Kirjoittaja Aihe: Makuasioita | Severus/Remus, ficlet, S  (Luettu 2025 kertaa)

Verinen Paronitar

  • pimeyden kalkkuna
  • ***
  • Viestejä: 1 633
  • monokkeli huurussa
Makuasioita | Severus/Remus, ficlet, S
« : 17.12.2014 20:42:30 »
Makuasioita
paritus: Severus/Remus, tulkinnanvaraisia viboja muistakin
ikäraja: S
genre: perusdraama
sanamäärä: 700

yhteenveto: Monijuomaliemi paljastaa jotain kohteensa syvimmästä olemuksesta.

A/N: Minusta canonillinen “pahojen ihmisten hiuksista tehty monijuomaliemi maistuu vaan pahalta” -meininki oli melkoisen tympeä veto, personoidun liemen olemuksen pohdiskelu kun tarjoaa niin pahuksen herkullista maastoa kaikenlaisille spekulaatioille. Otsikointi oli taas kerran tolkuttoman karmeaa puuhaa.

Mutta ah ja voi, pitkästä aikaa ficletiä sataseen! Ehkä se murheenkryyni valmistuukin joskus, jos saan kirjoitettua siihen muutakin kuin pelkkiä jatkiksia ::) Täyttää sanan maku.







Kun Severus keittää ensimmäisen kerran monijuomalientä ihan vain kokeeksi ja heittää sinne Leonius Mulciberin hiuksen, kokonainen uusi maailma avautuu hänen aisteilleen — sakea, kuranvärinen juoma muotoutuu paljastamaan jotain kohteensa syvimmästä olemuksesta, se kertoo omalla maagisella kielellään sieluista huolella rakennettujen imagoiden takaa.

Leoniuksen julkeaa hedonismia huokuva liemi muistuttaa punaviiniä niin väriltään kuin voimakkaalta tuoksultaankin, maku puolestaan tuo mieleen mustan pippurin. Paksu ja paakkuinen liemi kasaantuu ensin kielelle, tarttuu sitten kitalakeen sekä kurkkuun, ja miltei pureskelua vaativaa juomaansa tuskaisesti niellessään Severus hetken aikaa uskoo jo tukehtuvansa.

Peiliin katsominen tuntuu kumman irvokkaalta, lähestulkoon riettaalta, niiden kasvojen koskettaminen liemiaineiden tahraamin käsin lähentelee jo häväistystä.



Sen ensimmäisen menestyksekkään testin jälkeen uteliaisuudelle on liiankin helppoa antaa niin pikkusormi kuin lopulta koko käsivarsikin, aina olkapäätä ja hartiaa myöten. Oman makuusalin tupatoverit ovat tietysti kaikkein vaivattomimpia koekaniineita, tarvittavat hiukset voi poimia suoraan petivaatteista, vaikka jälkikäteen se ei enää tunnukaan kovin hyvältä vedolta — Severus ei kykene enää koskaan katsomaan Johnny Averya samalla tavalla silmiin maistettuaan pilaantunutta perunalaatikkoa muistuttavaa lientä.

Repertuaarin ulottaminen kauemmas tuottaa jo hivenen enemmän hankaluuksia, joskaan ei aivan ylitsepääsemättömiä, ja viimeisen kouluvuoden kuluessa Severus tutustuu tupalaisiinsa tasolla, joka pysyy valtaosalle vieraana koko heidän elämänsä ajan. Regulus Mustan liemi on yhtä tummaa kuin hänen kohtalokas nimensäkin, mutta makua sillä ei ole; se soljuu suun halki kuin vesi, kai liemen ulkomuoto yrittää hämätä nauttijan aisteja väkevällä värillään. Edward Wilkesin hius muovaa liemen laihaksi teeksi, Barty Kyyryn aromista puolestaan on mahdotonta saada selkoa, se on yhtä aikaa äitelää ja karvasta ja kaikkea siltä väliltä. Puistattava jälkimaku viipyy suussa aina seuraavaan päivään asti.



