Kirjoittaja Aihe: Antikvariaatti | S | Kamomilla & Violetti | Maaginen fantasia  (Luettu 677 kertaa)

Aurinkolapsi

  • traumakirjailija
  • ***
  • Viestejä: 118
Nimi: Antikvariaatti
Kirjoittaja: Aurinkolapsi
Oikolukija: Orca ♡
Tyylilaji: joku fantasiajuttu kai
Hahmot: Kamomilla, Violetti, Kirjanpitäjä, Harmaakettu, Purppuravalta
Ikäraja: S
Varoitukset: aika turhaa paskaa (eli tajunnanvirtaa ilman päämäärää)
Haasteet: Osallistuu Neliottelu-haasteeseen.
Oma sana: On pitkän aikaa pitänyt kirjottaa fantasiamaailmasta, mutta se on jäänyt suunnitteluvaiheeseen. Nyt ajattelin, että enpä suunnittele yhtään mitään, kirjoitan vaan.
SS, tää on täysin ja kokonaan vain sulle. Toivottavasti rakastat tätä edes hippusen verran siitä kuinka paljon rakastan sua.




Antikvariaatti


Kamomillan isä Kirjanpitäjä omistaa antikvariaatin. Tai oikeammin se on kai jonkinlainen sekalainen taikakauppa, sillä sen valikoimassa ei ole vain loitsukirjoja ja apokryfejä, mutta myös kääröjä, kaikenlaisia loitsuja ja liemitarvikkeita sekä erilaisia taikajuomia ja mikstuuroja. Sen nimi on Antikvariaatti Kamomilla. Kerran Kamomilla kysyi isältään kumpi tuli ensin, antikvariaatti vai hän. Kirjanpitäjä hymyili lempeästi, aivan kuin Kamomilla olisi kysynyt kumpaa tämä rakasti enemmän, antikvariaattia vai Kamomillaa, eikä vastannut kysymykseen.

Antikvariaatin yhteydessä on kahvila, jonka leivonnaisvalikoima on maankuulu. Pöydät notkuvat erilaisia kakkuja, torttuja, muffineja, viinereitä, pullia ja keksejä, jotka vaikuttavat ilmestyvän tyhjästä. Kahvilassa on tarjolla myös suolaisia leivonnaisia ja piirakoita sekä täytettyjä voileipiä. Koristeelliset teekannut ovat aina täynnä erilaisia teemakuja, seljankukkaa, lakritsijuurta, klementiiniä, sitruunaruohoa, laventelia ja kamomillaa.

Toisella puolella antikvariaattia on Kamomillan oma kulma pienessä alkovissa, jonka ikkuna näyttää puutarhaan. Siihen mahtuu pöytä ja pehmeät sohvat, ja kasapäin tyynyjä. Siellä Kamomilla lukee korteista asiakkailleen, vetää verhot alkovin ja antikvariaatin väliin, sivelee kangasta sormillaan ja kuiskaa suojataian, joka erottaa heidät antikvariaatista ja muista asiakkaista. Kamomilla ottaa kohtalon hyvin tosissaan. Se on jokaiselle henkilökohtainen.

Harmaakettu, tarothaltija, maagikko, on valinnut hänet kanavakseen. Kamomilla tuntee Harmaaketun ohjauksen, kuulee tämän kuiskauksen lukiessaan. Näkee kohtalon langat, kuinka ne punoutuvat yhteen. Kortit puhuvat hänelle, ja Kamomilla kertoo minkä kuulee. Harmaakettu on Kamomillan opettaja, mentori. Heidän yhteytensä takia Kamomilla kulkee unissaan astraalitasolla, maailmassa jossa Harmaakettu elää. Taikuuden säännöt ovat hyvin samankaltaisia astraalitasolla, joten Harmaakettu voi opettaa Kamomillaa siellä. Parhaiten Kamomilla osaa puolustus- ja suojataikoja. Kamomilla ei ymmärrä, miksi Harmaakettu tahtoo niin kovasti hänen opettelevan hyökkääviä taikoja, tulta ja jäätä, mutta uskoo Harmaaketun tietävän jotakin mitä hän ei tiedä. Harmaakettu tuntee kohtalon yhtä läheisesti kuin itsensä, joten Kamomilla luottaa Harmaakettuun.

◇─◇──◇────◇────◇──◇─◇

Sunnuntaipäivän Kamomilla torkkuu alkovissaan, harjoittelee jäätaikoja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan Harmaaketun kanssa, kunnes tuntee hallan selkäytimessään, roudan sormenpäissään. Harmaakettu sanoo sen olevan hyvä asia, kertoo sen merkitsevän sitä, että Kamomilla alkaa viimein oppia. Illalla Kamomilla lukee korteista kolmelle vanhalle asiakkaalleen, auttaa sitten isäänsä inventaariossa, keittää uudet erät elvytyslientä ja totuusjuomaa. Hän jutustelee antikvariaatin asiakkaiden kanssa, ja nappaa kahvilan puolelta parsakaalipiirakkaa iltapalaksi. Myöhään illalla hän hätistää viimeisen asiakkaan kotia kohti ja sulkee antikvariaatin.

