Kirjoittaja Aihe: Listen to your heart (K-11)  (Luettu 2590 kertaa)

Laku

  • paperisydän
  • ***
  • Viestejä: 80
Listen to your heart (K-11)
« : 23.03.2008 11:12:26 »
Author: minää!
 Pairing: laitan kun on ajankohtaisempaa
 Characters: Tino, Iiris, Jouni, Sami, Niko & kumppanit
 Rating: K-11
 Genre: Romance, drama
 Disclaimer: kaikki ovat omasta päästä, joskin myöhemmin luettuani tätä huomasin, että osa muistuttaa hiukan luokkalaisiani. :)
 Summary: Iiriksen koulun alusta uudella paikkakunnalla, missä kaikki ei aivan mene nappiin.
 A/N: Tälläinen vuosi sitten kirjoitettu juttu. Tiedän, tarinan loppuosalla alatte miettiä, että miksi tämä kuulostaa näin tutulta (jos sanon mikä, niin se siitä ideasta =) mutta silloin se oli vielä tulevaisuutta. Tiedän myös sen, että alku töksähtelee, mutta ei se loppu enää niinkään (tai näin ne väittävät). Tämä on kuitenkin paras omasta mielestäni, joten kertokaa te mielipiteenne!!
Tämän löytää myös Vuotiksesta. :D

1. luku

Istun yksin sotkuisessa huoneessani. Kynttilä palaa pöydälläni ja se luo varjoja seinille. Kääntelen kompassia kädessäni. Neula liikkuu ja osoittaa koko ajan väärään suuntaan. Olen elämässäni tainnut seurata rikkinäistä kompassiani.
Talossa on hiljaista. Äiti on taas jossain. Hän on alkoholisti. Asumme pienessä rivitaloyksiössä. Huoneessani on sänky, nojatuoli ja koulupöytä. Koulukirjani -ja tavarani lojuvat ympäri lattiaa. En ole edes harkinnut läksyjä. Huoneeni seinät ovat vaalean punaiset. Olen aina vihannut väriä, mutta meillä ei ole varaa kunnostukseen.

Puhalsin kynttilän ja vedin hupparin päälleni. Taskussa kilisivät avaimet. Tungin kenkäni jalkoihin. En kestänyt kotona oloa. Se vain oli vaikeaa.
Suljin oven perässäni ja hengitin raitista syysilmaa. Puiden lehdet olivat saaneet jo uuden värin. Päätin mennä puistoon kävelemään. Minua vastaan tuli ainoastaan ala-astelaisia koululaukut selässään. Ala-asteella sitä vielä kiltisti istuskeltiin koulussa päivän loppuun asti -vaikkakin hampaat irvessä. Yläasteella se oli toisin. Tänäänkin olin lähtenyt koulusta kaksi tuntia liian aikaisin.

