Kirjoittaja Aihe: Muumio: Aurinko Kairon yllä, S, Rick/Evelyn  (Luettu 272 kertaa)

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 322
  • Phantom Thief of Hearts
Muumio: Aurinko Kairon yllä, S, Rick/Evelyn
« : 25.05.2019 11:20:25 »
Nimi: Aurinko kairon yllä
Ikäraja: S
Fandom: Muumio (1999 vuoden elokuva)
Vastuuvapautus: Elokuva kuuluu tekijöilleen, minä vain lainaan saamatta muuta kuin hyvän mielen.
Tyylilaji: aurinkoa ja unelmia tulevasta
Paritus: Rick/Evelyn
Yhteenveto: Tulevaisuus voi tuoda tullessaan mitä vain, mutta juuri nyt kaikki näyttää kirkkaalta ja valoisalta kuin aurinko Kairon yllä.
Haasteet: FinFanFun1000 (691. Aavikko), Genretasohaaste (het), Otsikoinnin iloja (Paikkaotsikko), Fandomkohtaiset OTP:t.

K/H: Jokin aika sitten Tumblrin ihmemaailmassa Muumio oli jostain syystä noussut uudestaan suosioon ja syötteeni oli täynnä giffejä kyseisestä elokuvasta. Uskaltauduinkin katsomaan sen ja ihastuin ikihyviksi, koska elokuva oli jotenkin hirveän hyväntuulinen ja perinteinen seikkailuelokuva. ♥ Siitä syntyi sitten tämä fic, joka jatkaa hämmentävää viime aikojen kuviota, jossa olen saanut kirjoitettua yllättävän paljon one-shotteja ja vieläpä itselleni harvinaisemmista fandomeista. Kaikkea sitä. Mutta toivottavasti Finistäkin löytyy joku, joka on kyseisen elokuvan joskus katsonut ja siitä tykännyt, jotta tämä pieni tunnelmointi voisi tuottaa iloa myös muille. :)

*

Aurinko Kairon yllä

Alakerran katukeittiöstä nousee mausteiden tuoksuja, ilta on lempeä ja pehmeä. Evelyn istuu parvekkeella shaali olkapäillään ja odottaa. Rick on mennyt hakemaan heille pullollista viiniä, koska kuulemma nyt on syytä juhlia, mutta Evelynin mielestä se olisi kyllä onnistunut ilmankin. He ovat selvinneet hengissä, ja vaikka turvallisesta paluusta kaupunkiin on jo tuntikausia, ei sydän ota rauhoittuakseen. Ymmärrettäväähän se toisaalta on, sillä ei Evelynkään ole varsinaisesti tottunut taistelemaan kuolemattomia ylipappeja ja monenmoisia vitsauksia vastaan.

Kairo on sekaisin, autot ovat törmäilleet toisiinsa ja rakennuksia on palanut. Kojut ovat pirstaleina, ikkunaruudut rikottu. Siellä täällä lojuu vielä ruumiita, vaikka kaupungin vartiosto kerääkin niitä mahdollisimman rivakasti pois. Kaaos on jo ohi, mutta toisenlainen muhii vielä pinnan alla. Evelyn miettii jälkipyykkiä, uutisointia ja sitä, miten kaikki tullaan selittämään parhain päin. Ihminen on kummallinen olento. Ei tahdo uskoa yliluonnolliseen, kirouksiin tai vitsauksiin, ellei itse näe. Korkeampaan hyvyyteen usein kylläkin, mutta sellaisessa muodossa, joka on tuttu ja turvallinen. Egyptiläiset jumalat eivät sitä ihmisille enää ole, vaikka muinoin ehkä olivatkin osa arkea kuten kirkot ja moskeijat nykyään.

"Vaikutatpa sinä mietteliäältä", Rick sanoo. Hän laskee viinipullon kaiteelle Evelynin kyynärpään viereen ja kumartuu painamaan suukon naisen ohimolle.

"Tässä on aika paljon sulateltavaa", Evelyn hymähtää. "En odottanut varsinaisesti kokevani kaikkea tätä."