Varpunen on aina viimeisenä paikalla, kirjoittaa jotain tutkielmistaan antikvariaatin nurkassa. Lyhyt mustatukkainen nuorimies, tai jos Kirjanpitäjää on uskominen niin vuosisatoja vanha. Varpunen pelästyy joka ikinen ilta, kun Kamomilla tulee kertomaan sulkemisajan jo menneen. Sen harmaat silmät vaikuttavat aina yhtä hämmentyineltä, hetken se vain vilkuilee ympärilleen ihan kuin ei tietäisi missä on. Sitten se pyytelee anteeksi vuolaana virtana, keräilee paperinsa ja muistiinpanovälineensä, ottaa pitkän takkinsa ja laukkunsa. Kamomilla hymyilee, sanoo tuhannetta kertaa kaiken olevan hyvin, ettei Varpusen tarvitse anteeksi pyydellä ja Varpunen nyökkää vakavana ennen kuin lähtee. “Huomiseen,” Kamomilla huikkaa ja sulkee oven päätään pudistellen.

Hän lukitsee kaikki seitsemän lukkoa huolellisesti ja luo sitten oveen suojataian, joka leviää siitä ympäri antikvariaattia. Antikvariaattiin ei olla koskaan murtauduttu, ehkä juuri Kirjanpitäjän huolenpidon vuoksi. Jotkut voisivat sanoa, että Kirjanpitäjä on vainoharhainen, että seitsemän lukkoa ja suojataika, joka estää ketään astumasta antikvariaattiin ja hälyttää heidät, jos joku sellaista yrittää, on ihan liikaa. Kamomilla ymmärtää isänsä huolen. Antikvariaatti on täynnä voimakkaita, vaarallisia taikaesineitä. Tärkeimmät ja vahvimmat niistä on tietysti lukkojen takana takahuoneessa, mutta he ovat silti varovaisia.

Kamomilla kävelee hämärän antikvariaatin läpi ja yläkertaan Kartanoon. Ulkoapäin antikvariaatti näyttää pieneltä kaksikerroksiselta puutalolta kaupungin reunalla, ja alakerran antikvariaatti kertoili samaa tarinaa. Yläkerta tosin oli täysin eri asia, se oli loputtomien käytävien ja lukemattomien huoneiden labyrintti, jonka Kamomilla tunsi kuin omat taskunsa. Kirjanpitäjän kartano, josta monet olivat kuulleet huhuja ja tarinoita, mutta harvat olivat nähneet itse.

Kartano on sisustettu kauniisti, hienostuneesti. Lempeitä värisävyjä, käytävien varsilla on divaaneja. Seiniä somistavat koristeelliset verhot ja muotokuvat Kirjanpitäjän esi-isistä. Kamomilla kävelee pitkien käytävien läpi huoneeseensa kirjaston vieressä. Suuret ikkunat avautuvat puutarhaan, jonka hedelmäpuut aina joko kukkivat tai kantavat hedelmää; jonka kukkien väriloisto on niin taianomainen, että sitä on vaikea ymmärtää. Puutarha on myös täynnä erilaisia ainesosia taikajuomia varten. Se on yksi Kamomillan lempipaikoista.

Kamomillan huone on valkoista ja kultaa ja lohenpunaista, yhdellä seinällä on suuri pylvässänky, toisella puolella on työpöytä, jonka päällys on täynnä kirjoja, vaikka sen vierellä onkin kirjahylly ja Kamomillan huoneesta on suora yhteys viereiseen kirjastoon. Työpöydän vieressä on vaatekaappi ja naulakko. Suurten ikkunoiden edessä on valkoinen divaani, pylvässängyn vierellä on korkea lipasto kultaisine vetimineen. Kamomilla laskee tarvikevyönsä divaanille, riisuutuu valkoisesta tunikastaan ja tummanruskeista housuistaan, ja vaihtaa yöpaidan päälle.

Sinä yönä Harmaakettu kertoo Kamomillalle vähemmistä ja suuremmista kohtaloista sekä niiden eroista ja miten tunnistaa ne. Kamomilla ajattelee ensin, ettei se olisi kovin vaikeaa tai monimutkaista. Harmaakettu vastaa, että toisinaan se on.

◇─◇──◇────◇────◇──◇─◇

Maanantaiaamuna Kamomilla herää aikaisin ja avaa antikvariaatin ovet. Ei kestä kauaa ennen kuin Varpunen jo saapuu, kaataa ison kupin klementiiniteetä, sekoittaa mukaan kaksi isoa lusikallista hunajaa ja lisää lorauksen maitoa. Kamomilla toivottaa hyvät huomenet, ja Varpunen miltei kaataa kuppinsa pelästyessään. Mies vastaa tärisevällä äänellä ja Kamomilla yrittää tukahduttaa naurunsa. Varpunen nappaa mukaansa kaksi savulohivoileipää ja ottaa paikkansa antikvariaatin nurkasta kirjojen ja kääröjen ympäröimänä. Maanantaiaamut ovat aina hitaita. Yleensä ennen keskipäivää Kamomilla saa nauttia vain Varpusen hiljaisesta seurasta.

Päivällä Kirjanpitäjä tuo lisää aineksia liemiin ja alkaa pullottaa Kamomillan keittämiä juomia. Joku käy myymässä loitsukirjoja, joku pyytää Kamomillalta luentaa, joku ostaa nukkulientä, joku kyselee sielunkivistä. Kahvila on verrattain vilkas lounaasta päivälliseen asti.

Illalla antikvariaattiin saapuu laventelitukkainen tyttö. Sen nimi on Violetti, Kamomilla tietää. Kukapa ei tietäisi? Violetti on maagikreivittären tytär, suosittu ja ihailtu koko maassa. Kamomilla näki Violetin ensimmäistä kertaa edellistalven tanssiaisissa. Maagikreivitär Purppuravalta järjestää joka vuosi talven pimeimpänä päivänä valonjuhlan. Aiemmin Kamomilla ei ollut halunnut mennä, mutta Purppuravalta oli kutsunut Kirjanpitäjän henkilökohtaisesti, ja tämä taas oli vaatinut Kamomillan mukaansa.

Violetti on kaunis, Kamomilla ajattelee. Ehkä kauniimpi näin, pitkässä tummassa kangastakissa ja korkeissa saappaissa, pitkät vaaleanvioletin sävyiset hiukset auki kuin koristeellisessa vaaleassa tanssiaispuvussa, hiukset monimutkaisessa lettinutturakampauksessa. Kamomilla yrittää olla tuijottamatta.

◇─◇──◇────◇────◇──◇─◇

Kamomilla järjestelee loitsukirjoja antikvariaatin kirjahyllyihin, asettelee sitten loitsuja ja liemiainesosia esille kassan vierelle. Ilta on vaihtumassa yöhön, aurinko on jo painunut horisontin taa. Varpusen hiljainen kuiskutus kuuluu toiselta puolelta antikvariaattia, mutta Kamomilla ei tunnista sanoja, eikä tahdo kuunnella. Varpusen kuiskaten lausutut sanat ovat vain tälle itselleen. Kamomilla laskee sudenjuuren käsistään vitriiniin, ja kuulee jonkun laskevan teekuppinsa palautustasolle. Hän kääntyy kahvilan puoleen ja näkee hymyilevän Violetin. Tyttö kävelee Kamomillan luo ja pyytää luentaa. Kamomilla on yllättynyt ja pettynyt, eikä hänen pitäisi tuntea kumpaakaan. Mitä muuta Violetti pyytäisi? Violetti tunnistetaan joka paikassa maagikreivittären henkeäsalpaavan kauniina tyttärenä, mutta Kamomilla tunnistetaan ainakin kaupungissa korteista lukijana, jonka ennustukset pitävät. Violetti tahtoo Kamomillan kertovan kohtalonsa, eikä Kamomilla osaa kieltäytyä.

Hän ohjaa Violetin alkoviinsa, kehottaa tätä istuutumaan ja vetää verhot kiinni. Tuskin ääneen kuiskattu taika sulkee heidät maailman ulkopuolelle, ja Kamomilla istuu Violettia vastapäätä, vetää korttipakkansa sille pyhitetystä taskusta vyöllään. Violetti hymyilee innoissaan ja laskee kätensä pöydälle. Kamomilla yrittää keskittyä kortteihinsa asetellessaan niitä eteensä eikä Violetin vaaleaan ihoon, pitkiin sormiin ja teräviin kynsiin, jotka on maalattu mustanvioleteiksi. Kamomilla vetää syvään henkeä, sormeilee korttejaan ja katsoo Violetin orvokkisilmiin.

Jotkut ovat vaikealukuisia, joidenkin tulevaisuus näkyy Kamomillan edessä kirkkaana kuin päivä. Violetti ei vaikuta olevan kumpaakaan. Harmaakettu ei kuiskaile, kortit eivät kerro hänelle mitään. Kamomilla yrittää keskittyä, yrittää kuvitella valkean valon ja kohtalon langat, jotka kietoisivat hänet Violetin kanssa yhteen, siksi hetkeksi kun kortit ovat heidän edessään. Mitään ei tapahdu, ei vaikka Kamomilla painaa silmänsä kiinni ja toivoo, rukoilee, yrittää kutsua Harmaakettua, sivelee kortteja sormenpäillään.

“En… näe mitään,” Kamomillan on pakko myöntää. Hän avaa silmänsä ja tuijottaa kortteja edessään hämmentyneenä. Harmaakettu? hän kutsuu mielessään, mutta tämä ei vastaa.

“Se on harmi,” Violetti hymähtää. “Ehkä ensi kerralla?”

“Ehkä ensi kerralla,” Kamomilla vastaa, nostaa katseensa Violettiin. Tyttö hymyilee lempeästi ja Kamomilla huomaa vastaavansa hymyyn.

Hetken he vain istuvat siinä, kahdestaan. Sitten Violetti nousee, rikkoo taian vetämällä verhon pois tieltään, ja kävelee antikvariaatin ovelle. Kamomilla seuraa tyttöä hämmentyneenä. Violetti pysähtyy käsi ulko-ovella, muttei käänny. “Ensi kertaan,” Violetti lupaa, vetää sitten oven auki ja katoaa yöhön.

Harmaakettu, mitä tapahtuu? Kamomilla kysyy hämillään. Harmaakettu ei tiedä, kutsuu Kamomillan vain luokseen. Kamomilla hätistää Varpusen kotimatkalle niin lempeästi kuin vain suinkin voikin, sulkee seitsemän lukkoa ja luo suojataian. Sitten hän astelee yläkertaan ja omaan huoneeseensa, ja lähtee tapaamaan Harmaakettua.

◇─◇──◇────◇────◇──◇─◇

Astraalitaso on kuin kopio maailmasta - tai ehkä maailma on kopio siitä. Joka puolella on erilaisia riimuja ja glyyfejä, puiden rungot ja kalliot ovat täynnä monimutkaisia symboleja. Astraalitasolla taika on vahvempaa, mutta sitä on helpompi käyttää ja kontrolloida. Kamomilla löytää Harmaaketun astraalipalatsista. Hän on oppinut tuntemaan palatsin miltei läpikotaisin niiden vuosien aikana, kun on ollut Harmaaketun opeissa. Kamomilla miettii, onko maagikreivittären palatsi astraalipalatsin kopio, osaisiko hän kulkea linnan käytävillä, löytää tiensä ympäri palatsia minne ikinä tahtoisi mennä. Harmaakettu on tähtitornissa, Kamomilla tuntee sen. Kamomilla tietää salakäytävän, valtaistuinsalissa maagikon muotokuvassa on portaali joka vie suoraan tähtitornin alle. Hän kiipeää portaat tähtitorniin ripeästi, eikä jää ihmettelemään astraalitason lukemattomia tähtiä, jotka täyttävät taivaan niin eri tavalla kuin sokeassa maailmassa.

Harmaakettu on huoneessaan observatorion yläpuolella, massiivinen kultainen kaukoputki kulkee se läpi. Pyöreän huoneen seinillä on kolmessa kohdassa suuret ikkunat, joista näkyy joka puolelle kaupunkia, sitä ympäröivää metsää ja merta, jopa kaukana siintävä aavikko. Kamomilla ei keskity näköaloihin. Harmaakettu istuu valkoisella kultakoristellulla sohvalla rennossa asennossa, toinen jalka toisen polvella, kädet sohvan selkänojalla, katsoo Kamomillaa surumielinen hymy huulillaan.

Kamomilla tuijottaa tätä hetken, mutta alkaa sitten ravaamaan ympyrää. Kultainen sohvapöytä ja samaan sarjaan kuuluvat nojatuolit erottavat hänet Harmaaketusta, mikä on jostain syystä hyvä. Kamomilla ei tahdo olla liian lähellä. “Osaatko sanoa, mistä se voisi johtua?”

Harmaakettu hymähtää ja nousee istumaan ryhdikkäämpään asentoon, painaa paljaat jalkansa marmorilattiaan, ristii kätensä ja nojaa kyynärpäänsä polviinsa. “Istu.” Kamomilla pysähtyy, huokaisee ja istuu toiseen nojatuoleista.

Välillä Kamomilla miettii, miksi Harmaakettua kutsutaan Harmaaketuksi. Harmaakettu ei ole ensinkään kettu, eikä mikään ole harmaata. Sen iho on kuparisen päivettynyt, silmät kirkkaansiniset, lyhyet kiharat hiukset valkoiset. Välillä hän miettii, kuka Harmaaketun on nimennyt, onko se nimennyt itse itsensä. Onko astraalitaso ollut aina olemassa, ennen sokeaa maailmaa ja sen yhtälailla toisinaan outoja nimeämistapoja. Kamomilla on miettinyt, että kysyisi asiasta - ei ehkä Harmaaketulta, mutta joltain toiselta ison arkanan hahmolta, ehkä ylipapittarelta tai hallitsijalta. Haaveilija kertoisi vastauksen ilman taivutteluja, kyselemättä perusteita, mutta Kamomilla ei voisi luottaa vastauksen todenperäisyyteen.

Nyt Kamomilla tosin ei mieti Harmaaketun ulkonäköä tai nimeä, tai kysymyksiä astraalitason ja arkanan hahmojen synnystä. Hän miettii, miten ikinä on mahdollista, ettei kohtalo puhunutkaan hänelle.

“Kerroin aiemmin eri kohtaloista,” Harmaakettu aloittaa vakavana. Kamomilla nyökkää. “Vähemmät kohtalot usein kietoutuvat yhteen niin, että ne punovat verkon. Sen takia voit ennustaa vähempiä kohtaloita, vaikka ne olisivat yhteydessä sinuun.”

“Tiedän,” Kamomilla vastaa hiljaisella äänellä, mietteliäänä.

“Suurempia kohtaloita taas on vaikeampi ennustaa,” Harmaakettu jatkaa, “ja jos ne ovat yhteydessä sinun kohtaloosi, miltei mahdotonta.”

“Miten se liittyy -” Kamomilla aloittaa, mutta jättää lauseensa kesken. Sydän tuntuu nousevan kurkkuun. Hän katsoo Harmaakettua keltaoranssit silmät laajentuneina, ymmärrettyään mitä Harmaakettu ajaa takaa. “Violetin kohtalo liittyy jotenkin omaan kohtalooni.”

Harmaakettu nyökkää hymyillen. “Luulen niin.”

“Mutta en pystynyt lukemaan Violettia yhtään,” Kamomilla sanoo hiljaisena.

“Se saattaa johtua siitä, että kohtalonne ovat punoutuneet yhteen,” Harmaakettu tarjoaa.

Kamomilla huokaisee, sulkee silmänsä ja syvemmälle vajoaa nojatuoliin. “Et voi kertoa mitään kohtalostani, joten et voi kertoa mitään Violetin kohtalosta.”

“Totta,” Harmaakettu naurahtaa. “En saa puhua mitään sinun kohtalostasi. Autan sinua ennustamaan, eikä omaa kohtaloaan pysty lukemaan korteista.”

“Mutta mitä jos kohtaloni muuttuu nyt, kun tiedän sen olevan jotenkin kietoutunut Violetin kohtaloon?” Kamomilla kysyy äkkiä. “Mitä jos Violetti pyytää toista luentaa? Mitä jos -”

“Se saattoi myös johtua siitä, että Violetin kohdalla eetteri kerääntyy,” Harmaakettu sanoo mietteliäänä. “Ehkä sen takia et pysty lukemaan häntä. Violetti on hyvin vaikea lukea, eetteri lainehtii ja velloo hänen ympärillään.”

“Eetteri?” Kamomilla kysyy, ja sitten Harmaakettu kertoo hänelle jotain minkä on aiemmin kuullut vain yksi toinen. Harmaakettu kertoo kuinka eetteri yhdistää ja erottaa astraalitason ja sokean maailman, selittää miten Kamomilla pääsee unissaan astraalitasolle ja kuinka Harmaakettu pystyy kommunikoimaan Kamomillan kanssa silloin kun tämä on sokeassa maailmassa. Kuinka astraalitaso säätelee kohtaloa, kuinka kohtalon langat jotka Kamomilla näkee ovat eetteristä punottu.

Lopulta Kamomilla lähtee kantaen enemmän kysymyksiä kuin on saanut vastauksia. Onko Violetin kohtalo sittenkään sidottu yhteen hänen kohtalonsa kanssa? Jos on, onko se sen takia, että Kamomilla pitelee käsissään eetteristä kehrättyjä lankoja ja jostain syystä eetteri kerääntyy Violetin ympärille? Harmaakettu tahtoo Kamomillan opettelevan hyökkääviä taikoja varmasti sen takia mitä tämä on nähnyt Kamomillan tulevaisuudessa… Mikä voi olla Violetin rooli siinä kaikessa?

Kamomilla herää tiistaiaamuun, avaa antikvariaatin ovet, toivottaa Varpuselle hyvää huomenta ja alkaa käydä inventaariota läpi mietteliäänä. Miksi Violetti ilmestyi antikvariaattiin? Miksi Violetti pyysi Kamomillalta luentaa? Tiesikö Violetti, ettei Kamomilla näkisi mitään?
« Viimeksi muokattu: 12.08.2018 02:16:20 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 109
Ah, se on niin hieno kun sen saattoi kuvitellakin olevan. Ensinäkin ra-kas-tan tuota ensimmäistä kappaletta, Kamomillaa, Kirjanpitäjää ja Antikvariaattia, jonka nimi on myös Kamomilla. Sun nimet on tässä tekstissä aivan ihania. Kamomilla on söpö nimi ja ihanaa että isää kutsutaan Kirjanpitäjäksi. Kuulostaa niin maagiselta ja taiteelliselta. Violetti on myös söpö nimi, ihana väri, ihana nimi.
Lainaus
Kirjanpitäjä hymyili lempeästi, aivan kuin Kamomilla olisi kysynyt kumpaa tämä rakasti enemmän, antikvariaattia vai Kamomillaa, eikä vastannut kysymykseen.
Tämä <3 Aivan kuin tämä olisi jostain kirjasta ja niin ihanasti muotoiltu ja aah. Pidin muutenkin tosi paljon Antikvariaatin kuvailusta ja siitä tunnelmasta, joka siellä oli. Kartano yläkerrassa on myös jotain niin maagista ja hienosti oivallettua, että.
Lainaus
“Se on harmi,” Violetti hymähtää. “Ehkä ensi kerralla?”
“Ehkä ensi kerralla,” Kamomilla vastaa, nostaa katseensa Violettiin. Tyttö hymyilee lempeästi ja Kamomilla huomaa vastaavansa hymyyn.
Ehkä ensikerralla, aaaah. kyllä kiitos, siitähän sitten päästään lukemaan seuraavaksi eiks?  Harmaakettu ja eetteri ja kaikki tämä maaginen ihanuus on just sellasta mistä oon aina tykännyt lukea ja josta oon kaikki kirjat kolunnut jo läpi, joten kiitos tästä ihanasta pätkästä<3
Lainaus
”Ehkä olemme molemmat hulluja”, totesin ja naurahdin. ”Kompromissi.”

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 568
  • © Ingrid
Jee, maagista fantasiaa! Tykkäsin tästä todella paljon, kokonaisuus oli tosi hallitun oloinen ja kauniisti kirjoitettu, kaikki maagiset yksityiskohdat lomittuivat vaivattomasti mukaan tarinaan. En voi kuin ihailla sitä, että tajunnanvirralla pystyy saamaan aikaan jotakin tällaista. Eniten viehätti hahmovetoisuus ja se, että tarinan maailmaa esiteltiin juuri henkilöiden tekemisten ja kanssakäymisen kautta.

Hahmokaarti oli myös ihanan persoonallinen, ja tykästyin oikeastaan kaikkiin - eniten ehkä arkaan Varpuseen, mutta toki muihinkin. Violetti jäi eniten arvoitukseksi, kuten kuuluikin, mutta ajatus, että hän on maagikreivittären tytär, jonka kohtaloa Kamomilla ei pysty lukemaan, on hirmu kiehtova. Ja ylipäätään se, että tämän tarinan maailmassa on maagikreivitär, mahtava yksityiskohta.

Lainaus
Sunnuntaipäivän Kamomilla torkkuu alkovissaan, harjoittelee jäätaikoja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan Harmaaketun kanssa, kunnes tuntee hallan selkäytimessään, roudan sormenpäissään.
Hallaa selkäytimessä ja routaa sormenpäissä, kun kyse on jäätaikuudesta, ihanasti ilmaistu. Tarinan tunnelma oli samaan aikaan maaginen ja kuitenkin viehättävän ja verkkaisen arkinen, mutta toisaalta tämän tarinan arkeen mahtuu vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia ja kauniita yksityiskohtia. Rutiinit rytmittävät elämää jopa magian keskellä ja sittenkin, kun outoja asioita tapahtuu. Violetti kaihertaa mieltä, mutta silti Antikvariaatin ovet avataan kuten aina ennenkin, ja niin edelleen.

