Kirjoittaja Aihe: Kirjesalaisuuksia | S | lämmin draama & romantiikka | Harry/Ron | 2/? 8.8  (Luettu 778 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 780
Nimi: Kirjesalaisuuksia
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: lämmin draama & romantiikka
Paritukset: Harry/Ron (sivussa Ron/Hermione ja Harry/Ginny)
Yhteenveto: Ron kirjoittaa Harrylle harvinaisen rehellisen kirjeen, ja tämä aloittaa salaisen kirjeenvaihdon miesten välillä.

A/N: Inspiroiduin valtavasti Finikesän Parittomien viikkojen ensimmäisestä haasteesta eli kirjeestä! En ole ficannut Potterista sataan vuoteen, joten anteeksi, jos olen vähän ruosteessa :'D (käsin kirjoitettu kirje löytyy täältä, klikkaamalla saa suuremmaksi)



Kirjesalaisuuksia


17.12.2000

Hei, Harry.

Kirjoitan tämän kirjeen töissä. Minusta tuntuu, että niin on turvallisinta. Ei sillä, että Hermione edes kykenisi lukemaan tätä kirjettä, mutta näin on mukavampaa. Tämä on myös hyvä tekosyy harjoitella salausloitsuja. Sinä olet aina ollut niissä parempi. Ehkä siksi, että otat aurorin työsi usein minua vakavammin.

Mietin pitkään, kirjoittaisinko tätä kirjettä ollenkaan. Olisi helpompaa ja huomattavasti vähemmän kiusallista olla kirjoittamatta, mutta tässä sitä ollaan. Usko minua, minä todella yritin teeskennellä, ettei mikään ole muuttunut, mutta perhana Harry, en saa sinua tai sitä ministeriön Kurpitsajuhlaa mielestäni. En ole koskaan nähnyt sinua niin villinä ja ilkikurisena. En oikeastaan edes tiennyt, että sinussa on sellainenkin puoli. Ei kai ihmekään. Koulussa meillä meni kaikki aika siihen, että pysyttiin ylipäätään hengissä kunkin lukuvuoden loppuun asti. En usko, että Voldemort olisi juuri hätkähtänyt, vaikka olisit jollain ilveellä onnistunut huijaamaan hänet syömään nenäverenvuotonugaata. Toisaalta, en tiedä, olisiko se edes vaikuttanut häneen. Siis sen takia, ettei hänellä ollut nenää ensinkään. On aika hämmentävä ajatus, että nenän puuttumisella voi olla hyväkin puoli.

Kirjoitan myös siksi, etten usko saavani tätä parempaa tilaisuutta kertoa, mitä todella ajattelen sinusta ja – no, meistä. Töitä on jäljellä enää muutama hassu viikko ennen kuin siirryn täysipäiväiseksi työntekijäksi Weasleyn Welhowitseihin. En tiedä, miten selviän. Älä ymmärrä väärin. Odotan sitä kovasti. Pilapuodissa työskenteleminen on salainen unelmani, joka on käymässä toteen. Ei, pahinta tässä on se, etten tule enää näkemään sinua joka päivä. Sinun näkemisesi heti töihin tullessa on ainoa oikea tapa aloittaa päivä. En välitä, vaikka olisit kuinka stressaantunut tai väsynyt. Itse asiassa yksi lempiasioistani on se, kun saan sinut nauramaan typerille vitseilleni niin, että työtuolisi loukkaantuu ja heittää sinut lattialle, koska et ota työtehtäviäsi tarpeeksi vakavasti.