Kartoitettuaan huolella luihuisten makupaletin Severus saattaa tehdä valistuneita arvauksia myös Tylypahkan muista oppilaista, sitä perusteellisemmin kohti totuutta hän ei monien kohdalla edes halua kurkottaa — James Potterin liemen on pakko haista hikiseltä treenikassilta, Sirius Musta taas varmasti toisi aromeillaan mieleen edellisenä iltana juodun sekä ylenannetun absintin. Peter Piskuilanin liemen Severus epäilee muistuttavan väljähtänyttä soodaa, ja Remus Lupinin...

Niin. Entä Remus Lupinin?

Severuksen katse ei jatka kulkuaan Lilyyn. Ei enää. Sille tielle astumista ei edes harkita, hän on kieltänyt jo aikoja sitten itseltään kaiken sellaisen, on siis parempi edelleen tuijottaa Lupinia. Intensiivisesti. Ja mitä pidempään Severus katselee, sitä mahdottomammaksi liemen mielessä visioiminen muuttuu.

Olisiko se teennäisen makeaa? Olisiko se väritöntä ja hajutonta, mautontakin? Vai tuntuisiko liemessä vaara, maistaisiko juoja pedon kaikkine alkukantaisine vietteineen?



Jotkut arvoitukset eivät päättelemällä ratkea. Silloin on pakko siirtyä käytännön toimiin, ahnaan utelias mieli ei ennen vastauksen saamista tyynny.



Remus Lupin on salailun mestari, liukas liikkeissään ja taitava katoamaan väkijoukoista, painumaan piiloon varjoihin ennen kuin kukaan keksii häntä vielä edes kaivata. Kenen tahansa muun hiuksen käsiinsä saaminen vaikuttaa lastenleikiltä Lupinin tavoittamiseen verrattuna.

Severus siirtyy pulpetti kerrallaan lähemmäs Lupinia taikuuden historian tunneilla, mutta vaikka hän tuijottaakin sen kirotun elukan niskaa koko kevätlukukauden, hän ei onnistu havaitsemaan yhden yhtä irrallista suortuvaa. Hän kulkee Lupinin perässä tähtitorniin ja sieltä pois, tarkkailee tämän liikkeitä suuressa salissa, nousee kirjastossa tutkimaan hyllyjä samaan aikaan Lupinin kanssa. Muutamalla ensimmäisellä kerralla Lupin ei kiinnitä siihen mitään huomiota, mutta kuvion toistuttua tarpeeksi monta kertaa tämä alkaa selvästi epäillä jotain.

Heidän katseidensa kohdatessa susi lammasten vaatteissa hymyilee. Severus vastaa siihen tuhahtamalla ennen kuin kääntyy pois.

Joskus heidän olkansa miltei hipaisevat toisiaan heidän kulkiessaan toistensa ohi, eikä Severus siltikään onnistu löytämään edes yhtä ainutta hiusta. Joskus hän miettii, siistiikö Lupin vaatteensa irtokarvoista oikein erityisellä huolella.



Kun viimeisetkin kokeet on käyty lävitse, kukaan ei halua enää viettää aikaansa sisätiloissa, alkukesän lempeän auringon lämmittämä piha tuntuu paljon houkuttelevammalta. Koulun käytävät ovat iltapäivällä hiljaiset, yksin kulkevan Lupinin jokainen askel kaikuu kielien pian koittavasta täydellisestä autioitumisesta, ja Severus hiipii perässä niin äänettä kuin vain kykenee. Tämä on hänen viimeinen tilaisuutensa, hän on valmis vaikka repimään sen saamarin hiuksen suoraan Lupinin päästä saadakseen viimein kaipaamansa vastauksen. Toivon mukaan he eivät tapaa enää koskaan uudestaan.

Lupin menee kirjastoon, painuu suoraan sinne pölyisten hyllyjen väliin, juoksuttaa kättään pitkin nahkakantisten kirjojen riviä. Jossain kaukana tikittävästä kellosta huolimatta aika tuntuu pysähtyneeltä, kuin koko maailma koostuisi pelkistä vanhoista pergamenteista ja raukeasta lämmöstä, joka on kietonut kirjaston unettavaan otteeseensa. Lupin ei vaikuta edes yllättyneeltä nähdessään Severuksen, katsoo vain häntä varovaisesti hymyillen ja jatkaa matkaansa pois valon piiristä, kohti Kiellettyjen Kirjojen osaston hämärää.

