Kirjoittaja Aihe: 24 tapaa paeta Lontoon joulua, K-11, Jumaltriptyykki VI (3/25)  (Luettu 232 kertaa)

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 528
  • Phantom Thief of Hearts
Nimi: 24 tapaa paeta Lontoon joulua
Ikäraja: K-11
Fandom: originaali
Tyylilaji: moderni jumaltaru + joulukalenteri
Haasteet: Finfanfun1000 (24.   Joulukuu), Originaali10, Sana/kuva/lause (sana: 10. kolmio).

K/H: Dodih. Joskus viime kuussa lupasin, notta kirjoittaisin Jumaltriptyykistäni joulukalenterin, ja nyt kun NaNo on voitettu, ajattelin aloittaa sen. Naputtelin siis tänään prologin valmiiksi ja toivon, että saan sopivasti luukkuja varastoon ennen tositoimia, jotta pystyn julkaisemaan yhden joka päivä jouluaattoon asti. Jos jumalkolmikkoni ei ole vielä tuttu, suosittelen lukaisemaan aiempia Jumaltriptyykki-sarjan osia, notta tähän pääsee helpommin mukaan. :) Listaus niistä löytyy täältä.

*

Esinäytös

Fubuki potkaisee oven kiinni takanaan ja laahustaa kauppakassiensa kanssa keittiöön. Lontoon keskusta on aina kaaos tähän aikaan vuodesta, ja jos japanilaisen teen jumalatar jotakin inhoaa, niin ostoshuumasta seonneita ihmisiä ja hirviömäisiksi paisuneita kassajonoja. Siitä huolimatta hän on onnistunut ostamaan viikonlopun ruokatarpeet ja löytämään jotakin pientä Charlekselle ja Tobiakselle jouluksikin.

On vasta marraskuun 25. päivä, mutta ostoskeskuksissa raikaavat jo joululaulut ja näyteikkunat on kuorrutettu koristein. Tobias on sitä mieltä, että valot tuovat sopivasti lämpöä marraskuun pimeään ankeuteen, mutta Fubuki inhoaa niitäkin: värejä, kuvioita, kaikkea sitä... sekamelskaa.

"Selvisit näemmä hengissä", Charles murahtaa Daily Mailinsa takaa. Vaikka mies onkin Wikipedian jumala, siitä huolimatta hänellä on tapana lukea painettu lehti päivittäin, yleensä vieläpä tismalleen samaan aikaan. Toisinaan posti myöhästyy ja silloin on piru merrassa, sillä Charles jupisee ärtyneenä siihen saakka, että saa oman päivittäisen uutiskatsauksensa. (Tobias on yrittänyt paikata tyhjiötä lukemalla päivän otsikot ääneen netistä, mutta siitä ei ole lainkaan apua. Joitakin rituaaleja ei vain saa muuttaa.)

"Hädin tuskin", Fubuki nurisee. Hän purkaa ostokset pöydälle, mutta jättää Charleksen ja Tobiaksen lahjat edelleen kassin pohjalle. Charles nousee ja auttaa Fubukia laittamaan kaiken paikoilleen, mutta palaa sitten lehtensä pariin sen enempää juttelematta. Jumalatar antaa miehen olla, koska tietää jo, ettei tästä ole seuraksi ennen kuin Daily Mail on perattu kannesta kanteen.

Sen sijaan Fubuki täyttää metallisen teepannun vedellä ja tassuttelee huoneeseensa. Hänellä on huoneensa nurkassa pieni keittolevy, jolle nainen laskee pannun. Sitten hän riisuu sukkansa, vetää puiset hiusneulat pois nutturastaan ja istahtaa vuoteelleen voipuneena. Vaikka Fubuki rakastaakin uutta kotiaan, vapauttaan ja Lontoon värejä ja itsepäisyyttä, toisinaan se kaikki tuntuu silti liian villiltä ja vaativalta. Hän kaipaa pientä temppeliään ja teeviljelmäänsä, hiljaisuutta ja lepoa.