"Eipä meistä kai kukaan", Rick vastaa. "Ja olisi oikeastaan saanut jäädä kokemattakin."

Evelyn nyökkää. Hetkeksi kyyneleet sumentavat hänenkin silmänsä. Museon kuraattori on kuollut, amerikkalaiset tutkimusmatkailijat ovat kuolleet, tuhansia viattomia on epäilemättä kuollut. Ja kaikesta voidaan syyttää hänen uteliaisuuttaan. (Tai ehkei nyt kaikesta ja vain hänen, mutta merkittäviltä osin kuitenkin.)

"Syytteletkö itseäsi?" Rick arvaa. Evelyn nyökkää. Hän yrittää nielaista kurkkuunsa kohonneen palan, mutta se ei suostu katoamaan.

"Siihen auttaa viskipaukku", Rick kaivaa jostakin toisen pullon ja tömäyttää sen viinipullon viereen, "ja tukevat yöunet."

"Noinkohan?" Evelyn kysyy.

"Ei", Rick myöntää. "Ei lopulta. Mutta jostakin on aloitettava, eivätkä nämä asiat yhdessä yössä muutu miksikään. Kunnioitetaan ensin kuolleita olemalla elossa, ja sitten suremalla. Käykö se?"

Evelynin on pakko myöntää, että Rick osaa vetää oikeista naruista. Miehen käytännöllinen ehdotus kuulostaa oikein hyvältä. Siispä nainen tarttuu viinipulloon - ei hän sentään viskiin aio sortua, ainakaan näin varhaisessa vaiheessa iltaa! - ja kohottaa sen huulilleen. Normaalisti Evelyn ei joisi suoraan pullon suusta, mutta hehän ovat Rickin kanssa jo suudelleetkin, joten tällä kertaa hän aikoo tehdä poikkeuksen.

"Haluatko pelata korttia?" Evelyn ehdottaa. "Opin Jonathanilta muutaman pelin, mutta minulla ei ole ollut kovin paljon seuraa. Jonathanin lisäksi siis, ja hän huijaa aina."

"Varoituksen sana: niin minäkin", Rick hymyilee vinoa hymyään. Evelynin sisällä ailahtaa lämpimästi.

"Hyvä. Saat opettaa minua, niin ehkä pärjään jossain vaiheessa vielä Jonathanillekin", Evelyn iskee silmää.

*

Aamulla Evelyn havahtuu orastavaan päänsärkyyn ja kammottavaan makuun suussaan. Egyptin aurinko paistaa säälimättömästi suoraan hänen silmiinsä kuin naista tämän harkitsemattomasta juomisesta moittien. Evelyn voihkaisee, mutta koettaa kuitenkin nousta ylös vetämään verhot ikkunoiden eteen. Se jää kuitenkin yritykseksi, sillä heti hänen liikahtaessaan Rickin käsivarsi naisen vyötäröllä tiukentaa otettaan, ja vasta silloin kirjastonhoitajatar tajuaa, että on nukkunut miehen sylissä.

Vielä joitakin päiviä sitten ajatus olisi ahdistanut Evelyniä - olihan Rick vaikuttanut vastuuttomalta opportunistilta - mutta nyt nainen käpertyy tyytyväisenä lähemmäs miestä ja sulkee silmänsä. Ehkä hänkin voisi torkkua vielä hetken.

*

Rick havahtuu puoliksi, kun Evelyn hänen sylissään liikahtaa, muttei avaa silmiään. Vasta kun miehen aivot rekisteröivät Evelynin tuoksun ja tämän yömekon sileyden kämmenen alla, mies herää toden teolla. Pieni paniikinpoikanen ehtii herätä hänen sisällään, mutta Rick tukahduttaa sen päättäväisesti. Vaikkei hänellä olekaan tapana rakastua noin vain, Evelynissä on jotakin erityistä. Eikä hän ole kenen tahansa naisen kanssa päihittänyt epäkuolleita ylipappeja tai paennut sortuvasta temppelistä.