Vaikka Severuksen sormet lopulta Lupinin tukan tavoittavatkin, hän ei muista ottaa hiusta, eikä se haittaa, ei sillä ole väliä, hänelle kyllä selviää ilman monijuomalientäkin, miltä Remus Lupin maistuu.
 
« Viimeksi muokattu: 17.12.2014 22:52:12 kirjoittanut Verinen Paronitar »
sano mua rovastiks

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 272
  • the gay ships are the yay ships
Vs: Makuasioita | Severus/Remus, ficlet, S
« Vastaus #1 : 17.12.2014 22:41:23 »
Liemeilijä!Severuksessa on jotain niin mystisen vetovoimaista. Varsinkin kun tässä on niin hienosti selitelty vielä nuo kaikki liemien ulkonäöt ja maut :D Hahhaa, kaikkien syvin olemus tulee ilmi monijuomaliemessä vai? :D

Loppu oli kuin olisi kalauttanut metrisellä halolla päähän. Vau, käsittämätön!! Kyllähän maun voi monellakin tapaa tarkistaa.
« Viimeksi muokattu: 20.04.2016 16:11:58 kirjoittanut haryu »
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti

Orenji

  • Remember me
  • ***
  • Viestejä: 1 245
Vs: Makuasioita | Severus/Remus, ficlet, S
« Vastaus #2 : 17.12.2014 22:52:06 »
Täydellisyyttä hipovaa Severus/Remusta, tästä ei ficci tämän ikärajan puitteissa paljoa parane! Allekirjoitan mielelläni pääpointin, personoidun liemen olemuksen pohdiskelu kun tarjoaa niin pahuksen herkullista maastoa kaikenlaisille spekulaatioille, täysin totta. Severus oli itselleen niin luonteenomaisessa roolissa tutkiessaan monijuomalientä, siitähän oli kehittynyt varsinainen harrastus. :') Mielenkiinnon kohdistuminen Remukseen tapahtui mielenkiintoisesti ja kieltämättä inasen huvittavasti, mutta kuka nyt ei haasteita toisinaan kaipaisi!

Oli jotenkin hauskaa, kuinka Severuksen asenne muuttui pikkuhiljaa myönteisemmäksi. Ensin hän puhui toisesta "elukkana", mutta jotenkin se lipsahti lopullisesti "Remukseksi" ja hyvä niin.
Lainaus
Heidän katseidensa kohdatessa susi lammasten vaatteissa hymyilee.
Tätä lausetta pidän käännekohtana, koska ylitulkitseminen kun on parhautta ja pitää sitten kai mielenkin vireänä. Niin sanotun suhteen kehittyminen oli samaistuttavan inhimillistä ja salakavalaa, asioita kun tapahtuu toisinaan vahingossa.

Tylypahka tavallisine päivärytmeineen antoi ilmeisen sopivat mahdollisuudet ainakin Severukselle. :D Remuksen varjostaminen ei sujunut ehkä täysin taka-ajatuksitta tai varsinkaan huomaamatta, mutta aina ei voi onnistua. Sitä paitsi - ei Remus vastahakoinenkaan ollut! Lopetus oli aivan tajuttoman suloinen, hauska vihjaisu tulevaisuuden tapahtumille. Kaikki Severus/Remukset tarvitsisivat tämänkaltaisen päätöksen, miellyttävän keveän ja huolettoman. Makuasioita todellakin, kiitokset mahtavasta tekstistä!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 899
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Makuasioita | Severus/Remus, ficlet, S
« Vastaus #3 : 21.12.2014 19:34:47 »
Olipas maukas (;D) välipala. Pidin hurjasti siitä, miten tässä lähdettiin liikkeelle Severuksen loputtomasta tiedonjanosta ja käytiin läpi useita varmasti erittäin aromikkaita persoonia ennen kuin lopulta päästiin hänen pakkomielteeseensa Remuksen suhteen.