Minä viivyttelen. Pahus. Ei kai tässä auta muu kuin sanoa se. Tiedät, mistä puhun. Se tapahtui sen jälkeen, kun me oltiin viety ne lumotut toffeet Robardsin työpöydälle. Olisin niin kovasti tahtonut olla ilkiönä katossa näkemässä, minkä sortin otukseksi hän lopulta muuttui. George sanoi, että piikkisika, rupikonna ja hilleri (jälkimmäinen oli minun ehdotukseni!) ovat yleisimmät lopputulokset, mutta toisinaan joku piruparka muuttuukin möykkykalaksi. Olen lähes varma, että juuri tämä muoto osui Robardsin kohdalle. Muistat varmaan, miten hänen assistenttinsa räjähti hysteeriseen nauruun, kun hän meni viemään Robardsille palan kurpitsakakkua. Hänen rauhoitteluunsa tarvittiin useampi tyynnytysloitsu, mutta se me saatiin tietää vasta jälkikäteen.

On kai minun syyni, ettemme olleet paikalla näkemässä loistavan pilamme toteutumista. Jokin sinussa silloin – olit niin naurava ja elinvoimainen enkä ollut nähnyt sinua sellaisena vielä kertaakaan sodan jälkeen – sai minut niin sekaisin, että suutelin sinua ennen kuin ehdit taikoa vakoiluloitsua. En osaa selittää, miksi tein sen. Tiedän vain sen, että pidin siitä, pidin siitä todella paljon. Sinun on varmaan hankala uskoa sitä, kiitos silloisen reaktioni, mutta minä vain pelästyin niin perusteellisesti sitä, mitä olin juuri tehnyt. Peräännyin tarvikehyllykköä vasten, ja silloin se samperin lumottu nitoja iski kiinni niskaani. Huusin kuin syötävä, ja sinun täytyi loitsia se kirottu kapistus irti minusta. Kun olit paikannut minut, pidit hetken käsiäsi kasvoillani ja hymyilit. Et ole ennen katsonut minua niin, Harry. Se oli aivan uutta ja siksi ihmeellistä. Silmissäsi oli lämpöä, jännitystä ja jotakin muuta, joka salpasi henkeni. Sitten sinä suutelit minua, ja sillä kertaa kumpikaan meistä ei vetäytynyt pois.

Me ei olla puhuttu siitä sen koommin, ja tiedän kyllä, minkä vuoksi. Meillä molemmilla on omat velvollisuutemme, mutta Harry, minä ajattelen sitä jatkuvasti. Ajattelen sinua jatkuvasti. Kun me tehdään töitä yhdessä tai mennään hehkusimalle pitkän työpäivän jälkeen, olen kaikkein onnellisimmillani. Se johtuu sinusta, Harry. Tahtoisin olla kanssasi koko ajan. Kun on aika kaikkoontua, joudun aina pakottamaan itseni, koska tahtoisin mennä kotiin sinun kanssasi. Tahdon herätä vierestäsi, jotta voin tehdä sinulle köyhiä ritareita (koska se on ainoa ruokalaji, jonka osaan valmistaa) ja juoda aamun ensimmäiset kahvit juuri sinun kanssasi. Hitto, myönnän nyt ihan suoraan. Haaveilen siitä. Haaveilen yhteisestä elämästä sinun kanssasi. Voi Merlin, taidan olla [lukukelvotonta tekstiä.]

Tiedän, ettei minun pitäisi ajatella tai tuntea näin, koska olen Hermionen ja sinä Ginnyn kanssa, mutta en voi itselleni mitään. Harry, se, mitä meidän välillä tapahtui, oli… erityistä, ainakin minulle. Ymmärrän, jos et ajattele samoin, ja jos niin haluat, en puhu tästä enää koskaan. Tahdoin vain kirjoittaa sinulle tämän kirjeen ja kertoa rehellisesti, mitä se merkitsi minulle. Se oli tärkeää ja ainutlaatuista. Tämä ei todellakaan ollut alkuperäinen suunnitelmani, mutta nämä tunteet ja ajatukset ovat kasvaneet sisälläni niin suuriksi, että muutoin olisin varmasti ennen pitkää tehnyt jotakin typerää ja harkitsematonta. En tiedä, Harry. Tuntuu, että olen umpikujassa koko jutun suhteen. Ajattelin, että tässä vaiheessa olisin jo saanut ajatukseni jollain lailla järjestykseen ja pois mielestäni, mutta pelkään, että tässä kävikin päinvastoin. Ehkä on ihan hyvä, ettei me enää nähdä päivittäin. En tiedä, pystynkö edes katsomaan sinua silmiin tämän kirjeen lähettämisen jälkeen. Olen pahoillani, Harry. Kaikesta. Ei ollut tarkoitus sotkea meidän välejä tällä tavoin.