*

"Minulla on teille joulukalenteri", Tobias ilmoittaa samana iltana pitsaviipaletta heiluttaen. "Mutta se on sitten samalla joululahja."

Charles kohottaa kulmaansa. Hän leikkaa pitsastaan siistin palasen ja pistää sen suuhunsa.

"Fubuki inhoaa Lontoota tähän aikaan vuodesta", Tobias julistaa ja vilkaisee jumalatarta. "Joten ajattelin, että asialle pitäisi tehdä jotakin."

"Et kai tarkoita, että matkustaisimme jonnekin?" Charles ehtii vastustella jo ennen kuin Tobias on päässyt loppuun.

"En sentään", Tobias pudistaa päätään. "Mutta... vähän kuin. Näette sitten."

"Puhuit vasta minusta", Fubuki huomauttaa. "Mutta kalenteri oli Charleksellekin. Eli...?"

"Eli totta kai otamme hänetkin mukaan. Tiedät kyllä, miten hän murjottaisi, jos jäisi paitsi moisesta salaisuudesta."

"Minä en murjota", Charles vastaa arvokkaasti.

"Etpä", Tobias pudistaa päätään. "Mutta oli miten oli, tämä on silti lahja teille molemmille. Sen enempää en kuitenkaan paljasta. Näette sitten sunnuntaina."

Ja niine hyvineen Tobias palaa tuijottamaan intensiivisesti elokuvaa, jossa Inigo Montoya parhaillaan taistelee kuusisormista miestä vastaan. Fubuki tietää, että lohdun jumala on nähnyt elokuvan ainakin viisitoista kertaa, mutta siitä huolimatta mies henkäisee yhtä ihastuneesti, kun Inigo lausuu kuolemattoman repliikkinsä.

Fubuki ja Charles katsovat toisiaan huoneen yli ja pudistavat kumpikin huvittuneina päätään.
« Viimeksi muokattu: 03.12.2019 09:30:27 kirjoittanut Nevilla »
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 1 150
    • H.E.R. – Things In Focus
Ah, ihanaa! Vihdoin tämä on täällä! Huippua, että tämä Jumaltriptyykki-joulukalenteri toteutuu – lasken mieluummin tämän kautta päiviä jouluaattoon kuin syömällä suklaata kalenteriluukuista ;)

Pidin tässä prologissa siitä, miten Lontoon kaoottisuus ja asunnon rauhallisuus ovat vahvassa kontrastissa keskenään. Ensin sitä ahdistuu joulukaaoksesta kuten Fubuki, mutta sitten kolmikon seurassa näiden kotona mieli taas rauhoittuu. Tuntuu hyvin luonnolliselta, että juuri Tobias keksii ystävilleen joulukalenterin, ja odotan uteliaana, mitä tämä on joulukuun päiville suunnitellut!

Lainaus
"Minä en murjota", Charles vastaa arvokkaasti.

"Etpä", Tobias pudistaa päätään.

Tämä sai hymähtämään :) Sunnuntaita odotellessa!

© Waulish

lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 528
  • Phantom Thief of Hearts
hiddenben: Oispa suklaata! Ei vaan. :D Tätä on ollut hauska kirjoittaa, vaikka tuntuukin, että koko juttu on vähän hassu osa tätä sarjaa - mutta toisaalta, enpä minä mitään kokonaisuuttakaan ole suunnitellut, joten ehkä se ei haittaa. (Siis Jumaltriptyykin suhteen - kalenterin kyllä!) Olen iloinen, että tätä ilahduttaa! :)

K/H: Kas niin! Ensimmäinen luukku on täällä, joten eipä muuta kuin jännityksellä joulua odottamaan. ♥

*

1.

"Pitäkää silmät kiinni!" Tobias kehottaa toistamiseen. Charlesin suupielet vääntyvät ärtymyksestä, mutta Fubuki vain hymyilee. He kuulevat oven avautuvan ja sitten Tobias ohjaa molempia eteenpäin vuorollaan kädestä pitäen.

