Kirjoittaja Aihe: Lippiksistä, sättääjistä ja epävarmuudesta | S, raapaleita teinien parisuhdepyörityksestä, 6/6  (Luettu 789 kertaa)

Seila

  • mother of cats
  • ***
  • Viestejä: 79
Kirjoittaja: Seila
Nimi: Lippiksistä, sättääjistä ja epävarmuudesta
Ikäraja: S
Tyylilaji: yleisdraama, fluff, slash, femme, het
Paritus: useita eri pareja
Haasteet: Spurttiraapale V (viikko 27.8 - 2.9), Otsikoinnin iloja (yli kolmisanainen otsikko), One True Something 20 #2 (Keltainen sadetakki), Fluffy10 #3 (Parityö historiassa ja Pannukakkuikävä)

Yhteenveto: Lukioikäisten teinien parisuhdepyöritystä.

A/N: Spurttailua näistä miun teineistä, joista toivottavasti saan joskus sen jatkiksen raapusteltua. Tutustun tässä samalla joidenkin hahmojen kertojaääniin ja palautan mieleeni, mitä kaikkea olen heille keksinytkään.



Lippiksistä, sättääjistä ja epävarmuudesta



Keltainen sadetakki
Niina/Essi
250 sanaa


Essi veti mua perässään kohti teekuppeja. Oli tyypillisesti sateinen ja kurja sää juuri silloin, kun tivoli oli kaupungissa, mutta Essi oli osannut pukeutua sään mukaisesti. Sillä oli keltaiset kumpparit ja yhtä lämpimänkeltainen sadetakki. Sami oli nauranut nähdessään meidät torilla, ja mä olin hyvin kärkkäästi sulkenut sen suun. Joku meistä sentään tajusi olla fiksu ja kastumatta.

Me pujoteltiin ihmispaljoudessa, ja Essi päästi mun kädestä irti teekuppien edessä. Mä jäin hapuilemaan sen kosketusta, kunnes havahduin sen kysymykseen.

”Haluatko sä tulla mun mukaan vai onko tää ihan tyhmää?”

Essi hymyili mulle epävarmana, jolloin mä tartuin sitä kädestä. ”Hei, mikään sun kanssa ei oo tyhmää. Ihan sama mitä kukaan sanoo.”

Epävarmuus häipyi Essin kasvoilta ja siirtyi yllättäen säälimättä muhun. Mun katse putosi mun tennareihin enkä mä kyennyt hyväksymään sitä, että joku sai mut tuntemaan itseni epävarmaksi. Kukaan mun kavereista ei ikinä yhdistäisi sitä adjektiivia muhun. Mähän olin juuri päinvastainen.

Me mentiin teekuppeihin, ja mä unohdin äskeisen. Essi pyöritti meitä, nauroi ja kiljui mun kanssa. Sen keltainen sadetakki kasteli mut, kun me pideltiin toisistamme kiinni. Silloin se tapahtui taas, mä tulin liian itsetietoiseksi kaikesta. Essi nauroi ihan mun korvassa kiinni, mä puristin sen kättä, huomasin sen tuoksuvan makealta. Mun rinnassa tykytti, kunnes teekupit pysähtyivät, ja me noustiin pois.

”Oletko sä okei?” Essi kysyi palauduttuaan ensimmäisenä pyörityksestä.

”Totta kai oon”, mä vakuutin hymyillen.

”No hyvä.” Essi tarttui mua kädestä. ”Nyt hattaraa!”

Annoin sen johdattaa mut hattarakojulle ja jälleen mä menetin kaiken itsevarmuuteni. En tykännyt siitä, mutta ilmeisesti mun oli turha pullikoida vastaan. Essi vei mua jo.
« Viimeksi muokattu: 02.09.2018 22:21:11 kirjoittanut Seila »

ava & banneri by Ingrid

kuinka tuuli ulvoo ja mereltä tuulee

Seila

  • mother of cats
  • ***
  • Viestejä: 79
Parityö historiassa
Perttu/Miio
300 sanaa


Mä en kyennyt hillitsemään hymyäni, kun mä katselin Pertun selailevan historiakirjaansa. Meillä oli kai jonkinlainen parityö meneillään, mutta mä olin jo unohtanut sen aiheen. Mun sisällä kihisi ja mä olisin vain halunnut lähteä Pertun kanssa kotiin halimaan ja pussailemaan. Se oli niin söpö, kun se oli antanut lyhyen ruskean tukkansa kasvaa hieman pidemmäksi, että sitä sai kunnolla hipelöityä.

”Maa kutsuu Miioa”, Perttu huhuili mua ja työnsi kirjansa mun puolelle pöytää. ”Tää on parityö, jos et sattunu muistamaan.”

”Okei, okei”, mä huokaisin vilkaisten auki olevaa aukeamaa. Maanviljelyksen synty ja sen seuraukset. ”Onks tää meidän aihe?”

Perttu pyöräytti silmiään. ”Mitä ihmettä sä oot tehnyt koko tunnin ajan?”

Mä virnistin ja kumarruin lähemmäs sitä, jottei kukaan muu kuulisi. ”Katsellu mun poikaystävää tietty.”

Pertun kasvot saivat väriä ja se vilkuili ympärilleen luokassa. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt kiinnittävän meihin huomiota tässä puheensorinassa.

”Sori”, mä hymyilin ja hipaisin Pertun jalkaa pikaisesti pöydän alla. Se melkein säpsähti. ”Mä en vaan jaksa oottaa, et kello tulee kaks päästään kotiin.”

Hymy löysi tiensä Pertunkin kasvoille vaikkakin keveänä ja ujona. Mä en kestänyt katsoa sitä, se oli niin suloinen ujostellessaan mun juttuja!

”Mäkin ootan sitä”, se kuiskasi. Se oli sanomassa vielä jotain, mutta se vetikin kirjansa äkkiä takaisin ja esitti selailevansa sitä kiinnostuneena. Mä vilkaisin ympärilleni ja huomasin historianope Matikaisen pysähtyneen meidän pöydän eteen.

”Löytääkö pojat materiaalia työhön?”

Mä nyökkäilin hymyillen. ”Tosi hyvin! Mä ajattelinkin just alkaa kirjoittamaan.”

Matikainen katsoi meitä molempia hyväksyvästi ja jatkoi matkaansa. Perttu lopetti samalla kirjan selailun.

”Pitäiskö oikeesti alkaa hommiin?” se kysyi.

”Okei.” Mä kumarruin taas lähemmäs sitä. ”Mut mä aion välillä tuijotella sua.”

Sain Pertun virnistämään, ja se tuntui munkin poskissa. Mun olisi varmaan pitänyt ryhtyä jo kirjoituspuuhiin, mutta mä annoin itseni nauttia sen hymystä vielä hetken. Se taisi olla kuitenkin liian kauan, koska Perttu joutui tönäisemään mua, jotta mä aloin tekemään yhtään mitään.

ava & banneri by Ingrid

kuinka tuuli ulvoo ja mereltä tuulee

Mythofan1

  • ***
  • Viestejä: 219
Tämä vaikuttaa todella kivalta tarinalta. Jään seuraamaan :)

Seila

  • mother of cats
  • ***
  • Viestejä: 79
Mythofan1, kiva juttu! Kiitos kommentista :>



Skeittaamisen 101
Sami/Heli
350 sanaa


”En mä osaa”, Heli valitti hypätessään pois mun skeittilaudan päältä. Mä olin opettamassa sitä lautailemaan, eikä se ollut niin toivoton kuin olisi voinut luulla. Kyllä mun muijalta löytyi tasapainoa, mutta vauhtia ja itsevarmuutta se kaipasi lisää.

”Osaat”, mä totesin sille. ”Kokeile uudestaan. Mä voin pitää susta taas kiinni.”

”Sä oot ihana, kun uskot muhun.”

Heli tuli pussaamaan mua ennen kuin se nousi uudestaan laudan päälle mun pitäessä kiinni sen käsistä. Se ei uskaltanut mennä kovaa vauhtia, mutta vauhtia se juuri tarvitsi pysyäkseen kunnolla kyydissä kaatumatta. Mä vedin sitä eteenpäin niin kuin me oltiin harjoiteltu aiemminkin, nyt mä yritin vaan peruuttaa lujempaa vauhtia.

”Älä kato sun jalkoi”, mä neuvoin. ”Sun pitää kattoo eteenpäin.”

”Mut mä pelkään, että mä kaadun sitten.”

Mä puristin mun muijan käsiä tiukemmin. ”Et kaadu. Kato mua.”

Heli hengähti ja katsoi mua silmiin. Mä hymyilin sille rohkaisevasti ja ryhdyin peruuttamaan nopeammin. Helin katse harhaili taas sen jalkoihin, ja mä jouduin monta kertaa sanomaan sille, että sen täytyisi katsoa mua. Kun sen katse oli viimein tiukasti mussa, mä päästin irti siitä ja hyppäsin sivuun, seuraten kuinka se lipui mun laudalla pitkin katua.

”Hyvin se sujuu, kunha katot vaan eteenpäin!” mä huusin sen perään. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ollut valmis siihen, koska se väkisinkin alkoi vilkuilla jalkojaan ja hyppäsi lopulta pois laudan päältä. ”Hei, oisit vaan jatkanu.”

”En mä opi”, Heli valitti kävellessään skeittilaudan kanssa takaisin mun luo. Se potkaisi sen mua kohti surkean näköisenä. Muijilla ei sitten tuntunut olevan yhtään kärsivällisyyttä. ”Mä oon ihan surkea, enkö ookin?”

”Älä viitti”, mä puuskahdin ja potkaisin lautaa, että sain siitä otteen. ”Sun pitää hioa sun asennetta.”

”Niin pitää sunkin tiettyjen asioiden suhteen”, Heli pamautti nyreänä. Ilmeisesti se ei tykännyt, kun mä ilmaisin sen vikoja. Mä en jaksanut nyt lähteä kinaamaan yhdenkään muijan kanssa, varsinkaan mun omani. Mä menin lähelle Heliä.

”Pointti mut oikeesti, tottele mun ohjeita. Kyl sä osaat, jos vaa annat itelles mahiksen.”

Heli selkeästi epäröi, mutta se alkoi hymyillä, ja mä tartuin sitä kädestä. Se kurottautui suutelemaan ja painautui mua vasten. Kun se erkani, mä laskin mun laudan maahan ja katsoin sitä kysyvänä.

”Vielä?”

Heli huokaisi. ”Hyvä on. Vielä kerran.”
« Viimeksi muokattu: 29.08.2018 22:30:36 kirjoittanut Seila »

ava & banneri by Ingrid

kuinka tuuli ulvoo ja mereltä tuulee

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 144
Aww, nää on niin söpöjä!! Ihania pieniä hetkiä kustakin parista, ja täytyy sanoa, että oot hyvin onnistunut tekemään jokaisen kertojan äänestä omanlaisensa. Se ei ole aina niin helppoa, kun kirjoittaa ekassa persoonassa, joten job well done!

Ekassa oli juuri sellaista kutkuttavaa hermostusta ja epävarmuutta. Niina oli selkeästi kaukana omalta mukavuusalueltaan, kun ihastus olikin tyttö. Onneksi sen ei kuitenkaan ollut tarvinnut olla mitenkään erityisen päättäväinen. Tarpeen tullen Essi pystyy viemään. Tekee varmaan Niinalle ihan hyvää!

Toka oli niin Miioa, aww <3 Se on aivan höpsähtänyt Perttuun, ja tekstistä oli aistittavissa Miiolle tyypillistä lämpöistä intoa ja ihastusta. Perttu ei ole tottunut moiseen huomioon, kun se punastelee ja menee ihan hämilleen. Voi pientä ♥︎ Selkeesti Miio vähän hillitsee itseäään ja ajattelee Pertun mukavuutta, kun sillä olisi rahkeita ja ehkä haluakin ehdotella enemmän, suoremmin ja härskimmin. Mutta tuossa ympäristössä Perttu varmaan pelästyisi ja sellaiset puheet aiheuttaisivat enemmän harmia kuin hyötyä. Kiitos tästä pienestä kouluhetkestä!

Jee, vihdoin Sami/Heliä! Tätä oonkin jo odotellut :3 Kiinnostavaa sukeltaa Samin ajatuksiin. Helin kanssa Samilla on selvästi enemmän kärsivällisyyttä, mutta on se silti vähän tuollainen kova, varma itsensä. Ei mitään pehmoilua! Helin asenne vähän ärsytti muakin. Melkein tuntui, että se heittäytyi tahallaan avuttomaksi ja huonoksi saadakseen Samilta kehuja ja arvostusta. Onneksi Sami ei langennut tällaiseen vaan sanoi napakasti, että muija, nyt asenne kuntoon et sä muuten opi! Mut ihanasti Sami oli läsnä, piti käsistä ja rohkaisi, tui. Helin kanssa Sami on selkeestikin parhaimmillaan. Muiden edessä pitää olla kusipäisempi ja kovempi. Voi murua.

Kiitos näistä söpöisyyksistä! Lisää kiitos :3


ja arjessa sävyt on sinisen

bannu © Ingrid

Seila

  • mother of cats
  • ***
  • Viestejä: 79
Sokru, ihanaa kuulla, että jokaiselle on mukautunut oma ääni! Sitä tässä olen eniten hermoillut, että saanko kaikki kuulostamaan omaltaan. Varsinkin kun kaikkien näiden näkökulmasta ei ole tullut aiemmin kirjoitettua.

Niinalle varmasti tekee hyvää, kun se joutuu välillä epävarmaan asemaan ja Essi saa tarvittaessa viedä sitä. Miio on kyllä niin innostunut pallero, mutta onneksi tosiaan osaa hillitä itseään tarpeen mukaan. Perttu kun tosiaan ei tahdo olla niin julkinen (ainakaan rapsun ajankohdassa ja tilanteessa). Loistavaa että Samista välittyy se sen tietynlainen kovuus, vaikka se onkin tuossa Helin kanssa ja on kahden kesken hieman pehmeämpi ja välittävämpi. Totta kai kaverien edessä pitää taasen olla kova jätkä :D

Kiitos paljon kattavasta kommentista :3 Piristi hurjasti! ♥



Pannukakkuikävä
Lauri/Perttu
350 sanaa


Ruotsintunnilla oli tylsää. Mun olisi pitänyt kirjoittaa kirje kuvitellulle kirjekaverille Ruotsissa, mutta mä en ollut saanut aikaan kuin tervehdyksen. Kurssilla ei ollut edes yhtään kaveria, joka olisi osannut auttaa. Lisäksi mun ajatukset olivat ihan jossain muualla. Mä pommitin mun poikaystävää WhatsAppissa, mutta se vaikutti olevan kiireinen. Mun viestit päätyivät varsinaiseksi yksinpuheluksi.

Tunti loppui onneksi pian, mutta mua ei huvittanut mennä laskemaan matikkaa sen jälkeen. Laurikaan ei ollut vastannut ja mua harmitti. Ehkä mun pitäisi vaan lintsata matikasta ja lähteä niiden koululle katsomaan sitä. En mä muutenkaan oppisi matikasta mitään.

Niin kävi, että mä otin pyöräni, polkaisten Laurin amikselle. Niillä oli ruokapaussi alkamassa, ja sisälle mennessäni mä etsiydyin ruokalan eteen odottamaan. Mä en ollut tekstannut sille mun tulosta, mutta kun ihmisiä alkoi vyöryä syömään, mä näin sen jonossa yhdessä Helin ja parin muun tyypin kanssa. Menin niiden luokse.

”Perttu!” Lauri huudahti innoissaan. Heli moikkasi mua hymyillen ja jatkoi parin tytön kanssa jonossa eteenpäin. Mä jäin Laurin kanssa sivuun. ”Mitä sä täällä teet?”

”Ruotsi oli piinaa, enkä halunnu kohdata matikkaa”, mä selitin ja katselin poikaystävääni. Sen vaalea tukka oli vähän sekaisin. ”Etkä sä vastannu mulle.”

”Sulle tuli siis toisin sanoen ikävä”, Lauri virnisteli. Mä tunsin mun kasvojen lämpenevän ja intin vastaan.

”Enkä! Mä en vaan jaksanut lukiota”, selitin. ”Sitä paitsi tääl on parempi ruoka. Eiks teillä ole tänään hernaria ja pannukakkuja? On sentään torstai.”

”Ai pannukakkujen takia sä vaan tulit?”

”Niin. Oot säkin käynyt lukiolla syömässä”, mä muistutin.

Lauri naurahti. ”Niin koska mulla on ollut ikävä sua, höpsö. Luuleks sä, että mä käyn siellä ruoan takia?”

Mä kohautin olkiani. ”Ei sitä voi tietää.”

”Nyt kyllä loukkaannun, jos sä tuut tänne vaan pannarien perässä”, Lauri huokaisi dramaattisesti ja tönäisi mua. Mä tönäisin sitä takaisin, ja meidän molempien pokka petti. Me seisottiin siinä virnistellen, ja mä laskin katseeni lattiaan. Okei, ehkä se oli oikeassa, mutta vain ihan vähän.

”No”, mä aloitin ja katsoin sitä, ”ehkä mulla oli ikävä. Vähän. Mut kyllä pannarit houkuttaa mut tänne myös.”

Lauri hymähti tarttuessaan mua kädestä. ”Hyvä on sitten. Kunhan mä tuun ennen pannareita.”

Mä tönäisin sitä jälleen, nyt hellemmin, ja me mentiin ruokalaan syömään. Siellä tosiaan oli pannukakkuja.
« Viimeksi muokattu: 30.08.2018 22:21:16 kirjoittanut Seila »

ava & banneri by Ingrid

kuinka tuuli ulvoo ja mereltä tuulee

Seila

  • mother of cats
  • ***
  • Viestejä: 79
Toiveikas typeryys
Konsta/Niina
350 sanaa


Odotin Niinaa saapuvaksi mun mopon luona. Sille oli tullut tavaksi mennä mun kyydillä kotiin, jos me päästiin samaan aikaan koulusta, enkä mä yhtään pannut pahakseni. Mä tykkäsin siitä tosi paljon, ja mun mielestä se oli yksi kauneimmista tytöistä meidän lukiossa. Parhainta oli, että sekin tykkäsi musta, vaikka mä olin ajatellut, ettei se ikinä katsoisi mua sillä tavalla.

Mä näin Niinan saapuvan ulos koulurakennuksesta Helin kanssa. Ne pysähtyivät juttelemaan, ja mä päätin ajaa mopollani niiden luo. Heitin repun kunnolla selkään, puin kypärän ja polkaisin mopon käyntiin. Molemmat tytöt kääntyivät katsomaan, kun mä kaasutin niiden luo.

”Moi! Pääsittehän te viimein”, mä tervehdin niitä molempia, pannen merkille Helin vaivaantuneen ilmeen. Olinkohan mä keskeyttänyt jonkun tärkeän vuodatuksen Samista? ”Mennäänkö torille vai vienkö sut kotiin?”

Niina vilkaisi Heliä, joka jätti meidät kahdestaan sanoen mulle heipat. Musta tuntui, että ne käyttäytyivät jotenkin omituisesti.

”Onks kaikki kunnossa?” mä utelin katsoessani Helin perään.

”Mä päätän meidän jutun”, Niina töksäytti. Se katsoi mua suoraan silmiin, ja mä näin sen kasvoilla silkkaa rehellisyyttä. ”Sun kanssa on ollu kivaa, mut se siitä.”

Ontto fiilis levisi pitkin mun rintakehää. ”Etkö sä tykkääkään musta?”

Niina huokaisi. ”Tietysti tykkään, mut en mä vaan haluu jatkaa. Ja sä oot paljon enemmän mulle pelkkänä kaverina.”

Mä en ihan ymmärtänyt ja tunsin olevani vähän pökerryksissä. Jos se kerran tykkäsi musta, miksi se halusi erota? Yrittikö se sanoa, että se oli kyllästynyt muhun? Mä kysyin sitä ja sain vastaukseksi Niinalle tyypillisen rehellisen iskun.

”En oo. Mä haluun vaan olla ja mennä ja tehdä kenen kanssa mitä lystään.”

Mä käänsin katseeni mun mopon ohjaustankoon ja puristin kädensijoja. Olisihan mun pitänyt tietää, ettei Niina jaksaisi katsoa mua kauaa. Se oli itsepäinen, omapäinen ja teki mitä tahtoi. En mä tietenkään sopinut jarruttamaan sitä.

”Sä et varmaan sitten tuu mun kyydillä tänään?” mä kysyin. Niina pudisti päätään. ”No mut jos tarviit vielä kyytiä, niin voit silti kysyy multa.”

Se hymyili. ”Kiitti, Konsta. Heli oli niin väärässä susta. Se luuli, että sä hajoot totaalisesti.”

”Enhän mä”, mä yritin naurahtaa. ”No, mun pitää nyt mennä. Nähään huomenna viimestään.”

”Nähään.”

Mä kaasutin pois koulun pihalta ja ontto fiilis teki tehtävänsä. Mä itkin kotimatkan toiveikasta typeryyttäni.

ava & banneri by Ingrid

kuinka tuuli ulvoo ja mereltä tuulee

Mythofan1

  • ***
  • Viestejä: 219
Ole hyvä vain. Nämä teiniromanssit ovat oikeasti aika söpöjä. Itsekin olen yrittänyt hiukan samaa mutta en ole päässyt ajatuksia pidemmälle.

Seila

  • mother of cats
  • ***
  • Viestejä: 79
Mythofan1, kiva juttu, että ajattelet niiden olevan söpöjä. Näitä on ollut kiva kirjoittaa. Kiitos kommentista!



Salaisuus
Lauri/Niina
350 sanaa


Miio pärskytti merivettä mun ja Niinan päälle Ispoisten uimarannalla. Niina kiljui sille ja pärskytti vettä takaisin. Mä kävin vesihyökkäykseen mukaan, ja me kaksi pakotettiin Miio pakenemaan pinnan alle. Se tupsahti pintaan vähän matkan päässä ja virnuili meille.

”Ette varmana saa mua kiinni!”

”No varmana saadaan yks ruipelo kiinni!” Niina uhosi ja lähti Miion perään. Mä jäin virnistellen katselemaan niiden jahtia ja vesipisaroiden pärskähtelyä niiden ympärillä. Mä en kuitenkaan säästynyt siltä, sillä ne kaksi liittoutuivat ja kävivätkin mun kimppuun. Mut ryöpytettiin vedessä armottomasti.

Kuuma hiekka nipisteli mun jalkapohjien ihoa, kun mä kuivailin itseäni rannalla. Miio pelleili vedessä, mutta Niina teki tietään meidän tavaroiden luo. Se hymyili vihjaavasti saapuessaan mun luo ja nappasi sinisen pyyhkeensä rantaviltiltä.

”Mä voisin tulla illalla sun luo”, se sanoi pörröttäessään lyhyitä hiuksiaan kuivaksi.

Mä hymyilin sille. ”Mitä sä tahtoisit tehdä?”

Niina naurahti. ”Mitä sä, Late, luulet?”

Se lähestyi mua pussatakseen mua äkkiä. Ele värisytti mua, ja mä kietaisin käteni sen vyötäisille ja pitelin sitä lähellä. Me hymyiltiin toisillemme, ja mä olisin tahtonut suudella sitä kunnolla, mutta mä en voinut. Niina halusi pitää kaiken tämän vain meidän välisenä. Ei mua ollut haitannut aiemmin. Nyt mä kuitenkin ajattelin ihan toisin.

”Sun kanssa ei voi luulla mitään”, mä totesin ja päästin tytöstä irti. Niina kietoi pyyhkeen ympärilleen. ”Voisit tulla nytkin. Pääsisit mun mopon kyydissä.”

”No, mä voin harkita asiaa.”

Me hymyiltiin toisillemme, ja mä halusin pussata sitä vielä pikaisesti, mutta Miion huhuilu nappasi meidän molempien huomion. Se saapui vaalea tukka vettä tiputtavana ja suu leveässä hymyssä meidän luo, ja mua harmitti vähän sen ajoitus.

”Ette kai te vielä aio lähtee kotiin?”

”Etkö sä muka oo saanu uitua tarpeeks kahden tunnin aikana?” mä kysyin enkä toisaalta ihmetellyt. Miio oli yksi energiapakkaus.

”Nyt on niin kuuma ja vesi on ihanaa”, se uikutti. ”Pliis, jääkä vielä vähäks aikaa.”

Me vilkaistiin Niinan kanssa toisiamme. Se heitti pyyhkeensä pois ja näytti haastavalta.

”Hyvä on. Mut nyt mä ja Late ei anneta armoa sulle vesisodassa. Vai mitä?”

Mäkin laskin pyyhkeeni ja nyökkäilin. ”Joo. Mut ei mitään puolen vaihtoja sitten.”

Niina ja Miio nauroivat, ja Niina tarttui mua kädestä. Lämpimät väreet kulkivat mun ihoa pitkin.

”Ei tietenkään.”
« Viimeksi muokattu: 02.09.2018 22:20:56 kirjoittanut Seila »

ava & banneri by Ingrid

kuinka tuuli ulvoo ja mereltä tuulee

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 130
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Ovatpa nämä ihania! Täynnä nuoruutta ja elämäniloa. Omat lukiovuoteni olivat varsin värittömiä ja vailla jänniä ihmissuhteita, joten on ihanaa lukea vähän toisenlaisesta meiningistä ja miettiä, millaista olisi voinut olla. Tosi hyvin olet mielestäni saavuttanut näissä teini-ikäisten ajatus- ja tunnemaailmoja: on murheita, jotka voivat tuntua musertaviltakin, mutta toisaalta osataan myös ottaa rennosti ja elää hetkessä. Kertojaäänet tuntuivat uskottavilta. Vähän aluksi hämmennyin siitä, että samat hahmot ilmeisesti pyörivät useamman parituksen osapuolina, mutta kun aloin suhtautua raapaleisiin yksilöinä, oli minun helpompi päästä mukaan kuvioihin, tai ehkei nyt varsinaisesti kuvioihin kun en hahmoja entuudestaan tunne mutta tässä kokonaisuudessa kuvattuihin hetkiin kuitenkin. Siinä mielessä tämän spurttisarjan lukemiseen ei mitään ennakkotietoja hahmoista vaadita, ja se on minusta mukavaa. Nämä pätkät toimivat hyvin tällaisina yksittäisinä hetkinä, joita voi makustella joko erikseen tai yhdessä. :)

Keltainen sadetakki -raapaleen miljöö teki minuun heti vaikutuksen. Tivoli, sadetta ja harmautta, ah. ♥ Pidän tivoleista ja huvipuistoista kaikkine kieputtimineen ja iloisine tunnelmineen, mutta vielä enemmän pidän sadesäästä. Niina ja Essi ovat tosi suloisia huvitellessaan ja kahvikupeissa pyöriessään. Propsit Essille säänmukaisesta pukeutumisesta! Vaikka joku Sami kuinka naureskelisi, on varmasti mukavaa olla kastumatta, plus keltaiset kumpparit ja sadetakki ovat varmastikin ihana ilmestys Essin yllä. Tykästyin tässä raapaleessa myös siihen, kuinka Niina tuntuu olevan uuden äärellä ja menettävän tyypillistä itsevarmuuttaan. Joskus toinen ihminen saa aikaan säröjä itsevarmuuteen, mutta se ei ole välttämättä ollenkaan huono juttu. Tästä raapaleestakin jää minulle ihan positiivinen fiilis, kun Essi suhtautuu niin myönteisesti ja pirtsakasti. Ihastuttava pätkä!

Parityö historiassa, voi, mitä tästä osaa sanoakaan! Miio on suloinen tuijotellessaan Perttua, ja Perttu on suloinen yrittäessään keskittyä parityöhön ja ujostellessaan Miion juttuja. Pojat ovat ihania tuolla tavalla piiloflirttaillessaan. Tästä raapaleesta välittyy sellaista jännittävää ja kutkuttavaa ihastuksen väreilyä, kun kaikki on vielä alussa ja kahdenkeskistä ja hapuilevaa. Voi että. Haluaisinpa niin lukea, mitä tapahtuu silloin kahdelta, kun pojat viimein pääsevät kotia ja voivat nauttia toistensa seurasta kaikessa rauhassa!

Skeittaamisen 101 on myöskin viihdyttävää luettavaa. Tuollaista haparointia ja epäröintiähän se vähän tahtoo olla, kun opettelee jotain uutta fyysistä taitoa. Sami osuu kokemuksensa turvin varmasti oikeaan miettiessään, että pitää olla tarpeeksi vauhtia, jotta pystyy pysyttelemään kyydissä. Tulee ihan mieleen, kun akrobatiakaverini joskus opetti minulle takaperinvolttia ja käski minun vain ponnistaa ja ponnistaa, enkä millään olisi uskaltanut, kunnes lopulta tajusin, että sehän se juju oikeasti on. :D Haha. Helin asenteessa lienee tosiaan parantamisen varaa, mutta onneksi hänellä vaikuttaa olevan suht kärsivällinen opettaja ja lopulta myös tahtoa yrittää ainakin vielä kerran. Kivaa luettavaa, ja Samin kertojaääni sopii minusta oikein hyvin teinipojalle. Inhoan muuten yli kaiken sanaa muija! Se on varmaan hirveimpiä sanoja, joita suomen kielessä on, apua. Samin suuhun se kyllä istuu muitta mutkitta, ei siinä, tämä oli vain sivuhuomio! ;D

Pannukakkuikävä on kaikkinensa tosi suloinen. Perttu vaikuttaa lunkilta kaverilta, kun se noin vain lintsaa matikasta ja polkaisee poikaystävänsä koululle moikkaamaan ja herkuttelemaan. Pannukakut ovat minusta kyllä oikein hyvä syy poiketa käymään, mutta eiköhän Laurikin ole osasyy, vaikkei Perttu sitä haluaisikaan myöntää. ;) Perttu on ihana inttäessään vastaan, ja Lauri on ihana myöntäessään ikävänsä suoraan. Voi että. Sydäntä lämmittää tällainen välitön ja rento kanssakäyminen!

Toiveikas typeryys tarjoaakin sitten vähän toisenlaisia tunnelmia. Minulle tuli paha mieli Konstan puolesta, kun hän raapaleen alussa on niin hyvällä tuulella, mutta saakin sitten kokea yllätyseron. :-\ Niinan perustelut tuntuvat vähän ylimalkaisilta ja jättävät varmaan paljon kysymysmerkkejä Konstan mieleen. Ehkä Konstasta ei myöskään ole kivaa se, että Niina avoimesti myöntää puineensa eroa jo etukäteen Helin kanssa. Voi Konsta, kun se esittää vahvaa ja murenee vasta kotimatkalla. No, sellaista se on ehkä etenkin tuossa iässä, suhteita menee ja tulee, ja eiköhän Konstakin vielä löydä jotain kestävämpää. :)

Salaisuus on kaikessa elämäniloisuudessaan, leikkisyydessään ja riehakkuudessaan minusta mitä mainioin päätös tälle kokonaisuudelle! Tulee kivan kesäinen fiilis lukiessa, ja Ispoisten uimaranta, voi rakas Turku. ♥ Laurin ja Niinan välinen salaisuus luo tilanteeseen jännitettä, mutta onneksi Lauri pystyy taas unohtamaan sen hetkeksi heittäytyessään mukaan vesisotailuun.

Ihana kokonaisuus tämä, viihdyttävää luettavaa! :-* Nimeä jäin vähän pohtimaan, kun lippiksiä ei missään taida esiintyä ja olen vähän pihalla siitä, mitä sättääjä tarkoittaa, mutta varmasti nimellekin on oma tarinansa. Kiitos kovasti, viihdyin näiden raapaleiden parissa todella! :-* -Walle

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 144
Tuun kommentoimaan nää loputkin :3

VIHDOINKIN LAUTTUA!! Ei suinkaan ole mun otp tai mitään. Hurrr ♥︎♥︎ Perttu on niin mussu, kun se tarvii noin kovasti Laurin huomiota. Kun viesteihin ei vastata, Pertun täytyy päästä näkemään sitä. Voiko olla mitään söpömpää? Ja iiih, ihana Lauri, kun noin innostuu Pertun näkemisestä! Ilahtuisin minäkin, jos mun bae tupsahtaisi keskelle koulupäivää mua näkemään :33 mut tietenkään Perttu ei voi suoraan myöntää, että hän on siellä Laurin takia. Pyh tuommoiset! Pannarithan se "oikea" syy on. Onneksi Lauri näkee poikaystävänsä läpi ja tietää, että ikävähän Pertun ajoi sen luo, ja Lauri se myöntää suoraan, että hän on tehnyt samoin, koska Lauri on tommonen julkinen söpöilijä. Voi höppäniä <3

Laurin, Miion ja Pertun jälkeen Niina on kyllä mun ehdoton lemppari. Ihailen sitä, kun se on noin omapäinen, suorapuheinen ja itsevarma. Vaikka Konstalle nyt kävikin köpelösti ja minun tietysti kävi pojua sääliksi, kun se on niin ihastunut ja sitten Niina vain tulee ja töksäyttää, että tää loppuu tähän. Mut siitä huolimatta Niinassa on just oikeanlaista särmää ja asennetta. Minusta se on ihan hyvä syy erota, jos suhteen kokee rajoittavana ja hankalana. Ei sitä silloin pidäkään jatkaa, jos toisesta tuntuu sellaiselta. Ulosantiaan Niinan ehkä pitäisi hiota vähän hienotunteisemmaksi, mutta ei kukaan ole täydellinen :D Vähän vihlaisi tuo, kun Niina sanoi, että btw, Heli sanoi susta näin. Tuli nolattu olo Konstan puolesta, että tosi kiva homma... Ja loppuitkut ;___; Konstaa, sun pitää löytää itselles vähän tasaisempi tyttö. Niinan on parempi antaa mennä. Tosi hyvin olit tavoittanut Konstan fiilikset, ja rispektiä jäbälle siitä, että sillä pysyi pokka, vaikka saikin murskaavan ilmoituksen. What a strong little babe <3

Uh, diggaan niin paljon Laurin näkökulmasta. Se on jotenkin niin lämmin ja ihana, kuten poika itsekin on, hurrr <3 Tuen muuten täysillä sitä, jos aiot kirjoittaa pidemmän jutun Laurin ja Niinan jutusta. Jo tämä pätkä tarjosi hyvän maistiaisen ja tykkäisin lukea tällaista enemmänkin. Tässä oli just sellaista ihanaa ihastussähköisyyttä, kun tykätään toisesta, mutta siitä ei saa kertoa kellekään. Kaikki kihelmöi ja tuollaiset pienet eleet, nopeat suukot ja kosketukset, tuntuvat tuplasti järisyttävimmiltä kuin jos oltaisiin julkisesti yhdessä. Oijoi. Tää repliikinvaihto kiteyttää tän ilmiön täydellisesti:

Lainaus
”Mä voisin tulla illalla sun luo”, se sanoi pörröttäessään lyhyitä hiuksiaan kuivaksi.

Mä hymyilin sille. ”Mitä sä tahtoisit tehdä?”

Niina naurahti. ”Mitä sä, Late, luulet?”

Damn, kun Niina osaa olla kuuma! Jos olisin Lauri, minua ainakin alkaisi sairaana kuumottaa tollanen ehdotteleva flirttailu. Jestas! :D Mut siellä on Miio cockblockaamassa, voi sitä murua. Se vain jaksaa uida ja riehua eikä siinä tohinassa huomaa yhtään mitään. Miio on niin ihanan lapsi. Eihän sitä voi olla rakastamatta <3 Tuo vika repla oli täydellinen. Loppuun lämpimää, salaista väreilyä. Teiniromanssit on niin täynnä tunnetta!

Kiitos näistä lopuistakin, tykkään niin lujaa! Toivottavasti saadaan pian lisää tätä porukkaa! <33


ja arjessa sävyt on sinisen

bannu © Ingrid

Avaruuspiraatti

  • lurjus
  • ***
  • Viestejä: 556
Kommenttikampanjasta tervepä terve!

Minäkin olen ollut kamalan tylsä nuori, enkä ole minkäänlaiseen parisuhdepyöritykseen koskaan joutunut (vai päässyt?) Oli hauska lukea näiden nuorten kommervenkeista, kun jokaisessa raapaleessa tunnelma oli kuitenkin kepeä. Jopa Toiveikkaasta typeryydestä jäi minulle hyvä mieli, vaikkei Konsta nyt ollutkaan ihan onnellisimmillaan raapaleen lopussa. Ero tapahtui sopuisasti, eikä minkäänlaista syyttelyä tai nimittelyä ollut havaittavissa. Parituksetkin olivat jokaisessa raapaleessa kauhean kivat. Ensin minä ihan harmistuin, kun Perttu olikin yhtäkkiä Laurin kanssa yhdessä, kun sillä ja Miiolla oli niin suloiset jutut. Mutta kyllä minä sitten opin lopulta päästämään irti ja antamaan tilaa uusille metkuille.

(Hirmuisen kateellinen olen Essin keltaisille kumppareille ja sadetakille. Minäkin haluan samanlaiset!!)

Kiitos näistä hyväntuulen raapaleista! Pidin oikeastaan näistä jokaisesta niin paljon, etten osaa valita lemppariani x__x


What you are right now is already enough.