Toivottavasti tämä kirje ei järkytä sinua liikaa. Voi hyvin.

Parhain terveisin

Ron

« Viimeksi muokattu: 08.08.2019 16:23:20 kirjoittanut Sokerisiipi »


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 247
  • Phantom Thief of Hearts
Kommenttikampanjasta, hiip!

Luin tämän jo aamulla ficciaamiaiseksi ja tykkäsin paljon! Musta et vaikuttanut olevan yhtään ruosteessa, vaan tästä välittyi hyvin pottermaailman piirteitä Welhowitsien kepposineen ja taikanitojineen. :D Mulla on myös sydämessäni heikko kohta Harry/Ronille, joten oli kivaa lukea heistä pitkästä aikaa. :)

Tykkäsin myös siitä, että tämä pieni fic ei ollut vaikeasta aiheesta huolimatta surullinen, vaan paikoitellen jopa hauska. Onneksi Ronin ja Harryn olemassaolevia parisuhteita ei kuitenkaan jätetty huomiotta, vaan ne mainittiin siitäkin huolimatta, että tämä oli romantiikkaa. Samaan aikaan voi olla vähän ihastuneen keveää, kipeää ja vaikeaa, ja elämän monimutkaisuus välittyi tekstistäsi hyvin.

Sun ficeissä ja kokonaan omissa teksteissä yleensäkin ihmissuhteiden kuvaus on tosi hienoa ja monipuolista, vivahteikasta. Näitä on aina ilo lukea. :)

parsley, sage, rosemary and thyme

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 995
Rarrya <3___3 Oli pakko tulla katsomaan.

Nuu. Kaipaan juuri nyt tällaista lämmintä draamaa ja romantiikkaa. Saatan olla sitä mieltä, että tämä on hämmentävän järkevää ja suoranaista toimintaa Ronilta, jota en itse vain osaa pitää kauhean välkkynä tyyppinä (koska Ron/Hermione vs. Hermione/Pansy), mutta tämä iski kyllä minuun erittäin hyvin. Romantiikkaa elämään kiitos <3

Lainaus
Tahdon herätä vierestäsi, jotta voin tehdä sinulle köyhiä ritareita (koska se on ainoa ruokalaji, jonka osaan valmistaa) ja juoda aamun ensimmäiset kahvit juuri sinun kanssasi.
Aivan ihana ja erittäin ronmainen syy tehdä köyhiä ritareita!

Lainaus
Voi Merlin, taidan olla [lukukelvotonta tekstiä.]
Aww <3

Iih! Tää oli kiva. Tuli hyvä mieli. Mitä Harry vastaa!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Thelina

  • ***
  • Viestejä: 122
  • Anna sen sattua - ja sitten anna sen mennä.
En tiedä miksi en ole koskaan aiemmin innostunut tästä parituksesta, mutta tänä kesänä jotain tapahtui, ja yhtäkkiä sellainen from friends to lovers -meininki alkoikin kiinnostella. Onneksi, sillä Harrysta ja Ronista on monia aivan ihania ficcejä olemassa, esim. juuri tämä. Pidin kovasti siitä, että Ron lähestyy Harrya kirjeellä, olen nimittäin aina pitänyt sellaisista tarinoista, jotka perustuvat kirjeiden / lappujen lähettelyyn henkilöiden välillä. Mielestäni Ronin ääni ja luonne kuuluvat aitoina kirjeessä ja tässä oli monia ilahduttavia yksityiskohtia, kuten loukkaantuva työtuoli ja hehkusimat työpäivän jälkeen <3. Pidin myös siitä, että tarinan aikaikkunaa / mihin ajanjaksoon sijoittuu, on selvästi jollain tavalla mietitty, kun vuosilukukin on laitettu kirjeeseen. Jään ehdottomasti seurailemaan, mitä Harry vastaa <3.

