Operaatio Joulumielen uudet tuulet, H/D, K-11 (joulukalenteri: 25/24)

[Kelsier]

”Tänään emme tee mitään”, Draco julisti ja syöksyi keittiöön keittelemään puuroa.

Paraskin puhuja Draco! Toisaalta puuron keittely voi kyllä olla ihan rauhallista ja terapeuttistakin...

Missähän kaukana Luna on ja onkohan Thor löytänyt hänet?
Näistä raapaleista tulee iloiselle mielelle

[Melodie]

Kelsier: Kiitos! Mukava kuulla! Draco ei taida ihan ymmärtää rentoutumisen konseptia. Uskokaamme Thoriin!


(Huh miltei unohdin tämän luukun! 250 sanaa.)

-

Luukku 11


Joulukuun yhdentenätoista Dracon vanhemmilta tuli yllättäen pöllö. Sen tuomassa viestissä kysyttiin, haluaisivatko he tulla päivälliselle, kun päivällisvieraat olivat yllättäen peruneet ja ruokaa oli vaikka millä mitalla. Lisäksi olisi kuulemma ihana nähdä heidät kaikki (vaikka rivien välistä saattoi kyllä lukea, että erityisesti Gwyneth ja Balthazar).
”Totta kai me menemme”, Harry sanoi urhoollisesti hymyillen. Draconkin oli myönnettävä, ettei kolkko kartano ollut paras paikka pirteän joulumielen ylläpitoon. Olisi kuitenkin mukavaa, että lapset saisivat tavata isovanhempiaan. Narcissasta oli tullut intomielinen isoäiti, ja Luciuskin oii yllättänyt pomputtamalla lapsia miltei katonrajaan saakka (ja kartanossa se oli korkealla).

Niinpä illansuussa koko perhe ilmiintyi Malfoyn kartanon portille. Narcissa oli heitä vastassa ja poimi heti sädehtien Gwynethin syliinsä.
”Ihanaa kun pääsitte! Tulkaa samantien peremmälle.”
Harry kantoi Balthazarin, vaikka lapsi olisi mieluummin möyrinyt itse eteenpäin.

Kartanossa Narcissa ja Lucius ihastelivat lapsenlapsiaan ja esittelivät heille kaikkia hankkimiaan mummolaleluja. Draco puisteli niille päätään ja kauhisteli hiljaa itsekseen joulukoristeiden vähyyttä. Pitäisi varmaan lähettää vanhemmille jokin pirtsakka kasvi! Harry puolestaan tutustui kirjahyllyn tarjontaan.

Ateria oli luonnollisesti herkullinen. Myös lapset pääsivät osallisiksi pöydänantimista, sillä Narcissa oli huolellisesti varmistanut että tarjolla oli myös vauvoille sopiva menu. Siinä ruoat olivat suolattomia ja helposti syötäviä, joten lasten aterioidessa itsellisesti myös aikuiset saattoivat keskittyä pääasiassa omiin lautasiinsa. Aterialla tarjottiin viisi ruokalajia ja niitä kaikkia piti tietysti nauttia hartaudella. Niinpä ilonpitoa riitti koko seurueella pitkäksi aikaa. Kun oli aika lähteä kotiin, Draco oli aivan poikki ja lapsetkin nuokahtelivat jo matkalla portille. Kotona heidät laitettiin kiireesti petiinsä johon he onneksi uinahtivat heti, mutta Harry ja Draco jaksoivat valvoa vielä glögihetken ajan.

[Fairy tale]

Draco rentoutuu vähän samalla lailla kuin minäkin. Tänään en tee mitään (eikä vessan siivousta lasketa, eihän?). No pitäähän sitä vapaallakin saada ruokaa suuhunsa, joten puuronteko menettelee melkein laiskottelusta. Mutta onpa miellyttävää lukea, miten Dracon vanhemmat pitävät kaksosista ja haluavat pieniä päästä näkemään. Ja kun tämä päivälliskutsu tuli näi sopivasti ennen joulua, niin se oli perheelle varmasti ihan mukavaa. Vaikka joulukoristeita ei ollutkaan ja vaikka kartano onkin suuri ja kolkko. 

[Vendela]

Kivaa, että Harry houkuttelee Dracon katsomaan piirrettyjä, vaikka lapset eivät niistä vielä välittäneetkään Ja Draco on ihana kun julistaa, ettei tänään tehdä mitään, mutta eipä puuron keittäminen olekaan juuri mitään.

Mukavaa, että sekä Harry että Draco kokevat samoin tuon kartanon kolkkouden. Ehkäpä Dracon pitäisi sisustaa siellä hieman? Tai lähettää kasvin lisäksi laatikollinen joulukoristeita Mutta kiva, että Narcissa ja Lucius haluavat nähdä lapsenlapsiaan!

Kiitos taas,
Vendela

[Kelsier]

Narcissasta oli tullut intomielinen isoäiti, ja Luciuskin oii yllättänyt pomputtamalla lapsia miltei katonrajaan saakka (ja kartanossa se oli korkealla).

Pitäisi varmaan lähettää vanhemmille jokin pirtsakka kasvi!

Luciuksen lasten pomputteluihin en kyllä kauheasti luottaisi. Katonraja ei liene kaikkein turvallisin paikka taaperoille.
Sisustusintoilija-Draco! Hassua kuvitella häntä edes miettimässä pirtsakoita kasveja. Mitenhän Lucius ja Narcissa mahtaisivat reagoida?

[Melodie]

Fairy tale: Kiitos! Kyllähän se vessanpesu on sellainen ihanan rentouttava puuha.
Vendela: Kiitos! Draco kyllä varmasti mielellään sisustaisi! Mutta saattaa olla että koristeet kerättäisiin vähin äänin syrjään Dracin poistuttua.
Kelsier: Kiitos! Ehkä katonrajatkin on pehmustettu. Kaipa jonkun kotitontun voisi pyytää huolehtimaan kasvista...


(200 sanaa.)

-

Luukku 12


Kahdentenatoista joulukuuta Draco levitteli koko tonttulakkikokoelmansa ympäri olohuonetta ja tarkasteli niitä, iloisena ja tarkkasilmäisenä. Niitä oli kaikkia värejä, mutta suurin osa oli tietysti punaisia. Niissä oli kulkusia, tupsuja ja mitä kummallisimpia koristuksia, ja erilaisia jouluhenkisiä kuvioita oli tietysti laidasta laitaan. Draco oli kokoelmastaan hyvin ylpeä, ja nyt hän aikoi tarkistaa, että kaikki lakit olivat ehjiä ja hyväkuntoisia.

Suurin osa olikin kuin uusia Dracon huollettua ne edellisen kerran kesällä, mutta muutamassa piti kiristää koristeiden kiinnitystä. Lisäksi yksi Dracon suosikeista, porokuvioinen lakki, oli valitettavasti päässyt vähän kulahtamaan. Onneksi pieni huoltoloitsu korjasi tilanteen.

Draco oli aloittanut tonttulakkikokoelmat myös Harrylle ja lapsille, mutta jostain syystä Harry vastusti ankarasti laajan kokoelman luontia ja lasten päät puolestaan kasvoivat niin huimaa tahtia, että piti olla tarkkana siitä, millaiset koonkasvatusloitsut heidän lakeissaan oli. Olisi ollut harmi, jos joku tonttulakki olisi jäänyt vaille käyttöä ja jo pieneksi.

Myös kaksoset olivat ilahduttavan kiinnostuneita tonttulakeista. Ensin Draco sävähti kauhusta huomatessaan Balthazarin imeskelevän yhtä lakkia, mutta rauhoitteli sitten itseään sillä että sekin varmasti oli osoitus kasvavasta joulumielestä. Hänen oli kuitenkin pakko myöntää olevansa hieman helpottunut saatuaan kaikki lakit pakattua somasti omaan lokerikkoonsa, jonka saattoi viedä pois lasten ulottuvilta. Näiden omat lakit hän kuitenkin jätti leikkeihin loppupäiväksi, ja lapset harjoittelivatkin ahkerasti lakkien pukemista.

[Melodie]

(250 sanaa.)

-

Luukku 13


Kolmannelletoista joulukuuta Draco oli suunnitellut joulumarkkinaretken. Ehkä jo löytyisi jotain joululahjojakin! Heti aamiaisen jälkeen he siis toppasivat lapset kärryihinsä ja lähtivät matkaan.