Lainaus
James Potterin liemen on pakko haista hikiseltä treenikassilta

*reps* Jotenkin helppo käsittää mistä tällainen mielikuva tulee huispaajan kohdalla, varsinkin sellaisen josta ei pidä sitten yhtään. :D

Kyyryn liemi kuulosti kanssa erittäin jännittävältä... mun sairaalla makuaistilla tuo olisi ehkä varsin stimuloiva makuelämys. :D

Loppu oli ihanan onnellinen, kun asiat taisivat ratketa molemmin puolin parhain päin, ja makukin tuli selväksi. Eli siis, kiitoksia tästä. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 425
  • Phantom Thief of Hearts
Vs: Makuasioita | Severus/Remus, ficlet, S
« Vastaus #4 : 20.04.2016 11:58:12 »
Ah! Olen niin onnellinen siitä, että nappasin tämän kommenttikampanjasta puoliksi sattumalta (piti ottaa jotakin listauksestasi), koska olipa nannaa! Mä olen jo pidempään vähän pelännyt sua (siihen liittyy joku kiivas väittely pari vuotta sitten, joissa oltiin vastakkaisilla puolilla :D ), enkä ole siksi varmaan tullut avanneeksi ficcejäsikään (tai koska kuolonsyöjät eivät ole mulle sitä ominta aluetta, sekin voi olla syy), mutta onneksi nyt avasin tämän, koska pitää aivan ehdottomasti kyllä ryhtyä kahlaamaan läpi niitä muitakin, kun tämäkin oli niin loistava!

Rakastan hyvin kirjoitettua Severusta ja Remusta, ja tässä ficissä jotenkin molemmat olivat omia itsejään. Tykkäsin aivan valtavasti noista eri henkilöiden monijuomaliemien kuvauksista (ja siitä, miten nekin sopivat yhteen kaanonin kanssa (ainakin silloin, kun muistin tai tiesin kaanonhahmoista jotakin)) ja oikein harmitti, kun sitä Remuksen makua ei sitten loppujen lopuksi kuvailtukaan. :D Se oli kyllä hauskaa, miten tavallaan jännitystä ja odotusta siihen rakennettiin koko tekstin läpi, ja lopussa maku oikeastaan selvisi vain Severukselle ja lukija jäi nuolemaan näppejään. Toisaalta se hauskasti korosti sitä, että tuollaisessa romanssissa on oma salaisuutensa, joka ei aukea kenellekään ulkopuoliselle. (Tai en tiedä, että tarkoititko sen niin, mutta niin minä sen luin ja minusta se oli huikeaa tekstinrakennusta!)

Pidin myös noista kelmien liemien olemusten arvailuista, jotka niin selkeästi värittyivät Severuksen omien ajatusten ja tulkintojen kautta. Ja siitä, miten hän päätti jättää Lilyn väliin kokonaan, mutta ajatus nostettiin kuitenkin esiin, koska Lily on kuitenkin tärkeä osa Severuksen hahmokehitystä ja siksi harmittaa usein, jos hänet jätetään kokonaan huomiotta. (Vaikka sekin toki on ficeissä luvallista, mikäpä minä olen tuomitsemaan. :P )

Tässä oli myös upeita yksittäisiä lauseita - esimerkiksi tuo Orenjin lainaama kohta, ai että! - ja ylipäätään huikean hyvä kokonaisuus. Lukuelämys alusta loppuun, valtaisasti kiitoksia. :)
if I don't follow my heart this time
I'm gonna forget what this life is all about
I'm gonna take that path I'm going in on my own
I'm gonna take that fear and wear it like a crown

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 015
Vs: Makuasioita | Severus/Remus, ficlet, S
« Vastaus #5 : 09.05.2016 14:51:03 »
Jotenkin tämä ficlet kulki niin, että ajattelin, että sellainen konkreettinen Severus/Remus jää ihan kokonaan pois. Olisin nauttinut, jos Severus olisi vain pakkomielteisesti seurannut Remusta ympäriinsä ja yrittänyt voihkia tältä hiuksia, mutta onhan tällainenkin loppu tavallaan aika... romanttinen? En tiedä onko romanttinen oikea sana, mutta onhan tuo varsinaisen tehtävän unohtaminen aika perusromanttista puuhaa.

Mietiskelin sitä, että miksei kiero luihuinen vain tainnuttanut Remusta jollain syrjäisellä käytävällä takaapäin ja voihkinut hiusta. Onko Severuksella joku omanarvontunto ja moraali olemassa? Vai oliko hän itseltään salaa niin ihastunut Remukseen, ettei olisi voinut kohdella tätä niin kaltoin? Onhan se kyllä paljon jännittävämpää hiippailla koko ajan lähemmäs ja lähemmäs.