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 780
Nevilla: No hyvä, että pottermaailman fiilikset välittyivät! Harry/Ron on kyllä minusta suuresti aliarvostettu paritus, joten ilahduttaa kovasti, että heille löytyy kuitenkin lukijansa. Oi, olen suuresti otettu siitä, ihmissuhdekuvaukseni iskevät ja ovat vivahteikkaita! Kiitos kovasti kommentista!

Arte: Rarry on rakkautta <3 Ihanaa, että lämmin draamaromantiikka iskee ja tulee tarpeeseen! Syy, miksi Ron oli niin harvinaisen suorasanainen ja avoin, selviää seuraavasta kirjeestä ;) Olihan se aika poikkeuksellista häneltä! Kiva, että pidit ja kiitos huisisti kommentista!

Thelina: Ensinnäkin kiitos sinulle siitä, että herättelit minua tämän ficin suhteen <3 Ilman kommenttiasi tämä olisi voinut jäädä kuukausiksi unholaan! Ihanaa, että tämä kesä on ollut Rarryn osalta otollinen, tervetuloa, toivottavasti viihdyt! Friends to lovers -asetelma on suurin suosikkini, ja siinä on monia kutkuttavia ja mielenkiintoisia mahdollisuuksia! Aivan mahtavaa, että Ron kuulosti omalta itseltään. Olin siitä aika huolissani, kun hän alkoi kovin kaunosieluiseksi ja avoimeksi. Kiitos hirmuisesti kommentista!



25.1.2001

Hei, Ron.

Olet varmasti tyytyväinen itseesi. Minulla nimittäin meni yli viisi viikkoa ratkaista salausloitsusi. Aloin jo uskoa, että olit piloillasi – olethan nyt pilapuodin toinen, ylpeä omistaja – lähettänyt minulle ratkaisemattoman mysteerin. Olin jo luovuttaa, kunnes vietimme joulua Kotikolossa. Olit oudon jännittynyt ja katselit minua tarkkaavaisesti. Jopa Hermione ja Ginny panivat kummallisen käytöksesi merkille, ja he luulivat meidän olevan riidoissa. Sitä oli tukalaa selitellä, etenkin, kun sinä pakenit paikalta. Kiitti vaan siitä. He ristikuulustelivat minua koko aamun. Ja tietysti äitisi sattui myös paikalle, ja tilanne muuttui vielä hirveämmäksi. Suoraan sanottuna se sotku pilasi koko joulun, ja olen sinulle aika vihainen sen takia. En keksinyt omituiselle käytöksellesi mitään muuta selitystä kuin sen kirjeen. Sain siitä vimmaista päättäväisyyttä murtaa salauksesi, vaikka siinä menisi vuosia.

Hermione olisi ylpeä sinusta. Siis siitä salausloitsusta. Minä ainakin olen. Se oli nerokas. Pänttäsin salauksien teoriaa monta pitkää, turhauttavaa iltaa, kun yritin keksiä, mitä tekniikka- ja kieliyhdistelmää olit käyttänyt. Lopulta tajusin olevani aivan hakoteillä. Hermionemainen pänttäys ei ollut olennaista ratkaisussa vaan looginen päättelykyky ja ongelmanratkaisu, aivan kuten velhoshakissa. Olit antanut minulle kaikki tarpeelliset vihjeet. En vain meinannut millään tajuta, miten rakentaa vihjeistä käyttökelpoinen koodiavain. Minusta tuntuu, että sinä ehkä toivoitkin, etten pystyisi murtamaan salausta. Kun sain kirjeen vihdoin luettavaksi, ymmärsin miksi. Se oli niin henkilökohtainen. En tiedä, oletko sinä koskaan… En oikeastaan uskonut, että edes osaisit ilmaista itseäsi sillä tavalla. Minä en ainakaan osaa.