Ensimmäisenä markkinoilla vastaan tulivat tietysti lampaat, ja niitä oli pysähdyttävä ihastelemaan. Lapset osoittelivat niitä ja hihkuivat ”amma, amma”, ja olihan Draconkin myönnettävä ettei hän koskaan kyllästynyt niiden pörröisiin palleroisiin olemuksiin. Vaikka markkinoilla oli aina ihanaa, erityisesti lampaiden tervehdykset vetivät väkisinkin suun hymyyn.

Kun lampaita oli katseltu riittämiin, ja vakuuteltu lapsille että lampaat tarkistettaisiin vielä ennen kotiinlähtöä, oli aika käydä ostamassa aikuisille kuumat juomat ja lähteä kiertelemään kojuja. Kaupan oli kaikenlaisia ihania käsitöitä, joista osaan oli loitsittu mitä merkillisimpiä lumouksia. Draco osti äidilleen joululahjaksi lapaset, joihin sai itse valita minkä tahansa kuvan. Draco suunnitteli laittavansa toiseen hanskaan kuvan Gwynethistä ja toiseen Balthazarista, niin niistä tulisi hauskat ja persoonalliset. Lisäksi yhdestä hulppeasta kasvikojusta hän löysi hillittyjä joulusävelmiä soittavan joulutähden, jonka arveli sopivan vanhemmilleen erinomaisesti. Harry osti joitakin villaisia tuubihuiveja joita ilmeisesti aikoi jaella lahjoiksi läheisilleen. Niitä oli niin monia erilaisia, että Dracolle jäi epäselväksi, mikä oli kenellekin.

Kierreltyään riittämiin he menivät ostamaan kaikille pienet kulholliset riisipuuroa ja lisäksi kolme joulutorttua; lapset saivat jakaa yhden, ja senkin he enimmäkseen murustelivat päälleen. Onneksi Harry ja Draco olivat oppineet useita näppäriä pikasiivousloitsuja. Lopuksi oli aika käydä hevsoajelulla. Harry ja Draco istuivat kärryssä jännittyneinä ja puristivat lapsia sylissään, sillä tämä oli näiden ensimmäinen hevosajelu. Kaikeksi onneksi lapset kuitenkin katselivat lumoutuneina maisemia ja edessään heiluvia hevosten häntiä, eivätkä yrittäneet tempoilla pois liikkuvasta valjakosta. Vähitellen Harry ja Dracokin saattoivat rentoutua ja antaa kiirettömän joulutunnelman vallata itsensä.

[Kelsier]

Olipa ihana tonttulakkikokoelma ja kiva markkinaretki kuvattu näihin.

Kiitos taas

[Melodie]

Kelsier: Kiitos! Draco on kehittänyt kokoelmaansa jo monta vuotta. <3 Ja markkinoilla on aina ihanaa!


(250 sanaa.)

-

Luukku 14


Joulukuun neljäntenätoista Draco huomasi herättyään, että komea lumipeite oli laskeutunut maahan. Ihastuneena hän kipitti ikkunaan. Näin paljoa lunta ei ollut aikoihin näkynyt! Hän nappasi juuri heränneen Gwynethin syliinsä ihastelemaan maisemaa, ja lapsi painoi hämmästyneenä nenänsä ikkunalasia vasten. Hän ei ollut tainnut koskaan nähdä niin paljoa lunta kerralla!

Draco kiiruhti valmistamaan aamiaisen ja lapset olivat jo miltei syöneet puuronsa kun Harry kömpi hiukset pörrössä makuuhuoneesta.
”Huomenta”, hän sanoi silmiään hieroen ja huomasi sitten Dracon innosta loistavat kasvot. ”Mikäs nyt hymyilyttää?”
”Ulkona on lunta!” Draco hihkaisi itsestäänselvyyden, mutta Harry ei ollut edes huomannut – tämä kiiruhti ikkunaan tarkistamaan asian.
”Onpa valkoista!” Harrykin totesi silmäillessään lumeenpeittyneitä puita ja valopalloja.
”Ota aamiaista niin minä menen kaivamaan pulkat esille”, Draco kehotti ja lähti penkomaan varastoa.

Lapset yrittivät mönkiä pihalle jo kun Harry ja Draco pyrkivät pukemaan näille haalareita, mutta lopulta puolen tunnin jälkeen koko perhe oli kuumissaan ja ulkovaatteissa ulkona. Lapset pyörivät hetken lumessa kunnes olivat kauttaaltaan sen peittämiä, ja kiipesivät sitten pulkkiinsa. Harry ja Draco kiskoivat heitä pitkän tovin pitkin pihaa ja suuntasivat sitten läheiselle mäennyppylälle jolta laskeminen oli lapsille ihmeellinen elämys. Se näytti niin hauskalta että Dracokin tahtoi laskea mäkeä, joten he jatkoivat vielä matkaansa hieman suuremmalle mäelle josta Draco saattoi laskea muutaman hurjemman laskun Harryn ja kaksosten katsellessa. Laskettuaan hetken Dracokin oli tyytyväinen, joten he saattoivat palata kotiin. Lapset olivat niin väsyneitä lumileikeistä että nukahtivat pulkkiinsa, joista heidät varovasti leijutettiin sisälle nukkumaan. Harry ja Draco keittivät  kuumaa kaakaota ja käpertyivät sohvannurkkaan halailemaan ja supattamaan joululahjoista. Hämärä laskeutui hitaasti taloon jota jouluvalot valaisivat pehmeästi.

[Melodie]

(200 sanaa.)

-


Luukku 15


Viidentenätoista joulukuuta Draco päätti lähteä suurille joululahjaostoksille. Hän otti lapset mukaansa jotta Harry saisi rentoutua ja joulukoristella, tai mitä nyt ikinä haluaisikaan tehdä. Lapset napottivat rattaissaan keskittyneinä kun he saapuivat suureen velhokauppakeskukseen. Mitä iloisimmat valot poukkoilivat pitkin käytäviä ja joululaulut raikuivat. Draco veti jouluista ilmaa sisäänsä haltioituneena. Mikään ei voittanut joulutunnelmaa! Ihanaa, että se vaikutti olevan kaksosillekin mieleen.

He kiertelivät rauhaksiin myymälöissä, joissa Draco rupatteli myyjien kanssa lähestyvän joulun ihanuudesta. Lapset alkoivat kyllästyä nopeasti, vaikka Draco oli varannut heille mukaan kaikenlaisia leluvirikkeitä. Kun nämä olivat känisseet kahden kaupan läpi eikä Draco ollut saanut keskityttyä kynttilälyhtyihin lainkaan, hän kiisi lelukauppaan ja osti näille jotkin kummalliset lumotut pehmolelut. Niiden kanssa touhutessaan lapset pysyivätkin tyytyväisinä ateria-aikaan asti, ja Draco saattoi kierrellä omaan tahtiinsa. Hän osti äidilleen muutaman soman kynttilälyhdyn jotka höpöttivät kohteliaisuuksia ja isälleen komean sulkakynän. Lunalle ja Pansylle hän osti korvakorut: ensiksimainitulle kirkkaanpunaiset porot ja toiseksimainitulle mustat, kimaltavat piparkakut. Harrylle hän hankki kirjan Velhomaailman romanttinen historia sekä villasukat, mutta lapsille hän ei kehdannut hankkia mitään näiden tarkkojen silmien alla.

Reissunpäätteeksi Draco vei lapset lounaalle pieneen somaan ravintolaan, jossa nämä riemumielin levittelivät ruokaa ympäriinsä, mutta saivat onneksi jotain syötyäkin. Sukkelasti Draco katoutti sotkun ja seurue suuntasi koiin, jossa Harry heitä jo malttamattomana odotteli.

[Melodie]

(300 sanaa.)

-

Luukku 16


Joulukuun kuudentenatoista Draco tajusi kauhukseen, että joulukorttiasia oli vielä aivan puolitiessä! Somat perhekuvat oli otettu, mutta kukaan ei ollut muistanut askarrella kortteja, saati lähettää niitä. Ja jouluun oli enää viikko reilu viikko!
”Eivätkö ne jouluiset kutsukortit ajaisi saman asian”, Harry ehdotti kun Draco oli kommunikoinut murheensa.
”Eivät!” Draco sanoi hurjistuneena. ”Asia on aivan eri.”
Harry nyökkäsi tyynenä ja lähti kaivamaan askartelutarvikkeita esiin.