Ympäriltä kuuluu veden solinaa ja yllättäen ilma on kosteaa hengittää. Fubuki hätkähtää ja avaa silmänsä, ja -

- kaikki on toisin. Heidän opiskelijakaksionsa on kadonnut ja tilalla on sen sijaan pieni metsälampi keskellä reheviä lehtipuita. Fubuki kääntää päätään ja näkee vierellään yhtä hölmistyneen Charleksen, jonka takana Tobias seisoo kädet taskuissa ja yrittää näyttää rennolta, vaikka selvästikin häntä jännittää.

"Mitä sinä teit?" Charles kysyy ja tuijottaa lampea häkeltyneenä. Tobias laskee kätensä hänen olkapäälleen ja hymyilee ujosti.

"Muistin, miten sinä sanoit silloin kerran, että - että minusta on tullut voimakkaampi", sen sanominen on selvästi vaikeaa, koska Tobias takeltelee. Fubuki ymmärtää kyllä: mies ei ole koskaan halunnut valtaa tai voimaa, ja sellainen varmasti hämmentää häntä.

"Joten ajattelin, että olisi hyvä tietää, mihin oikeasti pystyn. Ja sitten Fubuki oli jatkuvasti niin väsynyt ja stressaantunut ja ahdistunut, ja sinä pelastit hänet viimeksi Alekseilta, ja -"

Pelkkä nimi tuntuu hyytävän hetkeksi ilman heidän ympärillään. Fubuki värähtää, Charleksen kasvot synkkenevät. Tobias huokaisee.

"Äh. Älkää ajatelko sitä nyt", mies pyytää. "Joka tapauksessa minä ajattelin, että voisin ammentaa niistä asioista, joista löydän lohtua, ja yrittää jakaa sitä sitten teillekin. Ja sitten huomasin, että... Pystyin tekemään tällaisia pieniä huoneita, tai miten näitä sitten pitäisikään kutsua -"

"Taskumaailmoja", Charles keskeyttää kuivasti. "Tai mahdollisia maailmoja. Sellaisia, joihin voi astua, mutta jotka katoavat heti, kun niistä lähtee pois. Tiesitkö, että tämä on jo aika lähellä puhdasta luomistyötä?"

"En minä -"

"Se ei ollut syytös", tällä kertaa Charleksen ääni on pehmeämpi. "Kunhan sanoin. Ei se ole sinällään mikään ihme - lohdussa ja jäähyväisissä on usein uuden alun mahdollisuus. Siksi ei ole mitenkään yllättävää, että sitä kautta voi myös rakentaa uutta. Kunhan olet varovainen, etkä yritä pitää tällaisia ovia auki liian pitkään."

"Aikamoinen joulukalenteri", Fubuki hymähtää. Hän on kuunnellut Tobiaksen ja Charleksen keskustelua vain puoliksi, sillä metsälammen syvä rauha on jo vienyt jumalattaren huomion. Lammen pinta on täysin tyyni ja kirkkaansininen taivas peilautuu siitä siten, että vedenrajassa yhdistyvät toisiinsa saumattomasti kaksi maailmaa: oikea ja kuvajainen. Saniaiset kurkottelevat rantatöyräillä vedenpintaa kohti. Niiden lomasta lähtee pieni laituri. Fubuki kävelee sen päähän ja istahtaa alas. Hän ottaa sukat jaloistaan - heillä ei tietenkään ole kenkiä, tulivathan he sisältä ja kuvittelivat astuvansa omaan keittiöönsä - ja kastaa varpaansa lammen viileään veteen.

"Hrrr", nainen hyrähtää. "Tobias, tämä on oikeasti kamalan kylmää!"

"Mm-mm", Tobias hymähtää ja seisahtaa Fubukin taakse. "En oikein osannut päättää, että oliko tämän tarkoitus olla sellainen hämärä, viileä ja varjoisa metsälampi, vai kesäisen aurinkoinen ja lempeän lämmin, ja sitten siitä tuli kai vähän kumpaakin. Tai ainakin vesi jäi viileäksi."