Aikani käveltyäni päädyin grillille. Siellä oli paljon yläastelaisia. Nytkin melu paljasti nuorison. Vähän vanhemmat istuivat mopojen päällä. Näin luokkani Emman. En kuitenkaan mennyt juttusille. Myös Petra, Tino, Santeri ja Henna olivat paikalla. Emma on ärsyttävä ja nälvii koko ajan. Petra taas on ihan ok, mutta hänen paras kaverinsa on rinnakkaisluokalla, joten häneen en ole pahemmin tutustunut. Tino taas on mukava ja kivan näköinen. Kuitenkaan en oikeastaan tunne häntä. Santeri taas on hirveä, hän meuhaa tunneilla kuin viimeistä päivää. Hän myös haukkuu minua. Henna...Henna seurustelee Santerin kanssa ja on siis koko ajan samaa mieltä kuin poika.
Jouni tuli juuri fillarillaan. Jouni hymyili minulle ajaessaan ohi ennen kuin lyöttäytyi muiden luokkalaistemme seuraan. Minä siis ole tullut myöhemmin luokalle, joten olen ulkopuolinen
"Iiris! Tuu säki tänne!" Jouni huutaa minulle. Nimeni on siis Iiris. Olen seiskalla. Minulla on punaiset taipuisat hiukset ja ruskeat silmät.
"Miks helkkaris sä haluut ton tänne?!" Santeri sähähti. Kaikki hiljenivät.
"Se on meidän luokalla ja ihan yksin. Olisko susta kivaa olla koko aika yksi?" Jouni kysyi uhmakkaasti. Pojalla on mustat hiukset, mutta etuhiukset ovat pinkit ja hän on minua pidempi. Jounilla on Hondan takki ja tummat farkut. Hän näyttää hyvältä -kuten aina- sinisine silmineen.
Santeri suoristautui koko pituuteensa. Hänen hiuksensa ovat perusruskeat ja silmät ovat siniset. Hänellä taas on Suzukin takki.
"Haluutsä tapella?" Santeri kysyy tönäisten Jounia taakse päin.
"Oonko mä nii sanonu?" Jouni kysyi välinpitämättömästi.
Janika saapui myöskin grillille ja näin pojat lopettivat uhmailunsa. Grillillä alkoi olla pian yli puolet luokastamme. Istuin kivellä yksikseni. Missä tahansa muualla kuin kotona.
"Mitä sä täälä yksi?" kuulin pojan äänen kysyvän. Käännyin kysyjää kohti ja näin Tinon. Hymyilin pienesti ja säikähdin kun Tinokin kiipesi kivelle.
"No, eipä mua oike muuallekaa päästetä. Pakko olla yksin sitte", sanoin. Tino hymyili. Pojan hymy oli kaunis.
"Sä oot aina yksin", Tino totesi. Hänellä on pellavan vaaleat hiukset ja ruskeat silmät ja sininen verkkatakki päällään.
"Terävä havainto", mutisin hiljaa. Rannettani kirveli inhottavasti. Mitään ajattelematta vedin hihani ylös, mutta vedin sen kuitenkin nopeasti alas.
Tino valpastui siinä silmän räpäyksessä.
"Sä salaat multa jotaki", Tino totesi ja yritti vetää hihaani ylös.
"Tietääsippä vaa kuinka paljo", kuiskasin samalla kun annoin pojan nostaa sinisen hupparini vasemman hihan.


A/N2: Siinä oli eka luku. Jos tykkäsittä, nii kommentoikaa, pliis. Ja vaikka ette olis tykänneetkään, niin kommentoikaa siltikin. ^^) Henkilöitä on paljon ja lisää tulee, mutta heillä ei ole mitään merkitystä oikeastaan. Eikä tämä edes mikään lyhyt ole, ei tokikaan. :DD
« Viimeksi muokattu: 16.11.2014 15:56:32 kirjoittanut Pyry »
Life isn't about waiting for the storms to pass.
It's about learning to dance in the rain.

!YAY!

  • Vieras
Vs: Listen to your heart (K-13)
« Vastaus #1 : 23.03.2008 12:21:43 »
Ei minulla oikein ole ajatuksia puolesta eikä vastaan. Tykkäsin alusta, toivottavasti tulee pian lisää! Kieltämättä aika lyhyt, mutta paha minun on sanoa.

Laku

  • paperisydän
  • ***
  • Viestejä: 80
Vs: Listen to your heart (K-13)
« Vastaus #2 : 12.04.2008 12:04:11 »
A/N: Kiitos !YAY! ! :D
Tässä toinen luku...

2. luku

Matikan tunnilla istuin Tinon vieressä. Edessäni istuivat Jouni ja Emma. Fiksu opemme on nimittäin keksinyt laittaa tyttöpoika parit meille, jotta keskittyisimme paremmin. Kaikeksi onneksi istuin aivan luokan perällä.
Huomasin kuinka Tino katseli minua tutkivasti. Pojan katse pysähtyi märälle läikälle vasemmassa hihassani.
"Iiris...mikä sun elämäs on huonosti?" Tino kuiskasi.
"Tietäisitpä vaan..."nyyhkäisin. Annoin hiusteni valua kasvojeni peitoksi.
"Sä voit kertoo mulle", Tino vakuutti.
"Mut voinko mä luottaa suhun? Mä oon oppinu epäälöön", kuiskasin ja jatkoin kovemmalla äänellä: "Ope, mulla on maha kipee!" Opettajamme on nimittäin mies, eikä sekaannu mielellään naisten vaivoihin.
"Pitäisikö sinun mennä terveydenhoitajan luokse lepäämään? ope kysyi vaivautuneesti.
"Siel on aika täyttä tänää, et saisko Iiris mennä kotia?" Jouni säesti. Katsoin poikaa kummissani.
"Hyvää päivän jatkoa, Iiris", opettaja myöntyi hiljaisuuden jälkeen. Kiitin ja hymyilin Jounille.

Kävelin kotiin päin. Vielä olisi ollut kolme tuntia koulua. Tinon läheisyys ahdisti. Varsinkin kun hän yritti auttaa. Tiedän, että Tino tarkoittaa hyvää, mutta olen oppinut epäilemään.
Näin oman rivitalo osuntomme. Sen edessä oli poliisi ja ambulanssi. Seisahduin paikoilleni ja yritin hengittää. Poliisi veti keltaista nauhaa asuntomme ympärille. Ryntäsin sinne. Näin kuinka äitini kannettiin ambulanssiin.
"Mitä on tapahtunut?!" kiljuin. Poliisi katsoi minua hiukan ylimielisesti.
"Mene kotiisi", poliisi sanoi viimein.
"Tuo on kotini! Hän on äitini!" kyyneleet valuivat poskillemme. Poliisin ilme heltyi hiukan.
"Joku on ampunut äitiäsi. Hän toipuu kyllä. Älä mene minnekään, me hoidamme sinut jonnekin", poliisi-setä sanoi. Hengitykseni höyrysi. Oli pakkasta. Vajosin voimattomana asfaltille ja itkin.
Poliisit jäivät, mutta ambulanssi oli jo mennyt. Päätin poliisin kiellosta huolimatta lähteä grillille
Grillillä kiipesin samalle kivelle kuin eilenkin. Mietin kompassiani ja neulaa, joka ei näyttänyt oikein. Näin sielunisilmin lasissa olevan särön.
Aloin itkeä jälleen surkeuttani.
"Mikä on, Iiris?" Petra kysyi. Kohotin kasvoni käsistäni. Näin Tinonkin. Paikalla olivat myös Santeri, Henna ja Jouni. Emma ja Janika olivat kauempana.
"Kaikki! Mä haluun kuolla, nii kaikilla on helepompaa!" nyyhkäisin. Kukaan ei sanonut mitään.
"Mitä on tapahtunut?" Jouni kysyi. Itkin kovemmin.
"Ä-äiti joutui teholle. Si-sitä on ammuttu meillä kotona. Mä en tiedä minne mä voin mennä..."sopersin itkien. Jopa Santeri oli hiljaa. Sitten Petra kiipesi viereeni ja halasi lujasti.
"Kaikki järjestyy-"Emma sanoi pilkallisesti.
"- ellei satu olemaan tollane luuseri!" Janika jatkoi samalla sävyllä.
"Turpa kii!" Santeri karjaisi ja otti askeleen lähemmäs Emmaa ja Janikaa.
"Pitäkää päännä kii, jos teillä ei oo mitää järkevää sanottavaa!" Henna jatkoi.
"Iiriksellä on uusii kavereita! Kato ny Janika!" Emma sähähti lähtiessään Janikan kanssa.
    "Nii, voiksä tulla meidän kaa?" Tino kysyi. Epäröin ja vilkuilin muita.
"Voinko mä?" kysyin epäillen. En ollut uskoa korviani saatika silmiäni kun Santeri nyökkäsi. petra halasi minua kun  nyökkäsin.
"Mennäänkö nuopparille? Siellä on aikaki lämmi", Henna ehdotti.
"Sä voit tulla jonku meistä jopparille, nii päästää nopeempaa", Petra sanoi.
Pian kiipesinkin Petran jopparille. Petralla on ruskeat olkapituiset hiukset ja vihreät silmät. Päällään hänellä oli paksu ruskea huppari. Hennalla taas on vaaleat hiukset ja siniset silmät. Hänellä taas on punainen verkkatakki.
Pian olimme nuopparilla ja Tino avasi oven. Luokkamme Jesse, Kai, Miko ja Sandra olivat nuopparilla. Heillä on oma jengi, enkä ole heidän kanssaan tutustunut.
Istuimme sohvalle.
"Mitäs me, Iiris, sun kaa oike tehää?" Henna kysyi.
"Emmä tiiä. Kai mä meen johonki hoitokotii siks aikaa, et äiti pääsöö sairaalasta. Jos pääsöö", sanoin. Kaikki olivat hiljaa. Tino katsoi taas rannettani ja aikoi kysyä jotakin.
"Ei puhuta musta. OK, Tino?" sanoin heti. "Mä en haluu, et kukaa vaivaa päätänsä mun pikkupikku ongelmilla. Ja meillä on sopimus, Tino", jatkoin samaan hengen vetoon. Kukaan ei väittänyt vastaan.
"Nii, mihi hoitokotii sä olikaa menos?" Jouni  kysyi yhtäkkiä.
"Varmaa siihe ainoosee, joka täälä päi on", sanoin hymyillen pienesti.
"Mennää samaa ku lähetää", Jouni ehdotti. Kaikkuí loivat toisiinsa tietäväisiä katseita.
Olimme nuopparilla vielä hetken, mutta sitten nousin Jounin jopparille. Jouni polki kovaa alamäkeen ja luntakin alkoi taas sataa.
"Perillä", Jouni sanoi ja kaatoi pyöränsä hoitokodin pihaan. Poika kaivoi avaimet takkinsa taskusta ja hymyili minulle ovelasti.
"Tervetuloo hoitokoti Kukkaketoo!" Jouni nauroi.
"Mitä helvettii!?" älähdin ihmeissäni.
"Mä asun täälä. Mä oon kasvanu hoitokodis. Tervetuloo", Jouni naurahti.
"Riitta! Mahtuuko meille vielä? Mun kaverin äiti on teholla, eikä se voi yksinkään asuu!" Jouni huusi eteisestä.
"Vähän hiljempaa, nuori mies!" kuului ääni kauempaa. Ovesta tuli vanhemman puoleinen nainen.
"Kukas sinä sitten olet?" Riitaksi kutsuttu nainen kysyi.
"Iiris Tammela", sanoin hiljaa.
"Onko meillä tilaa Iirikselle?" Jouni kysyi kärsimättömästi.
"Ei oikeastaan..." Riitta sanoi hiljaa.