Loppupäivä menikin kuumeisesti kortteja väkertäessä. Draco selasi läpi erilaisia pahvejaan ja pohdiskeli hartaasti, mikä olisi kenellekin sopivin. Harry vaikutti etenevän omien korttiensa kanssa suoraviivaisemmin, ja kaksosille olisi maistunut mikä tahansa pahvi. Draco ei askarrellessaan edes huomannut, että Harry oli salavihkaisesti jättänyt osan pahveista kätköön, ja siitä tosiaan huomasi kuinka tämä asia häntä stressasi. Harryn kävi toinen kovasti sääliksi. Onneksi kortit kuitenkin etenivät hyvää tahtia Harryn antaessa runsaasti kannustavaa palautetta kaikista Dracon villeistä ideoista. Pullanmuru poukkoili korttipöydällä kimalteessa mitä innokkaimpana joulupöllönä.

Illansuussa kortit olivat valmiit ja ne taiteltiin joulukuvien kanssa kuoriin. Thor oli viimein palannut edellisenä yönä ja vaikuttanut vähän katuvalta Harryn kerrottua, kuinka kaipaavia ja huolissaan he olivat olleet ja että ei ollut sopivaa jäädä pidemmäksi aikaa ilman että oli sovittu. Mukanaan Thor oli tuonut Lunalta kirjeen jossa oli kerrottu että pöllöparassa oli ollut jotain näkymättömiä häijyläisiä ja Lunan mielestä pikkuressukka oli tarvinnut lepoa. Harrykin oli katunut sitä, että oli ollut niin jyrkkänä Thorille, ja antanut sille ekstramäärän herkkuja.
”Sinä et kyllä lähde toimittamaan mitään”, hän sanoi nyt tiukasti. ”Pullanmuru voi yhden viedä jos haluaa, ja loput minä vien postitoimistoon.”
Thor mökötti, ja Pullanmuru valitsi itselleen iloisesti sirkuttaen mieleisen kortin (sen, johon oli itse osallistunut eniten) ja lähti. Harry auttoi Dracoa syöttämään lapsille iltapuuron ja lähti sitten viemään kortteja postipöllöille. Draco jäi silmät kosteina tuijottamaan kuinka tämä katosi pyryyn. Kuinka hyvän miehen hän olikaan löytänyt!

Lapset uinuivat jo kun Harry palasi, ja Draco moiskautti puolisonsa huulille pitkän suudelman.

[Kelsier]

Tässä oli taas kivaa pöllötoimintaa ja joulukorttipajakin pidettiin.
Onpa mukavaa, että Godrickin notkoonkin (siellähän he asuvat?) on tullut lunta.
 

[Melodie]

Kelsier: Kiitos! Siellähän he. Lumi on kyllä oiva lisä joulumieleen!


(150 sanaa.)

-

Luukku 17


Joulukuun seitsemäntenätoistakaan ei ollut aikaa levätä, sillä valmistautuminen joulujuhlaan piti kiireesti aloittaa – mieluusti Draco olisi aloittanut jo monta päivää sitten.
”Meidän pitää tehdä suursiivous”, Draco ilmoitti.
”Mutta juurihan me teimme”, Harry protestoi. Hän oli toivonut tälle päivälle jotain vähän rauhallisempaa puuhaa. ”Ja Hermionehan lupasi tulla auttamaan.”
”Niin, huonekalujen kanssa. Mutta emmehän me halua että niiden alta kierii kauheasti pölypalloja!” Draco napautti, ja Harry lähti huokaisten ilmoittamaan tilanteen saamasta käänteestiä imurille ja mopille. Nämä kömpivät perin kärttyisinä ulos komerostaan.

Niinpä kaikki paikat puunattiin huolella, joskin vähemmän iloisin mielin kuin edelliskerralla. Kun Draco alkoi kiillottaa kristallikruunua, Harry päätti viedä lapset ulos. Hän asetteli molemmat samaan pulkkaan ja kiskoi perässään metsään. Pöllötkin lähtivät mukaan lentelemään. Lapset katselivat ja töykkivät ihmeissään puita ja märkiä varpuja. Kaikkien posket alkoivat punoittaa raikkaasta ulkoilmasta.

