Kirjoittaja Aihe: Nälkäpeli: Heräävistä myrskyistä, S, Peeta/Katniss, merirosvo-AU  (Luettu 570 kertaa)

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 227
  • Phantom Thief of Hearts
Nimi: Heräävistä myrskyistä
Ikäraja: S
Fandom: Nälkäpeli
Paritus: Peeta/Katniss
Vastuuvapautus: Suzanne Collins kirjoitti Nälkäpeli-sarjan, minä vain lainaan hänen hahmojaan enkä tavoittele niillä taloudellista voittoa.
Tyylilaji: draama, AU
Haasteet: Finfanfun1000 (690. Meri), Ficlet300 (180. Vesi), Genretasohaaste (draama), Fandomkohtaiset OTP:t.

K/H: Tämä on erittäin myöhäinen syntymäpäivälahja Odolle, joka toivoi jotakin Nälkäpelistä ja mukaan myös merirosvoja. Ole hyvä! ♥

*

Heräävistä myrskyistä

Katniss istuu teroittamassa miekkaansa. Ääni, joka terän ja kovasimen kohtaamisesta syntyy, saa Peetan hampaat vihlomaan, mutta siitä huolimatta nuori mies nojaa reelinkiin ja katsoo heidän tähystäjäänsä sivusilmällä. Pyörremyrsky on matkalla turvapoukamaan, mutta he eivät ehdi perille ennen iltaa, ja Peeta käyttää mielellään vapaa-aikansa Katnissin seurassa, vaikkei tämä paljon puhukaan.

He pestautuivat miehistöön vasta kolme viikkoa sitten, mutta Katniss on kohonnut nopeasti yhdeksi merirosvojoukon kunnioitetuimmista jäsenistä. Hänen maineensa pelottomana taistelijana ja mestariampujana on kiirinyt heidän edellään, ja jopa kyyninen ja katkera Haymitch, heidän kapteeninsa, tuntuu kunnioittavan tähystäjäänsä. Peeta taas on pysytellyt tietoisesti varjoissa, ja hän epäileekin, että puolet miehistöstä tuskin muistaa edes hänen nimeään. Heille riittää tieto siitä, että Katniss menee ystävästään (jos Peetaa voi sellaisena pitää) takuuseen, ja että Peeta on voimakas ja ahkera.

Katniss on kuin kotonaan suolaveden ja ankaran merirosvoelämän keskellä. Hänen pitkät, ruskeat hiuksensa ovat rastoittuneet hieman ja iho päivettynyt auringon paahteesta entistäkin tummemmaksi. Vaikka Katniss onkin vähäsanainen, Peeta tietää, että hänen on nyt helpompi hengittää. Varsinkin, kun Prim ja Katnissin äiti ovat turvassa Poukamassa, eivätkä enää Snow'n ja Capitolin omaisuutta.

Peeta on silti huolissaan. Se taitaa olla hänen roolinsa: murehtiminen ja varasuunnitelmien laatiminen. Hän tuntee Pyörremyrskyn tässä vaiheessa kuin omat taskunsa, jokaisen pakoreitin ja soutuveneiden sijainnit ja tykit ja muonavarastot. Peetalla on tarkat selviytymissuunnitelmat eri tilanteisiin, aina tulipalosta haaksirikkoon. Ja niiden keskiössä on aina Katniss.

*

Leipurin poika ja kuolleen metsästäjän tytär pienestä kylästä kaukana Capitolista. Niin heidän tarinansa oli alkanut, ja vaikka verotus olikin raskasta ja rangaistukset julmia, elämä oli ollut suunnilleen siedettävää. Peeta oli vaalinut muistikuviaan Katnissista jo silloin: tämän vakavia ilmeitä, keveitä askeleita ja ennen kaikkea kirkasta, sointuvaa ääntä, jonka hän silloin tällöin kuuli avonaisen ikkunan läpi, kun tyttö lauloi iltaisin pikkusiskolleen. Ei sitä rakkaudeksi voinut kutsua, eikä Peeta ollut niin naiivi, että olisi niin tehnytkään - mutta kyllä hän myönsi olleensa ihastunut jo silloin.

