Kirjoittaja Aihe: Sumun sisällä (toisella puolella) | K-11 | 18. luku 19.1  (Luettu 2072 kertaa)

nomps

  • ***
  • Viestejä: 3 530
  • ent. nominal
Vs: Sumun sisällä (toisella puolella) | K-11 | 16. luku 17.1
« Vastaus #40 : 17.01.2020 13:18:01 »
Ahahahaa voi Evelyn! ;D ;D onpas kivaa, että mitä todennäköisimmim ainakin yksi mysteeri ratkesi. Pidän tässä myös siitä, että tuoksuista tulee päähenkilölle jos ei nyt muistoja niin tuttuuden tuntemuksia. Selvästi merkki siitä, että Evelynin kropalla on tavallaan Evelynin muistot jossakin... Mutta missäpä lienee itse Evelyn! Emmeköhän me siihenkin saa vielä joskus vastauksen.
Never regret something that once made you smile.

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 854
    • H.E.R. – Things In Focus
Vs: Sumun sisällä (toisella puolella) | K-11 | 16. luku 17.1
« Vastaus #41 : 17.01.2020 23:10:46 »
Eikä, tämä viimeisin luku oli aivan kutkuttavan mielenkiintoinen!

Sanni alkaa selkeästi tuntemaan Evelyniä yhä paremmin, kun tajuaa hänellä olleen jotain kemiaa Jasperin kanssa. Mietin kyllä, valitsiko alkuperäinen Evelyn liemet ja alkemian opettajan vai oppiaineiden takia (veikkaan ensimmäistä) :D Jännä kuitenkin tuo tuoksun tunnistaminen, jälleen jotain eksyy Evelynin alitajunnasta Sannin tietoisuuteen. Nuo Evelynin tunteet junaan noustessa olivat hyvin ymmärrettäviä, vaikka harmittaakin hänen puolestaan. Toivon jotenkin, että hän onnistuu vakuuttamaan/käännytettyään edes osan vihamiehistään "uudella" luonteellaan, jotta koko vuosi ei mene pelkkien passiivisaggressiivisten kommentien parissa!

Saa nähdä, miten Jamesin ja Evelynin suhde etenee vai kuivuuko se vähän kasaan salaisuuden paljastuttua ja koulun alettua (shippaan kyllä Evelyn/Teddyä, mutta katsotaan, toteutuuko se ollenkaan :D). Kiva kuitenkin, että ollaan jo junassa matkalla Tylypahkaan ja pian oppitunnit alkavat. Odotan innolla niitä ja mitä kaikkea Evelynin taustasta selviää Tylypahkassa :D Kiitos taas jatkosta!
lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

Crysted

  • Queen of sad songs
  • ***
  • Viestejä: 3 269
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Sumun sisällä (toisella puolella) | K-11 | 17. luku 18.1
« Vastaus #42 : 18.01.2020 17:53:15 »
nomps: Evelyn tosiaan :D Onneksi on vielä runsaasti mysteereitä jäljellä ;) Tuoksut kertovat kyllä yllättävän paljon, joten onpa päähenkilöllämme jokin ohjenuora jota seurata :D Missäköhän Evelyn tosiaan matkaa ;) Kiitos kommentistasi!
hiddenben: Kiva jos kutkuttaa :> Niinpä niin, mikäköhän tosiana mahtaa olla sen taustalla miksi Evelyn valitsi liemet ja alkemian ;) Alitajunnan ja tietoisuuden rajan ylitystä tässä tosiaan onkin meneillään. Saapi nähdä mitä hän päättää tehdä ystäviensä suhteen :D Romanttisten suhteiden navigoiminen kaiken tämän keskellä on kyllä haasteensa, mutta katsotaan mihin tilanteeseen tässä päädytään :D Kiitos kommentistasi :)

17.   luku


Joudun pysähtymään seuraavaan vaunuvälikköön ja istahtamaan lattialle, koska jalkani tuntuvat spagetilta. Sydämeni hakkaa yhä lähes irti rinnastani. Miten Evelyn on onnistunut tekemään elämästään tällaisen sotkun? Ja mitä hän mahtaa tehdä minun elämälleni? En välttämättä halua enää takaisin maailmaan, jossa ei ole taikuutta, mutta en ehkä edes uskaltaisi takaisin nyt kun tiedän, minkälainen henkilö Evelyn on.

Käteni tärisevät vasten polviani. Painan ne hetkeksi vasten kasvojani ja yritän hengittää rauhallisesti. Kuulen, kuinka vaunuosaston ovi avautuu. Peitän kasvoni vielä tiukemmin ja toivon, etteivät tulijat huomaa minua. Askeleet kuitenkin hidastuvat kohdallani ja kuulen supinaa.

”Hei.” Tunnistan huolestuneen äänen heti Jamesin ääneksi ja vilkaisen häntä, toivoen ettei silmissäni näkyisi kyyneliä. James kyykistyy viereeni. ”Mikä hätänä?”

Pudistan vain päätäni. ”Äh, ei mikään, ihan tyhmä juttu vain”, vähättelen ja nousen ylös. ”Tuntuu vain oudolta, vieraalta. Ja silti muut ihmiset muistavat.”

James vilkaisee taaksensa. ”Menkää te vaan, minä ostan kärrystä myöhemmin”, hän sanoo muille.

Jäämme kahden. James vilkaisee valvojaoppilaan merkkiäni.

”Kiitos vain, että kerroit”, tokaisen.

”Anteeksi, en muistanut ollenkaan”, James myöntää.

En jaksa vihoitella Jamesille asiasta, kun ei minulla tunnu olevan puolellani juuri ketään muutakaan. ”Miksi kaikki vihaavat minua”, purskautan sanat suustani viimein. ”Onko se koska isäni on murhaaja?”

James näyttää hankalalta. ”Äh, ei kukaan sinua siitä syytä…”

”No mistä sitten?”

James hieraisee niskaansa. ”No, jotain vähän tapahtui viime keväänä ennen koulun loppua”, hän myöntää. ”Ja kuule, en minä siitä sinua syytä. Mutta onhan se vähän sana vastaan sana -tilanne.”

”Mikä on?” hermostun jo.

”Kyse on Gina Rainista. Hän oli seitsemäsluokkalainen puuskupuh. Hän oli aika suosittu, tosi hyvä etsijä. Olitte kai jonkin sortin kavereita, en ole ihan varma, kun ei me puhuttu asiasta. Tulit kuulemma hänen luoksensa Tylyahossa ja sanoit, että joku teidän yhteinen kaveri, Claire, etsii häntä ja menit näyttämään hänelle missä Claire on. En tiedä mitä tapahtui tarkalleen, mutta Gina tipahti Tylyahon takana olevaan rotkoon.”

Minun sisuskaluni vetäytyvät solmuun.

James katselee jalkojaan selittäessään. ”Häneltä murtui useita luita, eikä voinut lentää kauden vikassa matsissa, Puuskupuhit vastaan Luihuiset… Puuskupuhit olisivat olleet vähällä voittaa huispausmestaruuden ja ehkä tupamestaruudenkin, mutta kun Gina ei voinut pelata, peli meni huonosti ja Puuskupuhit tippuivat kolmansiksi.”

Ja ihmiset luulivat, että minä työnsin Ginan rotkoon sabotoidakseni heidän peliään?

”Gina ei muista mitä tapahtui, hän myös… no hänestä tuli kuulemma jotenkin vähän sekainen hetkeksi aikaa”, James jatkoi yhä vältellen katsettani. ”Ja sinä sanoit, että et nähnyt mitä tapahtui, koska osoitit hänelle vain oikean reitin, etkä edes kävellyt hänen kanssaan rotkolle… mutta se mikä tekee jutusta vähän hämärän on se, että kun Clairelta kysyttiin, hän sanoi aluksi, ettei ollut etsimässä Ginaa… myöhemmin hän muutti kertomustaan ja sanoikin, että oli sittenkin. Gina kuitenkin toipui täysin fyysisesti, kun pääsi Pyhään Mungoon, joten juttua ei sitten tutkittu pidemmälle.”

Kieltämättä juttu kuulostaa hämärältä. Jopa minun mielestäni. En usko hetkeäkään, etteikö Evelyn olisi syypää tapahtuneeseen, joten en ymmärrä miten James ei usko sitä. Näytän kai surulliselta, koska hän vetää minut halaukseen. ”Hei, ei hätää. Kyllä se unohtuu lopulta.”

”Mitä jos minä tein sen?” kuiskaan Jamesin olkapäätä vasten.

James ei tiedä mitä vastata siihen. Tunnen, kuinka hänen vartalonsa jäykentyy hieman, mutta hän ei päästä irti halauksesta, varmaan jotten pahoittaisi mieltäni.

Vaunun ovet avautuvat. Juuri kun eroamme halauksesta, äkkään professori Bayn pysähtyneen katsomaan meitä.

”Päivää professori”, James tervehtii.

”Päivää… eihän kärry ole vielä tullut tännepäin? En ehtinyt syömään mitään aamulla”, hän selittää hajamielisesti ja jatkaa sitten matkaansa odottamatta vastausta. Nielaisen katsellessani hänen peräänsä. Reaktiossa oli jotain outoa.

”Mennäänkö istumaan jonnekin?” kysyn.

”Joo…” James vastaa, vaikka hänen äänensävynsä vihjaa, että hän haluaisi mieluummin istua pelkästään kavereidensa kanssa.

Matkasta tulee tavattoman tylsä, kun istun Jamesin vieressä kuunnellen tämän kavereiden juttuja, joista en ymmärrä mitään. Saan sanottua muutaman sanan väliin, mutta minun olemassaoloni unohtuu nopeasti. Painan pääni junan seinämää vasten ja vaivun horrokseen.

”Sinä ja Glassthorn, oikeasti?” joku Jamesin kavereista kuiskaa jonkin ajan päästä. Nimeni mainitseminen saa minut heräämään horroksestani hieman, vaikka pysynkin yhä täysin paikallani.

”Niin”, James myöntää.

”Tuo ei kuulosta kauhean innostuneelta.”

James on hetken vaiti. ”No… en tiedä. Sen… jutun jälkeen hän on ollut erilainen.”

”Millä tavalla?”

James on taas hiljaa hetken aikaa. ”Nyt kun olemme yhdessä, varsinkin nyt kun olemme avoimesti yhdessä, välillämme ei ole enää sellaista peliä mikä teki koko jutusta niin hauskan silloin ennen. Se että me ivailimme tosillemme, mutta molemmat tunsimme sen jännitteen välillämme… no tekin huomasitte sen, vai mitä? Nyt se on vaan… sitä samaa mitä muidenkin tyttöjen kanssa. Ajattelin, että asiat kyllä palautuisivat normaaleiksi sitten, kun hän alkaisi muistamaan enemmän asioita, mutta…”

”Eikö hän oikeasti muista mitään?”

”Kyllä hän jotain, mutta ei niitä asioita, joilla olisi merkitystä.”

Liikahdan vahingossa hivenen, joten James ja hänen ystävänsä vaihtavat puheenaihetta. Pidän silmäni kiinni ja jatkan nukkumisen esittämistä vain, jotta en alkaisi itkemään siinä muiden nähden. Kai minun olisi pitänyt tietää, etten olisi tarpeeksi Evelyn Jamesin makuun. Olen liian herkkä, liian kiltti. En ole juonitteleva räväsuu. Minulla ei ole jokaisen sormen ympärille eri poika kieputettuna. En tiedä miten olla sellainen. Minä alan itkemään, kun ihmiset ovat minulle ilkeitä. Evelyn luultavasti vain nauraisi ja punoisi suunnitelmaa, joka pilaisi näiden elämän.

Ehkä minun pitäisi yrittää olla hieman enemmän Evelynin kaltainen. En jaksa tätä ulkopuolisuuden tunnetta. Minun on otettava paikkani vastoin muiden tahtoa. Jos en voi saada ihmisiä pitämään minusta, ainakin voin saada heidät kunnioittamaan minua sen verran, että he eivät uskalla olla ilkeitä minulle.

Esitän yhä nukkuvani, mutta alan kehittelemään suunnitelmaa mielessäni. Ainakin minulla on yksi asia jo puolellani: Evelynin maine.

Never underestimate the power of fanfiction

nomps

  • ***
  • Viestejä: 3 530
  • ent. nominal
Vs: Sumun sisällä (toisella puolella) | K-11 | 17. luku 18.1
« Vastaus #43 : 18.01.2020 22:12:56 »
Tuo olisi kyllä tosi vaikea tilanne! Sanni on kuitenkin aika uskalias kun päättää yrittää ratsastaa Evelynin maineella. Voi Jamesia ja päähenkilöä, tästä tulikin aika surullinen rakkaustarina heti kättelyssä!
Never regret something that once made you smile.

Crysted

  • Queen of sad songs
  • ***
  • Viestejä: 3 269
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Sumun sisällä (toisella puolella) | K-11 | 18. luku 19.1
« Vastaus #44 : tänään kello 12:44:00 »
nomps: Vaikea tilanne tosiaan :D Evelynin maine voi olla sekä hyöty että haitta, mutta koska tähän mennessä se on tainnut olla enemmän haitta, eiköhän ole jo aika että tilanne yritetään kääntää päälaelleen :D Ryppyjä rakkaudessakin sitten ilmestyi tosiaan, mutta niin sitä tuon ikäisenä helposti tuleekin :D Kiitos jälleen kommentistasi :)

18.   luku


Kun ”herään”, päätän lähteä etsimään Sharonia. Suutelen Jamesia sopimattoman intohimoisesti ja virnistän hänen hämmentyneelle ilmeelleen. Tuolla tavalla emme ole suudelleet ainakaan viikkoon.

”Näkyillään”, totean ja napautan hänen nenäänsä ennen kuin kävelen pää pystyssä ulos. Kuulen Jamesin ystävien alkavan heti supista lähdettyäni.

Käytävällä joku toisluokkalainen korpinkynsi alkaa sitomaan kengännauhojaan keskellä käytävää. Harjoittelen häneen kylmintä katsettani. ”Väisty tieltäni, maan matonen”, tokaisen.

”Minä vain-” poika aloittaa, mutta vilkaisee sitten ylöspäin ja säikähtää katsettani.

”Nyt”, hoputan.

Poika jättää nauhojen solmimisen kesken ja painautuu nopeasti tiukasti vasten seinää, jotta pääsen kävelemään ohi. Jossain syvällä sisimmässäni tunnen syyllisyyttä siitä, että olen ilkeä, mutta tukahdutan äänen. En ole enää Sanni. Olen nyt Evelyn. Olen itsevarma. Saan kaiken, mitä haluan.

Äkkään viimein Sharonin ja Bettyn kahden muun luihuistytön kanssa ja marssin itsevarmasti heidän hyttiinsä. Vilkaisen käskevästi kahta tyttöä, joita en tunne ja ihmeekseni he todella tekevät minulle tilaa välistään. Istun alas ja katselen ystäviäni, jotka näyttävät hivenen varovaisilta.

”Sharon, Betty”, tervehdin hymyillen heille teennäisesti.

”Evelyn”, Sharon sanoo yhtä teennäisesti, mutta minua ei haittaa. En halua olla Sharonin ystävä. Haluan hänet palvelijakseni. ”Me mietimmekin missä sinä mahdat olla.”

”Vietin laatuaikaa poikaystäväni kanssa”, sanon ja vilkaisen sitten tyttöjä vierelläni. ”Tiedättehän, James Potterin.”

”Oh”, vasemmalla puolellani oleva punatukkainen tyttö äännähtää kunnioittavasti.

”Mutta… entäpä herra J?” toinen, jolla on hiekanväriset hiukset kysyy madaltaen ääntään, vaikka hytissä ei ole muita kuin me viisi.

En ole varma, kuinka laajasti minun suhteestani professoriin tiedetään, mutta Sharon sanoi, ettei tiennyt tämän henkilöllisyyttä, joten tuskin kukaan muukaan. ”Äh, tiedättehän te”, tokaisen ja heilautan kättäni. ”Haluan kokeilla välillä jotain uutta. Sillä välin herra J pysyy siellä, missä haluan hänen olevan.”

Huomaan Sharonin ja Bettyn hämmennyksen siitä, että esitän aivan erilaista Evelyniä kuin kesällä. Uskon kuitenkin, että esittämäni Evelyn on lähempänä sitä entistä.

”Mutta James Potter… tai siis kaikkihan tietävät, että hän petti sinua viime keväällä, vaikka hän ei sitä myönnäkään. Annatko hänelle noin vain anteeksi?”

Huomaan muiden katseista, että Sharon yrittää pelata minua, joten päätän ottaa riskin.

”Voi Sharon”, sanon kylmällä ja pettyneellä äänellä. ”Minä vähän arvelinkin, että yrittäisit pettää minut. Olet tyhmempi kuin luulin, jos todella uskoit sepitykseni muistinmenetyksestä.”

Sharon muuttuu valkoiseksi. Hän oli varmasti ehtinyt jo kieriskelemään tyytyväisyydessä siitä, että saisi luihuiskuningattaren paikan, mutta nyt kun vanha Evelyn on saapunut, hän on menettänyt kaiken. Ainakin, jos pystyn pitämään esityksen yllä.

”James on sitä paitsi täysin väliaikainen juttu”, totean katsellessani sisäisesti hymyillen kuinka Sharon yrittää pähkäillä kuinka saisi pelastettua itsensä tästä tilanteesta. ”Hän on toki komein poika koko koulussa, mutta hänestä ei riitä hupia kovin pitkäksi ajaksi.”

”Entä Rick Edwards?” tyttö vieressäni kysyy. ”Tai siis eikö hän ole komein?”

”Ehkä hän on seuraavana listallani”, sanon iskien silmää.

”Mutta hän on puuskupuh… ja he-” tyttö vaikenee nopeasti hivenen säikähtäneenä.

”Vihaavat minua viime kevään jupakan takia”, lopetan tytön lauseen. ”Sehän tekee haasteesta vieläkin hauskemman.”

”Haasteitahan sinulla varmaan onkin tänä vuonna”, Sharon aloittaa kerättyään itsensä. ”Ottaen huomioon isäsi-”

”Miten sinun veljesi voi Sharon?” kysyn pisteliäästi. En usko, että Sharon on kertonut viimeisimmästä tapaamisestamme muille. En ole täysin varma edes siitä, onko Sharonin velipuolen työpaikka yleistä tietoa. Päätellen hänen kalliista koruistaan ja siitä, että hän haluaa esittää rikasta pikkuprinsessaa, uskon ettei.

Sharon nielaisee ja puristaa huulensa kiinni. ”Hyvin”, hän mutisee ja painaa katseensa maahan.

”Se on hyvä kuulla”, sanon teennäisesti hymyillen. ”Minun perhesuhteeni sen sijaan ovat aika heikonlaiset, kuten varmaan tiedätte. Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että asiasta on turha puhua enempää”, sanon. Muut nyökyttelevät eivätkä väitä vastaan. Näen Sharonin ilmeestä, ettei hän aio enää nousta minua vastaan. Ei ainakaan ennen kuin teen jonkin virheen, joka paljastaa kaiken esitykseksi.

”No niin”, sanon pirteämmin. ”Kertokaahan sitten kaikki kesästänne”, sanon ja aloitan katsomalla hiekanvaaleat hiukset omaavaa tyttöä. Saan pian selville, että hänen nimensä on Hailey ja punatukkainen on hänen kaksoissiskonsa Eliza. He vaikuttavat heti helpoilta tapauksilta, sillä he selittävät ajatuksensa perinpohjaisesti ääneen, joka tekee minun palapelini kokoamisesta helpompaa. Seuraavaksi kesästään kertoo Betty, mutta kun tulee Sharonin vuoro, keskeytän hänet ja alan kertomaan omasta tarinastani. Liioittelen jopa, että kesän aikana pelasin sekä Jamesia, Scorpiusta että Teddyä, vaikka samalla olenkin täysin kauhuissani siitä, että paljastukseni jotenkin osuisivat myöhemmin omaan nilkkaan. Varsinkin Teddyn haluisin jättää pois tästä teinidraamasta, mutta toisaalta on epätodennäköistä, että kenenkään ystäväni polku kohtaisi Teddyn kanssa. Muut eivät näytä ihmettelevän mitään. Ainoa kohta missä näytän lipsahtavan, on se, kun Hailey ottaa puheeksi Dracon.

”Yrititkö sinä uudestaan herra Malfoyta?”

Hetken ajan menen sekaisin. Senkö takia Draco vihasi minua? Että Evelyn yritti vietellä hänet? Ja ehkä hetkeksi onnistuikin siinä? Pelastan hämmennykseni muuttamalla sen järkytykseksi. ”Hänen vaimonsa kuoli”, sanon hitaasti. ”Se ei ehkä tuntunut ihan oikealta hetkeltä.”

Hailey nolostuu ja pyytää anteeksi, mutta Sharon näyttää hivenen epäilevältä. Ehkä se olisi oikean Evelynin mielestä ollut täydellinen tilanne vietellä joku. Sisimmässäni alan vihata Evelyniä vielä enemmän.

Matka loppuu ja juna pysähtyy. Kun suuntaamme vaunuja kohti, vedän Bettyn sivuun ennen kuin ehdimme lähelle. ”Betty, siitä meidän pikku riidastamme”, aloitan.

”En ole kertonut kenellekään herra J:stä”, Betty vakuuttaa nopeasti.

Hymyilen, vaikka sisältä minua jännittää koko ajan, että sanon jotain, joka paljastaa minut. Mahtaakohan Betty tietää, kuka herra J todella on? Edes minä en tiedä varmaksi sitä, onko hän Jasper Bay. ”Tiedän, ettet ole. Koska luotan sinuun”, sanon ja kosketan hänen hiuksenlatvaansa. En tiedä miksi, mutta se vaikuttaa Evelynmaiselta asialta, tunkeutua muiden tilaan ja saada heidät tuntemaan olonsa uhatuiksi sokerisilla sanoilla. Betty ei näytä huomaavan siinä mitään erikoista, joten löydän taas uuden vihjeen siitä, miten olla Evelyn Glassthorn.

Kun vaunut lähestyvät Tylypahkaa, on minun tehtävä kaikkeni voidakseni pitää kasvoni peruslukemilla. Elinikäinen haaveeni käy viimein toteen. Kyllä Tylypahkaan pääseminen on sen arvoista, että minun on oltava joku muu.

Never underestimate the power of fanfiction

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 129
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Sumun sisällä (toisella puolella) | K-11 | 18. luku 19.1
« Vastaus #45 : tänään kello 13:10:39 »
Ohoh, siinäpä roolinmuutos kerrassaan!  8) Vaikka tuntuukin ikävältä, että Sanni joutuu pelaamaan nyt ilkeää roolia, se ainakin osoittautuu toimivaksi tiedonsaannin kannalta.

Evelyn on kyllä ollut karmea tapaus pyörittämään jokaista kaksilahkeista pikkurillinsä ympäri... Opettajista lähtien, nähtävästi! Jokohan salaperäinen J tosiaan vahvistui...

Tylypahkassa on nyt jännät paikat!

Lainaus
”Yrititkö sinä uudestaan herra Malfoyta?”
Oi ei, iiks ja apua! ;D Toivottavasti tämä oli pelkkää kavereille kehuskelua Evelyniltä aikoinaan, ajatuskin karmaisee. Jollei, niin enpä ihmettele, miksei Draco kaivannut tyttöä Scorpiuksen lähelle!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 392
Vs: Sumun sisällä (toisella puolella) | K-11 | 18. luku 19.1
« Vastaus #46 : tänään kello 13:20:37 »
Oot niin nopsa näitten lukuken kanssa, etten pysy perässä :D Mutta ihanaa lukea monta putkeen, niin kuin tein viimeksikin. Kommentoinpa nyt sitten näitä kaikkia kommentoimattomia!

Luku 11. Niin sopivaa, että James on tyrmäävän komea (oikeasti, kiemurtelin tuolilla pelkästä ajatuksesta...). Ilmapiirien ero Pottereiden ja Malfoyden talojen välillä tulee hyvin esille ja kivaa, että Evelyn opiskelee, se enteilee että päästään pian Tylypahkaan, jee! Mutta vitsi mikä yllätys oli tuo Evelynin ja Jamesin juttu! Siinä vaiheessa melkein tipuin tuolilta!