Kun he palasivat kotiin, Draco oli torkahtanut sohvalle. Harry hymyili ja peitteli tämän huovalla ennen kuin meni tarjoilemaan kaksosille italianpataa ja pöllöille herkkuja.

[Melodie]

(250 sanaa.)

-

Luukku 18


Kahdeksenatoista joulukuuta oli aika siirtyä joulujuhlaruoanvalmisteluihin. Draco setvi keittiössä seitantaikinaansa kun Harry kurkisti ovesta.
”Ron sanoi tulevansa pikaisesti pistäytymään, kai se se käy?”
Draco kiristeli kasvonsa hymyyn. Kai nyt Ronin olisi pitänyt ymmärtää että kun juhliin oli vain muutama päivä, oli kiire valtava! ”Totta kai. Laitanko teille jotain?”
”Ei tarvitse”, Harry vakuutti. ”Voin lämmittää meille pienet glögit.”
Draco pyöritteli taikinaansa kiusaantuneensa sen aikaa kun Harry touhotti juomien kanssa. Onneksi möykky oli pian valmis ja hän pääsi siirtymään seuraavaan työvaiheeseen.

Harry ja Ron istuivat olohuoneessa mukeinensa ja seurasivat tarkasti Gwynethin ja Balthazarin leikkejä.
”Odotatko juhlia innolla?” Ron uteli.
”No en nyt tiedä”, Harry huokaisi. ”Niissä on niin iso vaiva, ja sitten pitäisi vielä ehtiä rauhoittua jouluunkin. Mutta Dracolle se vaikuttaa olevan tärkeää.”
Ron nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Niin, siinä on työtä kun huomioi puolisolle tärkeät asiat. Mutta kyllähän se palkitsee!”
Harryn suupielet nykivät kun hän kuunteli Ronin puhetta. Vaikutti siltä, että tämän tuoreehkossa suhteessa olivat asiat mallillaan.

Lopuksi Ron pyöri hetken vaivautuneena tuolissaan ja ilmoitti sitten lähtevänsä ja lähtikin miltei samantien.
”Mitä asiaa Ronilla oli?” Draco uteli hajamielisesti porkkanoidekuorimisenlomasta kun Harry tuli keittiöön ruokkimaan lapsia.
”Asiaa? Ei kai hänellä mitään kummempia”, Harry hämmästeli.
”Aika erikoinen aika vierailla muuten vaan”, Draco mutisi.
”Niin”, Harry sanoi ja tarjoili lapsille lisää sienilettusia.

Illalla kun lapset oli saatu nukkumaan olivat myös seitanpaistos, uuniperunat ja porkkanasose valmiita. Draco huokaili helpotuksesta.
”Eiköhän loput saada huomenna hoidettua”, hän sanoi toiveikkaasti. Onneksi ankka oli ulkoistettu rouva Weasleylle.
”Varmasti saadaan”, Harry sanoi ja suuteli Dracoa. ”Minä voin tehdä sienisalaattia”, hän lupasi huikentelevaisesti.

[Melodie]

(150 sanaa.)

-

Luukku 19


Joulukuun yhdeksännentoista Harry aloitti pilkkomalla sieniä. Häntä kadutti jo vähän että oli lupautunut moiseen mutta toisaalta kyllähän hänenkin piti tehdä osa ruokavalmisteluista. Draco ja kaksoset ihastelivat hänen veitsenkäyttöään vierestä, kunnes hän mulkaisi puolisoaan:
”Voisitteko mennä siitä häiritsemästä?”
Hihitellen Draco paimensi lapset olohuoneeseen johon loitsi heille oman pallomeren. Lapset olivat ihastuksissaan kimaltavista, poukkoilevista ja leijuvista palloista.