Kiitos paljon lukukokemuksesta! Tämä toimi hyvin oneshottina, mutta mieluusti lukisin kyllä myös lisää, mikäli olet ajatellut tarinaa jatkaa. :)
sentimentaalista löpinää.

liljankukka

  • flower princess
  • ***
  • Viestejä: 249
  • mis flores, no toques
    • kuura runoilee
Voi ääää <333

Tää on niiiiin ihana <3 Rakastuin näihin nimiin heti, koska Kamomilla ja Violetti?? <333

Sun kirjotustyyli on loistokas ja sopii tämmöseen (ja kaikenlaiseen!!) tekstiin ihan super hyvin! :33 Tässä on kivasti yksityiskohtia ja rakastuin tähän niin paljon <33 Kaikki hahmot on tosi suloisia, etenkin Varpunen ja päähenkilöt :>

Violetti jäi eniten arvoitukseksi, kuten kuuluikin, mutta ajatus, että hän on maagikreivittären tytär, jonka kohtaloa Kamomilla ei pysty lukemaan, on hirmu kiehtova. Ja ylipäätään se, että tämän tarinan maailmassa on maagikreivitär, mahtava yksityiskohta.
Komppaan Okakettua! <333

Lainaus
Kamomilla herää tiistaiaamuun, avaa antikvariaatin ovet, toivottaa Varpuselle hyvää huomenta ja alkaa käydä inventaariota läpi mietteliäänä. Miksi Violetti ilmestyi antikvariaattiin? Miksi Violetti pyysi Kamomillalta luentaa? Tiesikö Violetti, ettei Kamomilla näkisi mitään?
Tää loppu on aivan ihana <33 Vähän surullinen, mutta ihana?? :333

Anteeksanteeksanteeks oon niiin huono kommentoimaan, mutta oli pakko sanoa jotain, koska tää on ihana ja sä oot ihana ja kaikki on ihanaa <333


kipuun tottuu kun tarpeeks sattuu.

(Ava by Auro & bannu by Ingrid)

Varjokulkija

  • *
  • Viestejä: 1
AA ihanaa tekstiä ;__; Miten ootkin näin hyvä kirjoittamaan ja jotain joka on vielä kaiken lisäks näin originaalia?? Veli, teach me your ways

JA KLEMENTIINITEE, itken
Hélas, je me suis transfiguré les pieds

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 062
  • Hyvän tuulen kotisatama
Tässä oli jotain tosi lumoavaa ja viehättävää. :) Kiinnostuin nopeasti ja tulin uteliaaksi. Tykkäsin ympäristöstä, unenomaisesta tunnelmasta, salakäytävistä ja salaperäisyyksistä. Ehkä nuo astraalimaailmat ja henkioppaat menevät minussa vähän hukkaan, mutta eivät ne häirinneetkään. Pidin siitä, että toisille kohtalon saloja lukevan Kamomillan oma kohtalo on hänelle täysi mysteeri. Sekin oli ihanaa, että selvästi Violettia kiinnosti Kamomilla enemmän kuin ennustaminen. ;) Toivon, että tämä teksti ei vielä jäänyt tähän, vaan saisi yhtä kiehtovaa jatkoa!
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 238
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
Olen vasta ihan tämän tarinan alussa (ensimmäisessä erottelijassa asti), mutta tähän asti tämä vaikuttaa kyllä jo tosi lupaavalta. Mulla itse asiassa tuli tästä Harmaaketusta mieleen Erika Vikin Kaksoisauringot-trilogiassa esiintyvä fennekki, joka pystyy liikkumaan kahdessa eri maailmassa. (: Näen nämä molemmat otukset sellaisina Ice Agen Scratin tapaisina otuksina jostain syystä. :D Vaikka kumpikaan ei taida oikeasti olla sen näköinen, mutta mielikuvat on mielikuvia. :D

No, nyt tuli taas kummallisia mielleyhtymiä... Pääsin tänne "Astraalitaso on kuin kopio maailmasta - tai ehkä maailma on kopio siitä." kohtaan asti, ja nyt mulle tuli aivan selvä nostalgiafiilis niihin aikoihin, kun istuin lukiossa filosofian tunnilla ja opettaja puhui Platonin ideaopista. :D Koska se ideoiden maailmahan oli kans kopio maailmasta, vai oliko se just toisin päin? :D No, anyways, samaa juttua kuitenkin, ja nyt naurattaa. :D

Ohoh, sehän loppuikin sitten... yllättäen... Tätä olisi voinut jatkaa vielä pari tonnia, ainakin, eikä olisi tehnyt edes heikkoa lukea sellaista järkälettä. :D Tämä oli oikeasti aivan ihanaa kerrontaa ja suorastaan sanoilla maalailua! <3 Tämä oli oikeasti tosi kiehtova teksti, ja olen tosi pettynyt, jos tämä jää vain tähän, koska tästä saisi oikeasti vielä varmasti vaikka ja mitä irti, kun näitä hahmojakin oli loppupeleissä aika paljon tässä, eikä kenestäkään kerrottu kovin paljoa. (: Tästä maailmastakin haluaisin kuulla vielä paljon, paljon enemmän! ((:

