Katve – minne taikuus ei yllä | K-11 | Angst | 8/8

[Fairy tale]

Voi tämäpä oli mieluinen loppu. Tästä huokui tasapaino, jota muissa osissa ei ollut. Tässä oli jonkinlainen loppu, vaan silti se yksi suuri ja tärkeä asia jäi avoimeksi - voisiko ulottuvuuden välisen portin joskus saada aukaistuksi.

”Oletko kunnossa? Olet kalpeampi kuin se sinun pyyhkeesi”, Leevi ihmetteli vitsaillen.

Tuo pyyhe-episodi oli hauska ja väritti mukavasti tätä osaa. Mutta pääpointiksi tuli se, että Haika on päässyt elämässään eteenpäin eikä ole jäänyt epätoivoissaan tekemään mitään hanttihommia tai jäänyt rypemään työttömyydessä. Se, että hän päätyi opiskelemaan fysiikkaa sopii tämän tarinan juoneen mainiosti.

Kiitos paljon tästä lukupaketista. 

[Nyyhti]

Voiii mikä lopetus! Tavallaan jäi ärsyttämään, kun ei selvinnyt juuri mitään, mutta mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä kivempi lopetus tämä oli. Voi itse täydentää puuttuvat jutut, ja kuten Fairy tale sanoi, tässä oli nimenomaan sellaista tasapainoa. Ei se nyt loppujen lopuksi ole olennaista, miten ja missä Niella on vuotensa viettänyt, tuleeko näistä vaikka pariskunta, tai pääsevätkö he takaisin kotiin. Tässä ja nyt on hyvä, ja vaikka Katveessa elämä on aivan erilaista, se voi olla juuri sitä mitä hahmot kaipaavatkin. Hieno tarina, kiitos paljon tämän kertomisesta!

[Fiorella]

Tämä oli ihana lopetus tarinaan, sillä selvästi kumpainenkin oli nyt löytänyt rauhan itsensä kanssa ja kuten Fairy tale sen hienosti kiteyttikin, tästä osasta tosiaan välittyi sellainen seesteisyys ja tasapaino, mikä rauhoitti lukijankin mielen, kun tarina nyt päättyi meidän osaltamme. Kipuilunsa olivat kumpikin jo käyneet läpi ja pystyivät kohtaamaan toisensa eri tavalla - aikuisina, tuttuina ja yhteisen menneisyyden omaavina. Muistoihin oli varmasti kummankin nyt erilaista palata, kun ne eivät olleet enää niin tuoreina pinnassa ja on muutenkin erilainen kokemus elämästä kuin seitsemän vuotta sitten - tai edelliset seitsemän.

Tuijotin tutun klubin neonväristä kylttiä, joka oli kirkas kuin vastasyntyneen keijun valot.

Pidin myös siitä, ettei Haika ollut vieläkään unohtanut entistä elämäänsä ja nuoruutensa maailmaa. Oli mielenkiintoista sekin, että kumpikin oli saanut kiinni nykyisestä elämästään niin, että vaikka oli edelleen halu päästä takaisin vanhaan maailmaan, ei se ollut enää mikään välttämätön pakko. Ainakaan tapahtuvaksi heti. Liekö kotiinpaluu kuitenkaan enää samanlaista kuin lapsuusmuistoissa, vaikka sinne sitten pääsisikin takaisin...

Kiitos, että jatkoit tätä ensimmäisen luvun jälkeen ja loit kokonaisen uuden maailman ja tarinan, jota oli kiehtovaa seurata. Ilahduin, että lopetus oli kaiken muun ahdistuksen ja huolen jälkeen hahmoille näin seesteinen - nyt sen voi huoletta jättää itsekin siihen ja olla hyvillään, kun kaikki päättyi ikään kuin uuteen alkuun.

[Crys]

Fairy tale: Jei, kiva että tykkäsit lopusta, siinä oli tosiaan toiveekkaampaa tunnelmaa kuin muualla tekstissä Ja mukavaa että pidit myös pyyhe-episodista, se oli itseasiassa vika juttu jonka tähän kirjotin, koska aluks mulla oli vaikeuksia päättää miten alotan ton luvun. Kiitos kovasti kommentoinnistasi
nominal: Heheh, avoimet loput on aina hieman ärsyttäviä, mutta mukavaa että löysit siitä kivojakin elementtejä Kiitos itsellesi kommentoinnista, mukavaa että seurasit tätä
Fiorella: Jep, mulle oli tärkeää että lopussa hahmot ovat päässeet sisäiseen rauhaan ja tehneet jotain elämällään, vaikka Niellasta ei tosiaan saatu mitään selville (en tiedä muistatko, mutta tuo vastasyntyneen keijun valot oli just se miten Niella silloin ykkösluvussa kuvaili tuota klubin ikkunaa, joten siksi se tuli Haikalle mieleen). Kotiinpaluun voisi ehdottomasti olla erilainen kokemus kuin lapsuusmuistoissa, mikäli nämä kaksi nyt sinne ikinä pääsisivät. Kiitos, että seurailit ja kommentoit