Sienisalaatista tuli herkullinen, saattoi Draco todeta kun sai maistaa sitä lounaalla.
”Olet ihana”, hän sanoi ja suuteli Harrya. Sitten hän kätevästi pyöräytti vielä linssisalaatin ja vihersalaatin, jotta kaikenlaista syötävää riittäisi, ja murehti sitten että jospa ruoka loppuisikin kesken.
”Eivät ihmiset tänne pelkän ruoan takia tule”, Harry lohdutteli, mutta Draco jäi epäileväiselle kannalle. Onneksi kuitenkin kaikki alkoi olla valmista, ja Draco saattoi keskittyä viimeisiin joulutunnelmanhiomisiin. Hän siirteli koristeita vähän ja palautti ne kohta paikalleen. Illalla Harry pyysi hänet jälleen katsomaan kanssaan elokuvaa, ja jouluisia taistelukohtauksia katsellessa meinasivat juhlajärjestelytkin jo unohtua. Nukkumaanmennessä olo oli yllättäen rentoutuneen keveä.

[Vendela]

Aaaawwwws! Nyt tulin lukemaan nämä luukut, jotka ovat ilmestyneet viime käynnin jälkeen

Kyllä tämä jouluinen tarina etenee kivasti ja on täynnä kivoja pieniä yksityiskohtia! Ihanaa lukea Dracosta, Harrysta, pienokaisista ja pöllöistä jouluvalisteluiden keskellä. Taas on saatu monta ihanaa juttua tähän

Innolla jään odottelemaan kuinka joulu edistyy tässä perhessä

Vendela

[Melodie]

Vendela: Kiitos! Joulunvietossa on kova homma mutta onneksi se on mukavaa. <3


(350 sanaa.)

-

Luukku 20


Joulukuun kahdentenäkymmenentenä oli viimein aika pitää joulujuhlat! Draco alkoi säntäillä ympäriinsä jo aamutuimaan, ja Hermionekin tuli ajoissa auttamaan kuten oli luvannut. Pansy oli hänen mukanaan, ja tämä leikitti kaksosia muiden mietiskellessä tärkeitä huonekaluasioita. Lopulta valtava määrä tuoleja saatiin järjestykseen olohuoneen seinustoille, takka sytytettyä ja pinoittain lautasia, kuppeja ja ruokailuvälineitä kasattua keittiönpöydälle. Draco oli juuri tuskailemassa, miten saisi ruoat aseteltua somasti, käytännöllisesti ja niin että kaikki mahtuisivat, kun ovigargoili kolisi ja rouva Weasley purjehti sisään.
”Mitä jos ne laittaisikin näin”, hän ehdotti ja pyöräytti muutamaa tarjoiluastiaa eri paikkoihin. Kokonaisuus näytti heti hallitulta ja Draco taputti käsiään innoissaan. Rouva Weasley asetteli ankankin pöydälle ja halasi sitten Harrya ja Dracoa ja moiskautti suukot Gwynethin ja Balthazarin päälaille. He laittoivat glögin lämpenemään ja istuutuivat olohuoneeseen odottamaan.

Pian vieraita alkoikin ripotellen saapua. Ron ja Parvati saapuivat ensimmäisten joukossa ja toivat lisää ruokaa. Rouva Weasley meni hössöttämään heidän ympärilleen ja Ron punasteli jälleen. Parvatilla oli pinkki tonttulakki. Draco meni tarjoilemaan heille glögiä.
”Kai se on alkoholitonta?” Parvati kysyi matalalla äänellä.
”On toki”, Draco vakuutti, ja Parvati otti kupin vastaan.

Lunalla oli mukanaan poikaystävänsä, joka vaikutti mukavalta nuorukaiselta, ja pöllönsä, joka liihotteli välittömästi Thorin luo tämän orrelle. Nämä istuivat tiiviisti siipi siipeä vasten.
”Voi, oli niin herttaista kun Thor oli luonamme”, Luna kertoi ja pyöritteli päätään niin että kulkuset kilisivät. ”Se ja Adalmina eivät tuntuneet saavan tarpeekseen toistensa seurasta. Nuorta rakkautta on niin ihana katsella!”
Harry puolestaan katseli pöllöjä lievän tyrmistyksen vallassa. Se ei ollut arvannut, että Thorin venähtäneeseen kortinvientiin liittyi tällainen tarina.

Ginnylla oli mukanaan lapsensa, jotka leikkivät innoissaan Gwynethin ja Balthazarin kanssa – jotka puolestaan olivat ihastuksissaan isompien lasten huomiosta. Myös Percy lapsineen oli paikalla, mutta nämä mieluummin keskustelivat joulun poliittisista merkityksistä seinänvierustalla ja söivät kakkua.