Kiitoksia tästä, tämä oli todella hienosti kirjoitettua fantasiaa! <3

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ansa

Aurinkolapsi

  • traumakirjailija
  • ***
  • Viestejä: 118
Lyra, kiitos tosi paljon! Ihana kuulla, että tykkäät kaikista nimistä :> Tosi iso kohteliaisuus verrata tuota kirjaan, kiitos tuhannesti <3 Kiva myös, että pidit Antikvariaatista ja Kartanosta ja tunnelmasta, mitä loin. Jatkoa tosiaan on jossain vaiheessa näkyvissä, mutta en ole vielä ihan varma milloin. Mulla on jonkun verran kaikenlaisia suunnitelmia tähän maailmaan jo kertynyt. :>

Okakettu, apua saatoin kiljahtaa (hyvin miehisesti) kun huomasin, että sulta oli tullut kommenttia! Oot upea ja oon tosi otettu, että tykkäsit tästä <3 Oon iloinen, että sun mielestä tää tajunnanvirtapätkä oli kuitenkin hallitun oloinen ja kaunis. Pelkäsin vähän, että se olisi jotenkin sekasotku kun en suunnitellut yhtään. Tykkään itekin tosi paljon Varpusesta! En suunnitellut häntäkään yhtään, mutta haluaisin ehkä kirjoittaa ihan vaan hänestä enemmän. Halusin tosiaan tähän kirjoittaa sellasen maagisen maailman rutiininomaisesta arjesta - joka kuitenkin vähän järkkyi Violetin ilmestyessä mukaan. Kiva kuulla, että se toimi. :>

liljankukka, kiitos paljon kommentista! <3 Ihanaa, että tykkäsit tästä ja tuhannesti kiitos kauniista kehuista <3 Yritin juurikin lopettaa vähän surullisemmalla nuotilla ja ehkä vähän epävarmuuteen, kiva että huomasit sen. :>

Varjokulkija, kiitoksia <333 Sisko, sä oot jo paras, ei sulle tarvii opettaa enää mitään.

Fiorella, kiitos kiitos kaikista kauniista sanoista, olen otettu! <3 Mietin kauan, että kehtaisinko julkaista tämän fantasiafemmenä Kamomilla/Violetti-parituksella, mutta mietin sitten, ettei se ole ehkä tarpeeksi näkyvä ja päätin sitten julkaista ihan vaan maagisena fantasiana ja nimetä heidät päähenkilöiksi. Tosi ihanaa, että huomasit sen, että Violetti on kiinnostunut! <3 Jatkoa on tosiaan suunnitteilla, toivottavasti löydät sen mieluisaksi sitten kun viimein saan sen ulos!

LillaMyy, kiitoksia sullekin kommentista <33 En ole lukenut tuota trilogiaa, mutta hauska kuulla sun mielikuvista! :> En oo myöskään filosofiaa opiskellut, mitä nyt joskus selaillut jotain artikkeleja, joten en tiennytkään Platonin ideaopista! Hauska että kirjoitin tähän kaksi eri juttua, mistä sulle tulee mielleyhtymiä toisiin asioihin :----D Tätä toisiaan olisikin voinut tulla lisää, mutta jostain syystä päätin sitten jättää tuohon. Kiva kuulla, että teksti oli mieluisaa <3 Maailmasta tosiaan on aikalailla erilaisia ideoita, joita voisin alkaa toteuttamaan pikkuhiljaa. Olisi itsestänikin sääli jättää nämä hahmot vain tähän. :> Kiitos vielä uudelleen! <3

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Avaruuspiraatti

  • lurjus
  • ***
  • Viestejä: 417
  • cool ninja sharpshooter
Tämä on aivan ihana! Olen ihan myyty ♡ Minun oli aivan pakko keittää itsellenikin kupponen teetä (itseasiassa kamomillateetä!) ja laittaa takkaääniä netistä soimaan ja oi että, kun tunnelmasta tuli juuri oikeanlainen. Kaikki tässä on kamalan ihanaa ja toisaalta ihanan kamalaa, koska niin paljon kysymyksiä, joihin ei saatu vastausta! Olen kyllä aivan varma, että Violetti tiesi, ettei Kamomilla näkisi mitään kortinluvussa. Sillä oli varmasti jokin toinen motiivi tulla käymään antikvariaatissa ja tavata Kamomillaa.

Ainoa nipottamisen arvoinen asia, joka jäi mieleeni, on tämä kohta:
Lainaus
Ehkä kauniimpi näin, pitkässä tummassa kangastakissa ja korkeissa saappaissa, pitkät vaaleanvioletin sävyiset hiukset auki kuin koristeellisessa vaaleassa tanssiaispuvussa, hiukset monimutkaisessa lettinutturakampauksessa.
Kohta on vähän hämäävä, kun ensin Violetin kampauksesta sanotaan, että hänen hiuksensa ovat auki, ja sitten heti perään, että ne ovat monimutkaisessa lettinutturakampauksessa.

Kai sinä vielä kirjoitat näistä jotain? Joohan? Hirveän mielelläni lukisin lisää tästä maailmasta ja kaikista esitellyistä hahmoista! Varpunen vaikuttaa kauhean symppikseltä ja hän varastikin mun sydämeni täysin, vaikka eihän hän tässä hirvittävän isossa roolissa ollutkaan.

