ja katsoo silmä kovana tämän olan takaa, kun tämä kurottaa peilikaappiin. Phoenix näkee, kuinka Edgeworthin niskan sävy muuttuu punaistakin punaisemmaksi tämän poimiessa hyllyltä liukuvoiteen ja kondomipaketin.




"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 223
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
12.
250 sanaa

”Kai tiedät, että olisit voinut vain kysyä minulta sitä suoraan”, Phoenix sanoo. Hän peruuttaa vessan ovelle, muttei anna Edgeworthin lähteä. Hän ei aio päästää tätä niin helpolla.

”Kysyä mitä?” Edgeworth tuhahtaa. Hän kaiketi yrittää pitää kiinni kunniansa viimeisistä rippeistä. Phoenix katsoo merkitsevästi Edgeworthin kantamuksia.

”Ne eivät ole sinua varten”, Edgeworth on nopea sanomaan.

”Sattuivat muuten vain olemaan huoneeni vessassa?”

”Ne jäivät sinne viime kerralta.”

”Sanoit, ettei sinulla käy yövieraita.”

”Ole niin hyvä, Wright, ja siirry pois edestäni.”

Phoenix tekee päinvastoin ja tukkii oviaukon entistä suuremmalla intohimolla. Edgeworth astuu hänen eteensä sen näköisenä, että menee hänen lävitseen vaikka väkisin, jos tarve sitä vaatii. He mulkoilevat toisiaan. Phoenix tuntee ilman väreilevän samasta jännityksestä kuin aikaisemmin samassa vessassa.

”Sinä kutsuit minut luoksesi harrastamaan seksiä”, Phoenix naurahtaa. ”Eikö vain? Edgeworth, olet oikea peto.”

”Päätelmäsi on väärä”, Edgeworth sanoo yllättävän hillityllä äänellä, kuin tilanne olisi täysin hänen hallussaan. ”Mutta en olisi odottanutkaan sinulta enempää.”

”Vai on päätelmäni väärässä”, Phoenix sanoo nojatessaan lähemmäs. Hän näkee nyt selvästi Edgeworthin iiristen yksityiskohdat ja tuntee tämän hengityksen kasvoillaan.

”Kyllä. Olet aina ollut nopea johtopäätöksiesi kanssa”, Edgeworth puhuu matalalla äänellä. Sellaista äänensävyä syyttäjä ei ole hänen kanssaan vielä käyttänytkään. Se saa Phoenixin housuissa kihelmöimään.

”Se on Akilleen kantapääsi”, Edgeworth jatkaa. ”Teet, ennen kuin ajattelet.”

Phoenix kohottaa toista kulmaansa. ”No, todista se sitten.”

”Anteeksi?”

”Todista, ettet halua maata kanssani.”

Edgeworthin kasvojen puna syvenee. ”Ja miten herra Wright toivoisi minun sen todistavan?”

No perkele, Phoenix ajattelee, tarttuu Edgeworthiä poskista ja suutelee tätä.

Edgeworth oli oikeassa hänen suhteensa: hän tekee, ennen kuin ajattelee.




"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 223
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
A/N: Tämän piti olla viimeinen raapale, mutta kyllä tähän varmaan vielä yksi ainakin tulee :o




13.
200 sanaa

Edgeworth ei työnnä häntä pois.

Edgeworth ei työnnä häntä pois. Jokin heidän aikajatkumossaan on varmasti nyrjähtänyt pois sijoiltaan. Edgeworthin suu maistuu hammastahnalta ja tuoksuu raikkaalta mintulta. Phoenix tuntee kämmeniensä alla, kuinka tämän posket lämpenevät. Hän siirtää kätensä Edgeworthin kaulalle ja etsii sormenpäillään tämän pulssin. Se on nopea. Ele havahduttaa Edgeworthin jonkinlaisesta transsista, sillä hän vetäytyy säpsähtäen Phoenixin ulottumattomiin. Phoenix ei ota selvää Edgeworthin ilmeestä: onko se säikky vai kuvottunut.

”Halusin vain varmistaa”, Phoenix sanoo karhealla äänellä. Hän rykäisee, mutta kurkku on silti kuin Saharan aavikko.

”Varmistaa mitä?”

Phoenix ei tiedä.

”Helvetti, Wright”, Edgeworth huokaisee ja yrittää selvästi näyttää ärtyneeltä, mutta hänen suunsa kaartuu väkisin hymyyn. Phoenix huomaa sen ja hymyilee itsekin.

”Olet toivoton tapaus”, Edgeworth sanoo painokkaammin ja jälleen hänen kasvonsa ovat kylmänviileät. Hän kohottaa kondomipakettia ja liukuvoidetta. ”Saanko laittaa nämä sivuun?”

”Sinun vessasihan tämä on.”

Edgeworth laskee kantamuksensa lavuaarin päälle ja puhuu sitten arvokkaana:

”Minun on pitkin hampain myönnettävä, että ehkä päätelmäsi osui sittenkin osittain oikeaan.”

Phoenix kohottaa toista kulmaansa. ”Niin mikä päätelmä?”

”En toista sitä ääneen”, Edgeworth tuhahtaa ja mittaa Phoenixiä katseellaan, ennen kuin tulee lähemmäs. ”Aion nyt suudella sinua uudestaan. Ole hyvä ja pidä kätesi kurissa.”

Mutta se taitaa sittenkin olla Phoenix, joka vetää Edgeworthin takaisin huulilleen.




"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"