Ron… en tiedä vieläkään, mitä sanoa, vaikka olen lukenut kirjeesi kymmeniä kertoja. Hitto, minä [mustetahroja.] Äh. Tämä on hankalaa. Sanon sen nyt näin: olen hyvilläni. Olen hyvilläni, että kirjoitit sen kirjeen ja kerroit minulle, mitä todella tunnet. Se ei takuulla ollut helppoa. Minäkin olen miettinyt paljon sitä, mitä Kurpitsajuhlassa tapahtui. Ennen kirjettäsi olin kuitenkin siinä uskossa, että sinä kaduit sitä. Vaikutit siltä. Olit niin etäinen ja vaivaantunut seurassani. Pelkäsin, että ystävyytemme olisi pilalla. Nyt kuitenkin tajuan, miten paljon se merkitsi sinulle. Se merkitsi paljon minullekin. Minä… On hirveän vaikeaa kirjoittaa näitä ajatuksia pergamentille, Ron. Emmekö me voisi nähdä kasvokkain? En tiedä, osaisinko sanoa mitään järkevää silloinkaan, mutta aion yrittää.

En ole järkyttynyt, Ron. Sinun ei tarvitse huolehtia siitä eikä myöskään meidän ystävyydestämme. Olemme selvinneet liian monesta antaaksemme minkään tulla väliimme. Olen lähinnä hämmentynyt, mutta myös todella… ilahtunut. Kyllä sinä tiedät.

Olet viime aikoina ollut todella kiireinen tai niin ainakin väität. En tiedä, oletko tahallasi yrittänyt vältellä minua. Sinun ei tarvitse tehdä niin, Ron. En halua, että teet niin. Minulla on ollut todella ankeaa töissä, kun sinä et ole enää siellä piristämässä minua, ja kun emme näe muutenkaan, olen ollut aika maassa. Minulla on ikävä sinua.

Olen iloinen, että unelmasi toteutui. George on varmasti hyvillään saadessaan kumppanikseen sinut. Ei se olisi ollenkaan sama, jos hänen rinnallaan olisi joku vieras. Olen varma, että myös Fred antaisi siunauksensa. Pidä hauskaa uudessa työssäsi! Kyky pitää hauskaa on varmaan yksi olennaisimmista taidoista, jota pilakaupan työntekijällä pitää olla, ja sen sinä osaat. Ainakin minut sinä olet aina saanut nauramaan synkimmilläkin hetkillä.

Voi hyvin. Nähdään pian.

Harry


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Thelina

  • ***
  • Viestejä: 122
  • Anna sen sattua - ja sitten anna sen mennä.
Oi, oli kiva huomata, että olit heti pistänyt jatkoa, kun vastahan ehdin kommentoida ekaa osaa. Ja kiva jos kommentista oli hyötyä, ajattelin nyt kunnostautua kommentoinnissa, kun loin uuden tunnuksen tänne, jotta saan julkaistua joskus omiakin ficcejä. Vanha tunnus oli joskus jostain syystä tullut poistettua, kun oli joku kausi, ettei ficit jaksaneet kiinnostaa (nyt kiinnostaa taas <3). Mutta asiaan, pidin kyllä tästäkin osasta todella paljon, vaikka ensin ajattelin, että eihän tässä oikeastaan tapahtunut mitään. Mutta sitten aloin miettiä, mitä olisi pitänyt tapahtua? Tärkein asia kuitenkin tapahtui - se, että Harry sai kirjeen auki ja oli samaa mieltä kuin Ron, tunsi samoja tuntemuksia. Tästä osasta jäi odottava fiilis, tapaako kaksikko ehkä kasvokkain seuraavaksi vai miten juttu etenee, nyt kun on selvempää, että molemmilla on jotain tunteita toista kohtaan. Ennustan, että tulossa on jotain ihanaa, mutta myös vaikeaa ja kipeää, jos kumpikin kerran seurustelee tahoillaan.

Kiitos <3