Kiitoksia ♡
LISTAUS



Ava & banneri ★ lanceville

Aurinkolapsi

  • traumakirjailija
  • ***
  • Viestejä: 118
Avaruuspiraatti, voi sinä! ♥ Tee ja takkatulen äänet kuulostaa ihanilta, kiva että ne toi tähän lisää tunnelmaa! Pitäis ehkä laittaa tonne alkuun että keitä kuppi teetä ja kuuntele takkaääniä tätä lukiessasi niin oot oikeessa paikassa :----D Vastauksia tosiaan jäi paljon avoimiksi, enkä Violetin motiiveistakaan sano mitään <; Kyllä on suunnitelmissa jatkaa tätä vielä tulevaisuudessa, oon ihan rakastunu näihin hahmoihin ja maailmaan joten varmastikin vielä palaan vastaamaan kysymyksiin (ja luultavasti herättämään niitä lisää.) Tuosta kohdasta muuten, tosiaan siinä on pointtina se että Violetilla on siinä hetkessä tumma kangastakki ja korkeat saappaat ja hiukset auki, ja aiemmin siellä tanssiaisissa sillä oli tanssiaispuku ja lettinutturakampaus (ja nyt yksinkertaisemmassa asussa ja kampauksessa hän on ehkä jopa kauniimpi) :> Mietin sitä pitkään että mitä oon nyt tölviny siinä kohtaa mutta sitten tajusin mitä meinasin :----D En sitten tiedä miten olisin voinut muotoilla sen selkeämmin? Mutta joo anyway, kiitos tuhannesti kommentista murunen!! ♥ Aivan ihanaa kuulla, että tykkäsit (high praise coming from you) ;;;
« Viimeksi muokattu: 13.09.2018 15:24:46 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 859
  • kuppi teetä kaipaukseen
Voi, tämä oli ihastuttava!

Aah, mitä tähän nyt muuta sanoisi? Pidin rakenteesta jaoteltuine osioineen, sekä sopivasta kappalejaosta. Vierastin ehkä ensin hahmojen nimiä, mutta ehdin rakastua niihin täysin ennen loppua. Jokainen hahmo on omanlaisensa ja kiinnostava. Varpunen on lempparini :'D

Kirjahörhönä ja kirppareiden vankkumattomana suosijana luonnollisesti rakastan antikvariaatteja, ja kirjoja joilla on enemmänkin kuin yksi tarina kerrottavanaan. Olit saanut kuvailtua sitä ihanasti, ja vielä paremman tästä tekee se, että samalla voi juoda teetä! Minä asuisin (päivät) tuolla, jos voisin. Liemet, loitsut ja ennustaminen tuovat ihanaa fantasiameininkiä! <3

Ja niin kutkuttava juonentynkäkin tässä oli! Loppuun jäi niin paljon avoimia kysymyksiä. Kaipaan heti lisää luettavaa näistä <3 (Tämä ei muuten yhtään auttanut haluuni aloittaa uusi fantasiajatkis. Kyllä minun nyt varmaan on pakko kirjoittaa jotain taianomaista.)

Kiitos, pitää tutustua listaukseesi ja lukea muitakin tekstejäsi ;>.
Joskus vaan päätin et pystyyn jään
pitääks mun tehä se yksinään
siinä on vuori, nyt kiivetään

Pura

  • ***
  • Viestejä: 268
Muru,,, oon ihan rakastunut siun mielivitukseen, voi apua ;_____; Tää on niin kaunis! ♡♡♡♡

Rakastan ehkä kaikkein eniten tän ficin tunnelmaa. Tässä on sellaista ihanaa unenomaisuutta ja mystiikkaa. On ihanaa miten Kamomillan arjesta tulee selkeä kuva(vaikka mikään siinä ei oikein vastaakkaan tosielämän arkea vaan kaikki on jollain tavalla maagista) ja sitten välissä tapahtuu siitä arjesta poikkeavia juttuja kuten visiitit astraalimaailmaan ja Violetin vierailu. Kamomillan askareita oli kivaa seurata, se on jotenkin niin kultainen tyttö ja niin kotonaan kaiken tuon taikuuden keskellä. Olispa omakin elämäni tuollaista :'D

Violetti jäi kiehtomaan, kun siitä saatiin tietää niin vähän. Sen ulkomuoto kuulosti ihanalta (ai miten niin oon homo pastellinvärisille tytöille?? pois se minusta xD) ja muutenkin se vaikutti suloiselta. Olis ollu ihanaa lukea lisääkin sen ja Kamomillan kohtaamisista! Jäi hirveästi kiinnostamaan tuo et miksi Kamomilla ei pysty lukemaan Violettia niinkuin muita.

Rakastan tässä muutenkin sitä, miten lukiessa tuntuu siltä, että tämä tarina avaa vain pienen ikkunan josta näkee palasen tätä maailmaa, mutta se tuntuu tosi valmiilta ja suurelta, siltä että ikkunan takana se jatkuu vaikka kuinka paljon joka suuntaan.

Ihastuin kovasti myös tuohon Varpuseen. Ihanan suloinen henkilö :'D ♡ Hirveästi kiinnostaa että kuka se oikein on. Mitä se lukee ja tutkii, miksi se on niin hermostunut? Lukisin mielelläni hänestä lisää!

Jos vielä joskus jatkat tätä tai kirjoitat jotain samaan universumiin sijoittuvaa niin mie tuun hyppimään onnesta ja kiljumaan, ettäs tiedät :'D Mutta tää on tälläisenäänkin aivan ihana ja upea ♡ Artikulaationi on taas vähän niin ja näin, mutta yritän kiittää sinuu tästä ihanasta tarinasta ja sanoo että oot mahtava ja rakas :'D ♡♡♡
« Viimeksi muokattu: 14.09.2018 15:30:54 kirjoittanut Pura »