Kaikilla vaikutti olevan hupaisaa. Ruokaa kaikeksi onneksi riitti, eikä leivonnaisistakaan ollut pulaa vaikka Draco oli sitäkin pelännyt. Lapset olivat tyytyväisiä ihmispaljoudessa ja kulkivat sylistä syliin. Hermione ja Pansykin istuivat sylikkäin ja kikattivat. Loppuillasta, kun Harry ja Draco olivat katselemassa ketkä kaikki kävivät mistelinalla, Ron haparoi heidän luokseen.
”Minulla olisi uutisia”, hän sanoi heti. ”Meille on tulossa vauva!”
Harry ja Draco katselivat hetken silmiään räpytellen ja säntäsivät sitten halailemaan ja onnittelemaan.

[Kelsier]

Myös Percy lapsineen oli paikalla, mutta nämä mieluummin keskustelivat joulun poliittisista merkityksistä seinänvierustalla ja söivät kakkua.

Ihanan percymäistä.

Mukavaa, että kaikilla oli tutut puolisot. Ja myös Thorin matkan venähdyksen syy selvisi! Sekin oli ihastunut.

Palasin kommentoimaan. Näitä on ollut tosi mahtavaa seurata.

Kiitos

[Fairy tale]

Monta ihanaa ja söpöä osaa täällä, joita en ole kaikkia ehtinyt lukea saatikka kommentoimaan. Dracon tonttulakkikokoelma on mainio. 
Nuo Lunalle ja Pansylle ostetut kivat korvakorut kelpaisivat minullekin. Ja kaksosilla riittää energiaa ja jaksavat touhuilla, kiinnostua uusista leluista ja ehtivät ruokaillessa sutata.
Pullanmuru askartelemassa joulukortteja Dracon kanssa on sitten jotain vallan hellyyttävää. Ja saapui se Thorkin viimein kotiin. Onneksi Luna oli antanut sen levätä ja mukava että Thor oli löytänyt soman tyttöpöllön Lunan luota, jonka kanssa voi olla siivet vastakkain.

Näistä osista välittyy mukavasti kaikenlainen joulunvalmistelu ja pienet arkiset sattumuksetkin. Näistä tulee aina hyvälle mielelle. 

[Melodie]

Kelsier: Kiitos! Ihanaa että näiden parissa on viihtynyt. <3
Fairy tale: Kiitos! Mukava kuulla. <3 Kaikenlaista puuhaa jouluvalmisteluissa tosiaan riittää!


(150 sanaa.)

-

Luukku 21


Joulukuun kahdentenakymmenentenä ensimmäisenä oli viimein aikaa levätä. Blaise oli jäänyt yöksi ja ilmoitti aaamulla, että hän kaitsisi pienokaisia jotta Harry ja Draco saisivat nukkua pitkään. Kummallakaan ei ollut mitään tätä ideaa vastaan, ja aamu-unet olivatkin ihanat. Kun Draco heräsi, Blaise, Gwyneth ja Balthazar istuivat sohvalla lukemassa lehteä. Dracon huulet nykivät näylle.
”Huomenta”, hän haukotteli.
”Huomenta. Keittiössä on kahvia ja kroisantteja”, Blaise ohjeisti, ja Draco haki itselleen mieluusti syötävää. Kohta Harrykin kömpi kahvikuppi kädessään kököttämään kuusen viereen.

Blaise auttoi heitä vielä hankkiutumaan eroon ylimääräisistä huonekaluista ennen kuin häipyi omille teilleen. Pöllöt lentelivät iltapäivällä esiin koloistaan ja näyttivät vallan tyytyväisiltä – erityisesti Thor, jolla oli ollut ilmeisen mukava ilta. Harry kiusoitteli sitä hetken asiasta.

Illalla Draco aloitteli lahjojenpaketointia rauhallisen joulumusiikin siivittämänä. Papereitakääriessä ja rusettejasolmiessa mieli todella lepäsi. Ruokaakin oli jäänyt juhlista siinä määrin yli ettei tarvinnut mietiskellä mitä söisi. Iltapalaksi hänellä oli siis joulutorttuja ja glögiä. Kenties vihdoin oli aika alkaa rauhoittua jouluun.