Ja kun Snow'n sotilaan olivat sitten saapuneet kylään ja valinneet umpimähkään kylän lapsia gladiaattoreiksi Capitolin sirkushuveihin, Peeta oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi heti kun oli kuullut Katnissin asettuneen siskonsa tilalle. Hän ei tiennyt, miksi teki niin. Ehkä kyse oli siitä, että Katniss oli aina se, jonka täytyi olla vahva ja kannatella koko perhettään, ja Peetasta tuntui siltä, että jonkun olisi kerrankin aika kannatella vuorostaan häntä.

He olivat selvinneet peleistä voittajina ja Katnissista oli pian tullut Capitolin lemmikki, joka usutettiin Areenalle yhä uudelleen ja uudelleen. Ensin hän sai pitää jousensa ja nuolensa, mutta sitten peliä vaikeutettiin: nuolet vähenivät ja vaihtuivat heittoveitsiin, sitten miekkoihin ja lopulta tikareihin. Sinä päivänä kun Peeta ja Katniss lopulta usutettiin kentälle vastakkain vain nyrkit aseinaan, Capitol oli seurannut henkeään pidätellen. Katnissin silmissä oli ollut kylmä ja turtunut katse, mutta Peeta oli sitä pelkäämättä polvistunut hänen eteensä ja kosinut.

Niin - pelit saattoi voittaa monella tavalla. Peeta oli tarkkaillut, lukenut tilanteen oikein ja hymyillyt Katnissin yllättyneelle ilmeelle, kun yleisö heidän ympärillään oli puhjennut valtaviin suosionosoituksiin ja Snow'n oli ollut pakko armahtaa heidät. Sillä kertaa.

*

Meri ja sen sävyt. Aaltojen kumina ja kuiske laivan sivuja vasten Peetan vaipuessa uneen. Vihmova vesi, usva, myrskyt ja salamat, paahtava aurinko. Peeta sopeutui meren rytmiin muita hitaammin, mutta sopeutui kuitenkin. Olihan hänellä ankkurinsa.

Kumpikaan heistä ei enää pitänyt kihlasormuksia, koska ne olisivat olleet vain muisto Capitolin peleistä ja yhteisestä valheesta, mutta toisinaan Peeta pyöritteli omaansa taskussaan ja leikitteli ajatuksella siitä, että kertoisi Katnissille siitä, mitä todella tunsi. Se olisi kuitenkin ollut järjetöntä: vain yksi taakka lisää tytön harteille. Niitä Katnissilla oli riittämiin, sillä hänestä oli kasvamassa sankari, jonka urotyöt kasvoivat jokaisen huhun myötä suuremmiksi. Katniss ei sitä itse ymmärtänyt, mutta Peeta tiesi kyllä, miksi niin oli: jos oli kerran nähnyt Katnissin jousensa kanssa taistelun keskellä, se oli kuin olisi nähnyt Vastarinnan ruumiillistuneena nuoren naisen hahmossa.

"Haluatko, että teroitan sinunkin miekkasi?" Katniss kysyi. Peeta siirsi katseensa suoraan tyttöön ja hymyili.

"Osaan minä itsekin."

"Jälki on aina vähän niin ja näin", Katniss hymyili aavistuksen. "Vaikka tokkopa sillä on niin paljon merkitystä."

Keskustelu jäi siihen. He istuivat hetken toverillisen hiljaisuuden vallitessa ja sitten Katniss nousi ja venytteli.

"Myrsky on tulossa", hän totesi hetken ilmaa nuuhkittuaan. "Meidän olisi parasta reivata purjeet ylös."