Luku 12. Kutkuttavaa tuo Evelynin ja Jamesin juttu... mutta mietin koko ajan sitä, että koska Evelyn ei ole enää Evelyn vaan Sanni, niin eteneekö juttu mihinkään suuntaan (vai auttaako se sitä etenemään, kun kerran he eivät aikaisemmin olleet puhuneet vakavasti mistään). Jäin miettimään miksi Harry on aina keskiviikkoisin myöhässä, onko heillä Ginnyn kanssa joku aamurutiini silloin ;D

Luku 13. James on kyllä hämmentävän innokas, jotenkin ajatelin ettei heillä mitään noin intensiivistä suutelointia olisi kovin paljon aikaisemmin ollut, kun puhe oli satunnaisesta jutusta ja yhdestä seksikerrasta. Mutta sittenhän tämä vasta mielenkiintoiseksi muuttui, kun Sharon paljasti asioita herra J:stä ja Jamesista! Ja kaikki ei edes ehtinyt selvitä, kun jälleen tapahtuu käänne. Vau, osaat kyllä pitää lukijan otteessaan näillä yllätyksilläsi!

Luku 14. En kyllä olisi ikinä arvannut, että Evelyn päätyy pikkuhirttivaaraan! Voin hyvin kuvitella tuo Jamesin ja Evelynin halun koskea toisiaan, mutta silti yllätyin hieman Jamesin halusta julkistaa suhde... ehkä hän haluaa heittäytyä siihen sellaisella komean nuoren lurjuksen vakavuudella, että kestäköön juttu minkä kestää... Hän ei varmaankaan tiedä herra J:stä joten ennustan pientä konfliktia tämän asian suhteen...

Luku 15. Nauroin tuolle, kun Teddy löysi pariskunnan muhinoimasta keskeltä keittiötä... mutta harmi, että sen jälkeen seurustelun ja pussailun kutkuttava tunnelma jotenkin latistui. Ei varmasti helpota yhtään Tylypahkaan menoa, kun Evelynistä tuntui jo junassa noin yksinäiseltä. Jäin myös miettimään Teddyn väsymystä ja palataanko siihen jotenkin myöhemmin tai seuraako siitä jokin ongelma.

Luku 16. Ooh, vai on Evelyn valvojaoppilas... onneksi kylpyhuoneen salasana jäi mieleen! ;D mutta aah, vielä parempi käänne oli tuo komea professori, on valtavan osuvaa, että a) Evelynillä on kaksi hänen vetämää kurssia ja b) kyseessä voisi hyvinki olla herra J.

Luku 17. Voi itku, jotenkin arvelinkin ettei James ole ihan koko sydämellään mukana tuossa seurustelujutussa, varsinkin kun Evelyn ei enää olla samanlainen kuin ennen... on aivan eri asia viettää romanttisiä hetkiä kotona, jossa ei ole muita kauniita/komeita nuoria lähettyvillä, mutta tuntuu että seikkailunhaluinen James ehkä etsii uusia kipinöitä kohta jostain muualta...

18. Todella kiehtovaa tuo, miten Sanni heittäytyi Evelynin rooliin! Mitenköhän hyvin tuo voi onnistua, kun oikeasti hän ei kuitenkaan tiedä kaikkia asioita ja henkilöitä... Hän voi sittenkin onnistua pitämään Jamesin itsellään vielä jonkin aikaa, jos James kerran on aiemmi viehättynyt jännitteestä Evelynin ja hänen välillä. Tyrskähdin tuolle, että Evelyn olisi liehitellyt Dracoa (toisaalta en ihmettele...), lieneekö se ihan tottakaan? En malta odottaa että päästään Tylypahkaan!

Ah, tää tarina on kyllä täyttä kultaa, aivan mainioita käänteitä ja tykkään vaihteeksi lukea tällaista kunnon ihmissuhdesekoilua. Jännityksellä odotan mitä seuraavaksi tapahtuu!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

nomps

  • ***
  • Viestejä: 3 530
  • ent. nominal
Vs: Sumun sisällä (toisella puolella) | K-11 | 18. luku 19.1
« Vastaus #47 : tänään kello 20:25:50 »
Ei oo todellista, voihan Evelyn! Vai että herra Malfoy...! ;D ;D Evelynillä taitaa olla aivan omaa laatuaan näiden iskemisten kanssa.

Onpas ihanaa päästä Tylypahkaan, olen Sannin kanssa ihan samaa mieltä siitä, että on sen arvoista että joutuu olemaan joku muu!
Never regret something that once made you smile.