A/N2: Tää ny oli tämmöne luku. Kommentoikaa, pliis! ^^
Life isn't about waiting for the storms to pass.
It's about learning to dance in the rain.

Laku

  • paperisydän
  • ***
  • Viestejä: 80
Vs: Listen to your heart (K-13)
« Vastaus #3 : 04.05.2008 18:45:22 »
hei, jos joku haluaa lukea loppuun, niin vuotiksesta löytyy! nyt en kyllä linkkiä saa, sillä vuotis on taas vaihteeksi alhaalla. mutta sielä se on kirjoittajanurkan kätköissä! jos jotakuta näin ollen kiinnostaa... mitä epäilen suunnattomasti... ^^
Life isn't about waiting for the storms to pass.
It's about learning to dance in the rain.

Klara-nne

  • ***
  • Viestejä: 110
  • aurinko on, tuuli on, tähdet on liikaa
Vs: Listen to your heart (K-13)
« Vastaus #4 : 04.05.2008 18:52:22 »
Minä haluan lukea! :D Hanki se linkki, oon surkea etsimään..

Laku

  • paperisydän
  • ***
  • Viestejä: 80
Vs: Listen to your heart (K-13)
« Vastaus #5 : 07.05.2008 15:43:16 »
http://www.vuotis.net/index.php?topic=25231.0

Voi kiitos,  Klara-nne! Otan tuon iiiiisoooona kohteliaisuutena.  ;D Ja jos joku muukin lukee, niin laittakaa palautetta vaikka täällä yksärillä tai sitten jos vuotiksessa on nicki, niin sinne! :D olisi kiva nimittäin....

~Laku
Life isn't about waiting for the storms to pass.
It's about learning to dance in the rain.

minnehoo

  • ***
  • Viestejä: 24
    • Minacradis | Minun fantasiamaailmani ;D
Vs: Listen to your heart (K-13)
« Vastaus #6 : 11.05.2008 22:15:30 »
Laitoin jo aikaisemmin vuotiksessa kommenttia ja laitan tännekkii että Pidän ihan hirveest :) Mut en laita smaoi sepityksii tällä kertaa :)

Minuu jäi arveluttaa et miks se ampuja oli sitte menny Iiriksen kotii, ampunu sen äitin, ja sitte menny sinne toisee paikka. Liittyykö se sitte jotenkii henkilökohtasest Iiriksen ja sen perheen elämää? Vai oliko se vaa sattumaa? Selviääkö toi homma siin toises kertomukses vai? Ja selviäkö Iiriksen äiti?
« Viimeksi muokattu: 11.05.2008 22:19:29 kirjoittanut minnehoo »