Monijuomaliemeen tarttuminen oli kyllä kiinnostava ficin aihe! Pottereissa on kaikki aina mustavalkoista, joten on hauska lukea tällainenkin versio siitä, mitä monijuomaliemi kertoo muuttumisen kohteesta. (:


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 779
    • ficcilistaus
Vs: Makuasioita | Severus/Remus, ficlet, S
« Vastaus #6 : 13.09.2016 20:57:12 »
Teenpä nevillat ja valkkaan kommenttikampanjasta tämän, koska eihän tällaista iisiä hyvänmielen tekstiä nyt vain voi sivuuttaa.

Tykkäsin tästä ficceröisestä kaikin puolin! Tämä oli jotenkin niin elegantti ja ehjä yhden kantavan teeman ympärille rakennettu kokonaisuus, joka epäröimättä vei kohti loppua, mutta jotenkin osasi kuitenkin yllättää. Tykkään tulla yllätetyksi! Lukiessani ihmettelin, että mitähän ihmettä tässä nyt oikein käy, kun rivit hupenivat silmissä, mutta tarina tuntui olevan aivan kesken. Lopetus aiheuttikin spontaanin höhötysreaktion.

Jos jotain jäin kaipaamaan, niin ehkä hieman rautalangasta vääntämistä sen suhteen, että oliko Severus alun perinkin salaa kiinnostunut Remuksesta, tapahtuiko muutos stalkkauksen myötä vai tuliko koko homma hänelle ihan puskasta. Keskimmäinen vaihtoehto tuntuisi luontevimmalta.

Ja Lilystä pointsit multa kans.
« Viimeksi muokattu: 13.09.2016 21:03:05 kirjoittanut mimamu »

ficcilistaus: Fini | AO3
podficit: SoundCloud

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 780
    • H.E.R. – Things In Focus
Vs: Makuasioita | Severus/Remus, ficlet, S
« Vastaus #7 : 19.07.2019 13:17:53 »
Heh, olipa tämä hauska ja yllättävä one-shot! Aivan todella hauska idea tutkia monijuomaliemen makumaailmaa, sillä olet ihan oikeassa – miksi juoman pitäisikään aina maistua vain kamalalta? Samalla tavalla kuin hajuvesi muuttuu ihmisen iholla erilaiseksi ihmisen omista hormoneista riippuen, miksei monijuomaliemi voisi toimia samalla tavalla? Erinomainen idea siis ja ennen kaikkea erinomaisesti toteutettu ;)

Minä kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten monijuomaliemen juominen ja toiseksi muuttuminen voi tuntua henkilökohtaiselta:

Lainaus
Peiliin katsominen tuntuu kumman irvokkaalta, lähestulkoon riettaalta, niiden kasvojen koskettaminen liemiaineiden tahraamin käsin lähentelee jo häväistystä.

Se on asia, jota ei käsitellä kirjoissa, mutta olettaisin jotenkin, että eihän monijuomalientä juonut henkilö tunne itseään täysin omaksi itsekseen, vaikka mieleltään yhä onkin alkuperäinen. Jo ihmisen pituus vaikuttaa paljon siihen, miten ympäristönsä näkee ja miten siihen reagoi – entäpä toisen kehossa oleminen? Heh, ja miten se juuri vaikuttaa näiden ihmisten – kokeilijan ja koekaniinin – suhteeseen. Kuten Severus sen kokee, hän ei voi enää katsoa tupatoveriaan silmiin tietäessään, miltä toinen maistuu (tai tuntuu). Sen takia tämä olikin hauska huomio, jota jäin ehkä kaipaamaan muidenkin Severuksen kokeilujen kohdalla.