"Jos haluat, voin auttaa sinua suunnittelemaan luukkusi yhtenäisemmiksi", Charles ehdottaa.

"Oletatko, että kertoisin ne etukäteen sinulle?" Tobias tuhahtaa. "Sehän pilaisi kaiken yllätyksen."

"Fubuki yllättyisi silti", Charles vastaa. Nainen nauraa.

"Charles", hän sanoo painokkaasti. "Yritä nyt edes kerran elämässäsi sietää yllätyksiä."

Wikipedian jumala pudistaa päätään, muttei väitä enää vastaan. Sen sijaan hänkin istahtaa alas ja käärii mustien housujensa lahkeet ylös seuratakseen Fubukin esimerkkiä. Hänkin irvistää upottaessaan jalkansa lampeen.

Tobias kurtistaa kulmiaan keskittyneesti ja Fubuki nauraa tuntiessaan veden lämpenevän.
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 528
  • Phantom Thief of Hearts
K/H: Hups, näemmä unohdin kokonaan laittaa uuden osan eilen. No, tänään tulee sitten kaksi, kunhan saan päivän osan kirjoitettua.

*

2.

Tällä kertaa he istuvat kiinalaisessa ravintolassa. Sisustuksessa toistuvat punaisen ja kullan sävyt, koristeelliset lohikäärmeveistokset ja tassuaan heiluttavat onnenkissat. Jokin kokonaisuudessa tuntuu kuitenkin erityisen kotoisalta. Ilma tuoksuu jasmiiniriisiltä, hapanimeläkastikkeelta ja friteeratulta kanalta. Ketään ei kuitenkaan näy.

"Kun muutin Lontooseen, minulla oli tapana käydä tässä ravintolassa", Tobias hymyilee haikeasti. "Kun en tuntenut vielä ketään, omistajan ystävällinen hymy ja tervehdys heti ovella saattoivat olla päivän ainoa ihmiskontakti."

"Todellako?" Charles kohottaa kulmaansa. "Luulin, että sinä saat ystäviä helposti."

"En puhunut englantia vielä silloin. Olin nuori jumala, enkä tiennyt, miten helppoa kielien omaksuminen lopulta oli. Minulle ei tullut mieleenkään yrittää sitä muilla tavoin kuin pänttäämällä ja harjoittelemalla."

"Todellako? Etkö sitten ollut viettänyt aikaa muiden jumalien seurassa?"

"Minulla oli kokemusta vain sodan ja surun jumalista", Tobias muistuttaa. "He eivät varsinaisesti olleet houkuttelevinta seuraa aloittelevalle lohdun jumalalle."

"Siksi puheessasi siis on edelleen karheampi aksentti", Charles hymähtää. Tobias nyökkää.

"Mutta niin. Halusin tuoda teidät tänne, vaikkei ravintolaa enää oikeasti ole. Se suljettiin vain kuusi vuotta sen jälkeen, kun muutin tänne."

"Muistat sen ilmeisesti kuitenkin aika hyvin", Fubuki sanoo ja katselee pieniä yksityiskohtia: naarmuja pöydissä, onnenkissojen tassujen eri tahtiin heiluvia tassuja.

"Mm-mmh. Tämä paikka oli tosiaan minulle hyvin tärkeä. Mutta ei niistä ajoista sen enempää. Ne eivät varsinaisesti olleet helppoja. Mieluummin tarjoaisin teille aterian, kun nyt kerran olemme täällä."

Hetkeä myöhemmin pöydälle on ilmestynyt iso vadillinen höyryävää riisiä ja monta kaunista posliinikulhoa täynnä ruokaa. Fubuki haluaisi oikeastaan kysyä Tobiakselta lisää - hän tajuaa yhä selvemmin, ettei tiedä ystävänsä menneisyydestä paljon mitään - mutta tarttuu kuitenkin sen sijaan puikkoihin ja hymyilee, kun Charles ojentaa hänelle vadillista kevätrullia.
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again