Kirjoittaja Aihe: Rangaistus epäonnistumisesta, K-11 (Narcissa/Lucius) | Synkkä draama  (Luettu 12153 kertaa)

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 383
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Miks sulla on liikaa tekstejä joita mä oon lukenu ja kommentoinut. Haluan lisää lapsiDracoa ja haluan lisää Lunaa, siis mä en kestä tätä hyvien tekstien määrää.

Tää teksti oli synkkä ja just semmone joka tuntu niin realistiselta ja niin Pottermaiselta ettei sanat riitä. Bellan kuoleman maininta liittää tekstin hienosti canooniin. Dracon kidutus oli sydäntäsärkevää kuten myös kuolonsyöjien murhaaminen, nekin oli lopulta vain velhoja ja noitia.
"Papereissa 23, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Olipa kivaa että löysit mieleistä luettavaa, carrowfan! :) Kiitos kivasta kommentistasi!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 799
Heippa kommenttiarpajaisista :)
Malfoyt ovat hahmoina erittäin kiehtovia, Draco ihan erityisesti. Tässä olit musta herättänyt kuitenkin myös Luciuksen ja erityisesti Narcissankin enemmän eläväksi ja todellisen ihmisen kaltaiseksi, sillä kirjoissahan heistä ei mitenkään liikaa puhuta, ja siten heistä kirjojen pohjalta muodostuva kuvakaan ei ole kovin tarkka ja monipuolinen. Kuitenkin sun kuvaus heistä osui mun mielestä ihan ytimeen, ja olitkin poiminut paljon sellaisia mielenkiintoisia ajatuksia ja ristiriitojakin, joita Narcissalla on varmasti mielessä pyörinyt.

Musta oli kiinnostavaa, miten Narcissa yhtä aikaa sekä kärsi miehensä ja poikansa puolesta, mutta toisaalta myös mietti, kuinka häpeälliseen tilaan heidän perheensä on joutunut. Tämä musta paljastaakin hyvin sen taustalla jatkuvasti vaikuttavan perusajatuksen perheen kunniasta, joka Narcissallekin on varmasti tullut hyvin tutuksi jo lapsuudessa ja puhdasverisen perheen kasvatuksessa. Silti rakkaus oli tässä läsnä, ja hienosti tässä nouseekin esiin, miten kyky rakastaa erottaa kuitenkin Malfoyt Voldemortista ja Narcissan sisarestaan. Ehkä siinä onkin osa syytä, jonka vuoksi Voldemortin silmissä Malfoyt kokivat sellaisen arvon romahduksen, että Luciukseltakin vietiin sauva ja koko perhe joutui kärsimään. Ainakin Dracon kohdallahan juuri kyvyttömyys Voldemortin määräämiin tehtäviin aiheutti epäonnistumisen. Kiinnostavaa siis nähdä, miten tässä toisaalta rakkaus juuri ajaa vaikeuksiin Voldemortin silmien alla, mutta toisaalta ilman sitä perheellä ei olisi toisiaan ja kaikilla heillä olisi varmasti paljon vaikeampaa.

Oli kiva, kun tätä kerrottiin niin pitkälti Narcissan näkökulmasta. Vaikka Dracon ajatuksista on myös ehdottomasti kiehtovaa lukea, on silti hauska välillä päästä myös syventymään Narcissan mietteisiin. Vaikka Luciuksesta on ainakin ensimmäisen kuuden kirjan aikana muodostunut todella kylmä ja tunteetonkin vaikutelma, tässä myös hänen perhettään rakastava puolensa ja Voldemortin aiheuttama kärsimyksensä tulee hyvin näkyviin. Varmasti Narcissallekin hyvin raskasta, kun hän kokee olevansa perheen ainoa, joka kestää vaikka Voldemortin edessä nöyrtyenkin.

Vaikka tämä toki olikin melko synkkää ja surullista monin paikoin, lopusta jäi silti hyvällä tavalla toiveikas olo. Sota onneksi päättyi, ja vaikka Malfoyt olivatkin häviäjien puolella ainakin jollakin tasolla, heilläkin varmasti tulevaisuus näyttää paljon paremmalta ilman Voldemortin hirmuvaltaa. Täytyy lisäksi sanoa, että tämän kuvailu oli todella kaunista ja herkkää. Tätä lukiessa tosiaan pääsi henkilöiden pään sisälle ja pystyi hyvin kuvittelemaan, miltä kuvatut tilanteet heistä ovat tuntuneet.
Kiitos erittäin paljon hienosta tekstistä, joka raotti taas uusia ajatuksia ja näkökulmia näihin hahmoihin liittyen. :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kiitos, Sielulintu, kauniista ja kiinnostavan pohdiskelevasta kommentistasi. :) Oli kiva lukea ajatuksiasi. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

ruttotohtori

  • nightmare muse
  • ***
  • Viestejä: 1 248
Oijoi, että mä pidin tästä! Halusin lukea vähän lisää Fiorellaa ja katselin sun listauksesta mitä kaikkea siellä on, ja oh la la, vaikka vielä hetki sitten olin ihan pehmeissä ja hellusissa tunnelmissa, jotenkin tää synkistely veti kuitenkin puoleensa. Ja oikeastaan tää oli just hyvä lukea tuon Molly-vibailun jälkeen, tässäkin kuitenkin on sama teema, äidin rakkaus, mutta niin eri olosuhteissa. Tykkään ihan hirveesti että kirjotat tällasia ficcejä, on tietysti ihan luonnollista että ficeissä keskitytään enemmän näiden perheiden nuoriin kun ovathan he enemmän kirjoissa esillä, mut kyllä nää vanhemmat ansaitsee myös tulla ficatuiksi, ja oi, mä vaan niin pidän näistä perhejutuista.

Voisin täs ekaks lainata pari lempikohtaa:

Lainaus
Häpeäkin sisältyi täysimittaisena heidän petturuutensa palkkioon.

Lainaus
Mustan tyttäriä ei oltu sorvattu tyhjästä ilmasta, ei kelvottomista aineksista.
Tää ficci oli kokonaan hirmu hyvin kirjoitettu (kuten sulta sopiikin odottaa, hehe), mutta nää virkkeet jotenkin oli erityisen hienosti muotoiltu ja aiheuttivat ihastusreaktioita kun tulivat vastaan.

Kuten sun Molly-ficissä, myös tässä oli tavoittanut kaikki Narcissan tunteet aivan loistavasti ja toit ne esille sillä tavalla että ne ihan raastoivat sydänalaa. Malfoyn perheen osa tässä sodassa on musta aina ollut tosi mielenkiintoinen, se kuinka kaikilla kolmella on omat syynsä olla mukana ja kuinka perhe aloittaa yhtenä arvostetuimmista ja päätyy sitten siihen asemaan joka heillä on vikassa kirjassa. Vaikka tää olikin Narcissan näkökulmasta eniten, tässä tuli kaikkien motiivit hyvin esille. Kuinka Lucius haluaa takaisin sen vallan ja statuksen joka hänellä oli, koska se tekee elämän helpommaksi ja hän rakastaa valtaa muutenkin. Kuinka Narcissa halusi samaa mutta enemmänkin oman perheensä takia, ja lopulta häntä ei kiinnostanut mikään muu kuin löytää poikansa. Ja kuinka Draco halusi alunperin nousta Luciuksen yläpuolelle ja todistaa ettei ole samanlainen möhlijä, mutta tajuttuaan kuinka ei oikeasti pysty mitenkään hyväksymään Voldemortin toimia sitten toivoo että Harry tekee kaikesta lopun. Ja lopulta Luciuskin oikeasti rakastaa perhettään kaikkein eniten, mikä on musta hyvä ja tärkeä pointti, tai en tiiä, monet kirjoittaa Luciuksesta usein sellasen et hän ois... no, enemmän paha, ja vaikka totta kai kirjoja voi tulkita monella eri tapaa ja kaikki tulkinnat on yhtä lailla oikein, tää sun tulkintas Luciuksesta sopii mun omaan paremmin, haha.