Vastoin tapojaan mies vetääkin Evelynin hieman lähemmäs itseään ja painaa nenänsä kevyesti tämän tummiin hiuksiin. Evelyn lemahtaa vahvasti viskiltä, mutta sen alla hän tuoksuu myös aavikolta ja seikkailulta, rohkeudelta ja itsepäisyydeltä - siis sekoitukselta niitä asioita, joita Rick rakastaa.

"Taidan olla pulassa", mies mutisee Evelynin hiuksiin. Rick ei edes muista, koska hänen sydämensä olisi viimeksi päättänyt olla niin omapäinen ja rakastua päättömästi.

"Mmh?" Evelyn äännähtää kysyvästi, mutta ei havahdu sen enempää. Rick ei sano enää mitään, vaan sulkee hänkin silmänsä ja vaipuu vielä hetkeksi uneen.

*

Myöhemmin Evelyn menee suihkuun ja setvii ajatuksiaan hyvän tovin virtaavan veden alla. Se on tietenkin tuhlausta, sillä Egyptissä vesi on ylellisyys, mutta kaipa nainen voi pitää sitä palkintona hyvin tehdystä työstä. Ainakin tämän yhden kerran. Evelyn lupaa kuitenkin itselleen, että on taas huomenna harkitsevaisempi ja vastuullisempi.

"Aiotko leiriytyä sinne?" Jonathanin ääni kantautuu pian kylpyhuoneen oven takaa. Evelyn pyöräyttää silmiään veljelleen, vaikkei tämä voikaan sitä nähdä, ja kääntää suihkua kovemmalle. Kohinan läpi hän kuulee Rickin äänen, muttei erota sanoja. Se häiritsee Evelyniä hieman, sillä nainen on varma siitä, että hänen veljensä ja Rick puhuvat hänestä.

"Tulen aivan pian", hän huutaa lopulta vastaukseksi. Kuivattuaan hiuksensa ja pukeuduttuaan valkoiseen kesäleninkiin Evelyn astuu pois kylpyhuoneesta, mutta Jonathanin sijaan häntä vastassa onkin vain Rick.

"Veljesi meni varaamaan meille pöydän ravintolasta kadun toiselta puolelta. Hän ei ollut kuulemma saanut eilen syödyksi oikein mitään, ja arveli, että sama saattaisi päteä sinuunkin", Rick hymyilee anteeksipyytävästi. "Minun olisi pitänyt osata ajatella sitä, eikä vain juottaa sinua humalaan. Olen pahoillani."

"Olen itsenäinen nainen ja teen itse omat virheeni, Rick O'Connell", Evelyn vastaa ylpeästi. "Älä yritäkään väittää, että sinun pitäisi ajatella puolestani."

"En missään nimessä haluaisi tehdä niin", Rick hymähtää. "Jos minä olisin hoitanut kaiken ajattelun eilen, emme olisi koskaan selvinneet ulos haudasta."

"Olit sinä välillä ihan nokkela", Evelyn taputtaa miestä poskelle. "Esimerkiksi silloin, kun ne mustapukuiset miehet hyökkäsivät kimppuumme ja keksit sytyttää sen dynamiitin. Ja Jonathan kertoi, että pelastit hänenkin nahkansa, kun keksit, että voisitte paeta viemäriverkostoon."

"Vaikka rakastankin kehuja, luulen, ettei veljesi halua pidä siitä, että joutuu odottelemaan loputtomiin", Rick huomauttaa. "Joten sallinette?" Mies ojentaa käsivartensa ja Evelyn tarttuu siihen hymyillen. On hassua, miten nopeasti he ovat edenneet tilanteeseen, jossa koskettaminen on näin luontevaa. Kenties kuolemanpelko ja sen päihittäminen yhdessä kaatavat helposti muureja ihmisten väliltä.

Ulkona on kuuma, aavikkotuuli puhaltaa kaupunkiin ja saa hien kihoamaan välittömästi Evelynin otsalle. Vaikka kirjastonhoitajatar onkin asunut Kairossa jo melkein vuoden, säiden armottomuuteen hän ei ole vielä tottunut. (Varsinkaan lievässä krapulassa.) Öisin voi olla hyytävän kylmä, päivisin ulkona uhkaa läkähtyminen jo puolen tunnin jälkeen. Rick vaikuttaa siltä, ettei kuumuus häiritse häntä juurikaan, mutta hikikarpalot ovat kihonneet miehenkin iholle.

"Minä rakastan Egyptiä", Evelyn huokaa, "mutta ehkä minun pitäisi palata hetkeksi Britanniaan. En ole nähnyt sukuani hetkeen."

"Mmh", Rickin osoittaa äännähdyksellään olevansa samaa mieltä. "Minä en olekaan koskaan käynyt siellä."

"Ehkä sinun pitäisi tulla mukaan, sitten", Evelyn ehdottaa ennen kuin ehtii miettiä sen tarkemmin. "Jos siis haluat", nainen lisää posket hieman punoittaen. Ehkä Rick ajattelee nyt, että hän etenee liian nopeasti. Mutta toisaalta, olivathan he jo nukkuneet sylikkäin kuin mikäkin vanha pariskunta.

"Se olisi ilo", Rick hymyilee huvittuneesti. "Jos huolit tällaisen ryökäleen matkaseuraksi, tulen enemmän kuin mielelläni."

He saapuvat kahvilaan, joten keskustelu jää siihen, mutta Rickin vastauksessa on Evelynille kylliksi. Tulevaisuus voi tuoda tullessaan mitä vain, mutta juuri nyt kaikki näyttää kirkkaalta ja valoisalta kuin aurinko Kairon yllä. Ja vaikka Rickin sylissä on turvallista nukkua, nainen kykenee silti haistamaan aavikkotuulessa lupauksen yhteisistä seikkailuista. Se riittää. Hän nojautuu hieman rohkeammin Rickin kylkeä vasten ja vastaa Jonathanin virnistykseen hymyilemällä leveästi.
I've got a thousand one stories
Every single one of them's a lie
I will read, you will listen
And this terrible night will pass

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 996
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Muumio: Aurinko Kairon yllä, S, Rick/Evelyn
« Vastaus #1 : 26.05.2019 00:17:54 »
Valitsin tämän ficin kommenttikampanjasta, koska en muista olenko koskaan nähnyt tästä elokuvasta kirjoitettua ficciä missään. :) Käsitin, että katsoit elokuvan ekaa kertaa vasta nyt, ja siitä ehkä tuleekin tähän tuore vaikutelma. Itse olen katsonut tämän silloin, kun se tuli videovuokraamoihin (mietin menisinkö katsomaan teatteriin, mutta jäi menemättä) ja varmaan joskus myöhemmin telkkarista uusintana, mutta siitäkin on jo aikaa. Muistelen, että pidin vielä enemmän jatko-osasta "Muumio 2", mutta nimenomaan tuo hyväntuulinen seikkailumeininki näistä jäi päällimmäiseksi mieleen. :)

Ja palataksemme ficin pariin, tämä tosiaan jatkaa sitä hyväntuulista tunnelmaa, mutta nyt on vuorossa se ihana hengähdystauko seikkailujen välissä. :) Tässä palataan kivasti pikkuisen elokuvan tapahtumiin, mutta kuitenkin keskitytään siihen, että nyt ollaan tässä hetkessä ja ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla kaksin.

Lainaus
Rick ei edes muista, koska hänen sydämensä olisi viimeksi päättänyt olla niin omapäinen ja rakastua päättömästi.
Tämä oli jotenkin tosi suloinen ja hellyttävä kohta! Omapäinen sydän teki päättömän päätöksensä ja eipä mies taida siitä olla ollenkaan pahoillaan! ;)

Lainaus
On hassua, miten nopeasti he ovat edenneet tilanteeseen, jossa koskettaminen on näin luontevaa.
Joskus se vain menee niin. Ja tässä kuvattiin ihanasti, miten hurmaava se rakkauden alkuvaihe on, kun kaikki on vielä ihan alkamaisillaan ja näyttää suloisen valoisalta ja jokainen onnellinen polku avoimelta edessä. :) Tykkäsin tästä kovasti!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~