Loppua kohden rakennettu Remus/Severus toimii mielestäni tässä erityisen hyvin ja tykkään siitä, miten salakavalasti tuo suudelma tulee. Kuten mimamu kirjoitti, lukijalle jää epäselväksi, milloin tämä ihastuminen/rakastuminen on tapahtunut vai onko ollenkaan – mutta minua tietämättömyys ei haitannut, pikemminkin se tuntui... jotenkin luonnolliselta :D Tyylin puolesta tämä teksti on todella onnistunut ja kirjoitustyylisi on sulava, tekstiin on helppo uppoutua. Käytät sanoja hyvin ja rakennat mielenkiintoisia lausekokonaisuuksia, esimerkiksi tästä tykkäsin:

Lainaus
Remus Lupin on salailun mestari, liukas liikkeissään ja taitava katoamaan väkijoukoista, painumaan piiloon varjoihin ennen kuin kukaan keksii häntä vielä edes kaivata. Kenen tahansa muun hiuksen käsiinsä saaminen vaikuttaa lastenleikiltä Lupinin tavoittamiseen verrattuna.

Ja koko teksti on yhtä mukavaa ja humorististakin lukukokemusta. Kiitos tästä :D
And it feels like his new life can start
And it feels like heaven.

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 922
Vs: Makuasioita | Severus/Remus, ficlet, S
« Vastaus #8 : 08.10.2019 22:28:20 »
Uu, tässä oli todella mielenkiintoinen ja kutkuttava idea! Osuvasti ja hienosti olit kuvannut niin monijuomaliemen värin, maun ja koostumuksen eri henkilöiden kohdalla. Kuulostaa juuri Severukselta ottaa itselleen tuollainen "projekti" päästäkseen selville koulutovereistaan erikoisemmalla ja ehdottomasti myös häiritsevällä tavalla. Kyllä minua ainakin puistattaisi ja järkyttäisi, jos selviäisi, millaisia kokeita joku on minun hiustupollani tehnytkään! Kovin intiimiä kuitenkin oleskella kirjaimellisesti toisen nahoissa. Tuolla tavalla saisi myös varmasti yllin kyllin kiristysmateriaalia sun muuta hyödyllistä uhreilta. Aijai, Severus on kyllä liukas ja häijyn älykäs poika!

Paritus jäi minulta huomaamatta, mutta se ei haitannut ollenkaan. Se toi tähän kivan, romanttisen twistin ja söpöä, miten kovasti Severus pakkomieltyi Remuksesta ja seuraili tätä joka paikkaan ja Remus varmasti luuli, että Severuksen kiinnostus on pelkästään romanttista tai viatonta. Oivoi. No, hyvä, että Remuksen maku lopulta selvisi, vaikka aivan toisella tapaa kuin Severus aluksi kuvitteli!

Todella kivaa, että päätit ottaa asiaksesi monijuomaliemen ja sen vaikutukset ja muutokset eri henkilöiden kohdalla, koska se todella teki tästä ficistä kiehtovan ja houkuttelevan. Pidin kovasti. Kiitoksia!


hei rakas kerro mulle
mikä on tää tunne
kun ei riitä linnunratakaan

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 1 647
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Makuasioita | Severus/Remus, ficlet, S
« Vastaus #9 : 09.10.2019 10:35:03 »
Mukavaa, kun tämä oli noussut ja näin ollen tulin myös lukeneeksi tämän. Ensisijaisesti minua kiinnosti tietenkin tuo paritus, sillä on pieni paikka sydämessäni. Mutta yllätyin miten kivasti tässä oli otettu tuo monijuomaliemi keskiöön.

Itsekin hieman ihmettelen tuota canonin luomaa kuvaa monijuomaliemestä ja tykkäsin tästä tavastasi käsitellä asiaa. Ihmisen persoonallisuudella ja muilla ominaisuuksilla on varmasti suuri vaikutus, näin haluan itsekin uskoa :) Severuksen pikku kokeilut olivat mielenkiintoisia ja avasi hänen (ja lukijan) silmät aivan uudella tavalla toisista hahmoista.

Loppu sai minut hymyilemään, sillä tuo on varsin oivallinen tapa selvittää miltä joku toinen maistuu :D Pidin siitä, että Remus huolehti tarkkaan irtokarvat pois vaatteistaan, luonnollista käytöstä hänelle. Ja Severus hiipparoimassa Remuksen ympärillä saattoi toisaan antaa hieman muunlaisia mielikuvia ;D Onneksi kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin!

Ihana ficlet, hieno toteutus, nautin!

Vendela

©Ingrid

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!