Oikein riipaisevasti kuvailit kuinka pojan kidutuksen katselu oli Narcissalle jopa kauheampaa kuin itse kidutetuksi joutuminen, mitä en ollenkaan ihmettele. Tässä oli kans hirveesti hienoja yksityiskohtia jotka oikein korosti Malfoyn perheen huonoa tilannetta, niin kuin sotkuiset hiukset, kaikki tuo kivun kuvailu eri tavoin, Draco oikein kadehtimassa Harrya kun se pääsi pakoon - toi viimeinen erityisesti korostaa mulle sitä kuinka huonosti asiat on. Dracohan halveksii ja vihaa Harrya ja silti olisi mieluummin vaikka sit Harryn kanssa simpukkamökissä kuin kotonaan. Niin ja toi kohta missä Draco laski alleen - hui kamala ja yäk, mutta se sopi tähän kun kyse oli kuitenkin ihan ultimaalisesta nöyryyttämisestä. Ai että Voldemort on hirvee. Senkin hahmon onnistuit hyvin tuomaan esille, vaikka ficci ei sinällään hänestä kertonut niin Voldemort oli semmoinen... ahdistava läsnäolo jossain taustalla. Ja oi voi, musta tuntuu että Narcissan ei hirveesti tarvii sääliä siskoaan, musta tuntuu että Bella on vaan onnensa kukkuloilla kun pääsee, hm, tekemään asioita Voldemortin kanssa. :'D

Loppu toi tähän ihanaa toiveikkuutta. Tuli ihan hyvä mieli että kaiken jälkeenkin Malfoyilla on mahdollisuus vielä hyvään elämään, joskin niin, en tiedä onko kuinka paljon, luulis että kaikesta huolimatta Lucius joutuu käymään oikeudenkäynnin ja saattaa joutua takaisin Azkabaniin, mut toisaalta Harrylla varmaan on aika paljon sananvaltaa niissä tuomioissa, ja uskon et hän haluais antaa Malfoyn perheelle uuden mahdollisuuden. En tiiä, vaikka Malfoyt on mitä on, kääntää puolta sitä mukaa mikä heille sopii ja on tehneet kaikenlaisia kamaluuksia, niin kyllä mä silti soisin heille onnellisen lopun. Eiköhän tässä sodan kestämisessä oo ollut heille rangaistusta ihan tarpeeksi. Joo ja niin, tykkäsin kans miten tuolla jossain kohdassa mainittiin että oli sankaruus muuttunut heikkoudeksi! Eihän kuolonsyöjänä olemisessa oo mitään sankarillista, mut on tärkeetä muistaa että tuskinpa kukaan kuolonsyöjistä on mukana koska haluaa olla paha. Erityisesti Lucius uskoo siihen aatteeseen ja varmasti koki olevansa suurikin sankari edistäessään sitä.

Kiitos tästäkin ficistä, tiiän et tää on kovin vanha ja varmasti edelliset kommentoijat on jo sanoneet kaiken tarvittavan, mut halusinpa kuitenkin kommentoida kun luin tämän ja pidin niin kovasti. Oot sä kyllä uskomaton ficcaaja <3
leipää ja perunasoppaa

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kiitos kommentistasi, ruttopoika! ♥ Olipa ihana yllätys, että kiinnostuit lukemaan lisääkin. :) Minua muuten ihastutti oivallus, että erilaisuudestaan huolimatta tässä ja aiemmassa lukemassasi ficissä tosiaan on kyse nimenomaan äidinrakkaudesta! Minua puhutteli kirjoissa erityisen vahvasti se, miten Narcissa oli valmis mihin tahansa pikku poikansa vuoksi.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~