Peeta nyökkäsi ja seurasi tyttöä pohtien sitä, kuinka tämä kyllä aisti helposti pienimmätkin aavistukset mereltä nousevasta myrskystä, muttei silti nähnyt viitteitä siitä, jota oli parhaillaan itse nostattamassa.

silmäkulmissani on jäljet joista näkee että
silmillänikin joskus hymyilin

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 8 462
  • Me, myself & Lockhart
    • Instagram @sonnjahei
Tämä on ihan mahtava teksti!! Rakastan Katniss/Peeta, Nälkäpeliä yleensäkin, merta ja merirosvoilua! Olit kyllä osunut suoraan asianytimeen kirjoittaessasi tätä tekstiä, eikä auta kuin nostaa hattua, miten onnistuit AU:ssa. :) Tässä on seikkailuhenkeä ja päästy kiinni Nälkäpelien maailmaan, vaikka miljöö oli niin erilainen ja asetelmassa oli juuri ne ydinasiat Nälkäpelistä (sarjana, ei tapahtumana), vaikka pysyikin persoonallisena ja omanlaisena. Ihan uskomatonta.

Se, miten Peetan ja Katnissin suhdetta, etenkin Peetan suhdetta Katnissiin kuvataan, oli yksi näitä ydinasioita. Miten Katniss ilmoittautuu Primin tilalle, kuinka Katniss nostattaa jotain, mitä ei itse tiedä. Myös myrskyn nouseminen oli kivasti verrannollinen ja lopetus iski sydämeen suuresti, etten tiedä, kuinka vuolaasti tässä nyt kehuja jakelisi. Olet aina ollut yksi suosikkikirjoittajistani ja tämä kyllä muistuttaa taas, miksi. Teet tutuista fandomeista uskollisia, mutta persoonallisia ja omanlaisiasi, kuten yllä sanoin.

Rakastin tuota, miten Katniss on joutunut taistelemaan uudestaan ja uudestaan, miten tuttu kosinta tapahtui - ja tätä kaikkea. Parasta, että Haymitch oli kapteeni, sopii paremmin kuin hyvin, mitenkäs muutenkaan. Tietenkin Haymitch -fanina suurempikin rooli olisi maistunut, mutta tässä olit tiivistänyt Nälkäpelien hengen ja asioiden kuvausta täysin uusissa ulottuvuuksissa niin hyvin, että Haymitchin tarina olisi saattanut vain sotkea koko fiiliksen.

Kaikenkaikkiaan mainio fic.  :-* Kaikenlisäksi, ihana Finikesä potki kommentoimaan, kun minulla on kommetteja rästissä ja ehkä nyt heräilisin taas kommentoinnin makuun. Tästä oli kiva aloittaa kommentointi pitkästä aikaa. Ilahduin ihan valtavasti, kun mainitsit tämän irkissä, kun Finistä en huomannutkaan hetimmiten ja pelkäsin, et kommenttini viivästyy jonnekin vuosituhannen vaihteeseen... Mutta ei sentään! Kiitos ihan huisisti!!

If you were a man, you'd drink Rum.

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 314
Siitä on aikaa, kun olen lukenut tai katsonut mitään Nälkäpeliin liittyvää. Muistan, miten oikein ahmimalla ahmin kirjat ja ostin jopa viimeisen osan kovakantisena, koska en malttanut odottaa pokkariversion ilmestymistä. Nyt olen vähän erkaantunut jo fandomista, eivätkä hahmotkaan enää tunnu tutuilta, mutta oli silti hauska palata Nälkäpelin "maailmaan" joskin tällaisen AU:n muodossa! Merirosvot ja merenkäynti noin ylipäänsä ovat <3 Mä itseasiassa näin viime yönä unta merenkäynnistä, mutten enää muista, millainen se uni oli :D Sen vain muistan, että jotain veneilyyn liittyvää se oli! Että ihan sopivaan saumaan kävin tämän tekstin valitsemassa luettavakseni (tai ehkä se oli sitten alitajuntani, joka ohjasi?)

Peeta on symppis hahmo. Käy ihan sääliksi, miten kovin ihastunut hän on ja miten vannoutunut hän on auttaan Katnissia samalla, kun Katniss tuntuu olevan jotenkin kaukainen ja etäinen. Kirjojakin lukiessa musta tuntui, ettei Katniss edes sarjan lopussa ollut samalla tavalla mukana Peetan ja hänen suhteessa kuin Peeta oli. Että heidän rakkaustarinansa ei saanut onnellista loppua vaikka näennäisesti se sellaisen saikin.

Lainaus
Peeta nyökkäsi ja seurasi tyttöä pohtien sitä, kuinka tämä kyllä aisti helposti pienimmätkin aavistukset mereltä nousevasta myrskystä, muttei silti nähnyt viitteitä siitä, jota oli parhaillaan itse nostattamassa.
Tämä kuvaa musta tosi hyvin omaa tuntuani Katnissista. Hän on tarkka ja huomioi ympäristöään paremmin kuin normaali ihminen, mutta sosiaalisissa tilanteissa hän on vähän törppö eikä osaa lukea ihmisiä samalla tavalla kuin tunneherkempi Peeta. Ja toisaalta Katniss osaa niin hyvin piilottaa kaikki omat tuntemuksensa kovan kuoren alle, ettei Peetalla ole aavistustakaan siitä, millä tavalla ja kuinka paljon Katniss hänestä sitten välittää.

Tämä oli tosi kiva lukupala, oikein merellinen <3 Kiitoksia!

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 898
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Luin tämän viime viikolla ja jäin miettimään, miten jännä ratkaisu oli yhdistää Nälkäpeli merirosvo-miljööseen. :) Se itse asiassa toimii paremmin kuin olisi ensin arvannutkaan. Katniss onnistuu lunastamaan paikkansa, missä onkaan, ja toimimaan rohkeasti ja päättäväisesti. Ja Peeta seuraa, uskollisena taustatukena.

Lainaus
Ehkä kyse oli siitä, että Katniss oli aina se, jonka täytyi olla vahva ja kannatella koko perhettään, ja Peetasta tuntui siltä, että jonkun olisi kerrankin aika kannatella vuorostaan häntä.
Tämä oli tosi kaunis ajatus. :)

Peeta on symppis, ja jotenkin niin haikeaa, että hän jää tässä niin sivuun rakastettunsa huomiosta, siksi toivoisikin, että Katniss näkisi hänet täydessä arvossaan - ehkäpä jossakin vaiheessa, muutaman yhdessä koetun uudenkin seikkailun jälkeen.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

nominal

  • ***
  • Viestejä: 3 392
Nälkäpeli ja merirosvo-AU olivat niin hämmentävä yhdistelmä, että oli pakko tulla katsomaan, mistä oikein on kyse ;D Kun vielä huomasin tämän olevan näin lyhyt, hämmennyin entisestään - mutta hitsi, tämähän toimi tosi hyvin! Kuten on jo sanottu, tässä oli erinomaisesti tuotu esiin sekä Nälkäpelin että merirosvojuttujen ydin. Jotenkin erityisen hauskaa oli, että niistä huolimatta itse tekstin ydin oli kuitenkin ihan muualla, Peetan vankkumattomassa rakkaudessa tai ehkä melkein ennemmin uskollisuudessa. Tosi nätti teksti!
Never regret something that once made you smile.

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 780
Oi, miten lumoava AU-idea ja vielä hienompi toteutus! Katniss merirosvona on kyllä osuva ja helppo kuvitella. Peetakin oli aivan ihanan IC vieraassa miljöössä, hienosti tehty! Nautin suuresti tästä. Tässä oli juuri sopivasti AU-aineksia ja silti tuttuja juttuja alkuperäisestä ja konsepti pysyi kivan samanlaisena, että on yhä ne pelit, Snow ja Capitol, vaikka nyt kapinalliset käyvät taistoon mereltä käsin. Peetan rakkaus Katnissia kohtaan oli myös kuvattu todella uskottavasti ja hahmolle ominaisesti. Lopetus oli myös kovin hieno ja merellinen.

Pidin, kiitän!


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa